31.1.2010

Kukkuva kiukuttelija

Meille on muuttanut joku tommoinen yökukkuja, joka on alkanut kaupan päälle vielä kiukutellakin oikein tunteella. Että se niistä hyvistä yöunista, kele. Viimeiset pari-kolme viikkoa ovat olleet (mun mittapuulla) ihan hulinaa. Igge heräilee 3-5 kertaa yössä niin, että ei onnistu nukahtamaan ilman apua. Välillä riittää tutti, mutta välillä homma karkaa aivan lapasesta ja kaveri saa aivan tolkuttoman raivarin, kun halvatun mutsi ei hyppää ihan hänen pillinsä mukaan. Siis Igge ei itke, vaan raivoaa - kirkuu ja räyhää. Rauhoittuminen kestää, ja välillä ei auta muu kuin tissi, minkä vuoksi yösyöntejä on nykyisin poikkeuksetta 2-3.

Mua taas ei huvittaisi lainkaan istuskella lapseni tuttina tai kanniskella raivoavaa tirriäistä ympäri kämppää, joten ensimmäinen askel on lisätä ruoan määrää päivällä, mikä tahtoo siis sanoa, että nyt aletaan keittelemään aamupuuroa ja vaihdetaan puuron nesteeksi maito (tähän asti olen keitellyt puurot veteen). Toinen askel on kerätä henkisesti voimia siihen, että lapsi opetetaan nukahtamaan itse ja syömään vain kerran yössä.

En tiedä, liittyykö tämä levottomuus jotenkin liikkumiseen. Igge on nyt viikon verran kiskonut itseään konttausasentoon, ja ährää itsensä välillä unissaankin vatsalleen, mistä taas seuraa itkua, kun hämmentynyt lapsi ei saa itseään takaisin nukkuma-asentoon. Toistaiseksi varsinainen liikkuminen tapahtuu kuitenkin takaperin, mikä tietysti sopii hyvin herran tähtimerkkiin, rapu kun on. Yllättävän nopeasti lattialle laitettu lapsi löytyy jostain nurkasta tai muusta pinteestä. Jos itku ja ähinä eivät paljasta lapsen sijaintia, niin vaihtoehtoisesti voi myös seurata vuolasta kuolavanaa.

No niin, nyt nukkuva lapsi heräsi ja alkoi itkeä, eikä papan rauhoittelu auttanut, vaan siellä taas raivotaan. Kristus mikä kirkuminen. Mä olen aivan zen... Ommmm.... Ommmm... (kelekelekele) Ommmm....

28.1.2010

Tavarataivaan hyvät, pahat ja rumat

Ellin äidin innoittamana päätin vihdoin kirjata ylös (miksiköhän muuten ruotsiksi kirjoitetaan alas ja suomeksi ylös?), mitkä hormonihuuruissa vauvaa varten tehdyistä hankinnoista ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja mitkä taas ovat jo kirpparikasseissa.

Ensimmäistä odotellessa oli ainakin allekirjoittaneella aivan liikaa aikaa miettiä, mitä kaikkea tuleva pyllerö tarvitsee, ja hankintoihin oli kohtuullisesti varaakin. Tavaraa tuli siis hankittua aika paljon, öhöm. Toisaalta tein kyllä tietoisen päätöksen siitä, että olen ensimmäistä kertaa raskaana vain kerran, minkä vuoksi saan vähän hurahtaakin ihan hyvällä omallatunnolla. Googlailu ja vauvatavara-arsenaalin kartuttaminen olivat myös iso osa elämänmuutokseen valmistautumista. Siksipä olen antanut itselleni anteeksi myös ne ei-niin-onnistuneet ostokset - ensi kerralla olen paljon viisaampi (ja sitä paitsi silloin ei tarvitse aloittaa nollasta).

Aloitetaan niistä onnistumisista:

Gessleinin F6-rattaat. Toimivat, tukevat, helpot koota ja taittaa kasaan. Pienillä eturenkailla tosi näppärät käänneltävät, isot renkaat taas ovat olleet tänä talvena korvaamattomat. Heittoaisa on näppärä ahtaissa tiloissa kuten hisseissä, ratikoissa jne. Puolikova koppa ei ole liian raskas raahattava edes lapsen kanssa, meillä kun rattaat on jätettävä alas ja hissikin tulee vain puoleen kerrokseen. Lisäksi kopasta saa lämpöpussin, kun lähitulevaisuudessa siirrymme käyttämään vaunuja rattaina. Gessleinit ovat olleet käytössä melkein joka päivä ja olivat ehdottomasti hintansa arvoinen ostos.

Hoitopöytä. Meillä hoitopöytänä on Ikean Pax-sarjan matala kaappi, ja se on ollut tosi toimiva ratkaisu. Kaappiin mahtuvat Igen vaatteet ja hoitotarvikkeet, ja on helppoa, kun kaikki on yhdessä paikassa. Sitä paitsi kaapista tuli tosi kiva, kun päällystin ovien muoviset muka-ikkunat liitutaulukontaktimuovilla.

Aventin sähköinen rintapumppu. Tämä oli aluksi todella ahkerassa käytössä, huh... Hyvään pumppuun kannatti tässä tapauksessa sijoittaa. Myös Aventin pullot olivat hyviä eka kuukausina, vaikka nykyisin ne eivät jostain syystä kelpaa.

Hoitolaukku. Lahopäisyyden ja kiirelähtöjen kannalta on erinomaisen hyvä, kun kaikki vaipat, puhdistuspyyhkeet, varatutit, varavaatteet ja muut pakolliset lisävarusteet ovat koko ajan valmiina laukussa, eikä joka kerta ulos lähtiessä tarvitse erikseen miettiä, mitä pitäisi ottaa mukaan. Laukun saa kätevästi rattaiden aisaan roikkumaan, missä se kulkee mukana ilman sen suurempia kommervenkkejä.

Leikkimatto. Igge jaksaa edelleen tutkia mattoa ja lelukaaren leluja, milloin selällään, milloin vatsallaan, milloin taas istualtaan.

Rapiseva pehmokirja. Igen suuri suosikki jo kolmen kuukauden ikäisestä asti - tällä on "ostettu" monta ruokarauhaa. Sittemmin suosikkeihin on noussut muitakin leluja (ja epäleluja, mm. tyhjä C-vitamiinipurkki :), mutta tästä Igge innostui ensimmäisenä.

Äitiyspakkauksen makuupussi. Menee rattaissa lämmikkeenä, leikkialustana lattialla ja matkoilla peittona. Oletettavasti haisee tutulta ja tuntuu turvalliselta missä vaan (siis vauvan mielestä).

Imetystyyny. Tämä on yllättäen ollut ihan tosi kovassa käytössä! Loppuraskaudessa nukuin tyynyn kanssa, sen kanssa sai kohtuullisen helposti hyvän nukkuma-asennon. Vauvan synnyttyä tyynyä käytettiin paitsi ruokailualustana, myös sitterinä - lämmin, vauvan mukaan muotoutuva tyyny oli jossain vaiheessa ainoa paikka, johon Igen saattoi siirtää sylistä nukkumaan ilman kiljumista. Nyt tyyny toimii sängyssä selän tukena syöttäessä (Igge on sen verran iso, että muuten tyyny on imettäessä jo turha), Igen varmistimena istumaharjoituksissa ja usein myös läppärin alustana sohvalla. :) Varsinainen monikäyttövehje siis!

Imetystyynyn monikäyttöisyys oli mulle yllätys - jos olisi pitänyt etukäteen veikata, niin olisin arvellut, että se saattaa mennä hutipuolelle. Toisin kävi, mutta toki turhuuksiakin tuli hankittua.
Ensimmäisenä mieleen tulevat seuraavat:

Kestovaipat. Ei ne vaan ole meidän juttu. Olen kokeillut muutaman kerran, mutta me ollaan niin paljon liikenteessä, että kestoilu vaatisi ihan eri asennetta. Musta ei vaan ole vaihtamaan vaippaa tunnin välein, kun ipana kitisee märkyyttään. Saati sitten kaapimaan kakkaa irti vaipoista... Riittää, että puhdistan lapsen. No, never say never, ehkä me vielä jossain vaiheessa innostutaan, mutta ainakin ne pienimmät kestovaipat taitavat mennä kiertoon.

Kestovaippailuhärpäkkeet, siis kiinnittimet, lanoliinitusaineet, riisipaperit, lisäimut ja ties mitkä. Kts. edellinen kohta.

Manduca. Toistaiseksi tällä kalliilla vehkeellä ei ole ollut meillä oikeastaan mitään käyttöä. Kotona Igge on ollut joko sylissä, sängyssä, sitterissa tai lattialla ja kodin ulkopuolella taas kärryissä, joten en ole oikein keksinyt, että mihin tätä käyttäisi. Muutaman kerran on käyty kaupassa lapsi Manducassa, siinä se. Tosin on mahdollista, että tämä muuttuu kevään tullen, ja aion kyllä ottaa repun mukaan myös Thaimaan reissulle. Ehkä se siellä pääsee ahkerampaan käyttöön.

Musiikkimobile. Igge lähinnä riehaantui, ei suinkaan rauhoittunut pään päällä hyrräävistä asioista. Enkä voi moittia, tuskinpa itsekään olisin kovin innokas nukahtamaan, jos yläpuolellani kiertäisi ympyrää muun muassa pari hirtettyä lehmää. Tämä menikin jo myyntiin melkein käyttämättömänä.

Iso osa äitiyspakkauksen vaatteista. Olen huomannut, että en ole ihminen, joka pukee vauvansa potkuhousuihin. Minusta ne ovat epäkäytännöllisiä, ja jotenkin Igge näytti niissä vähän puolipukeiselta. Käyttämättä jäivät. Sen sijaan toppapuku on käytössä, vaikka kuvittelin jossain vaiheessa haluavani jonkun muun puvun. Hyvä kuitenkin, että en sattunut löytämään - harmaa puku on ihan kelvollinen, varsinkin omilla asusteilla.

(Sivumennen sanoen, seuraavalla kierroksella en varmaan enää ota äitiyspakkausta, vaikka ei se rahasumma tietysti kummoinen ole. Äitiyspakkauksen suurin anti minulle oli kuitenkin se kaikki muu kuin ne perusvaatteet: hoitovälineet, peitto, makuupussi, lakanat jne.)

Mä tiedän, että näitä hittejä ja huteja oli jotain muitakin, koska olen miettinyt tätä listaa ennenkin. En vaan kykene muistamaan, mitä ne olivat.

On kyllä kamalan vaikea etukäteen tietää, mitä tarvitsee. Esimerkiksi vauvan ruokailuun liittyvien juttujen tarve paljastuu vasta, kun ipana on ulkona - meillä käytettiin niin rintakumeja kuin pullojakin, toisilla ne taas ovat jääneet kokonaan kaappiin. Epävarmoja ja hämmentyneitä esikoisen odottajia osataan kyllä rahastaa aika taidokkaasti, ja markkinoilta löytyy jos vaikka mitä hilavitkutinta, jota ilman tasapainoinen lapsuus ei kerta kaikkiaan ole mahdollinen, ainakin jos niiden markkinoijilta kysyy. Mun suuri suosikki on se kamala kohtuamme, joka - kuten eräs ystävä osuvasti totesi, terveisiä vaan sinne :) - on oikeastaan vain muovinen ämpäri, jolla on ällöttävä nimi. Propsit kuitenkin tämän keksijälle, ilmeisesti ämpäri on löytänyt myös ostajia (ainakin sen perusteella, paljonko niitä kaupataan Huuto.netissä)!

21.1.2010

Ärsyttää

Ihan hirvee ärsytys päällä koko ajan. Ärsyttää, kun kotona on kaikki levällään (meneillään on kaappien uudelleenjärjestely ja heinäkuussa vähän vaiheeseen jäänyt Igen huoneen sisustaminen ja olohuoneen viimeistely ja valokuvakollaasin kerääminen ja "edustusruokapöydän" tuolien päällystäminen ja muutama muu pikkuproggis), ja ikinä ei oo aikaa laittaa asioita järjestykseen rauhassa. Saan aina vain vartin sieltä ja puolituntisen täältä, eikä se riitä. Ärsyttää, kun aina jää hommat kesken.

Ärsyttää, ettei mies ole ehtinyt olla ipanavahtina enempää, ja ärsyttää, että Igge on nukkunut niin huonosti koko viikon, että nekin hetket, kun olen saanut olla rauhassa, ovat menneet lähinnä sohvalla istumiseen, kun ei vaan jaksa. Ärsyttää, kun Igen hienot yöt ovat olleet kadoksissa, ja muutenkin koko kakara on ollut vähän ini-ini-kiti-kiti. En tiedä, tuleeko sille ehkä lisää hampaita (mihin viittaisi jatkuva nyrkin/äidin/ihan minkä vaan järsiminen), vai johtuuko levottomuus ehkä liikkeelle pyristelystä. Vaikka ei se kyllä edelleenkään pääse kuin taaksepäin, ja sekin ärsyttää, kun kaikki muut maailman lapset ilmeisesti osaavat ryömiä jo kolmikuisina, vaikka ei pitäisi tietysti verrata, ja ärsyttää, että kuitenkin sitä teen.

Ärsyttää, kun heräilyyn ei ole auttanut muu kuin tissi, vaikka tällä hetkellä koko imetys ja varsinkin kaikki imetysvouhotus ärsyttää oikein erityisesti. Pelkkä imetys-sanakin ärsyttää. Ärsyttää, kun Igge tahtoo taas maitoa noin miljardi kertaa vuorokaudessa - sen piti vähentyä eikä lisääntyä. Ärsyttää sekin, että Igge on purrut vasempaa rintaa muutaman kerran niin kipakasti, että se on ihan arka. Eikä se pääse parantumaan, kun Igge tarvitsee sitä jatkuvasti.

Ärsyttää kaikki besserwisserit ja tiukkapipot ja hihhulit ja vouhottajat ja ilonpilaajat ja muuten vaan typerät ihmiset. Ja marttyyrit, nepä ne vasta ärsyttääkin. Niin ja oman olemassaolonsa anteeksipyytelijät ja oikein erityisextrapaljon ärsyttää kaikki surkeuskilpailijat, joilla on aina kaikki vaan niin helvetin paljon huonommin kuin muilla.

Ärsyttää, että mun hormonitoimintani on ilmeisesti palautunut ja nämä kuukausittaiset riemupäivät ovat täällä taas. Ei oo ollut ikävä. Ärsyttää, etten pääse huomenna edes vauvauintiin näiden takia.

Ärsyttää, kun mun äitiyspäiväraha loppuu huhtikuussa. Ärsyttää olla rahaton (sekä nyt että tulevaisuudessa). Ärsyttää, että joutuu soittelemaan ja järjestelemään asioita. Ärsyttää, kun Kelan asiakaspalvelusta ei osattu kertoa, että kenelle ja miten mun pitää konkreettisesti ilmoittaa, kun haluan siirtää viimeiset 12 vanhempainvapaapäivää miehelle. (Vastaus oli, että Kelaan. No shit, Sherlock! Ai ei esim. pankkiin tai kirjastoon? Kai mä nyt sen tiesin, mutta millä välineellä ja kelle siellä Kelassa!)

Ärsyttää. Ärsyttää. Ärsyttää. Ja jos jollekin vielä jäi epäselväksi, niin voi pojat, että mua ärsyttää!

13.1.2010

Piikitetty perhe ja matkakuumetta

Käytiin eilen - eikäku ehkä toissapäivänä? - no, tässä ihan näinä päivinä kuitenkin, Igen puolivuotiskatsastuksessa. Kaikki oli mainiosti, Igge oli hurmaava itsensä ja seuraavan kerran onkin sit vuorossa vasta kahdeksan kuukauden lääkärineuvola. Painoa Igge oli kerännyt lisää puolisen kiloa, joten sitä oli nyt jotain 7,6 kiloa, en jaksa hakea korttia tarkistaakseni tarkkaa lukemaa ja pituutta reilun sentin eli kokonaispituus oli noin 69 cm. Parin viime kuukauden pituuspyrähdys on tasaantunut ja painokäyrä puolestaan kivunnut vähän ylöspäin hurjasta hillumisesta ja (oletettavasti) hampaista johtuneista ruokahaluttomuuspäivistä/-kausista huolimatta.

Täti kirjoitti korttiin muistaakseni myös jotakuinkin niin, että kova yritys on liikkeelle, osaa vilkuttaa ja jokeltaa selkeitä tavuja. Niin ja että Igge sai possupiikin. Sitä korttiin ei kirjattu, että piikitettäväksi pääsi koko perhe - neuvolantäti tuikkasi rokotteen samalla kertaa myös minuun ja mieheen. Mitään sen kummempia oireita meille ei ole ilmaantunut, Igge nyt oli viime yönä vähän känkkä, mutta se näyttää kuuluvan asiaan rokotusten jälkeen.

Kykin täällä sohvalla valveilla odottamassa, että Finskin Lomalentojen paikkavarausmahdollisuus aukeaa. Sen pitäisi tapahtua klo 01.01. Aion yrittää pyydystää meille vauvakoripaikan helmikuun reissulle, toivottavasti onnistuu! Olis ihan kiva, ettei tarvitsis pitää Iggeä sylissä yhtätoista tuntia...

Matka-asiat pyörivät muutenkin päässä. Hirmuisen säätämisen jälkeen meille pitäisi nyt olla tulossa Gessleinin Swift-matkikset Saksasta. Maksoin niistä lähetyskuluineen 149,-, kun ne täällä maksavat kaupassa 225,-. Olisin ollut valmis ostamaan ne Suomestakin, jos hinnasta olisi voinut yhtään neuvotella, mutta ärsyttää se, että joka ainoalla kauppiaalla on tuotteelle sama hinta. Kilpailusta ei ole tietoakaan. No anyway, toivottavasti tulevat ajoissa ja saan oikeanväriset kiesit kotiin! Hitto vie, en ole aiemmin tilannut mitään eBayn kautta, ja sitten piti vielä tulkita sitä hiivatin saksaa... Ko. kieli ei koskaan kuulunut suosikkeihini enkä ole sitä juurikaan kirjoitusten jälkeen käyttänyt, joten se on melkoisessa ruosteessa.

Ruokapurkit otetaan mukaan Suomesta, ja maitopuoli on järjestyksessä, kunhan allekirjoittanut vaan on lähistöllä. Täytynee kuitenkin pakata mukaan muutama tuttipullo, jotta Igge saa myös vettä janoon. Nyt yritän vielä ratkaista, että otetaanko turvakaukalo mukaan vai ei? Onhan siinä ylimääräistä raahattavaa, mutta toisaalta taksimatkoilla ja mahdollista autonvuokrausta ajatellen olisi hyvä, että Igelle olisi joku istuin. Vaippoja saa kuulemma hyvin paikan päältä (mennään siis Thaimaahan), joten niitä ei tarvitse raahata kuin eka päivien tarpeiksi. Mitäs muuta? Rattaiden lisäksi Igen "kuljetukseen" pakataan Manduca, se on helppo pitää mukana ja toimii varmasti myös esim. lentokentällä, kun rattaita ei ole. Apteekista hankin jo yli puolivuotiaille sopivan aurinkorasvan ja BabyBanzit ja uv-suojatun aurinkohatun ostin jo ennen Igen syntymää. Tietenkin vauva pidetään mahdollisimman paljon varjossa, mutta ihan kokonaan auringolta ei kuitenkaan voi välttyä. Pitäisiköhän metsästää netistä vielä uv-puku?

Oh, kello on puoli yksi. Nyt täytyy kaivaa esille varausnumero ja luottokortti paikkavarauksia varten. Jänskättää jo melkein tämäkin. :)

Ps. Huomenna mennään muskariin!

11.1.2010

Minne katosivat päiv... kuukaudet?

Igge täytti viime torstaina puoli vuotta. Mitä? Heinäkuuhan oli ihan just?

Puolivuotispäivän kunniaksi alaleuasta pilkisti uusi hammas. Kohtahan tässä päästään näkkärin syöntiin. Mikä olisikin varmasti kivempaa kuin hampaiden teroitus mammaparan rintamukseen, pari kertaa Igge on napannut kiinni aika jumalattoman kivuliaasti ja nyt imetys melkein pelottaa. Nälkäisenä ei ole hätää, mutta jos menee leikkimiseksi, niin saan olla varuillani. Ja mun tuskanhuudot on pienen pirulaisen mielestä vain äärimmäisen huvittavia, kaveri nauraa hekottaa reaktiolleni kuin Hangon keksi. Ei hyvä.

Igen päivärytmi (tai no, rytmi ja rytmi...) on kypsässä puolen vuoden iässä jotakuinkin seuraava:

n. 6-7 maissa päivän ensimmäinen maitohetki, sitten takas unille
herätys siinä 9 aikaan, taas vähän maitoa
10-11 aikaan ekat päikkärit, yleensä omassa sängyssä, kesto noin 45 min - reilu tunti
klo 12 (tai milloin Igge nyt sitten sattuu heräämään) purkillinen liha- tai kalakasvissosetta + ämmää päälle
sitten heilutaan ja hillutaan, lähdetään ulos ja mitä milloinkin
klo 14 maissa mennään kakkospäikkäreille ja kolmen neljän hujakoilla otetaan taas huikka maitoa
sitten taas touhutaan ja jutellaan niin maan perusteellisesti
siinä klo 17 jälkeen saattaa maistua pienet tirsat, ja kuudelta syödään purkillinen hedelmäsosetta + ämmähuikkaa
n. klo 20.30 vaihdetaan päälle hurmaava herrasmiehen pyjama, kikatellaan ja nautiskellaan lautasellinen kaurapuuroa, joka on maustettu parilla teelusikallisella hedelmäsosetta + nautiskellaan illan vikat maitohuikat
jossain 21-22 välillä kipataan napero sänkyyn, yleensä nukkuvana (uni tulee usein kesken iltatisseilyn) tai sitten valveilla, jolloin unta houkutellaan laulamalla
tunnin parin päästä Igge usein havahtuu, mutta rauhoittuu uudelleen tutilla/laululla/silittelyllä (ja jos ei, niin sitten annetaan tissitainnutus) ja posottaa nukkua enemmän tai vähemmän yhtä soittoa sinne aamukuuden tai jopa seitsemän tienoille

Mitään kovin tiukkoja kellonaikoja emme harrasta, eihän se ipana edes tunne kelloa. Rutiineiksi riittää minusta, että nälkäisenä saa ruokaa ja väsyneenä saa nukkua, noin tiivistettynä. Asiat tapahtuvat kuitenkin suunnilleen samoihin aikoihin ja samassa järjestyksessä joka päivä, vaikka kelloa ei katsoisikaan - ja enhän mä itsekään syö tismalleen yhtä paljon tismalleen samaan aikaan joka päivä tai nuku tismalleen yhtä kauan tismalleen samoina kellonaikoina.

Eteneminen ei edelleenkään onnistu, jos ei muutaman sentin siirtymisiä huomioida, mutta yritys on kova. Kaveri löytyy sängystäänkin aina vaikka miten päin, kun ilmeisesti yölläkin on pakko treenata. Istuminen onnistuu jopa ilman tukea ainakin jonkin aikaa, ja välillä Igge ottaa vastaan kädellä, kun tasapaino pettää, mutta välillä se menee sitten ihan nenä edellä lattiaan (tai siis tyynyyn tai patjalle). Vilkuttaminen on hirmuisen pop, samoin päristely, pussailu ja ääneen kikattaminen. Lisäksi Igge juttelee hurjasti, suosikkihöpinöitä ovat "äitäitäitäitäi", "mamamamamama" sekä "papapapapa" - siis sehän jo käytännössä melkein puhuu, haha. :) Hassua, miten tuo puhe on alkanut kiinnostaa tässä joulun jälkeen! Igge osaa myös apinoida noita tuttuja tavuja, esimerkiksi jos sille hokee, että "äiti, äiti" niin saa (ainakin useimmiten...) jossain vaiheessa vastaukseksi tuon äitäitäitäin.

On muuten ollut tosi kiva palata arkeen! Ulkonakin on ihana liikkua, melkein jopa tykkään talvesta, kun on noin kaunista. Tänään käytiin vauvahieronnassa (jonne Igge on kyllä melkein yli-ikäinen, mutta saatiin silti lupa olla mukana), torstaina mennään muskariin ja perjantaina uimaan. Niin ja lauantaina vuorossa on vihdoin Picasso Ateneumissa. Kivaa ohjelmaa on siis luvassa!

4.1.2010

Tarkennuksia edelliseen

Kohta 18: En suinkaan toivo kiukutelleeni miehelle ENEMMÄN. Mikähän lukihärö mulle iski? Siis toivoisin kiukutelleeni vähemmän, ja hillinneen temperamenttia enemmän.

Ja kohtaan 13 täytyy lisätä, että lasta toistaiseksi turhaan toivovien ystävien käytös ja sanat masensivat. Tästä asiasta piti kirjoittaa jo raskausaikana, mutta se tuntui silloin vielä hankalammalta kuin nyt.

Ymmärrän, että tilanne oli vaikea, enkä varmaan voi edes käsittää lapsettomuuden tuskaa. Ymmärrän myös, että tuntuu varmasti epäreilulta ja kamalalta, että meillä raskaus sai alkunsa oikeastaan yrittämättä, kun toiset ovat tehneet kaikkensa, eikä vauvaa silti vain kuulu. Minä en kuitenkaan voinut vaikuttaa tilanteeseen yhtään enempää kuin lapsettomuudesta kärsivä omaansa.

En oikein koskaan tiennyt, miten päin olisin. En tietenkään halunnut hieroa asiaa vasten naamaa, mutta kun kyseessä nyt kuitenkin on ollut elämäni suurin ja hämmentävin asia, niin olisi ollut kovin teennäistä teeskennellä, että sitä palloa ei siinä olisi ja että asia ei pyörisi päässä melkoisesti. Jotenkin yritin vaan vetää koko homman matalalla profiililla, mutta sekin oli väärin: en ilmeisesti osannut olla tarpeeksi onnellinen. Enkä myöskään osannut esittää, että koko raskausaika olisi ollut pelkkää onnea ja autuutta, mutta negatiivisista asioista ei saanut puhua, koska minulla ei kuulemma ollut sellaiseen oikeutta - tai sanatarkasti: "Kuule, multa ei sulle sympatiaa riitä."

Tietenkin ymmärsin, että lapseton ystävä olisi mieluummin ottanut liitoskivut ja kuvotukset ja turvotukset ja väsymyksen kuin lapsettomuuden. Tietenkään minä en olisi vaihtanut vaivoja lapsettomuuteen. Mutta kyllä ne silti olivat välillä aivan perkeleellisiä kestää. Ihan sama, kun sanoisi nilkkansa murtaneelle, että kato älä valita, kun kaikilla ei ole jalkoja ollenkaan.

Vihasin sitä, että välillämme istui helvetin iso virtahepo, josta ei voi puhua. Välillä tuntuu kovin raskaalta ja melkoisen epäreilulta, että vain minun pitää aina jaksaa ymmärtää, muistaa ottaa huomioon toisen tunteet ja antaa anteeksi töksäytykset. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun nielin loukkaantumisen ja vitutuksen kyyneleet ja vuodatin ne vasta kotona.

Jos minä saisin päättää, niin totta kai jokainen omaa lasta toivova sen saisi. Valitettavasti en siihen pysty. Enää en kuitenkaan suostu potemaan huonoa omaatuntoa siitä, että miksi minä tulin raskaaksi heti, kun on muita, jotka ovat toivoneet lasta pidempään ja käyneet läpi paljon raskaamman tien. Ei se, että raskauteni alkoi helposti, tee siitä, saati lapsestani, yhtään vähemmän arvokasta.

Nyt tilanne on ainakin jossain määrin vähän helpompi. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, ehkä kyse on siitä, että muutos on tapahtunut ja lapsi on syntynyt. Silti se virtahepo jököttää paikallaan: uutta vuotta vastaanotettiin pienessä seurassa, ja tietysti puhuttiin paljon menneestä vuodesta. Adoptiolastaan odottavat puhuivat paljon siitä, että onneksi taas yksi paska vuosi on ohi, ja toivottavasti ensi vuosi on paljon parempi.

Me olimme miehen kanssa hiljaa, emmekä maininneet sanallakaan sitä, että meillä on takanamme elämämme onnellisin, joskin myös hämmentävin vuosi. Sitä ei voinut sanoa ääneen, ettei aiheuttaisi pahaa mieltä ja pilaisi tunnelmaa. Jälkikäteen mietin, että kai hienotunteisuudellakin on rajansa - ei kai meidän tarvitse sentään kokonaan kieltää elämämme suurinta tapahtumaa, että sopu säilyisi?

3.1.2010

Tilinpäätös 2009

Vuosi 2009 meni jo, mutta muistelin sitä vielä seuraavan, Lupiinilta lainatun kysymyslistan innoittamana. (Olisin kyllä voinut lainata aika monta vastaustakin, sillä epäilemättä kaikkien suureksi hämmästykseksi myös täällä päällimmäiset ajatukset liittyvät uutukaiseen ipanaan.)

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Melko paljonkin, muun muassa kävin Thaimaassa, hankin lastenvaunut, remontoin, jäin äitiyslomalle, tunsin vauvani potkut vatsassani, painoin yli 80 kiloa, tulin äidiksi, imetin ja rakastuin lapseeni.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tainnut luvata yhtään mitään... Nyt olen luvannut, että teen jotain sen eteen, että viihdyn taas paremmin omassa kropassani - joko siis liikun ja syön terveellisemmin tai sitten vaan hyväksyn itseni tällaisena. ;)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Itseni lisäksi ainakin neljä tosi läheistä, tärkeää ihmistä ja muutama hyvä kaveri vielä päälle. Ja lisää odotellaan, melkoinen buumi päällä siis.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi, toivottavasti saan vastata näin myös ensi vuonna.

5. Missä maissa kävit?
Suomen lisäksi vain Thaimaassa, sattuneesta syystä matkailut jäivät aika vähälle viime vuonna. Tänä vuonna on pelkästään ennen kesää suunnitteilla jo kaksi matkaa, ensin taas aurinkoon Thaimaahan ja keväämmällä sitten varmaan Budapestiin Igen kummisetää moikkaamaan! (Rakastan matkustamista, ihanaaihanaa että taas voi suunnitella reissuja!)

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Ei tuu mieleen mitään sellaista... No ehkä loppuvuodesta mahdollisesti positiivisen raskaustestin, hehe. :) Niin ja tähän liittyen tietysti voisin toivoa, että kroppa alkaisi pikkuhiljaa toimia normaalisti, vuosi 2009 oli siis myös täysin PMS-vapaa vuosi (vaikka muita hormonihöyryjä kyllä riitti sitten senkin edestä).

7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Tuskin on kovin vaikeaa arvata, että 7.7. ei unohdu ikinä. Se kun oli elämäni jännittävin, liikuttavin, ihanin, pelottavin ja ikimuistoisin päivä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Tietysti Igen maailmaan saattaminen ja ylipäätään hengissäpitäminen... Aika korkealle nousee kyllä myös se, että melkein kahden kuukauden taistelun jälkeen imetys alkoi vihdoin sujua, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Se, etten pitänyt alkuvuodesta puoliani työpaikalla. Ajattelin vain, että muutaman kuukauden päästä jään joka tapauksessa pois - virhe! Olisi ollut paljon helpompaa taistella palkka-asiat ja muut kuntoon silloin, etenkin kun nyt tuntuu, etten halua edelliseen työpaikkaani enää ainakaan pidemmäksi aikaa.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
En varsinaisesti sairauksista tai vammoista, kaikenmaailman raskauskrempoista kyllä.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Kaikki onnistuneet lahjat, mm. miehen synttäri- ja joululahjat sekä Igen ihanat vaatteet ja tavarat.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Igen tietysti! Se on välillä todella huvittava otus. Ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ei me olla taidettu koko aikaa ihan järjellisesti käyttäytyä miehen kanssa itsekään.

13. Kenen käytös masensi?
Töissä silloin alkuvuodesta pomon, joka oli sitä mieltä, että muhun ei kannata enää panostaa, kun olen kuitenkin jäämässä pois. Ääni kyllä muuttui kellossa loppua kohden, kun piti alkaa varmistella, että tulenhan vielä takaisin (no en tule ainakaan ihan lähiaikoina, jos se on minusta kiinni).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämisen lisäksi Igen varusteluun ja sisustamiseen. It was money well spent!

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Vauvasta tietysti! Oman lisäksi myös muutamista lähipiirin vauvoista/vauvauutisista. Hormonit ovat pehmentäneet pääni. :)

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Anna Puun Melankolian riemut ja Lohikäärme Puff.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) laihempi vai lihavampi?
Riippuu mihin vertaa. Lihavampi kuin alkuvuodesta mutta hoikempi kuin kesällä... Aiempaan normaalitilanteeseen verrattuna ollaan kyllä tukevasti plussalla, pah.

b) rikkaampi vai köyhempi?
Rahallisesti ehkä köyhempi, mutta kokemuksilla ja elämän sisältöä ajatellen määrättömästi rikkaampi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Kiukutelleeni miehelle, öhöm.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Syöneeni!

20. Kuinka vietit joulua?
Rauhallisissa ja onnellisissa tunnelmissa miehen, Igen, vanhempieni, mummini ja enoni kanssa vanhempieni luona.

22. Rakastuitko vuonna 2009?
Iggeen juu, korvia myöten. <3

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään, paitsi vessanpöntön kanssa halailin yhden yön viime vappuna (how unfair is that!).

24. Mikä oli suosikkitv-ohjelmasi?
Vauva tulossa, hahhah. Ei kun.. öö.. mitä katsoin viime vuonna? Hei joo, Ylen se telkkariuutisista kertova, apua mikä sen nimi oli? Ja oliko se viime vuonna?

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Viha on perin henkilökohtainen tunne, siis en voisi vihata ketään, johon minulla ei ole henkilökohtaista suhdetta. Enkä taida keksiä ketään, joka herättäisi minussa vihaa - inhoa, vastenmielisyyttä ja ällötystä tunnen kyllä.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Koukutuin Stieg Larssoniin, joskin osa on vielä kesken. Luin kyllä paljon, mutta suurimmaksi osaksi ihan hömppää ja kamalan määrän lehtiä! Keskittymiskyky katosi jossain vaiheessa kokonaan...

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Lastenlaulut. :)

28. Mitä halusit ja sait?
Terveen, tyytyväisen, ihanan vauvan ja hurjasti rakkautta.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Mahtua vanhoihin vaatteisiini...

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Öö... En oikeastaan jaksanut keskittyä kokonaisten elokuvien katsomiseen!

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Matkustin 380 kilometriä vanhempieni luokse, söin hyvin ja mietin sitä tosiasiaa, että olen 30-vuotias ja raskaana.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Ei mikään, viime vuosi oli kaikkinensa hirmuisen hyvä vuosi.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Elastinen ja "kurveille" armollinen.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Pitäisi oikeastaan kysyä, että kuka, ja vastaus on mies. Käsittämätöntä, että se kesti kaiken vuoristoratailuni.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ei ainakaan vaalirahakohu eivätkä Matti Vanhasen laudat!

37. Ketä ikävöit?
Isäni äitiä eli mummua. Toivoin, että hän olisi edelleen elossa ja olisi saanut tavata ihanan poikani.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Igge, luonnollisesti. Aikuisista ehkä naapurini, josta tuli äiti syyskuussa - meillä synkkaa ja on ollut ihan hirmuisen kivaa saada seuraa samassa tilanteessa olevasta ihmisestä, jonka kanssa on kuitenkin muutakin puhumista kuin vain näitä vauvajuttuja.