19.6.2013

Hönöhommia jo vuodesta 2011

Pikkuveli meni ja täytti kaksi. Vuosi sitten se oli sellainen haparoivin askelin etenevä vauvalainen, nyt juokseva, hyppivä, kiipeävä ja aikuisen logiikkaan ihan päätöntä legendaa iskevä pikkupoika. Jutuissa on jo nyt mukana melkoisesti värikynää toki hieman haparoivasta ilmaisusta huolimatta. En melkein malta odottaa, mitä ne ovat vuoden päästä, kun kielellinen osaaminen oletettavasti on taas melkoisesti kehittyneempää.

Mutta kyllä tuollaisella kaksivuotiaankin osaamisella saa nauratettua yleisöä. Kun toivotin eilen aamulla herralle hyvää syntymäpäivää, hän vastasi luonnollisesti "HYVÄÄ PEPPUPÄIVÄÄ!" Viime viikolla hän selitti joka toiselle vastaantulijalle, että pappa lähti rekkapuistoon - tai vaihtoehtoisesti peppuun - ja sitten pappa tippui maahan, keittiön maahan PANG PANG. Eilen hississä oli sellainen parikymppinen poikanen, jolla oli korvissa isot reiät, mitä ne sellaiset venytyshommelit sitten mahtaakaan olla nimeltään. "Veikäkoova, veikäkoova!!! toimitti pikkuveli tohkeissaan sormi ojossa. Onneksi reikäkorvaa itseään vain nauratti. (Isoveli sen sijaan edes yritti kuiskata, tosin huonolla menestyksellä, että eihän mamma POJILLA voi olla reikiä korvissa? Ikinä emme ole moisesta ennen keskustelleet, joten olettaisin, että otanta perustuu lähipiiriin, jossa korvakorut ovat enemmänkin naisten ominaisuus, mutta hassua, mihin kaikkeen lapset kiinnittävät huomiota.)

Kaksivuotias osaa kaikenlaista, tunnistaa onko esineitä yksi, kaksi vai monta, laskee kymmeneen (tosin koome jää usein välistä), tietää ison ja pienen eron, piirtää suhertaa spiraalin tyyppisiä kuvioita ja suikuloita ja viivoja, jotka kuulemma ovat banaaneja ja käärmeitä, hyppii tasajalkaa ja juoksee kuin mikäkin pieni viitapiru. Se osaa - varmaankin isoveljen mallin ansiosta - jo roolileikkejäkin, jotka kuuluvat enemmän vasta kolmevuotiaiden hommiin, sanottiin neuvolassa. Syömme jatkuvasti nakkeja ja makaloonia ja tomaattia ja milloin mitäkin soppaa herran syöttämänä. Autot juttelevat keskenään ja pelastavat toisiaan tulipaloista ja muista vaaroista. Salama McQueen on todella hip ja pop. Suureksi suruksemme Autot-leffan ykkösosa on naarmuuntunut pilalle, ja kakkonen on (vanhempien mielestä) turhan pelottava. Onneksi pikkuveli rakastaa kirjoja, ja papan työmatkalta tuoma Välkommen till Kylarköping! -teos on hieman korvannut dvd:n hajoamisesta aiheutunutta tuskaa.

Pikkuveli on alusta asti reagoinut musiikkiin ihan eri tavalla kuin isoveljensä. Se hyräili Posti-Paten tunnusmelodiaa jo alle vuoden ikäisenä ja laulaa nyt ulkomuistista pitkiä pätkiä monista lastenlauluista ja kohtuullisen nuotilleenkin. Lastenlaulujen lisäksi suosittua on nk. joujou-musiikki eli Run-D.M.C sekä Beastie Boysin Fight for your right to party. Jälkimmäisestä biisistä päähän on jäänyt vain se PAAAADIIII, jota herra laulaa usein ja kuuluvasti.

Tutti haudattiin siis muutama kuukausi sitten, pulloa ei ole käytetty sitten pikkuvauva-aikojen ja nukkuminenkin on nyt taas (kopkop) varsin mallikasta. Pottajutut eivät kiinnosta tipan vertaa, emmekä ole niihin juuri painostaneet. Laiskuus vaivaa asiassa, ja toisaalta olen sitä mieltä, että isoveljen kanssa toimi vallan mainiosti se, että siinä 2,5 vuoden iässä lahjoimme sen potalle vadelmaveneillä. Kahdessa viikossa vaipat jäivät pois kokonaan, eikä meillä ole tarvinnut vahinkojen takia luututa lattioita tai pyykätä mattoja. Ajattelin noudattaa samaa kaavaa myös pikkuveljen kanssa, ellei hän sitten ala osoittaa itse merkkejä pottainnostuksesta. (Jännä, että tässä asiassa isoveljen esimerkki ei tunnu innostavan. Mutta ehkä ryhmän paine päiväkodissa sitten toimii paremmin!)

Nukahtaminen onnistuu pikkuveljeltä ja pääsääntöisesti poika nukkuu omassa sängyssään koko yön heräilemättä (tai ainakin herättämättä vanhempiaan). Pikkuhiljaa pitäisi vissiin siirtyä pois pinnasängystä, joskin kiipely-yritykset ovat jääneet unohduksiin sen jälkeen, kun herra keikahti laidalta alas - onneksi sentään sängyn sisäpuolelle. Sitä vain mietin, että joko nelivuotiaan voi laittaa yläsänkyyn nukkumaan? Kerrossänky on käytännössä ainoa vaihtoehto saada molempien sängyt mahtumaan yhteen huoneeseen.

Fyysisesti pikkuveli on melkoinen tirppa, vajaat 87 cm ja tasan 11 kiloa. Isoveli on suunnilleen samankokoinen 1,5-vuotiaana, vaikka ei se mikään jättiläinen ole sekään. Tai pitkä toki, mutta tuollaisia rimpuloitahan nuo ovat molemmat. Katsoin netin käyriltä, että siinä on kokonaiset 200 grammaa yli alipainon rajan. Mutta no, lapsi kasvaa kuitenkin omilla käyrillään, joten voimme olla tyytyväisiä siihen. Neuvolantädit (tällä kertaa heitä oli kaksi) totesivat muutenkin, että kehitys on kaikenkaikkiaan hienoa, eikä kaksikielisyys ole ainakaan hidastanut kielellistä kehitystä, ennemminkin päinvastoin. Ihan yhtä normaalia nimittäin on, että kaksivuotisneuvolassa lapsi osaa vasta yksittäisiä sanoja. Näillä meidän jälkeläisillä taitaa vaan olla vanhempiensa puhegeenit siinä suhteessa, että kumpikaan meistä ei ole ainakaan lyhytsanainen.

8 kommenttia:

  1. Paaadiiii!!!! Onnea 2 veelle! Hyvän mielen postaus. Myös siitä syystä, että joku muukaan ei jaksata stressata pottabisneksistä. Ja miksi pitäskään, kyllä se ajallaan tapahtuu joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paadii tosiaankin! :) Mun naapuri pissatti lastaan lavuaariin tai pottaan jostain kakskuukautisesta asti, ja nyt lapsi on 3 v 4 kk eikä ole edes täysin päiväkuiva vieläkään. Se totesi just, että toisen lapsensa kans ei aio turhaan käyttää aikaa moiseen, kun siitä tuntui olevan enemmänkin haittaa kuin hyötyä - potasta tuli jonkinlainen vallankäytön väline. Me oltiin ekan kans laiskoja mutta välillä oli sentään jotain yritystä, ilman sen kummempia tuloksia tosin. Tokan kans ajattelin odotella ihan rauhassa vielä jonkun aikaa. Tosin viime yönä se itse huusi että haluaa pissalle ja se piti viedä pöntön päälle istumaan. Mitään tulosta siitä ei kyllä tullut, taisi olla vaan isoveljen matkimista siis.

      Eli joo, mä uskon vahvasti, että lapsi oppii homman kun se on siihen kypsä. Vähän myöhäisemmällä aloituksella säästyy ehkä ainakin paljolta pyykiltä. Enkä mä oikein tajua, miksi siinä asiassa pitäisi olla kamala kiire, kun esim. se yökuivuus on hormonaalinen(kin) asia.

      Ja siis totta, mullekin tuli oikein hyvä mieli, että en oo ainoa hunsvotti joka ei istuta lastaan järjestelmällisesti potalla! Tuntuu, että monelle koko pottahomma on jotenkin älytön projekti, jota vatvotaan ekoista synttäreistä saakka. Mut hättäilemällä ei tuu kun kuspäisiä (tai tässä tapauksessa ehkä -housuisia) lapsia vai miten se oli... ;)

      Poista
  2. Ihanuus! Mä kyllä kiikutan nää meidän ipanat joku päivä niille nurkille puistoilemaan. Pitäähän tämmöisten papupatojen kohdata. Ja luulisin, että teidän äijille olis ihan hyvä perehtyä prinsessaslangiin. KOska muutenhan ne ei tietenkään tyttöjen kanssa leiki..

    Puhejutut kaikkinensa on tosi liikkiksiä. Meillä viime aikojen paras on se, että Ykkönen on oppinut sanomaan OMG. Tätä tehostaa käsien levittely oikea aikaisesti. Mainiota ja niin isoa. Nyt Aviomies yrittää opettaa Ykköselle sitä ihmeen somelainen muija -tyypin "uuh, uuh" tapaa ja sormien suutelua. Hyvin näyttää oppivan. Onneksi neiti sentään tajusi kysyä, että miksi näin tehdään ja kenelle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin tuutte! Ois kivaa! Pojat itse asiassa leikkii nykyään melkein pääasiassa nykyään tyttöjen kanssa, esikoisen paras (hoito)kaveri on tyttö ja meidän talossakin asuu oikeastaan vain tyttöjä, paitsi yksi vauva, mut siitä ei vielä leikkikaveriksi ole. Joten herrat ovat ihan tottuneita ritarin ja prinssin rooleihin! :)

      Ootteko katsoneet Risto Räppääjää ja Viileää Venlaa? Lapset nappas meillä siitä ton OMG:n, tosin ihan heti en tajunnut mitä nuorempi tarkoittaa kun se hoki aluks jotain sellaista kuin ÄNGEE ÄNGEE. Nyt on se ookin jo löytynyt siihen alkuun. Mut hyvä että on tärkeät termit hanskassa hyvissä ajoin!

      Poista
  3. Onnea 2 vee! Täällä tullaan vähän perässä, tosin puhejutuissa paljon. Meidän poika kuuluu tuohon kategoriaan yksittäisiä sanoja. Tai no, kerran se on sanonut kahden sanan lauseen. "Ei totiin!", kun yritin saada lasta tulemaan pihalta sisälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin ne vuodet vierii kuule, mutta itse sitä vaan ei vanhene lainkaan. :)

      Ja puheesta: ei kannata uskoa sitä vaikutelmaa, mikä ainakin mulle tuli (lähinnä blogeista...) esikoisen kanssa, että suunnilleen kaikki puhuu lauseita jo 1,5-vuotiaina. Se ei pidä paikkaansa.

      Mun neuvolantäti just sanoi että sillä käy paljon myös sellaisia, jotka osaa parivuotiaina just sen muutaman sanan, se ei todellakaan oo mitenkään epänormaalia. Mä ärsyynnyin esikoisen kohdalla siitä, että ihmiset aina aloitti sellaisen no-kaks-kieltähän-hidastaa-lätinän, kun se osasi 1,5-vuotiaana joku 15 sanaa ehkä, ja niistäkin suurin osa oli jotain oho- ja hauhau-tyyppisiä. Koska siitä tuli sellainen olo, että heidän mielestään lapsi oli jotenkin kehityksestä jäljessä, mikä ei siis pitänyt paikkaansa.

      Tää kakkonen on ollut aika aikainen juttujensa kanssa, mutta toki puhe on vielä epäselvää ja välillä en tajua yhtään, mitä se yrittää sanoa. Välillä saattaa tulla pitkiäkin lauseita tyyliin "pappa ohtaa kaupatta muumilakua", välillä taas sanat on yksittäisiä tai ihan väärässä muodossa ja järjestyksessä. Tänne tulee tietenkin kirjattua vain huippuhetket, eli ei se toki koko aikaa noin "järkeviä" selitä. Ja sit jutuissa on toistoa, siis se toistaa samaa litaniaa ja samoja sanoja esim. leikkiessään tosi usein ("piipaa-ambulantti ajaa huujaa vauhtia, lumikataan, piipaa, pevuuttaa, piipaa, kato nyt, huujaa vauhtia, ambulantti, pevuuttaa, kato nyt, lumikataan piipaa" jne.)

      Mennään viikon päästä melkein kahdeksi viikoksi Savvoon, saa nähdä oppisko tuo vähän immeisten puhettakin sitten! Ainakin isommalle tuntuu kaksoiskonsonantit tarttuvan aika nopeasti jos ollaan siellä yhtään pidempään. :)

      Poista
    2. Näistä puhejutuista olen miettinyt, että oliko ennen kaikki paremmin vai kultaako aika muistot, kun sekä oma äiti että anoppi ovat molemmat sitä mieltä, että heidän lapsensa puhuivat lauseita jo puolitoistavuotiaana.
      Molemmilla on kolme lasta, ja minä siis yksi heidän joukossaan. Kun nykylapsista mulla on just se sama mielikuva kuin sinullakin, että on ihan normaalia, että 2-v puhuu yksittäisiä sanoja, ja jopa epänormaalia, että 1,5v puhuu monen sanan lauseita.

      Luulen, että aika kultaa muistot :) Vaikka eihän sillä mitään väliä ole, oli kummin päin tahansa.

      Poista
    3. Joo, oon ihmetellyt joskus samaa, ja olen myös taipuvainen uskomaan, että aika saattaa pikkuisen heittää värikynää muistikuviin. Onneks on nää blogit, niin jää jotain faktaakin ehkä talteen - etenkin kun perinteisten vauvakirjojen täyttäminen ei oo ollut mun ykköslaji. :)

      Poista