24.4.2011

Poika poikittain ja muuta päänvaivaa

Päivät ja viikot vaan katoavat, kun koko ajan on jotain hässäkkää. Pyykkikone levisi samaan aikaan, kun koko huusholli oli muutenkin mullinmallin keittiön ja eteisen maalausprojektin takia, lastenhoitaja sairastui juuri, kun olisin ihan ehdottomasti tarvinnut lapsivapaata opiskeluhommia varten ja muutenkin tuntuu, että aika menee kaiken maailman isompien ja pienempien tulipalojen sammutteluun ja aikatauluttamiseen.

Jossain välissä käväisin lapsi- ja miesvapaalla päiväretkellä Tallinnassa, juu ja vaalitkin pidettiin ja tulosta päiviteltiin. Jos ei muuta, niin tulihan ainakin konkreettinen ja sinänsä myös ihan terveellinen muistutus siitä, että oma elinpiirini on kovin kaukana nk. kansan syvistä riveistä. En jaksa politikoida enempää - sitä on tullut harrastettua viime päivinä kyllästymiseen asti - mutta se on pakko todeta, että kuvaavaa on, että maahanmuuttovastainen (eiku anteeks, "-kriittinen") persupuolue saa eniten kannatusta siellä, missä maahanmuuttajia on kaikkein vähiten. No, epäilen, että Siperia opettaa vielä näitä kovaan ääneen uhoavia persu-untuvikkojakin.

Nyt ollaan pääsiäisen vietossa mun vanhemmilla, ja tämä onkin melkein lomaa, kun mummu ja ukki ovat niin valtavan korkeassa kurssissa. Igge viipottaa pitkin pihoja mummun kanssa ja aamullakin kyselee ensimmäiseksi ukin ja mummun perään. Pienestä ihmisestä lähtee muuten aivan jatkuva höpötys, enimmäkseen vielä sanoja ja kaksisanaisia lauseita, mutta ensimmäisen kolmisanaisenkin bongasin: "mamma hakee peppä (vettä)". Iso osa sanoista vaatii kyllä vielä tulkkia, ja peet ja koot ovat yliedustettuina. Esimerkiksi perhonen on piipo, siivoaa on piipoo, puuro on puupo ja vettä on siis peppä ja nukkua on kukkuu, traktori on kakko, lentokone on kenko, liukumäki on kiuku, mansikka on kanki (hah) ja tietokone on kieko. Ihmettelin aina ennen, että miten vanhemmat osaavat tulkita ipanoidensa juttuja, mutta nyt huomaan itse olevani vähän kummissani, jos joku ei heti tajua että lusikka on tee. (Tulee siis ruotsinkielen sked-sanasta.)

Melkoista mielikuvitusta Igen juttujen tulkinta kyllä välillä vaatii, kun ensin pitää selvittää, että onko kyse suomen- vai ruotsinkielisestä sanasta ja sitten ryhtyä arvailemaan, että mitähän herra mahtaa haluta.

Ajoittaisista tulkintavaikeuksista huolimatta on joka tapauksessa hirmuisen hauskaa, kun Igen aivoitukset alkavat saada myös sanallisen muodon. Esimerkiksi muutama päivä sitten ukkeli sattui löytämään mun perjantaipussista tipahtaneen lakun, ja yritti vaivihkaa nautiskella aarteestaan pöydän alla. Minä ihmettelin hiljaisuutta, ja huomasin, että nyt on tyypillä suussa jotain ylimääräistä. Kun kysyin, että mitä sulla on suussa, niin ipana katsoo minua ovelasti ja vastaa, että HAMMA(s). Siis se piruili päin naamaa. Pappa puolestaan sai ikimuistoisen ihanan aamuherätyksen, kun Igge meni herättämään isäänsä vartin yli kuusi kailottaen "PAPPA, TITTA, KÄKÄ" ja liiskaten papan käteen ison, hienon räkäpallon. Kukapa moisesta ei ilahtuisi!

Kaiken hässäkän keskellä olen myös käyttänyt aivan tolkuttoman paljon aikaa vauvan asennon pohtimiseen. Makaan lantio ylhäällä, roikun sohvalta ja pyllistelen Mekkaan useita kertoja päivässä, enkä uskalla nukkua kuin kyljelläni. Viime viikon tiistain ultrassa tyyppi makoili vatsassa poikittain, pää oikeassa kyljessä ja hanuri vasemmalla. Nyt olen tuntenut potkuja vasemmalla, joten vissiin se on kääntynyt taas jotenkin eri päin - joskaan ei kyllä niin päin, kuin pitäisi. Koko show on ärsyttävää, turhauttavaa ja stressaavaa ja vie ihan liikaa energiaa, varsinkin kun ihan hirveän paljon enempää en nyt tällä sekunnilla voi asialle tehdä.

Tavoilleni uskollisena olen kuitenkin suunnitellut seuraavien viikkojen kääntöohjelman valmiiksi, muuten en varmaan nukkuisi öisin. Asentohoidon lisäksi käyn ensi viikolla moksaajalla (moksattavana? moksauksessa? Sanasto on tällaiselta länsimaiselle lääketieteelle varsin uskolliselta ihmiseltä hieman hakusessa...), sitä seuraavalla neuvolalääkärillä (ja mahdollisesti uudelleen poltettavana), sitä seuraavalla äitiyspolilla synnytystapa-arviossa ja sitä seuraavalla - jos tarvetta on, mutta TOIVOTTAVASTI ei ole - ulkokääntöyrityksessä. Jos tyyppi vielä sittenkin on sitkeästi ihan miten sattuu, otan selvää, olisiko alatiesynnytys mahdollinen. Jos ei ole, niin siltikin toivoisin, että synnytys saisi käynnistyä luonnollisesti, vaikka sitten sektioon joutuisinkin. En kyllä tiedä, onko se mahdollista?

Joku ehkä ihmettelee, miksi tästä asiasta nyt on tullut niin keskeinen. Viime kerralla en oikeastaan ihan kamalasti asialla päätäni vaivannut - toki otin selvää vaihtoehdoista ja vähän pyllistelinkin, mutta enimmäkseen annoin vaan asioiden edetä omalla painollaan. Olen sektioon valintana edelleen ihan tyytyväinen siinä tilanteessa ja niillä tiedoilla. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Ensinnäkin sektio vaikeuttaisi asioita jo ihan käytännössä melkoisesti. Alatiesynnytyksessä on sentään ainakin mahdollisuus selvitä tolpilleen suht nopeasti, sektion jälkeen olisin ihan takuuvarmasti helvetin kipeä ensimmäiset päivät. En myöskään voisi olla ainakaan kuukauteen ilman apua lasten kanssa, koska en saisi nostaa Iggeä. Omat kivut hankaloittivat myös viimeksi muutenkin hankalaa imetyksen alkua, joten haluaisin säästyä siltä.

Toiseksi uskon, että vauvan olisi parasta saada tulla ulos silloin, kun se on siihen valmis. Iggehän ei aluksi oikein herännyt nälkäänsä eikä meinannut jaksaa syödä, mikä teki ensimmäisistä viikoista tuskaisia. Joku lääkärikin arveli, että hän ei ehkä ollut ihan valmis tähän maailmaan vielä. Tietenkin vaikeuksia voi olla synnytystavasta ja -ajasta huolimatta, mutta haluaisin, että tällä kertaa ne eivät johtuisi ainakaan siitä, että vauva on revitty ulos jonkun muun kuin sen itsensä aikataulun mukaan.

Kolmanneksi tulevat sitten ne tunnesyyt. Kyllä, minä haluaisin kokea, miltä tuntuvat synnytyssupistukset. Haluaisin tietää, miten kroppani selviää. Haluaisin, että en tuntisi oloani ulkopuoliseksi, kun muut kertovat synnytyksistään. Jotenkin oletan myös, että mies olisi minusta vielä ylpeämpi, kun näkisi, millaisen työn takana sen rääpäleen maailmaan saattaminen on, vaikka se kuinka vakuuttaa muuta. Tällä kertaa sektio olisi myös naula arkkuun siinä mielessä, että jos joskus vielä haluamme ja saamme lisää lapsia, muita vaihtoehtoja ei enää olisi, sillä kahden sektion jälkeen seuraavat synnytykset hoidetaan kuulemma automaattisesti sektiolla.

En kuitenkaan halua tehdä tästä mitään elämää suurempaa dramatiikkaa. Tiedän kyllä, että moni nainen antaisi vasemman jalkansa saadakseen kokea edes raskauden, synnytyksestä viis - tai oman lapsen, viis siitä raskaudestakin. En myöskään pidä joidenkin äitien pahoittelevasta asenteesta, jos synnytys syystä tai toisesta päättyy sektioon, vaan olen edelleen sitä mieltä, että tässä hommassa tärkeintä on onnellinen loppu. On kamalaa, kun ulkopuoliset arvottavat niinkin suuria asioita kuin lapsen syntymää. Minusta se on väärin vähän samalla tavalla kuin se, että lapsen sukupuoltakin pahoitellaan, jos tulossa on toinen samaa sukupuolta tai perheessä ei ole poikia tai mitä vielä. Samaan aikaan itseäni ärsyttää, että en kaikesta järkeilystäni huolimatta osaa olla ottamatta paineita asiasta ja murehtimatta sitä etukäteen, vaikka fakta on se, että kävi miten kävi, ainakin olen tehnyt sen, mitä itse voin asialle tehdä. Ja että tulipa tämä lapsi ulos tavalla millä tahansa, minulla on kaikki, mitä ikinä halusin - ja miljoona kertaa enemmän.

13.4.2011

Käännösharjoituksia

Vaikka mun pitäisi todellakin käyttää aikaani tällä hetkellä ihan muuhun kuin bloggaamiseen, haluan kirjata itselleni raskauskuulumisia vaikka alkaneen 33. viikon kunniaksi.

Eilen kävin pitkästä aikaa neuvolassa, edellinen kerta taisi olla neuvolalääkärin tarkastus joskus viikolla 26 (?). Vointi on edelleen hyvä, ei ole valittamista. Toki portaissa hengästyttää, yöllä pitää herätä vessaan, kumarteleminen on vähän epämukavaa, välillä turvottaa ja liika riuhtominen kostautuu, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Tai siis mä ajattelen, että kai tämän raskauden nyt pitää tässä vaiheessa jo joltain tuntuakin? Pääsen esimerkiksi vielä ihan hyvin lattialle ja ylös ja liikkuminen kärryjen kanssa tai ilman tuntuu ihan hyvältä.

Kuten olotilani perusteella ajattelinkin, neuvolassa ei tullut esille mitään ihmeellistä. Verensokerin paastoarvo on edelleen normaali, vaikka en tod. ole kieltäytynyt kaikista herkuista. Jossain vaiheessa ehkä vähän lapasesta lähteneen herkuttelun vähentäminen ja käytännössä päivittäin liikkuminen (no, ainakin lähipuistoon ja takaisin) ovat kuitenkin vaikuttaneet siten, että painoa oli tullut sitten edelliskerran kokonaiset 200 grammaa. Se on tietysti positiivista, kun suoranaisesti en kaipaa yhtään ylimääräistä kiloa tästä raskaudesta. Nyt kokonaissaldo on siis jotain nelisen kiloa, mutta saa nähdä, mitä nämä viimeiset viikot tekevät.

Hemoglobiini oli laskussa (118), mikä ei ollut suuri yllätys, kun en ole muistanut ostaa uusia rautatabletteja kolmisen viikkoa sitten loppuneiden tilalle. Verenpaine oli myös laskenut hieman, vaikka ei se mikään erityisen korkea ollut ennenkään. Olisko se yläpaine ollut jotain satasen pintaan ja alapaine 67? No oli mitä oli, eipä siitä ollut mitään erityistä sanottavaa. Vauvan syke oli hyvä ja kaikki muukin siis vaikuttaa olevan kuosissa.

Kaikesta huolimatta olen vaivannut päätäni enenevässä määrin myös yhdellä raskausasialla: vauvan asennolla. Katsottiin neuvolan ikivanhalla ultralla, ja oma arvioni osui oikeaan - siellähän se kököttää perätilassa. Tai siis ei oikeastaan edes kunnolla perätilassa, vaan ilmeisesti jotenkin omituisesti melkein poikittain. Pää tuntuu nimittäin jossain navan kohdalla. Näillä viikoilla tyypin olisi kuitenkin syytä ryhtyä kääntymään oikeaan suuntaan, joten asia ahdistaa aika lailla.

Olen siis aloittanut Mekkaan päin pyllistelyn ja muut viimeksi suositellut harjoitukset, vaikka ipana kiipeilee päällä ja mies nauraa partaansa. Tällä kertaa olen valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, vaikka woodoota tai aurankirkastamista tai pieniä tikkuja kynsien alla, jos se vaan auttaa rääpäleen kääntymisessä. Nyt saisi siis mielellään jakaa kaikki vinkit ja linkit aiheesta, mä en haluaisi sitä sektiota kuin vasta ihan viimeisimmästä viimeisenä vaihtoehtona!Mä tiedän, että tätäkin lukee ihmisiä, joilla on kokemusta/tietoa vaikka mistä vaihtoehdoista, joista mulla ei luultavasti ole hajuakaan. Anyone?

Muuten bebben asennon seuranta jatkuu ensi viikolla lääkärillä (olen päättänyt sijoittaa yhden kerran yksityiseen myös tässä raskaudessa), sitten neuvolalääkärillä ja viikolla 36 äitiyspolilla. Toivoisin niin kovin, että viimeistään siellä papereihin kirjattaisiin se kirjainyhdistelmä RT. Sitä toista vaihtoehtoa en aio toistaiseksi edes ajatella.

11.4.2011

Joskus heiluu, vaan aina sentään ei petä...

...pohja nimittäin. Tällä kertaa kyseessä ovat taas vaihteeksi miehen työasiat, jotka keikahtivat täysin varoittamatta ja miehestä itsestään riippumatta ihan uusiksi. Muutama yö valvottiin tulevaisuutta vatvoen, en ole nimittäin lainkaan varma, miten meidän kummankaan mielenterveys olisi kestänyt, jos hommassa olisi käynyt huonosti jo toistamiseen 1,5 vuoden sisällä. Onneksi sentään työpaikka on edelleen tallella, vaikka vastuualue ja osasto vaihtuivat. Nyt jopa varovasti näyttää siltä, että muutos saattaa sittenkin kääntyä pidemmällä aikavälillä ennemminkin eduksi, mutta vannomatta paras - pääasia kuitenkin, että akuutein uhka on ohi.

Laskettuun aikaankin on enää 8 viikkoa, aika hurjaa. Vauvaan liittyviä valmisteluita ei ole juurikaan tehty, kun melkein kaikki on valmiina. Kävin kuitenkin läpi Igen vanhat vaatteet ja myin osan (esimerkiksi ne baby bluen väriset lahjavaatteet) kirppiksellä. Ja saatiinhan me sentään hankittua sisarusrattaat. Tähän väliin onkin kehuttava brittiläistä Practical Pushchairs -kauppaa. Suomalaisessa lastentarvikeliikkeessä Phil&Ted'sin Explorereista pyydettiin noin 700 euroa ja toimitusaika oli tuntematon tyyliin saattaa tulla parin viikon päästä, mutta saattaa vielä kyllä paljon kauemminkin, ei me tiedetä - vaikka kyse siis oli liikkeestä, joka itse tuo maahan ko. kärryjä! Englannista saatiin kiesit viidelläsadalla kotiovelle alle viikossa, siis kun tein tilauksen myöhään sunnuntai-iltana, niin perjantaina rattaat olivat jo perillä. Ja kun yksi pieni osanen oli kärsinyt kuljetuksessa, laitoin ko. putiikkiin viestin, johon vastattiin tunnin sisällä (ja vieläpä sunnuntaina!) ja luvattiin laittaa varaosa postiin saman tien.

Nyt puuttuu siis kai vaan turvakaukalo ja pikkusänky ja johonkin pitäisi järjestää tilaa vauvan vaatteille. Sinänsä suoraan vauvaan liittymättä tällä hetkellä maalauksessa ovat keittiön seinät ja pian menee uusiksi myös eteinen - päätettiin asua tässä vielä ainakin kolme vuotta ja säilytyssysteemit pitää saada vähän toimivammaksi. Nelihenkinen perhe kun yllättävää kyllä tarvitsee aika paljon enemmän kaappeja kuin yksin asuva poikamies. Mies on kuin hanuriin ammuttu karhu kuten aina remontoidessaan, mutta silti sen on pakko saada tehdä kaikki itse. Mä yritän kannustaa ja ymmärtää. :)

Mitäs muuta? Igge höpöttää koko ajan, enemmänkin yksittäisiä sanoja tai maks. kahden sanan lauseita kuin mitään kovin säkenöivää, mutta sitäkin ahkerammin. Ei-mies on säännöllinen vieras, toisinaan vahvemmin, toisinaan heikommin. Kovasti pop on tasajalkaa hyppiminen ja vuorojalkaa loikkiminen sekä leikkipuolella autot sekä keittiöleikit. Hoitajan mukaan Igge ja naapurin pari kuukautta nuorempi tyttö leikkivät ikäisekseen yllättävän paljon yhdessä "tavoitteellisia" leikkejä, esimerkiksi tekevät ruokaa, istuvat pöydän ääressä skoolaamassa ja ruokkivat toisiaan sekä nalleja ja nukkeja. Vieraampien lasten kanssa Igge leikkii enemmän vielä rinnakkain tai sitten matkii isompien tekemisiä, mutta ilmeisesti se, että nämä kaksi kaverusta ovat olleet niin pienestä asti yhdessä, vaikuttaa leikkitapaankin. Huvittavaa on kyllä seurata niiden touhuja - välillä halaillaan, välillä hepuloidaan ja välillä härnätään toista. Ja sitten taas paijataan.

Mielessä on käynyt montakin kirjoitettavaa asiaa, mutta muu elämä vie mehut. Tai ehkä vanhuus, eilen tuli täyteen taas yksi vuosikin. Oli kiva päivä, aurinko paistoi ja ajeltiin Hankoon sunnuntailounaalle ihan niin kuin ennen vanhaan - meillä oli joskus kaksin ollessa tapana tehdä retkiä lähiseuduille sunnuntaisin, jos oli kiva ilma (eikä liian paha kankkunen, öhöm). Kai tämä tästä vielä iloksi muuttuu?

Huomenna menen pitkästä aikaa neuvolaan, joten ehkä saisin tässä lähipäivinä jonkinlaista raskausraporttiakin aikaiseksi. Edes siksi, että itselle jäisi jotain muistikuvia tästä raskaudesta, kun muuten se tuntuu jäävän vähän kaiken muun jalkoihin. Mikä siis toisaalta on ihan hyvä asia, koska se tarkoittaa, että vointi on varsin mainio (kopkop), vaikka viimeinen kolmannes on jo hyvässä vauhdissa.

P.S. Kiitos kovasti kaikille edelliseen kommentoineille, ootte muruja. <3

1.4.2011

Veeiiteejiiänee

Maaliskuu oli paska kuukausi, timantit olivat vain se kuuluisa säännön vahvistava poikkeus. Paitsi että sairastettiin koko kirottu kuukausi (Igen kuumeilu jatkui vielä allergisella reaktiolla ja oltiin taas maanantaina Mehiläisessä pilkullisen lapsen kanssa), saatiin vielä kruunuksi täysin puskista yksi iso ja huono uutinen, joka keikautti maailman epätasapainoon ja vei yöunet. Miksi aina, kun yksi asia järjestyy, jostain toisesta paikasta homma kusee? En jaksaisi nyt, voi hyvä kohtalo ja maailmankaikkeus ja luoja ja ties mikä, ymmärrän pointin enkä ota mitään itsestäänselvyytenä. Haluaisin vain keskittyä ihan tavallisiin asioihin, vertailla turvakaukaloita ja jäkättää viivästyvästä eteisremontista ja miettiä, miten päin pikkupulla tuolla majailee.

Nyt onneksi näyttää varovasti siltä, että asiat ehkä järjestyy, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Olen niin väsynyt, että en jaksa mitään. Kotikin on kuin hävityksen kauhistus, kun keskittymiskyky on nolla ja energia menee edes välttämättömyyksien hoitamiseen. Eikä mulla ole lupaa puhua asiasta, mikä tekee olemisen hankalaksi. Juttelen niitänäitä, vaikka päässä pyörii jotain ihan muuta. Virtuaalimaailmassakaan en oikein jaksa osallistua, nyt on vaan niin paljon muuta mietittävää.

Haluan vaan olla vähän aikaa ihan hiljaa, kunhan tilanne vähän selkiytyy. Toivottavasti ensi kerralla on hyviä uutisia. Toivottavasti huhtikuun mukana tulevat suotuisammat tuulet.