tag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post2747351131893084265..comments2023-08-30T07:22:51.431+03:00Comments on Sekavuustila: Vaadin lepoa ja arvostusta!Hupshttp://www.blogger.com/profile/00502841654124603093noreply@blogger.comBlogger20125tag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-19407277538501261792011-05-27T13:14:54.502+03:002011-05-27T13:14:54.502+03:00Sama anonyymi jatkaa (kuin tossa muutama kommentti...Sama anonyymi jatkaa (kuin tossa muutama kommentti sitten)...<br />Niinkun sinäkin sen sanoit, niin kyllä se tosiaan on vaan myönnettävä että kyllä se lapsi "kaiken muuttaa voi" ja vaikka kaikkeen kuinka olisi etukäteen jotenkin asennoitunut niin nyt osaan jo varautua ja käsittää sen, että ennakkokäsitykset on vaan ennakkokäsityksia ja kaikesta oppii ajan kanssa. Turha lukkiutua omiin päähänpinttymiin, pitää antaa mennä terveellä järjellä ja muuttaa omia käsityksiään sitä mukaa kun toteaa ne vanhat näkemykset hassuiksi (välillä jopa täysin naurettaviksi;). Nykyään annan muiden tehdä miten lystäävät ja nini teen itsekin! Tsemppiä sen ukkelin kanssa. Kyllä se siitä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-20367189666551316402011-05-26T16:00:48.723+03:002011-05-26T16:00:48.723+03:00Pakko vielä lisätä, että miehen priorisointijärjes...Pakko vielä lisätä, että miehen priorisointijärjestys ei tosiaan lakkaa ihmetyttämästä, siis just tollanen auto on pakko pestä nyt -tyyppinen ajattelu. Nykyään jo naurattaa sekin kerta, kun oltiin kauheella kiireellä lähdössä landelta pois, että mun sisko ehtii junaan ja mä yritän kuin heikkopäinen kasata tavaroita ja huolehtia lapsen kasaan ja kaivaa esille tarpeeks pelastusliivejä (oltiin siis saaressa) ja miettiä, että kaikki on lukossa jne. Sitten aloin ihmetellä, että missä mies, niin eikö se istu siellä kannon nokassa leikkaamassa varpaankynsiään! Siis nehän ne tosiaan oli se KAIKKEIN tärkein juttu siinä kiireessä... :D<br /><br />Ja joo, myös mä kuvittelin aina, että meidän parisuhteessahan ei tällasista tuu ongelmaa ja mä nyt en ainakaan ala jäkättää jostain pyykinpesusta. No kappas vaan, ei olis vissiin kannattanut uhota. Jos oon jotain oppinut tästä elämästä lapsiperheenä, niin se on että vannomatta paras. Ennen vanhaan mulla oli myös tosi vahvoja mielipiteitä lastenkasvatuksesta, mutta nykyisin useimmat niistä lähinnä naurattaa!Hupshttp://www.sekavuustila.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-58745717577357046502011-05-26T15:43:53.414+03:002011-05-26T15:43:53.414+03:00Hei vaan, täällähän on oikea kommenttitulva, kiito...Hei vaan, täällähän on oikea kommenttitulva, kiitos! Mä en siis mitä ilmeisimmin oo yksin tän turhautumiseni kanssa (ikävä kyllä, pitäis varmaan lisätä...).<br /><br />Mä jotenkin kuvittelen, että tilanne tasaantuu taas, kun itse aikanaan palaan töihin. Tai sitten turhautuminen johtuu nyt just siitä, että en ole ollut kokonaan kotona tänä keväänä, ja silti jotenkin työt on kasaantuneet paljon mulle. Vaikka rehellisyyden nimissä mies kyllä hoiti keittiön ja eteisen remontin suurimmaksi osaksi, paitsi että mä tietysti suunnittelin ja etsin sopivat kalusteet ja hoputin ja järjestelin ja hoidin lapsen ja maalasin ja teippasin ja ruuvasin jajaja... :) Mut mulle se oli oikeeastaan rentouttavaa, kun se oli vaihtelua tähän normiralliin!<br /><br />Ehkä eniten mulla menee hermo just siihen, että en vaan tajua, miten toinen voi kulkea niin laput silmillä. Siis että sille ei tosiaan tuu mieleenkään hoitaa joitakin asioita, jos ei erikseen sano. Se ei varmasti tee sitä ilkeyttään, mutta me vaan ollaan tässä asiassa niin kovin, kovin erilaisia. Ja toinen on just se tietty putkiaivoisuus, että ei voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan. Se liittyy kuulemma jotenkin testosteronin vaikutukseen aivojen rakenteeseen, että ei se ihan pelkkää mielikuvitusta ole. Mut kun jostain vaan sais itse sellaiset lehmän hermot, ettei tarttis säännöllisin väliajoin kimmota seinille samoista jutuista... Harjoitukset jatkuvat, mut hei, pyykkikone on tällä viikolla tyhjentynyt ja vaatteet viikkautuneet ilman mun myötävaikutusta. Joten mitä opimme tästä? No tietysti että pieni raivari silloin tällöin tekee ihan hyvää. ;)Hupshttp://www.sekavuustila.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-62125832409990617842011-05-25T09:47:14.373+03:002011-05-25T09:47:14.373+03:00NIIN TUTTUAKIN TUTUMPAA JA JOKAPÄIVÄSTÄ MEILLÄKIN!...NIIN TUTTUAKIN TUTUMPAA JA JOKAPÄIVÄSTÄ MEILLÄKIN!! Mäkin ennen lasta kuvittelin, että olen mieheni kanssa tälläisten asioiden yläpuolella, että hommat hoituu eikä lapsi kaikkea voi näin päälaelleen muuttaa. Mutta olen kyllä ollut toistaiseksi (lapsi 11kk) varsin pettynyt mieheni toimintaan isänä. Rakastaa kyllä lastaan ja on täysillä mukana silloin harvoin kun "ehtii" muilta äärimmäisen tärkeiltä hommilta jotka pitää "just nyt tehdä". Ruoho on mm pakko leikata just silloin kun kysyn voisko se vahtia lasta pari tuntia illalla että pääsisin kävelylle tms. Ja kaiken maailman auton pesut on tosi tärkeitä kun lähdetään jonnekin juhliin. Autonhan on pakko kiiltää kuin viimeistä päivää siellä parkkiksella, viiv siitä että mä samalla huolehdin lapselle ruuat, omat vaatteet lapsen vaatteet hoitatavarat, ruuat, kolmen koiran ruokkimisen ja ulkoilutuksen ja hoitajan viikonlopun aajaksi kun ollaan reissussa koko vloppu kun juhlat on kauempana. Lisäks juhlissa huolehdin kaikki lapseen liittyvät vaipanvaihdot, ruokailut (imetys auton takapenkillä kippurassa kamojen keskellä parkkiksella kun ei ole mitään juhlavaa imetysmekkoa ehtinyt koskaan hommaamaan tai edes ajattelemaan kun ei ole aikaa vaan haahuilla shippailemassa). Lisäks kuka huolehtii lapsen juhlissa ajoissa nukkumaan vaunuihin ja sitten sielt ajoissa hotelille nukkumaan. Toinen lähtee jatkoille ja tulee aamuviideltä kamalassa käryssä huoneeseen "lepäämään". JES! Kyllä on miehet uskomattoman onnettomia tajuamaan tilannetta. Ne kun ei oikeesti tajua miten paljon ne myös menettää kun ei ota lapsesta ja kotihommista vastuuta tarpeeksi. Edesvälillä. Ne kokee että tekevät ihan yhtä paljon, vaikka eivät ehk<br />ä teekkään niitä asioita mitä me niiltä enemmän toivottaisi. Eli läsnäoloa, kannustusta, tukea, arvostusta ja kiitosta ihan niistä ARKISISTA hommista.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-89035328408736566422011-05-24T22:05:39.079+03:002011-05-24T22:05:39.079+03:00Heippa muruseni!
Allekirjoitan ja myötäelän täysin...Heippa muruseni!<br />Allekirjoitan ja myötäelän täysin ton kaiken. Teen varmaan 80 % kotitöistä (en uskalla edes laskea), nalkutan vaikken haluaisi ja joskus mies kehtaa töistä tullessaan ihmetellä, miten mä oon niin kiree.<br />Omakotitalossa tosin riittää hommaa niin seinien sisä- kuin ulkopuolellakin, joten vaikka mies ei tekis MITÄÄN siisteyden eteen sisällä, kyllä se ulkona jotain välillä saa aikaan. (Ja lisäksi mä aamu-unisena saan nukkua vähintään toisena viikonlopuuaamuista pitkään, vaikka mies viikollakin herää usein jo paljon ennen mua.)<br />4- ja 1-vuotiaiden äitinä voin sanoa omasta kokemuksestani, että kakkosen vauva-ajan lievään kaaokseen kannattaa varautua, mutta kyllä ne rutiinit sieltä sitten taas löytyy.<br />Anonyymille: en usko että sulla on niin kovin poikkeuksellinen mies, kyllä munkin tuntemista suurin osa tekee puolet tai melkein kotitöistä. Oon ajatellut, että meillä on tässä suhteessa poikkeuksellisen takapajuista, mutta näyttäähän täällä olevan muitakin samassa veneessä... Mä teen itse ihan mielelläni kotitöitä ja esim. taloa rakentaessamme olin tämän asian suhteen jopa huojentunut; mies teki töissä ja raksalla yhteensä niin paljon, että mun oli pakkokin tehdä kaikki kotityöt eikä yhtään tarvinnut miettiä, että apua miten 50-lukulaista, täällä minä naisraukka yksin raadan.<br />Jos tätä asiaa oikein jäisin pohtimaan, saattaisi vituttaa se, että olen mennyt tässä suhteessa ikään kuin takapakkia, oma isäni oli 70-luvulla ekojen joukossa mukana synnytyksissä ja hiekkalaatikolla ja siivosi yhtä paljon (=vähän) kuin äitini. (Siis myös mieheni oli luonnollisesti mukana lastemme synnytyksissä ja vierailee silloin tällöin hiekkalaatikollakin, mutta 70-luvulla se oli harvinaisempaa.)<br />Kaikesta huolimatta rakastan omaa, suurpiirteistä miestäni ja yritän oppia itsekin välillä relaamaan kotitöiden suhteen.<br />Mutta siis: kyllä, uskon että ninamikkoslaisen äitimyytin omaksuminen takaa tyynen mielen pahimman myräkän ajaksi, ja sitten siitä selvittyä voi miettiä, pitäiskö (miehen tyypistä riippuen) a) keskustella vakavasti b) käyttää käänteispsykologiaa vai jopa c) lyödä hanskat tiskiin.<br />Tältä siis tuntuu nyt, katellaan uudestaan sit syksyllä kun palaan töihin...kukkalialainennoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-60068433524342704402011-05-23T17:51:02.493+03:002011-05-23T17:51:02.493+03:00Yksi harppu ilmoittautuu! Klo kuusi ei todellakaan...Yksi harppu ilmoittautuu! Klo kuusi ei todellakaan ole ajoissa, lohipastan pilaaminen pestolla oli todellakin anteeksiantamatonta ja jumalavita jos ei sitä höblää kohta näy ikkunanpesussa kuivaimena, ni ei hyvä heilu.<br /><br />Mä rutisen niin samoista asioista ja olen niiiiin samalla tavalla osin itse kaivanut itselleni saman kuopan. Kun eihän se nyt tee niitä juttuja, mitkä minä teen täydellisesti. Mutta kyllä siinä on laiskuuttakin. Pidetään toista itsestäänselvyytenä.<br /><br />Ja teorioihin; sen lisäksi että kaksi asiaa olisi liikaa, miehet ei vaan yksinkertaisesti ajattele.<br /><br />Jos minä ajelen autolla vaikkapa Ikeaan, mietin matkalla mitä kivaa keksittäisiin viikonlopuksi, miten ratkaisen eteisen piposäilytyksen, minkäväriset kesäverhot laitetaan olkkariin ja millaista ruokaa tekisin illalla yllätykseksi.<br /><br />Mies ajaa autolla töistä kotiin ja miettii töitä, golfia tai ei mitään.<br /><br />Olen yrittänyt opetella kysymään miksi mies tekee jotain/ei tee jotain. Menee aika hyvin perille.<br /><br />Kuinka monta kertaa sinä olet pessyt tässä asuessamme (sitten v. 2006) lattian? Nii-in. Et kertaakaan. Huokaus.<br /><br />Ootko muistanu pestä lapsen makuupussit ja peitot yms? Joo-o, nekin pitää pestä joskus.<br /><br />Miksi operaattorille lähtevän modeemin postiinvieminen kestää kaksi viikkoa?<br /><br />Miksi sä tulit vasta nyt kun sovittiin että mä pääsen lähtemään ajoissa? Ai kiva, unohdatko ikinä omia menojasi?k1suhttp://tammitoukka.wordpress.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-83481999971624573502011-05-23T13:03:29.920+03:002011-05-23T13:03:29.920+03:00Voi tokkiinsa, miten allekirjoitankaan jokaisen ru...Voi tokkiinsa, miten allekirjoitankaan jokaisen rutinan! Täällä meni hella kutoselle viime viikolla täsmälleen samoista asioista, täsmälleen samoista syistä. Ja pelko on hiipinyt välillä takalistoon tulevasta kahden lapsen rallista.. Kokemus kun tälläkin mahalla konttaavana (ja työssäkäyvänä) on just se, että välillä yksikin ylimääräinen minuutti on liikaa ja tän ikäisen natiaisen kanssa kodin pyörittäminen käy ympärivuorokautisesta tosi fyysisestä työstä. Kyse ei ole meilläkään siitä, etteikö mies ajattelisi, huolehtisi tai osaisi. Joten juu, anonyymin luokittelu on hieman hataralla pohjalla. <br /><br />Nää jutut vaan on niin näitä. Mun teoria on se, että osittain tässä itse on soppansa aiheuttanut. Koska aikaisemmin meikäläiselle on ollut ihan luonteva tehdä tietty osa asioista automaattisesti itse (ihan jo siksi, että välillä on aikaa ollut itsellä enemmän kuin miehellä) ja se on ollut vaan sujuvampaa niin. Mutta nyt kun oma jaksaminen on rajoittunut ja homman määrä on kasvanut eksponentiaalisesti, en ole tajunnut itsekään riittävän selvästi päivittää miehelle todellista tilannetta omasta jaksamisesta tai hommien määrästä. Jostain tämmöisestä täytyy olla kyse, koska muuta selitystä mä en keksi sille, että mä raadan niska limassa, mies auttaa kun huuhailultaan havahtuu ja ihmettelee, miksi mä rutisen jos en kerran osaa nimetä asioita, jotka on rempallaan. Mutta kun en jotenkin jaksaisi joka asiasta vääntää ja kääntää ja pyytää tekemään vaan toivoisin, että toinen huomaisi sen homman määrän ja alkaisi oma-alotteisesti tehdä hommia<br />. <br />Aika usein tää muuten kulminoituu just kaupassa käyntiin, ruuan laittamiseen ja kuinka usein pesukone hurisee. <br /><br />Me kyllä pidetään säännöllisesti "kotipalavereita", joissa koordinoidaan kalenterit, mietitään mitä tartteet tehdä, milloin kumpikin saisi teoriassa tehdä omia juttujaan jne. Mutta käytäntöön ne hommat ei ihan sellaisenaan päädy.. <br /><br />Lupiinin lista oli aikas hyvä idea. Se voisi ratkaista jo osan ongelmasta. <br /><br />Mä muuten aina kuvittelin, että olen omassa parisuhteessani tälläisten asioiden yläpuolella, että ne vaan ratkeaa ja hommat hoituu. Mutta jotenkin oon osannut tehdä itseni niin tarpeelliseksi,e ttä homman tasapäistäminen onkin se suurin ongelma. Eli ihan jokaisen parisuhteen perusasioista sitä saa itsekin muka niin suunnitelmallisena ja keskustelevana puljata..Mama Mhttp://iskunvaimennin.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-51955501547767031192011-05-23T11:58:54.764+03:002011-05-23T11:58:54.764+03:00Meillä mies huolehtii lapsesta kyllä. Siis hoitaa,...Meillä mies huolehtii lapsesta kyllä. Siis hoitaa, antaa ruokaa, leikkii, käyttää potalla, vaihtaa vaipan. Viihdyttää. Mutta yleensä sitten muut asiat jääkin retuperälle. Pyykinpesut, astianpesukoneentäytöt yms hoidan edelleen minä vaikka mä käyn sentään myös töissä. Illalla jos nää kaks on menneet nukkumaan on kämppä räjähdyksen jäljiltä. <br /><br />Ainoo millon mun mies siivoaa miellelään ja vapaaehtoisesti tuntuu olevan se jos tulee vieraita. Pitäiskö niitä kutsua useammin? ;)Virpihttps://www.blogger.com/profile/13954494704371491037noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-51615692466047736092011-05-23T10:00:05.772+03:002011-05-23T10:00:05.772+03:00Tuttuja tunnelmia... Jotenkin tosiaan munkin miehe...Tuttuja tunnelmia... Jotenkin tosiaan munkin miehellä on vaikeuksia tehdä asioita tehokkaasti, vaan saattaa kuluttaa illatkin pelkästään lasten kanssa olemiseen vaikka ohessa voisi hyvin juuri vaikka siivota keittiön pöytää, keräillä niitä sukkia lattioilta jne jne.<br />Mutta: meillä kun mies on ollut molempien lasten kanssa kotona jonkun aikaa, niin silloin hän kyllä tekee ihan eri lailla myös kotitöitä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-77508379621181632762011-05-22T21:06:23.468+03:002011-05-22T21:06:23.468+03:00Jep, kyllä miehet ovat välillä metkoja. Mun mies e...Jep, kyllä miehet ovat välillä metkoja. Mun mies ei paljoa kotitöitä tee, mutta kiittelee mua niiden tekemisestä senkin edestä :) <br /><br />Mutta se, mikä mua ärsyttää (ja usein) on miehen/miehien kykenemättömyys tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Jos hän esim selittää minulle jotain asiaa, niin kaikki muu tekeminen loppuu siksi aikaa. Vaikka ihan hyvin voisi jatkaa astian pesukoneen tyhjennystä tms. Ja minä melkein hyvin vierellä kärsimättömänä, koska "ihan hyvin ehtisin tehdä tuonkin asian samalla".Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-51350043450304043992011-05-22T16:03:03.356+03:002011-05-22T16:03:03.356+03:00Voi miten tutulta kuullostaa, kirjotin itsekin aih...Voi miten tutulta kuullostaa, kirjotin itsekin aiheesta sivuten tossa yks päivä. Meillähän tilanne on vielä siltä osin pahempi, että olen itsekin töissä ja työpäivän jälkeen + viikonloppuisin hoidan nämä kotirutiinit. Et ei ole edes koko päivää aikaa tehdä noita rutiineja. <br /><br />Mut nyt olen antanut periksi. Laps syö jo toista viikkoa purkkiruokaa ja miehelle en tee sapuskaa, syököön mitä syö. Ite pärjään hyvin vähällä. Heti kun taloudellinen tilanne paranee, otan tänne siivoojan. Mies saa maksaa puolet. <br /><br />Meillä on kans toi ongelma, et miehen työpäivät venyvät, mutta meillä on se diili, et mä menen seiskaan töihin ja hän vie pojan hoitoon. Tällöin itse pääsen aikaisemmin hakemaan lasta. Aikaisemmin käytin tuonkin ajan ruoantekemiseen, mut nyt ei vaan huvita. EVVK...<br /><br />Toivon parasta teille. Kaikki tuntemani kahden lapsen äidit ovat mulle toitottaneet kuinka se on ihan eri kun niitä on kaks. Eli ehkäpä teilläkin siippa herää todellisuuteen sitten kun nappuloita on kaksi?? Älä rasita itsees liikee, jätä vaan tekemättä jos et jaksa!Iirishttps://www.blogger.com/profile/14393740002428328854noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-52091646140034482062011-05-22T15:17:31.638+03:002011-05-22T15:17:31.638+03:00Olen ihan varma, että tulen kommentoimaan jatkossa...Olen ihan varma, että tulen kommentoimaan jatkossa ihan samoista asioista, vaikka oma mies aika paljon kotitöitä tekeekin. Olen pohdiskellut viime aikoina, kavereiden tuoretta vauva-arkea seuranneena, että apua, mitenkähän me tullaan selviämään tuosta kaikesta?! Täytyy toivoa, että voittaa vauvalotossa ja saa jonkun helpon rääpäleen tai sitten yksinkertaisesti hormonit auttaa jaksamaan. ;)<br /><br />Tsemppiä sinne!Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-70602898483751523572011-05-22T11:03:32.010+03:002011-05-22T11:03:32.010+03:00Ootpa taas asian ytimessä, tältä just tuntuu aina ...Ootpa taas asian ytimessä, tältä just tuntuu aina välillä! Mun mies on säännöllisen epäsäännöllisesti töissä vuorokauden putkeen ja sen jälkeen se luonnollisesti nukkuu kotiin tultuaan vielä puoli päivää. Vaikka silloin vetäisin kaikki kotityöt minimiin, söisin pakastepitsaa ja jättäisin vaipat pesemättä, oon seuraavana päivänä aika jumissa (ja yritän hipsutella jokeltelevan tyypin kanssa mahdollisimman hiljaa nurkissa, jotta mies saisi nukkua). Kun sitten huomaan miehen vihdoin heränneen ja istuvan koneella pelaamassa jotain aivokuollutta peliä, tekee mieli tintata lähimmällä käteensattuvalla esineellä....jumalauta, tässä on sulla lapsi, viihdytä edes sitä, jos et viitsi tehdä kotitöitä. Tämä ihan riippumatta siitä, ettei vuorokauden työvuoroissa ole mitään inhimillistä ja niiden jälkeen pitäisikin saada levätä. Kääpiön äidillä kun ei vain tunnu liikaa sitä nollausaikaa olevan, vaikka on käytettävissä ympärivuorokautisesti ihan joka päivä.<br /><br />Nautinnollista vapaa-aikaa älyllisen toiminnan parissa! ;)Lyylihttps://www.blogger.com/profile/03342859570421155243noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-65108948695599718572011-05-22T10:27:59.106+03:002011-05-22T10:27:59.106+03:00Lupiini, kiitti, en mä taas voi olla muuta kuin sa...Lupiini, kiitti, en mä taas voi olla muuta kuin samaa mieltä. Toi ostoslista google docsiin ei kuulosta ollenkaan huonolta, kaikkee ne (tai siis te) keksiikin! Se vetoaa mun excelpuoleen, joka siis listasi kotityöt ja niiden jakamisen prosentteina excel-taulukkoon. Niin ja mä en muuten KOSKAAN osta vessapaperia - mies huolehtii siitä. :D<br /><br />Meillähän käy siivooja kaks kertaa kuussa, mutta kyllä siitäkin saa käninää aikaiseksi, kun MINÄ aina huolehdin että sille maksetaan ja MINÄ aina huolehdin että täällä on niin siistiä, että täällä voi siivota ja MINÄ aina huolehdin, että se ylipäätään tulee meille jne. Mut oikeesti en kyllä enää ikinä luovu tästä saavutetusta edusta, jos ei oo ihan pakko, vaan mieluummin tingin jostain muusta. Aluks mulla oli vähän huono omatunto, kun en edes jaksa siivota itse, mutta nyt tulen vain kiitollisena siivottuun kotiin. No vieläkään en oikein kehtaa sanoa, jos joku paikka on jäänyt siivoamatta, mut ehkä mä vielä joskus opin senkin... :)Hupshttp://www.sekavuustila.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-8598506341214603722011-05-22T10:13:00.201+03:002011-05-22T10:13:00.201+03:00Neuvominen on vaikea laji ja anonyymi teki sen kyl...Neuvominen on vaikea laji ja anonyymi teki sen kyllä ihan mehtään, siksiköhän juuri anonyyminä? Mulla on koko elämän nousseet karvatupet pystyyn "miten sä voit tehdä noin"-henkisistä kysymyksistä, koski ne sitten vaikka mun kirjamakua, juomamieltymyksiä tai isompia juttuja, elämäntapaa. Se kuohahduttaa aina ja asettaa automaattisesti puolustuskannalle, josta on tosi vaikea palautua mitenkään vastaanottavaan tilaan. Ja sit kun neuvoja on olettanut valmiiksi että koska vaikka valitan perheen kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta, olen automaattisesti alistettu kotirouva ja kaikki mun yritykset kiistää asia ovat pelkkää selittelyä <br /><br />Meillä arkea on muuten helpottanut sellainen simppeli ja ilmainen keksintö kuin Google Docs! Meillä on siellä ostoslista- niminen, L:n ja mun keskenään jakama file, jota kumpikin täydentää päivittäin tai viikottain tai niin usein kun tarvetta tulee. Kaikki harvemmin ostettavat jutut kuten liemikuutiot ja vessapaperi tulee nykyään jopa ihan oikeesti ostettuakin :D <br /><br />Mä huomaan itse kaikesta yrityksestäni huolimatta joskus kokevani vaikeaksi kontrollin luovuttamisen miehelle. Saatan varoitella sitä esim Lipsin turvallisuuteen liittyvistä asioista kunnes se ärsyyntyy. Sitten alkaakin tuntua siltä, ettei mikään aiheellinen sanominenkaan uppoa kun musta on jo tehty nalkuttaja. <br /><br />Muskari-S sai mieheltään äiteinpäivälahjaksi kolme kertaa ammattisiivouksen, sisältäen ikkunanpesun. Ihan best lahja, kerroin ton L:lle tosi monta kertaa ja ylistin immateriaalilahjojen fiksuutta. Tosin en haluais siivousta synttärilahjaks kuitenkaan vaan mielummin vaikka korvikset :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-33596450541998710922011-05-22T09:02:20.066+03:002011-05-22T09:02:20.066+03:00Miia kiitti, samoin sinne! Meillä mies tajus vasta...Miia kiitti, samoin sinne! Meillä mies tajus vasta sitten, miten paljon vauva vie aikaa, kun ne alkoi jäädä kahdestaankin välillä - Siperia opettaa... :)<br /><br />Neppe, tota mä juuri kans epäilen! Itseasiassa luen just sellasta kirjaa, jossa kerrotaan mm. tyttöjen ja poikien aivojen rakenteellisista ja kehitykseen liittyvistä eroista, ja nekin tukee tota teoriaa. Vaan silti joskus riipii, kun kaikki (lue mies) ei tee asioita niin kuin minä... :)<br /><br />Anonyymi, piti oikein jäädä miettimään, että mikä tossa sun kommentissa ärsytti ensilukemalta aika lailla. Se ei ole se, että teillä on niin kovin auvoisaa, vaan ehkä toi "en sietäisi tuollaista käytöstä" -osio. Mä kun koen, että sillä luokittelet esimerkiksi minun mieheni ja meidän parisuhteemme johonkin sellaiseen lokeroon, johon ne eivät kuulu. Esimerkiksi se, että mies ei ottaisi vastuuta, ei pidä paikkaansa - joskaan hän ei ehkä kanna sitä vastuuta siitä ruoanlaitosta. Oikeastaanhan tossa jossain kohtaa yritin sanoakin, että osittain kyse on siitä, että myös mun on vaikea jakaa vastuuta määrätyistä asioista, kun olen niin jääräpäinen, että haluan, että ne hoidetaan tietyllä tavalla - eikä se tietenkään ole miehen vika.<br /><br />No, ehkä sulla jäi huomaamatta, että teksti oli tarkoituksella varsin kärjistettyä ja mrttyyri-itkutkin liittyvät kyllä enemmän hormoneihin ja yleiseen väsymykseen kuin mihinkään muuhun. Todellisuudessa en koe ole olevani mikään kotiorja - ainakaan koko aikaa :) - mutta välillä vaan palaa pinna.<br /><br />Salamatkustaja, thanks. Vau.fi on saatanasta, mutta jostain mun pitää aina välillä tarkistaa, että missä tässä mennään!<br /><br />Mietin just eilen, että meillä tilanne oli myös joskus toisinpäin, vaikka silloin ei ollut edes lapsia. Mies oli muuttanut takas Suomeen ja oli puolisen vuotta ilman töitä, kun mä taas kävin töissä. Silloin se jäkätti mulle siivouksesta... :) Siis varmaan kyse on paljon myös siitä, että se, joka on kotona, turhautuu ja ehtii myös hermostua moneen sukkaläjään ihan eri tavalla kuin se, joka viettää enemmän aikaa kodin ulkopuolella. Ja kyllä mä senkin muistan ja ymmärrän, että pitkän työpäivän jälkeen ei huvittais ensimmäisenä ryhtyä mitään pyykkejä lajittelemaan. En mäkään niin tehnyt.<br /><br />Vuoroin vieraissa siis ja niin edelleen, mut vituttaahan se silti! Täytyy sanoa, että teidän heinäkuu ei kuulosta lainkaan kadehdittavalta. Mä luultavasti joutuisin hoitoon, jos mies olis käytännöllisesti katsoen poissa kuukauden. Tai edes viikon. Mikä ei oo ihme ottaen huomioon, että mulla menee hermot jo sen viikottaiseen sulkapallovuoroon, kun silloin se ei ehdi himaan ennen kahdeksaa illalla. :)Hupshttp://www.sekavuustila.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-39438411236503277172011-05-21T23:46:38.559+03:002011-05-21T23:46:38.559+03:00Tsemppiä hei! Ja jaan ajatuksesi - täysin. Vau.fi-...Tsemppiä hei! Ja jaan ajatuksesi - täysin. Vau.fi-sivusto on itsekidutusta. Mutta silti luen sitä välillä, ehheheeh.<br /><br />Meillä toi tilanne menee toisinpäin: mä oon useammin töissä ja mies kotona tekee käytännössä kaiken, koska mä saan parempaa liksaa. Näin yhteisiä työtunteja kertyy vähemmän ja ehditään olla enemmän jompi kumpi vanhemmista himassa.<br /><br />Mutta kesä on meillä surkeaa aikaa - koska silloin kaikki vuoristo-oppaat (including him) ovat töissä. Eli meillä ei paljoa kesälomia tai mökkiviikkoja vietetä. Se on hanurista, ja heinäkuun helteillä vituttaa olla yksi himassa ja hoitaa kaikki. Niih.<br /><br />Ja hyvä sinä, aika moista vetää opintoja kasaan tuon kaiken muun työn keskellä! Oot kone :DSalamatkustajahttp://www.salamatkustaja.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-84716267274770915882011-05-21T22:50:57.297+03:002011-05-21T22:50:57.297+03:00Mulla on ehkä poikkeuksellinen mies... kuulostaa k...Mulla on ehkä poikkeuksellinen mies... kuulostaa kaikkinensa ihan mahdottoman vanhanaikaiselta asetelmalta, mistä täällä keskustellaan. Meillä ei ikinä ole tarvinnut vääntää kättä tai rautalankaa moisista asioista, vastuu kotihommista menee ihan tasan ja tilannetta päivitetään sen mukaan, kummalla on enemmän poissaolopakkoa töiden takia. Kumpikin huolehtii jopa liikuttavan paljon oman ajan käytöstä tyyliin "sun pitäis kyllä välillä käydä uimassa tai kaljalla" tms.. Eikä me olla mitään vastarakastuneita, meillä on pian kaksi pientä lasta ja yhdessä ollaan oltu 10 vuotta. En minä sietäisi samanlaista käytöstä, mitä teille on kohdalle osunut. Kyllä miehet osaa ottaa vstuuta, mun lähipiirissäkin on tästä paljon loistavia esimerkkejä. Tai sitten mun mies on feministi! :) Mutta ei vaan, en halunnut vääntää veistä haavoissa, vaan kertoa, että asioiden ei ole pakko olla noin. Kokemukseni mukaan parasta on sanoa kaikki, siis ihan kaikki, tosi suoraan ennen kuin ollaan marttyri-itkutasolla. Tsemppiä!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-52432796885262242792011-05-21T20:54:26.001+03:002011-05-21T20:54:26.001+03:00Vastaus kysymykseesi: miehet eivät oikeasti osaa t...Vastaus kysymykseesi: miehet eivät oikeasti osaa tehdä kahta asiaa kerralla (olla lapsen kanssa ja pyykätä). Ihmettelin samaa kauan, miksi mies ei tee kotitöitä iltaisin ennen kuin lapsi nukkuu? Tajusin pian, että vastaus on: koska hän on silloin lapsen kanssa :)Neppehttps://www.blogger.com/profile/11041290774011800980noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-30929786641923285982011-05-21T18:36:51.858+03:002011-05-21T18:36:51.858+03:00Kirjoitat sen mitä minä ajattelen, mutta jätän san...Kirjoitat sen mitä minä ajattelen, mutta jätän sanomatta ääneen/kirjoittamatta ylös. Paitsi, että minulla on sentään vain tuo yksi lapsi, joka ei edes sotke kun on niin pieni, mutta silti kämppä kaatuu niskaan. Ja mies.. käy nukkumassa täällä. <br /><br />Tsempit sinne, nauti omasta ajastasi!Anonymousnoreply@blogger.com