14.7.2009

Viikon vanha ihme

Tänään on jo hänen elämänsä toinen tiistai. Meidän mytty on kokonaisen viikon vanha! Aivan yhtä ihmeellinen hän on silti, eikä tätä vieläkään oikein tahdo tajuta. Että miten maailman suloisin ja ihanin ja täydellisin puolen metrin pätkä sattuikin syntymään juuri meille. :)

Ensimmäiset päivät ovat olleet vähintäänkin sekavia, eikä ihan probleemitta olla selvitty. Vauvalainen nimittäin päätti olla syömättä ja nukkua vaan, ja kun syöttövälit kasvoivat liian suuriksi, oli herätessä sitten kamala nälkä, mistä aiheutui hirmuinen tissiraivari, jonka ansiosta syöttäminen kesti noin kaksi tuntia, jonka jälkeen koko perhe oli aivan puhki, minkä takia kaikki nukkuivat pitkään ja syömisten väliin tuli taas pidempi tauko, jolloin vauva oli herätessään taas vielä nälkäisempi, mutta maitoa tuli hitaammin ja taas alkoi raivari ja niin edelleen. Kysyttiin neuvoa Naistenklinikalta, mutta sieltä annettiin ohjeeksi, että antaa vauvan vain nukkua, kyllä se herää itsekseen syömään.

Tuntui aika oudolta, että muutaman päivän ikäinen pieni muka voisi pärjätä syömällä vain 4-5 kertaa vuorokaudessa, mutta ei oikein sitten osattu muuta kuin luottaa ohjeisiin ja olla huolissamme. Onneksi ihana oma neuvolantätimme soitti ja tuli visiitille jo tänään, ja vahvisti sen, mitä aavistelimme - vauvan paino ei ole lähtenyt nousuun, päinvastoin. Saatiin ohjeeksi syöttää nyt perjantaihin asti parin tunnin välein, ensin rintaa ja jos se ei riitä, loput pullosta. Omaa maidontuotantoa stimuloidaan paitsi imetyksellä, myös pumpulla näiden parin päivän ajan. Täti näytti imetyksenkin kädestä pitäen ja katsoi, että vauva imee kunnolla. Voi kun joku olis tehnyt sen jo sairaalassa, niin ei olisi mennyt niin kauan opetellessa itsekseen!

Puoli päivää on menty neuvolan ohjeiden mukaan, eikä meillä ole ollut yhtään tissiraivaria. Toivotaan, että suunta jatkuu ja vaaka näyttää perjantaina enemmän. Vaikka en voi kuin kiittää Naistenklinikkaa kaikesta muusta, tähän imetys-/syöttöhommaan olisin kyllä toivonut enemmän apua. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt osata pyytää enemmän ohjausta, mutta en sitä osannut silloin kipeänä ja lääketokkurassa ajatella. Kaikessa muussa kyllä opastettiin hienosti. Imetykseenkin olisi ollut tukiryhmä päivittäin, mutta kun aloin olla siinä kunnossa, että olisin voinut kävellä sinne vauvan kanssa, oli aika lähteä kotiin.

Neuvolantädin käynnin jälkeen on ollut ihanan kevyt olo. Nyt tuntuu, että on saanut oikeasti konkreettisia ohjeita siihen, mitä tehdä - ja samalla vahvistuksen sille, että oma vaisto (tai terve järki) oli oikeassa. Sydän meinasi särkyä, kun tissi ei kelvannut ja kuitenkin näki, että toisella on kamala nälkä. Mutta kertaakaan ei tuntunut siltä, että menee hermo tuohon pieneen olentoon ja sen huutamiseen, vaan itketti vaan kun ei tiennyt, miten saisi homman paremmin hanskaan.

Nyt tuo ihana, ihana pötkö tuhisee sängyssään tuossa vieressä ja me vaan ihmetellään tippa linssissä, että miten me on saatu aikaan jotain noin käsittämättömän suloista. Toistaiseksi elämme melkoisissa rakkaus- ja vauvahuuruissa. Arki saa vähän vielä odottaa.

6 kommenttia:

  1. ihana <3

    Nuo hetket muistaa niin elävästi vieläkin (no melkein neljän vuoden jälkeen). Noista muistoista pidän kiinni kun uhmis koettelee äitin hermoja.

    VastaaPoista
  2. En jaksa tarkemmin lukea, mutta ONNEA! Ja minulla "laiskuuteeni" pätevä syy: sunnuntaina maailmaan saapunut poika. Tapatumarikas oli matkamme, mutta nyt ei jaksa kuin ihastella pientä.

    VastaaPoista
  3. Hei, isot onnittelut! Lomamatkailin tuossa tovin ja pääsin kurkkimaan blogiasi vasta nyt, ja hyviä uutisiahan täältä löytyikin. Tuo rakkaushuuru kuulostaa erinomaisen ihanalta, ja mini-ihmisenne tottakai myös. :)

    VastaaPoista
  4. ONNEA!!!!! :D

    Nyt vasta hokasin tulla kurkkimaan!!! Ihanaa, mahtavaa!


    TSemppiä ensimmäisiin viikkoihin ihanan ihmeenne kanssa! Ja paljon suukkoja ja köllöttelyä ja silittelyä sinne. :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa tekstiä! Meilläkin syöttämisen kanssa ongelmia aikalailla samasta syystä mitä sulla. Oon ite nyt vaan ottanut rutiinin että 2-3 tunnin välein herätän vauvan (yölläkin) syömään.

    Muuten kun kirjoitit tunteistasi, ihan samalla tavoin täällä herkistellään. Sydän särkyy jos näkee miten toista sattuu (esim. ilmavaivat joille ei itse voi mitään).

    VastaaPoista
  6. ikävää, että sait NK:lta tuollaisen ohjeen, mutta ei voi muuta sanoa, kuin että mahtava neuvolan terkkari teillä! voi kun kaikilla olisi yhtä (imetys)asiantuntevaa porukkaa siellä auttamassa...

    VastaaPoista