19.10.2009

Kirkasta ja harmaata

Edellisen kirjoituksen jälkeen meni vielä pari yötä aika levottomasti, mutta viime yö oli rauhallisempi. Aloitettiin iltahommat siinä yhdeksältä, käytiin vähän pesulla ja vaihdettiin pyjama päälle. Sitten Igge leikki vielä jonkin aikaa leikkimatolla (josta on muuten viime päivinä tullut ISO hitti, vauva viihtyy siinä jumpaten sekä leluille jutellen ja niitä tutkien jopa puolisen tuntia), minkä jälkeen mentiin makkariin syömään, lukemaan iltasatu ja sitten vaan rauhoittumaan. En meinannut saada lasta millään nukahtamaan sänkyyn sylin sijaan, mutta viimein siinä kymmenen maissa sitkeä sissimme antoi periksi ja lähti unten maille. Laitoin siis lapsen sänkyyn, ja kun kitinä alkoi, niin yritin rauhoitella ensin sängyssä ja jos (tai kun) se ei onnistunut, otin vauvan syliin, mutta laitoin taas takaisin sänkyyn, kun hän oli rauhoittunut. Voin kertoa, että tätä toistettiin melko monta kertaa...

Parin tunnin päästä Igge heräsi syömään, ja sen jälkeen hän nukkuikin viisi ja puoli tuntia eli puoli kuuteen asti! Mä heräsin itse ensin, kun alkoi olla niin pinkeä olo. Pikatankkauksen jälkeen Igge nukkui vielä puoli kahdeksaan ja siitä taas syönnin jälkeen puoli kymmeneen. Sitten olikin pitkä pirteä pätkä, kunnes pieni mies simahti päikkäreille joskus yhdentoista jälkeen. Saas nähdä, kuinka kauan unet kestää... (Edit: kestivät noin tunnin :)

Oma olo on hyvin nukutun yön (tai no, hyvin ja hyvin, entisessä elämässä hyvin nukuttu yö oli ihan jotain muuta) jäljiltä paljon viime viikkoa parempi. Mikä onkin hyvä, sillä mies soitti juuri, että tänään oli julkistettu yt-neuvotteluiden tulokset, ja niiden yksikkö lomautetaan marraskuusta eteenpäin jopa puoleksi vuodeksi. Yllätys se ei sinänsä ollut, mutta kuka tietää, että onko siellä puolen vuoden päästä enää työpaikkaa, mihin palata - ilmeisesti yksikköä laitetaan tiukoilla toimenpiteillä myyntikuntoon.

Positiivista on, että meillä ei ole asuntolainaa eikä erityisesti muitakaan velkoja, eikä tulopuolikaan ole mitenkään katastrofaalinen, kun minä olen vielä äitiys- ja pian vanhempainvapaalla ja mies saa tietysti ansiosidonnaista. Ja ainakin miehellä on sitten aikaa olla Igen kanssa sekä tietysti etsiä uutta työpaikkaa kaikessa rauhassa.

Mutta fiilis on silti vähän niin kuin tuo sää, harmaa. Vähän pelottaa, että miten mies jaksaa. Äsken se kyllä kuulosti ihan reippaalta, ja sanoi, että oikeestaan on helpotus, että kuvio on nyt selvä, mutta en tiedä, kuinka äkkiä turhautuminen iskee. Ja en tiedä, mitähän siitäkin tulee, jos ollaan tosiaan täällä puoli vuotta yötä päivää yhdessä? En edes uskalla ajatella. Vaikka olen kitissyt siitä, että on aika rankkaa olla lapsen kanssa kaksin pitkät päivät, niin mieluummin kuitenkin se. Vähän sellainen itsekäs ajatus kävi mielessä, että haluaisin äitiyslomailla rauhassa... Pari kuukautta niin, että ollaan molemmat täällä, olisi oikeastaan kivaakin, mutta entäs jos se on tosiaan se puoli vuotta?

Mies ei oo ehtinyt olla tuolla kuin vähän reilun vuoden, mutta tämän piti olla varma ja pitkäaikainen duuni, kun kyseessä on iso ja tunnettu yhtiö. Vaan ei kai nykyisin tiedä mistään. Oon salaa aika helpottunut, että en ole töissä juuri nyt. Tää tämänhetkinen pomo ei ainakaan toistaiseksi voi lomauttaa mua, oli maailman taloudellinen tilanne mikä hyvänsä.

2 kommenttia:

  1. Voi ei, tosi tylsä homma tuo lomautus!! Mutta kannattaa ajatella sen positiivisia puolia; mies ehtii viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Ja voittehan te vaikka sopia, että jommalla kummalla on aina päivisin jotain menoa (esim. opiskelua, kirjastossa hengailua - joo, kuulostaa vähän nörtiltä, mutta saan lukutoukkana kulumaan kirjastossa vaikka koko päivän -, kavereiden tapaamista, aikaa harrastuksille jne.)

    Minä ja mun mies asuttiin vuosi sillä tavalla, että teimme molemmat etänä kotoa töitä, kumpikin tahoillemme. Vaikka toinen on maailman ihannin ihminen, niin kyllä siinä silti meinas mennä välillä käämit kun toinen on AINA siinä. Kun aloimme tietoisesti järjestellä päiviä siten, että olimme vuorotellen poissa maisemista, fiilis oli heti paljon parempi. Suosittelen :-)

    On kyllä niin totta, että nykyään ei mistään työpaikasta tiedä varmaksi. Esimerkiksi mun tuttavani oli yhdessä isossa viestintätoimistossa töissä, ja duunia oli ihan helvetisti koko ajan. Palattuaan kesäloman kynnyksellä äitiyslomalta, hänet irtisanottiin ekana työpäivänä. Se oli kyllä niin ihme veto... Mutta markkinoilla on kai nyt ihan sairaan hiljaista melkein joka alalla. Ja isot firmat järjestelee aina toimintaa niin usein uusiksi, että hyvätkin työntekijät joutuu pihalle vain koska koneiston osia siirrellään paikasta toiseen. (Välillä nuo kaiken maailman re-orgit tuntuu niin aivottomilta; saavutetaanko niiden avulla muka aina jotain? En usko.)

    Ihan varmasti sun miehelle löytyy uusi työ, jos vanhaan ei enää halua palata tai jos yksikkö lopetetaan. Ja onneksi kohta alkaa suurten ikäluokkien "päät putoilla" siihen tahtiin, että töitä luulisi riittävän. Lomautusajasta kannattaa ottaa kaikki irti - varmaan kivaa sun miehelle kun se voi nyt enemmän seurata lapsen kehittymistä ja puuhastella sen kanssa. Ja sinä voit välillä vetää tauottomat päiväunet :-)

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  2. Moi! Yhdyn edelliseen, eli toisaalta on hienoa että Igge saa tutustua isäänsäkin ihan eri tavalla nyt:)

    Ymmärrän kyllä huolesi, itselläkin on työsuhteen kanssa vähän pelko persiissä että mitä on kun palaan (ulkoistamisuhka päällä)... toivottavasti kuitenkin on vain lomautus ja miehesi pääsee takaisin töihin sitten, eikös ne ekomonistit usko että notkahdus on jo kääntynyt joten varmaan pikkuhiljaa alkaa lomautuksetkin loppua.

    VastaaPoista