24.6.2009

Omaa napaa (kirjaimellisesti)

Taas oli neuvolakäynti, näillä näkymin toiseksi viimeinen sellainen! Iloisinta oli, että paino ei ollut noussut yhtään sitten viime viikon, jolloin nestepöhö oli tuonut lisää 1280 g/vko. Argh. Turvoksissa ollaan edelleen, mutta tilanne ei ole pahentunut. Bebbe melskaa ahkerasti ja vaikuttaa siis voivan hyvin.

Viime päivät olen tassutellut kaupungilla, istuskellut terasseilla ja rakastanut kesä-Helsinkiä. Kutsuin myös ihanat naiset puistoon sunnuntaina. Panikoin vähän, kun tajusin, että jollei tämä lapsukainen suostu kääntämään päätään (kirjaimellisesti), niin edessä on toiseksi viimeinen lapseton viikonloppu. Olettaen tietysti, että hän ei myöskään päätä ulkoistaa itseään aikaisemmin. Joten sunnuntaisuunnitelmaan kuuluu puistopiknik ja kikattelua.

Lauantaina aiomme uskaltautua päiväksi saaristoon, uuaa! Se on siis remonttivapaa päivä. Tällä hetkellä tilanne on se, että yhdestä seinästä puuttuu vielä väri, se saa eka kerroksen tänään ja toisen huomenna. Sitten edessä onkin "vain" loppusiivous, huonekalujen kasaaminen (reilut 600 kiloa huonekalun osia on tulossa meille vielä tänään), kirjojen, levyjen ynnä muun normaalitavaran sekä vauvan asioiden järjestely, lopun vauvapyykin pesu ja muuta pientä. Mutta se on aika ihanaa, sormet syyhyää päästä laittamaan asioita paikoilleen.

Tänään oltiin myös Naistenklinikalla tutustumassa. Eka osio tuntui vähän turhalta, kun kätilö puhui oikeastaan vain normisynnytyksestä. Toinen "luento", jossa puhui synnyttäneiden osaston kätilö, sen sijaan sisälsi kiinnostavaa asiaa myös sektiosynnyttäjille. Esimerkiksi kätilö kertoi, että sillä aikaa kun äiti lojuu heräämössä, vauva on ihokontaktissa isän kanssa. Suomeksi siis vauva on vaippaa lukuunottamatta nakuna, ja hän saa nyhjöttää paidan alla isin rintaa vasten. Mua alkoi vähän liikuttaa, kun kuvittelin sitä. (Ja tietysti myös iski pieni kateus...) Vauva kuulemma viihtyy siinä rauhallisena siihen asti, että tissipari (a.k.a äiti) kärrätään osastolle.

Kirjattakoon tähän samaan syssyy fyysisiä tuntemuksia: muutaman tunnin kaupungilla kävely TODELLA tuntuu jaloissa. Vesitankkausta on syytä harrastaa aktiivisesti, vaikka se johtaakin tiheisiin vessavisiitteihin. Toisaalta vessassa tulee joka tapauksessa käytyä ahkerasti, sillä bebbe muljuttelee itseään niin viehkeästi rakon päällä, että välillä tuntuu kuin tulisi pöksyyn. Ja ne potkut/bebanpyöräytykset kirpaisee melkoisen mehukkaasti tonne alaosastolle, niin että välillä pääsee myös spontaani kivunkiljahdus, irvistyksestä puhumattakaan. Muuten kävely on huomattavasti helpompaa kuin vielä muutama viikko sitten. Ne kamalatkamalat liitoskivut ovat mystisesti kadonneet lähes kokonaan! Ainoastaan silloin, kun on istunut pidempään paikallaan, liikkeelle lähtiessä menee hetki, ennen kuin lantio vertyy. Ihmeellistä kyllä, boobsiosasto taas on alkanut kärsiä samanlaisista oireista kuin ihan silloin alussa: arkaa on.

Niin ja napa, miehen kovasti odottama paistomittari, on vihdoin ja viimein pompsahtanut ulospäin. Sen mukaan näyttää siis siltä, että tämä paisti alkaa olla loppuhauduttelua vaille kypsä.

2 kommenttia:

  1. Fyysillisosatolla mennään täsmälleen samoin oirein. Paitsi mun tissit vielä aristelun lisäksi vuotaakin, varsinkin saunan jälkeen, voisi jo pienen vauvan annoksen maitoa kerätä :D


    On kiva kuulla et joku muukin nauttii loppuraskauden vapaista päivistä niin kuin niistä nyt vaan nauttia voi.. :)


    "ei ole kiire mihinkään.."

    VastaaPoista
  2. Mä en muuten sitä vuotamista huomaa, mutta rintsikoiden tahraantumisesta päätellen sieltä(kin) valuu jotain... So charming! :)

    VastaaPoista