8.11.2008

Miksi juuri minä?

Siis miksi juuri meille ainakin tämä raskaaksitulo-osa meni näin helposti? Ystävä soitti tänään paniikissa, sen parisuhde on hajoamassa, ja minulla oli kamalan huono omatunto siitä, että olen salaa onnellinen. Ja miten voin kertoa tästä - jos siis sinne asti päästään, en uskalla luottaa ihan täysin - sille ystävälle, jonka tiedän yrittäneen plussaa jo kuukausia ovulaatiotesteineen kaikkineen? Tuntuu epäreilulta, että meille, joille tämän piti olla vasta tulevaisuuden projekti, palaset napsahti paikalleen melkein itsestään.

Kuulemma raskaaksi tulon mahdollisuus on sama kuin jos tiputtaa nuppineulan Eiffel-tornin huipulta ja yrittää osua appelsiiniin. Näköjään jotkut osuu jo ensimmäisellä kerralla.

En kehtaa nauttia tästä, kun mietin kaikkia niitä, jotka toivovat kuukausi toisensa jälkeen ihan turhaan.

Ja silti, hymyilyttää. Ja mies rakastuttaa, mietin kuinka sille nousi kyyneleet silmiin, kun se kuuli. (Tai siis kun se tuli kotiin illalla ja puhuttiin, hätäpäissäni ja sekavuustilassa laitoin tiedon heti testin jälkeen tekstiviestillä, kun se oli työmatkalla. Oli kuulemma mennyt keskittyminen palaverointiin hieman hankalaksi.) Onneksi saan olla tässä juuri tuon miehen kanssa.

1 kommentti:

  1. Viesti tulee auttamatta myöhässä, mutta itselläni oli ihan sama tilanne. Tultiin raskaaksi vahingossa ja samaan aikaan kun itse olin onnellinen toimin olkapäänä parhaalle ystävälleni, joka oli yrittänyt raskautua jo yli vuoden. Ovulaatiotestejä, jatkuvaa kellon mukaan hässimistä, lopulta käynti lapsettomuusklinikalle... ja samaan aikaan minä, joka en halunnut lapsia vielä, jos koskaan, pamahdan paksuksi vahingossa. No, kaverillakin onneksi kävi tuuri ja heidän mukulansa syntyi 5 kk meiän ukkelin jälkeen.

    VastaaPoista