tag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post6343095847944572065..comments2023-08-30T07:22:51.431+03:00Comments on Sekavuustila: Lisää kitinääHupshttp://www.blogger.com/profile/00502841654124603093noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-58181389618064259302011-01-18T13:35:27.092+02:002011-01-18T13:35:27.092+02:00Maiju, en mä sitä onneks naamanaukomisena ottanutk...Maiju, en mä sitä onneks naamanaukomisena ottanutkaan :) Ja kiitti, rakenteet näytti olevan kunnossa, enkä ees tällä kertaa muistanut hermoilla kovin pahasti!<br /><br />Lupiini, hohhoo, kieltämättä mäkin olin aikanaan ihan varma, että monesta yleisestä kotiäitien rutinan aiheesta ei todellakaan tuu MEILLÄ mitään ongelmaa. Little did I know...<br /><br />Mä suhtaudun melkoisella varauksella vanhempien kykyyn arvioida oman lapsensa lahjakkuutta, myös omaani. Siks melkein mieluummin vähättelen kuin paisuttelen mitään lapsen tekosia, mistä se varmaan siten saa avautua terapeutilleen aikanaan. :) Mun henkilökohtainen ongelma on aina ollut se, että oon ollut ihan kohtuullisen hyvä melkein kaikessa (vaatimattomasti :), mutta en missään mitenkään erityisen loistava. Kuvittelen, että oman paikkansa löytäminen olis helpompaa, jos olis selkeästi joku erityinen vahvuus. Meillä ei myöskään kotona selvästikään kuulunut kuvioon lasten tuuppiminen mihinkään määrättyyn suuntaan, mäkin oon harrastanut vähän kaikkea mutta en oikeastaan mitään kovin pitkään. (Paitsi pianonsoittoa, johon mulla taas ei ollut mitään suurta kunnianhimoa, kunhan pimputtelin.) Mutta tossa sun filosofiassa piilee erinomainen pointti: keskinkertaisuus on aivan liian aliarvostettua. Vois kai myös ajatella niin, että on vähemmän paineita, kun ei oo ainakaan tietoisesti korostetun lahjakas missään tietyssä asiassa, vaan ennemminkin keskimäärin kohtuullisen taitava vähän kaikessa. Tai ainakin kykeneväinen oppimaan.<br /><br />Virpi, jep, ei niiden hormoneiden vaikutusta käy kieltäminen, mutta just siinä se onkin, että ei kaikkea kuitenkaan voi kuitata vaan niilläkään. Myönnän kyllä, että mulla ehkä hieman helpommin karkaa nyt lapasesta se homma, siis just jostain likaisista sukista tulee elämää suurempi asia, vaikka kuinka yritän hokea itselleni, että antaa olla. Sit ku oon muka mielestäni kestänyt aivan käsittämättömän kauan niitä sukkia, niin sen sijaan, että vaan räyhäisin niistä sukista, saan jonku "sä et kunnioita mua ja mitä tästäkin tulee kun näitä lapsia on kaks ja välitätkö sä meistä ollenkaan" -tyyppisen, ala-arvoisen itkuraivarin...Hupshttps://www.blogger.com/profile/09793798407123730246noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-88397173775756770082011-01-18T12:53:26.162+02:002011-01-18T12:53:26.162+02:00Meillä käydään niin samaa vääntöä noista kotihommi...Meillä käydään niin samaa vääntöä noista kotihommista. Tai käydään kun jaksetaan. Välillä annan olla ja välillä olen oikea kotidinosaurus, lohikäärme kun ei ole mitään sen hirviön rinnalla joka musta tulee.<br /><br />Hormoonikorttia mies käytti niin kauan kuin suostuin sen mieliksi, osittain, kierukan poistoon ja pakko myöntää että olo on aika paljon normaalimpi tällä hetkellä ilman sitä vempelettä. <br /><br />En edes huomannut kuukautisten tuloa, kun kierukan kanssa olin 2 viikkoa pre mentstrual masentunut! <br /><br /><br />Eli kyllä ne hormoonit, keinotekoiset ja omat, vaikuttaa meihin tosi paljon.<br /><br />Ei se silti sitä poista etteikö noita miehiä tarvisi kouluttaa.Virpihttps://www.blogger.com/profile/00369165611345281009noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-57778664351645576102011-01-18T12:20:41.792+02:002011-01-18T12:20:41.792+02:00Kuulemma kotityöt on parisuhteissa ja etenkin perh...Kuulemma kotityöt on parisuhteissa ja etenkin perheissä se yleisin riidan aihe. Ja niinhän se meilläkin on, vaikka etenkin tuossa ennen joulua (sattuneesta syystä) mies teki ihan sikana kotihommia ja minä makasin peiton alla ja käskytin sitä tuomaan lisää appelsiinia. Luin tästä mielenkiintoisen keskustelun facebookissa, jossa eräs lapseton (mutta raskaana oleva), sujuvasanainen toimittajaystävä haukkui kahvilassa näkemiään "lätkämutseja" oikein olan takaa ja lyttäsi kotiäitiyttä muutenkin. Siihen tuli sitten muita fiksuja ja teräväkielisiä, jo lapsen/lapsia saaneita naisia kommentoimaan kyseenalaistavasti (hassua miten sitä ihmiset aina linnoittautuvatkin poteroihin: minäkään en ole mikään kodin hengetär mutta tuossa kiistassa asetuin intuitiivisesti lätkämutsien puolelle). Tähän tämä lapseton totesi muun muassa, ettei hän tajua miten kotitöistä VOI syntyä riitaa, koska niihinhän menee vain puoli tuntia viikossa. Tämä provokatiivinen väite reuhautti luonnollisesti varsinaisen vastausryöpyn :D <br /><br />Lapsi tosiaan lisää kotitöitä paljon enemmän kuin sen fyysisestä koosta voisi arvata ja kun kotona vielä viettää tosi paljon aikaa, olisi ihan kiva että näkymät miellyttäisivät silmää.<br /><br />Kaksplussassa oli joku pikkupoika, joka kävi Saksassa jotain Akatemiaa, sellaista lasten akatemiaa. Se oli ihan skitso juttu kokonaisuudessaan, mukula oli kyllä selvästi tosi jipoissa luonnontieteistä mut silti, ne vanhemmat oli just sellasia "peruskoulu tasapäistää joten lähdimme ulkomaille ettei lapsemme harvinaislaatuinen lahjakkuus menisi hukkaan" -tyyppejä. On siinäkin varmaan jotain pointtia, persarin tasapäistävyydessä, en sitä sano. Saa nähdä kun oma lapsi kasvaa, että millai siitä saisi kasvatettua itseensä uskovan ja vahvaitsetuntoisen olennon ilman täysin katteettomia luuloja itsestä. Mun filosofia on "onni piilee keskinkertaisuudessa" mutta samalla huomaan kuitenkin vähän joskus toivovani, että Lipsi olisi vaikka tosi musikaalinen tai jotain :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2635259955006574724.post-40209410681387182432011-01-17T22:03:05.227+02:002011-01-17T22:03:05.227+02:00Pakko ehkä munkin vielä korostaa, et mun "Ylp...Pakko ehkä munkin vielä korostaa, et mun "Ylpee äidi kehuskeluni" ei ollu sit tarkotus olla mitään naamanaukomista sua kohtaan vaan ihan yleensäkin tota mainitsemaas asetelmaa kohtaan: saa kehua, mut ei saa kehua ja oo ylpeä tai älä oo ylpeä -aina tekee kuitenki väärin ja se tuntuu olevan koko äitipiirien suurin ja oleellisin persnetto :D Koomista touhua. Huumori kunniaan, sitä mäki arvostan :)<br /><br />P.s. Tsemppiä sinne rakenneultraan!Maijuhttps://www.blogger.com/profile/12101023459188613830noreply@blogger.com