26.10.2010

Igge Ihana

Kaiken valittamisen jälkeen ajattelin omistaa yhden postauksen myös itse asialle, ihanalle Igelle. Joka tosin on ihanuuden lisäksi ajoittain myös aivan tolkuttoman raivostuttava. Mikä lie esiuhma sillä on, mutta jos herran tahto ei mene läpi, niin hän heittäytyy lattialle kiljumaan. Tai iskee päätään seinään tai pöydänjalkaan tai mihin tahansa lähelle osuvaan. Ja räyhää.

Suurimman osan ajasta Igge on kuitenkin ihan huippu. Höpöttää ja hekottaa. Juosta tiipsottaa ja viuhtoo. Kuskaa tavaraa vie mennessäs, tuo tullessas -periaatteella, ajaa Plasto-mopolla ja pärisee, laittaa renkaita tappiin ja antaa itselleen aplodit jokaisen paikalleen osuneen renkaan jälkeen. Osoittaa kirjasta auton ja pupun ja itsestään ainakin nenän, korvan, suun, navan, jalan ja tietysti pippelin, tuon loppumattoman riemun aiheen. Kiittää edelleen kaikesta, tack tack kaikuu ahkerasti aina kun ukkeli haluaa jotain. Ja kun hänelle avaa oven, alle metrin mittainen herra toteaa, jotta tack ja saapastelee sisään.

Ahkerassa käytössä ovat silkan siansaksan ja mamman ja papan lisäksi myös ainakin titta, kanka (kenkä), tutta (tutti), khukka (sukka) ja kaako (kaukosäädin). Naapurin ihanaa Paulaa hän kutsuu kuuluvasti huutaen Pauaaa, Pauaaa! ja tätikin on selvästi tätä. Monesti ipana tulee oikein tohkeissaan toimittamaan jotain asiaa, ja näyttää turhautuvan itsekin, kun aikuinen ei osaa tulkita kovaäänistä pulputusta. Jännä nähdä, mihin suuntaan kieli alkaa ensiksi kehittyä. Igge viettää eniten aikaa minun suomenkielisessä seurassani, mutta toisaalta koko perheen yhteisenä kielenä on ruotsi. No, ainakin aion tehdä parhaani, että suomesta tulisi Igelle vahva ja luonteva kieli, josta hän osaa ja uskaltaa olla ylpeä.

Igge syö hyvin, paljon ja usein. Herkkujen herkkua ovat mandariinit, omenat, banaani, juusto ja Möllerin Pikkukalat. Välillä ipana innostuu syömään itse, mutta onnistumisaste vaihtelee - joskus menee melkein koko lautasellinen ihan sinne, minne kuuluukin ja joskus taas kaikki päätyy syliin, pöydälle, lattialle, tukkaan jne. Odotan kovasti, että tyyppi oppisi syömään kokonaan itse. Pottahommat ovat aika lailla retuperällä, kun viime aikoina yritys on päätynyt siihen, että housuton lapsi kirmaa karkuun ympäri kämppää ja tekee asiansa sitten vasta seuraavan aterian jälkeen vaippaan. Tuplakokoisena tietenkin.

Igestä on tullut myös melkoinen pelle, jonka repertuaariin kuuluvat muun muassa skoolaus, jota seuraa kulaus ja kuuluva ahhhhh-huokaus, leveät tekohaukotukset ja silmien iskeminen (yhdellä ei vielä ihan onnistu). Suosiossa ovat myös ylävitoset ja päristyspusut pahaa-aavistamattoman uhrin jenkkakahvoihin, mahaan tai selkään. Muutama viikko sitten kaupungilla Igge taputti kassajonossa erästä naista takapuolelle, kun tämä kumartui pakkaamaan laukkuaan!

Periaatteessa Igge nukkuu omassa huoneessaan, mutta jostain syystä hän herää useimpina aamuina vanhempiensa välistä. Salamana ukkeli kiepsahtaa sängystä lattialle ja tepastelee hakkaamaan ovea pappaa huudelleen. Viikonloppuaamut ovat silkkaa riemua, kun koko lauma on koossa, eikä pappa ole kadonnut yön aikana sinne työ-nimiseen paikkaan. Silloin Igge on kuin aurinko, touhuaa ja leikkii eikä muista ollenkaan kiukutella. Välillä vaan kastelee vanhempansa mojovilla kuolapusuilla ja sitten jatkaa taas hommiaan. On se aika koominen tapaus, ja niin mahdottoman ihana. Miten siitä tulikin sellainen? :)

3 kommenttia: