10.9.2009

Iso I taas kerran

Tästä tulee kohta yks imetysblogi... Mutta tämä asia nyt vaan täyttää päivät, niin pakko johonkin purkaa!

Eilen illalla syöminen taas onnistui jossain vaiheessa vähän paremmin, tosin pieniä keskeytyksiä tuli, kun Igen oli pakko välillä kiljahdella iloisesti ja hymyillä koko pienen naamansa leveydeltä. Siis kuuhulluus sillä varmaan on. Yöllä se söi kerran ihan nätisti, ja sitten taas siinä kuuden maissa sai raivarin. Mutta kun pullo oli syöty, maistui taas tissikin!? Ja nyt aamupäivällä otettiin vähän tissihuikkaa, mutta sitten taas meinas mennä naama nurinpäin. Muutaman minuutin päästä maistui taas, hetken aikaa, kunnes alkoi kiukuttaa. Tätä toistettiin tunnin verran, sitten taas syötiin pulloa ja sitten vielä tiiseliä, kunnes alkoi hirveä ähinä ja puhina, joka päättyi siihen, että oli aika pikaiseen lähdettävä vaipanvaihtoon. Urakan päätteeksi kaveri nukahti tuohon sohvalle ihan muina miehinä.

Soittelin neuvolaan, ja kuulemma voi olla, että vauva hermostuu vatsavaivoihin, tai sitten siihen, että maitoa tulee liikaa tai siihen, että sitä tulee liian kovalla paineella, tai sitten siihen, että sitä tulee liian hitaasti ja häntä laiskottaa, tai sitten ketutuksen takana joku muu syy. No kiitos tästä, nytpä onkin selvää, mikä vaivaa ja mitä tehdä.

Eikä mua tämä (toivottavasti!) väliaikainen kiukuttelu muuten häiritsisi, mutta kun sitä painoa ei muutenkaan ole tullut mitenkään ylitsevuotavasti, niin ahistaa, että lapsi laihtuu. (Vaikka ei se kyllä siltä näytä.) Taidan kuitenkin käyttää Igen neuvolan vaa'an kautta, niin ei tarvi miettiä sitä painoasiaa.

Bläähbläähblääh. Lähden Stockalle kahvittelemaan, siellä on se turvavessakin lähellä, jos ei syöminen muuten onnistu! Periksi en anna, ainakaan vielä. Huomisesta tai ensi viikosta en sitten lupaa mitään.

5 kommenttia:

  1. Tuo on tosi hankala juttu. Meilläkin poitsu alkaa n.10 minuutin kuluttua tissirumballe ja en osaa sanoa oikeasti että onko maitoa liikaa, suihkuaako vai onko liian vähän. Epäilen että on liian vähän, mutta kun toisaalta kasvaa tosi hyvin (nyt viime punnituksessa 38 grammaa/päivä) niin en tiedä... muttakun pelleily on joka imetyskerralla niin käyhän se hermoille ja tekee epävarmaksi...ja meillä kun isä tykkää antaa sitä vastiketta turhankin helposti ja joka väliin ja itte yritän vältellä ettei maidontuotanto ainakaan pääsis väheneen...ja voihan se paino senkin ansiosta nousta...hitto tää on vaikeaa ja tasapainoilua koko ajan. Kärsivällisyyttä sinulle, jos teillä on se "rintaraivarikausi" niin yritä vaan pumpata/tarjota rintaa niinku olet tehnyt ja yritä välttää stressiä kun se kuulemma vaikuttaa hyvinkin helposti maidontuotantoon. Niin ja muista levätä!!! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Merkkiä jättämässä, että täällä aina lukemassa käyn.
    Kauhean vaikea kirjoittaa mitään kannustavaa, kun omakohtaista kokemusta ei noista teidän kohtaamista vaikeuksista oikein ole.

    Mutta lepoa ja stressaamattomuutta (tiedän että on todellakin helpommin sanottu kuin tehty...) Rosen tavoin toivon sinulle.

    Tärkeintä ei kuitenkaan ole se mitä kautta lapsi saa maidon; tissistä vai pullosta.
    Vaan se, että lapsi saa rajattomasti rakkautta ja hellyyttää! Näin uskon itse.

    Luota itseesi ja omiin tuntemuksiisi ja tee niinkuin parhaalta tuntuu. Parhaalta sinulle ja pienelle pojallesi.

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Keksinkin tässä semmoisen vinkin millä selvittää että suuttuuko vauva rinnalle maidonpuutteesta vai liiasta maidosta. Meillä kun pikkuinen alkaa kiukuttelemaan niin nappaan sen pois rinnalta, heitän tutin suuhun samalla kuitenkin siinä rinnalla pitäen (haistaa maidon ja minut). Jos on tyytyväinen se tutti suussa niin tiedän, ettei nälkä ollut enää. Jos alkaa huutamaan niin tiedän että haluaisi viellä lisää maitoa.

    En kyllä ole varma onko tämä nyt ihan fiksu tapa mutta näin oon saanut itselleni vähän valettua uskoa tähän hommaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kun jaat kokemuksesi. Imetyksen kanssa kamppailevana nämä jutut on kiinnostavaa vertaistukea.

    VastaaPoista
  5. Kiitos taas teille, luen kyllä nää kommentit aina sähköpostista mutta oon taas ehtinyt niin huonosti rauhassa koneelle, että vastaamisen kanssa on niin ja näin. Mutta jokainen kommentti lämmittää kyllä mieltä ihan hirmuisesti!

    Rose, joo mä oon tehnyt ihan samaa tutin kanssa! Luulen, että osa raivaroinnista meillä on johtunut siitä, että olen yrittänyt saada tyypin syömään, vaikka sillä ei ole nälkä... Voi kun vauvat osais puhua, olis paljon helpompaa! :)

    Kertulle kiitos kannustuksesta! On oikeesti vaan hienoa, että jollain homma toimii ilman tällaista taistelua.

    Ja Miimulinille tätäkin kautta jaksamista ja lykkyä, toivon tosiaan, että homma siellä alkaa luistaa!

    VastaaPoista