19.3.2012

Yäääk

Superduo.
Olen usein ajatellut lievää kauhua tuntien, millaista on, kun lapsiperheeseen iskee oikein kunnon vatsatauti. No nyt tiedän, vaikka mieluummin olisin vain pysynyt tietämättömässä tilassa. Se on KAMALAA. Olettaen, että ihminen ei kovasti nauti nestemäärien laskemisesta ja lasten kuivumisesta hermoilusta, oksennuksen ja paskan siivoamisesta, koko kämpässä leijailevasta vähemmän ruusuisesta tuoksusta, loputtomasta pyykkäyksestä, pintojen desinfioimisesta ja tietenkin siitä, että sairastuu lopulta itsekin maailmanlopun tyhjennykseen (nimim. -1,5 kg vuorokaudessa).

Show'n aloitti Lillabo myöhään torstai-iltana. Olin juuri sammuttanut valot puolenyön aikaan, kun pinnasängystä kuului omituista lorinaa. Ressukka siellä tyhjensi vatsalaukkunsa ympäri sänkyä, ja siitä eteenpäin riemua riitti tunnin välein koko yön. Lauantaina joukkoon liittyi Igge, joka otti ja oksensi pinaattilettunsa valkoiselle sohvalle ja papan iPadille. Igge sentään oppi nopeasti tunnistamaan, että "mamma, minulta tulee yääääk", joten vahingot jäivät kohtuullisiksi, jos vaan ehdimme vadin kanssa hätiin.

Tunti Igen jälkeen vuorossa olin minä ja ihan viimeiseksi varhain sunnuntaiaamuna mies. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä voin kertoa, että tyhjennys oli totaalinen ja ihan kaikkia mahdollisia reittejä. Enpä ole moista kokenut sitten lapsuusvuosien, voi jessus.

Lillabo käytettiin lauantaina lääkärissäkin, ja oletettavasti meillä on vieraisilla surullisenkuuluisa norovirus. Oireet ainakin täsmäävät kuumeineen päivineen. Nyt ollaan oletettavasti jo voiton puolella (peppar peppar ta i träd), joskin ensimmäisenä aloittanut Lillabo-reppana laattasi vielä tänäänkin. Yhdeksänkuinen on näinä päivinä palannut käytännössä täysimetykseen, mikä ei nyt ihan ollut se suunta, jota olin toivonut. Tänään sentään pieni määrä puuroa näyttäisi pysyneen sisällä, mutta aika pitkään tauti on kyllä kestänyt, kun tyyppi oksentaa jo viidettä päivää.

Koko huusholli haisee kotoisasti Kloriitilta, kun olen desinfioinut vessaa, keittiötä, valokatkaisimia, ovenkahvoja, kaukosäätimiä ja muita mahdollisia (ja myös mahdottomia) viruspesäkkeitä. Siivojakin tulee huomenna, joten hän saa vielä vedellä lattiat samalla aineella. Käsidesi on myös kovassa käytössä, vaikka tutkimusten mukaan siitä ei välttämättä ole juuri apua, mutta tuntuupa edes siltä, että tekisi jotain taudin leviämisen estämiseksi.

Jos nyt jotain positiivista hakemalla hakee, niin tokikin häätavoitepaino on huomattavasti viime viikkoa lähempänä. Tai niin no, ei ehkä se tavoite, jonka alunperin vuosi sitten asetin (öhöm), mutta kun pari viikkoa sitten päätin, että 3-4 kiloa olisi kiva tiputtaa, niin tämän pikadieetin ansiosta niistä on lähtenyt jo kaksi ja puoli. Tai siis tauti vei 1,5, joten kokonaisen kilon voi laskea ihan aidoksi pudotukseksi. Häihin on aikaa kuutisen viikkoa (kääk), joten vielä tässä ehtii vähän skarppaamaan. Ainakin toistaiseksi se on helppoa, kun mikään ruoka ei oikein houkuttele.

Olen ymmärtänyt, että tätä on liikkeellä. Antaa tulla kauhutarinoita, kuinka kauan tätä riemua oikein kestää? Miten olette suojanneet kotia villisti ympäriinsä oksentelevilta lapsilta? Milloin tänne uskaltaa kutsua vieraita, etteivät he saa mukaansa harvinaisen epämukavaa kotiinviemistä? Ja mitä ruokaa vauvalle uskaltaisi yrittää tarjota ensimmäiseksi, jos ja kun hän taas joskus syö jotain?

17 kommenttia:

  1. Huhhuh. Juuri huomasin yhteisen ystävämme statusta lukiessani että teillä tää ihanuus on kylässä. Osanottoni!

    Meidän silloin kolmihenkistä perhettä noro ravisteli helmikuussa 2010, ja yhä näen siitä painajaisia. Lapsi oli 10 kk vanha, ja kuivui niin että joutui Tyksiin nesteytykseen. Minä olin meistä se joka taudin (syntymäpäivänäni) aloitin, sitten jatkoi lapsi, ja kun mä en sitten kuollutkaan (kuten kaksi vuorokautta luulin), aloitti mies. Muistan sen järkyttävän olon ja sen, miten ei olisi itselläkään ollut vielä yhtään voimia hoitaa sitä lasta mutta pakko oli. Oma äitini soitteli vaan huolestuneita puheluita ja toivotti tsemppiä, tartunnan pelossa ei uskaltanut tulla auttamaan. Juur silloin olis apua eniten kaivannut, vaikka ymmärtäähän tuon!

    Meillä meni kutakuinkin kolmisen viikkoa siihen että rumba oli viimeistäkin ripulia myöten ohi. Sen jälkeen tehtiin samanlainen kloriitti-desinfiointiaine-täyspesu kotona jokaikistä ovenkahvaa ja valokatkaisijaa myöten kuin tekin olette tehneet. Luin että noro säilyy tartuntakykyisenä pinnoilla jopa kahden viikon ajan, joten ei päästetty vieraita meille pariin viikkoon parannuttuamme.

    Niin ja vauvan ruuasta: sairaalasta saamiemme neuvojen mukaan tarjosin lapselle pillimehuja, mehujäätelöitä ja pikkuhiljaa kun siirryttiin taas kiinteisiin, meni pitkään ennenkuin mikään lämmin "oikea" ruoka lapselle kelpasi. Piltit, hedelmät ja ne pillimehut olivat pääasiallista ravintoa jonkun aikaakin ennenkuin neiti pystyi syömään ruokaa ilman kakomista.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toki tää on jo voiton puolella, kun jaksaa jo käydä Facebookissakin valittamassa. :) Mä pelkään tota kuivumista kans, mutta ainakin lauantaina lääkäri oli sitä mieltä, että tyyppi on ihan tarpeeksi kostea. Onneks sentään nesteet on jotenkin pysyneet sisällä, vaikka safka ei.

      La-ilta oli sellaista tuskaa, että toivottavasti ei ihan heti tarvi kokea uudestaan. Mä kiittelin vaan onneani, että sairastettiin pääasiassa viikonloppuna, kun mieskin oli kotona. Apua jos se olis ollut jossain työmatkalla vaikka, en uskalla edes kuvitella!

      Toivottavasti tolla nyt alkais pysyä ruoka sisällä. Ihme tyyppejä noi ipanat kyllä on, kun puoli minuuttia yökkimisen jälkeen ne saattaa jatkaa leikkimistä ihan muina lapsina! Ei tosin silloin ihan akuuteimmassa vaiheessa, mut näissä jälkimainingeissa. Iggekin laattasi eilen vielä kerran, ja sekunti sen jälkeen se pomppi tasajalkaa sängyssä. Itse en vois kuvitella moista hölskytystä edelleenkään...

      Poista
  2. Yyyh, tuo tauti on kammottavin, mitä kuvitella saattaa. Itse olin lenssussa ja vatsataudissa muutama viikko sitten. Selvisin onneksi vähällä laattaamisella silloin, mutta nekin vähät kerrat olivat kamalia, sillä yrjö tuli niin jumalattomalla voimalla, että virtsasin joka kerta alleni, en kertakaikkisesti pystynyt pidättämään... Onneksi meillä on iiiso kaakeloitu kylppäri ja kunnon käsisuihku, millä sitten putsailin paikkoja kusesta... Ei paljon hampaita naurattanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sulla ollu lapsia? Vähän kai lohduttavaa kuulla, sillä mulle meinas käydä ihan samalla tavalla, ja pelkäsin, että nyt yhtäkkiä 9 kk synnytyksestä paljastuu, että systeemi vuotaa. Oh en kehdannut edes kirjoittaa asiasta, mut tää helpotti huomattavasti, kiitos! (Kaikenlaisista asioista sitä voikin tulla paremmalle tuulelle, eheh... :)

      Poista
    2. Juu ei ole lapsia, joten nou hätä sulla... :) Hyvä, että helpotti. :P Mä olen kuullut, että se on ihan yleistä, kait johtuu siitä rajuudesta, millä se yrjö lentää eli vatsalaukku kramppaa, lantionpohjanlihasten kunnolla on vissiin aika vähän tekemistä tän asian kanssa.

      Poista
    3. Tää oli päivän paras uutinen. :) Mun lantionpohjalihakset on kuulemma (kaikkee sitä tietääkin, mut tää mitattiin synnytyksen jälkeen) normaalia paremmassa kuosissa, joten silläkin vähän ihmettelin, et mikä hiton romahdus nyt on tapahtunut!

      Poista
  3. Me sairasteltiin kans keväällä 2010 ja nyt parilla viime viikolla toiseen kertaan. Tällä kertaa se (noro?) oli vaan jotai erityisen kauan tarttuvaa tai jotain, nimittäin tyttö sairastui siihen tiistaina, mies perjantaina, ja mä vasta seuraavan viikon tiistaina....

    Meillä muuten on toiminut molemmilla mahatautikerroilla todella hyvin se, että raivasin olkkarin lattian keskelle tytölle pedin, missä on siis vain patja ja peitto (lakanoineen tietysti, mut esim aluslakanaksi voi vaihtaa aikuisten lakanan, jonka saa näin kaksinkerroin patjan päälle, jolloin patja säilyy ehkä suuremmilta tuhoilta), ja sitten viereen saavi. Itse siirsin nukkumapaikkani päivystyspaikaksi sohvalle, ja näin meillä ei ensimmäisen oksennuksen jälkeen mennyt oksennusta kuin saaviin ja olkkarin paljaalle lattialle, mitä on huomattavasti kivempi siivota, kuin mitä esim mattoa tai leluja voisi olla.

    Ja mulle kans kummasti iski joku "kevätsiivouskärpänen" mahataudin päätteksi, joten nytpä on kiiltäny paikat ja tuoksunu kloritelta ja tolulta. Ei huono. ;)

    Mahataudin tarttumisesta on sellainen ohje esim päivähoidossa, että kaks päivää oireiden loppumisen jälkeen ollaan karanteenissa. Näillä me ollaan menty (myös sen suhteen että tuleeko kavereita kylään), koska ei me töistäkään saada sen enempää vapaata lapsen tautien takia. Eikä oo kyllä kukaan kaveri mitään sanonu saaneensa.

    Norosta sanotaan juu että kaks viikkoa voi tartuttaa, mut se pätee käsittääkseni, jos esim jossain on sitä oksennusta. Mut hyvää hygieniaa ku noudattaa ja desinfioi kaiken missä voi oksennusta tmv. olla, niin en usko, että kauhean paljon pidempään tarvii eristyksissä olla. Mut se kaks päivää tosiaan koskee sitten myös ripulia (mikä meidän perheessä tuntui jatkuvan pari päivää oksentamista pidempään).

    Niin joo ja ps. vauvan ruuasta/nesteyttämisestähän sanotaan, että hedelmäsoseet lasketaan nesteeksi. :) pillimehuja ja porkkanaa (meidän n.3-vuotias söi kokonaista kuorittua porkkanaa mielellään) ainakin voi antaa....

    Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tänään ei oo oksentanut (toistaiseksi?) vielä kukaan, hurraa sille! Joo lääkäri suositteli hedelmäsoseita myös, niitä yritettiin antaa vaikka tulivatkin ylös jossain vaiheessa kaikki. Olis vaan kannattanut mieluummin syöttää jotain mahdollisimman väritöntä (esim. päärynää) eikä kirkkaankeltaista mangoa. No, oppia ikä kaikki. :)

      Tota patjaratkaisua mäkin mietin, mutta en keksinyt patjalle mitään järkevää paikkaa, kun meidän olkkarissa on valtava perintömatto, jota ei saa järkevästi siirrettyä syrjään. Olin kyllä tosi yllättynyt, miten hyvin tollainen 2v 8kk osasi ilmoittaa vadin tarpeesta - mietin, että liittyykö se jotenkin kuivaksioppimiseenkin? Siis että se on nyt jotenkin tietoisempi noista ruumiintoiminnoista kuin ennen?

      Poista
  4. Uhh, kylläpä tätä lukiessa oma pieni nuha sekä Typyn (korvia ja sydäntä raastavan kuuloinen) yskä ja Niagaran lailla valuva mutta yhtä aikaa tukkoinen nenä tuntuvatkin melko pieneltä vaivalta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Yäääk taudit on niiiiin syvältä. Me käytiin juuri koko perhe sama läpi, onneksi varsin nopea sellainen. Esikoinen oksensi viikko sitten tiistaina 3h / 8 oksennusta, mies to-pe yönä 3h / 2 oksua ja minä sitten itse iloisesti synnyttelin perheen neljännen jäsenen perjantaina oksentaen samalla kolmesti / 4h. Juuri ennen ja jälkeen syntymän, oi sitä iloa :D

    En yhtään ihmettele että olette pissineet allenne, multa meni lapsivedet yhden oksennuksen aikana. Vähän lorahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, sä voitit!! :D Kristus mikä kohtalo, oksennustauti JA synnytys samaan aikaan. Huh. Hauska blogi muuten, kiva kun jätit kommentin että löysin sinne!

      Poista
    2. Kiitos samoin, olen ollut jo pitkään kaappilukija :) jotenkin vasta nyt kun on oma blogi, saa aikaiseksi kommentoida. Hämmentävää. Mutta innolla aina odotan jos sulla olis uusia tekstejä :)

      Poista
    3. Mun on kans kiitettävä Valeäitiä, ihan loistava blogi sulla! :)

      Poista
  6. Yöks. :( Toivottavasti voitte jo paremmin! Mä olen vähän huono kommentoija, mutta pitkäaikainen lukija, minkä kunniaksi ajattelin jakaa oman (tai oman lapseni, öh?) norokokemuksen reilun vuoden takaa. Poika, 9,5 kk. Juuri siirtynyt ihanaan yksi imetys per yö, kolme imetystä per päivä -tahtiin. Norovirus. Seuraavan kerran lapsi söi kiinteitä enemmän kuin puolikkaan pikkupurkillisen olikin sitten joskus 11-kuukautissynttäreiden jälkeen, rinta sen sijaan kelpasi kuin vastasyntyneelle. Arvostin suuresti. Toivottavasti teillä päästään vähemmällä taantumisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tää viikko meni kyllä sontaralliksi, siksi en oo ehtinyt edes vastaamaan kommenttiisi, vaikka sen kännykällä jossain vaiheessa ilolla luin! Tai siis ilolla siinä mielessä, että kiva kun jätit kommentin, mutta kauhulla siinä mielessä, että toivottavasti tää vauva tajuaa vähän nopeammin taas ihan oikean ruoankin päälle. Tänään ei oo tarvinnut siivota kuin yks puolikas oksennus, enemmänkin puklu eikä yhtään yli äyräiden valunutta vaippaa, joten ehkä oomme voiton puolella. Viikon toi pienin onkin vasta oksennellut, että olis kyllä aikakin...

      Poista