14.1.2014

Aa bee cee, kissa kävelee

Housupyykki on hieman parempaan päin, ainakin joka toinen on jo tässä viikon sisällä osunut sinne, minne piti. Muuten 2,5 vuotta tuntuu olevan kovin raskas ikä, vinkumisesta ja kiukuttelusta päätellen. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun herra räyhää itkupotkuissaan, että MAMMA MÄ EN TIEDÄ MITÄ MÄ HALUAN!!!!!

Olen ihan unohtanut, mitä isoveli teki samanikäisenä. Kai se oli kiukkuinen ja uhmakas sekin? Vaikka onkin muuten temperamentiltaan kuopusta rauhallisempi. Ainakin pikkuveli on kunnostautunut palapeleissä. Isoveljen kolmevuotislahjaksi saama 25 palan McQueen-peli onnistuu kuin vettä vaan. Ehkä olisi toki onnistunut isoveljeltäkin, jos se olisi saanut mahdollisuuden tehdä moisia pelejä. Ei vaan tullut aikaisemmin mieleen.

Myös kynäotteen pikkuveli on hanskannut huomattavasti isoveljeään paremmin. Isoveli ei oikein innostu mistään piirtelystä vieläkään. Kerran se on piirtänyt tunnistettavan kummituksen ja kerran E-kirjaimen, lisäksi tunnistettavia hahmoja ovat lähinnä banaanit. Ei puhettakaan mistään pääjalkaisista vieläkään. Oman nimen kirjoittaminen kiinnostaa kovasti, mutta siihen tarvitaan vielä malli.

Kirjaimet ja numerot ovat muutenkin nelivuotiaalle tosi pop. Lapsi suoriutuu yksinkertaisista yhteenlaskuista (vaikka lisää yhden tai kaksi johonkin lukuun) oikeastaan tiedostamatta, että kyse on laskusta. Tänään laskettiin sormin muitakin simppeleitä laskuja, tyyppiä 3+1 tai 4+4.

Esikoinen tunnisti kaikki kirjaimet ennen kuin täytti kolme, mutta sitten homma jäi jotenkin vähemmälle huomiolle. Nyt lapsi maistelee koko ajan sanoja ja pohtii, millä kirjaimella ne alkavat. Useimmiten ensimmäisen konsonantin tunnistamiseen tarvitaan liioitellun selkeää artikulaatiota, mutta ensimmäinen vokaali löytyy jo aika helposti. Usein myös luemme yhdessä sanoja vaikka lehden kannesta tai milloin mistäkin. Lukemista rakastavan mutsin mieltä lämmittää, kun toinen on niin tohkeissaan. Itse opin samanikäisenä jo lukemaan, mikä tuntuu jotenkin ihan hassulta. On tosi omituista kuvitella, että mun ensimmäinen vauva lukisi itse jo nyt.

Pitäisi ehkä ottaa selvää, miten lukuinnostusta voisi tukea. Ainakin Lolan ABC-juhlat -niminen appsi on tosi suosittu. Suomenkielisiä, hyviä lasten appseja tulee kyllä vastaan aivan liian harvoin - vinkkejä saa mielellään antaa, jos tiedätte hyviä pelejä, joissa on mieluusti joku pedagoginenkin ajatus taustalla!

Muutenkin olisi hauska kuulla, oletteko tukeneet lapsen lukemaan opettelua jotenkin ja jos, miten ja minkä ikäisenä? En halua pakottaa tai ahdistaa lasta liialla tuputtamisella, mutta toisaalta on harmi, jos kiinnostus menee ohi. Olisi kiva tehdä yhdessä jotain leikinomaista, joka vahvistaisi lukemaan oppimisen valmiuksia. Vaikka kai nykyään melkein kaikki lapset oppivat jo ennen koulua lukemaan, vai olenkohan ihan väärässä? Jotenkin olen siinä käsityksessä, että useimmat oppivat viimeistään esikoulussa.

11 kommenttia:

  1. Kääk niin, laskeminen. Se on jäänyt meiltä kokonaan väliin, koska oon tosi numerosokea itse.

    Meillä on sellainen leikki, että esikoinen sanoo jonkun lauseen ja mun pitää sitten luetella se kirjain kirjaimelta ja sitten se kirjoittaa sen. Tai siis, "kirjoittaa", sanojen väleistä ei ole vielä ymmärrystä ja monet kirjaimet menee nurinperin ja kun rivi loppuu, sitä jatketaan suvereenisti toiselle puolelle paperia. Nämä lauseet on sitten just tällaisia "lasimummun kynä on hävinnyt" -tyyppisiä dadapläjäyksiä. Jostain syystä se piirtolevy on kirjoitusharjoituksissa suosikki, mikä onkin ihan kätsää, ettei koko hima täyty paperista. Mietin, onkohan esikoinen nähnyt tyyliin jossain videossa liitutaulun ja mieltää piirtolevyn just opetusvälineeksi? Tiedä häntä.

    Mä kirjotin pitkään peilikirjoitusta, kunnes peruskoulu sitten opetti miten pitää. Odotan mielenkiinnolla vasuri-juhannuspojan tulevaa kirjoitustaitoa, että kirjoittaako sekin silleen arabialaisittain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huomasin ihan vahingossa, että sehän laskee kaksi enemmän tai yksi vähemmän (yleensä lasten ikiä).

      Täällä asuva neljävee ei toden totta itse kirjoita kirjaimia (paitsi kerran vahngossa sen E:n). Sitä ei saa piirtämään eikä kirjoittamaan itsenäisesti oikeastaan mitään, ei vaan tunnu nappaavan, vaikka tarjottu on kyniä ja papereita. Stereotypia tai ei, niin vanha kunnon kasvatusguru mutsini sanoi, että sukupuolissa on tässä eroa: vaikka on toki poikiakin, jotka ovat piirtämisestä innostuneita, niin keskimäärin se on enemmän tyttöjen laji. Mä oon todisteiden mukaan piirtänyt varsin yksityiskohtaisesti jo huomattavasti aikaisemmin, mut taipumus ei näytä periytyneen aikanaan tälle esikoiselle. :)

      Just joku FB:ssä muuten kirjoitti, että peilikirjoitus on vasureille tyypillistä. (Mikä luotettava tieteellinen lähde...) Herää kysymys, että onkohan arabialaisissa sitten keskimääräistä enemmän vasureita?

      Poista
  2. Olen pohtinut samaa tuon lukemisasian suhteen. Nyt tuntuu että on joku herkkyyskausi menossa, mutta en halua pilata sitä tuputtamalla. Varsinkin kun likka on luonteeltaan kuin äitinsä, että ahdistuu heti jos joku tuputtaa. Pitää saada tehä just itte niinku haluaa.

    Meillä E on tosi tosi kiinnostunut kirjaimista! Lola-pelit on selvästi auttaneet häntä. Nyt osaa jo enemmän ja enemmän sanoa, millä mikin sana alkaa. Sanat, jossa on eri äänne kuin kirjaimen nimi esim Vilma alkaa vielä usein Viillä eikä Veellä.. Mutta ollaan nätisti näitä oiottu ja välillä harjoteltu kirjoittamaan. Aika monta nimeä menee jo kirjoittaen oikein, ja E:n sakaroiden määräkin alkaa olla nyt vakio (3) entisen "niin monta kuin mahtuu" -sijaan . Itse oon oppinut lukemaan 5 vuotiaana ja minusta sekin on jo varhain , joten ajattelen että kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen, ei ainakaan tarvi olla huolissaan koska intoa riittää.

    VastaaPoista
  3. Hei! Kommentoin tähän uusimpaan merkintääsi, vaikka asiani koskeekin aiemmin kirjoittamiasi aiheita. Olen Tampereen yliopiston Yliopisto-TV:n toimittaja, ja valmistelemme toimituksessamme keskusteluohjelmaa huhtikuulle sukupuolikysymyksiin liittyen. Etsin perhettä, joka kasvattaa lapsiaan sukupuolisensitiivisesti (tästä termistä et tainnut tykätä sen hankaluuden vuoksi, mutta ymmärrät varmaan mitä haen takaa). Haluaisin jutussa avata sitä, mitä tällainen kasvatus on käytännössä, ja ettei se ole "stereotyyppistä feministien hömpötystä" tai jyrkkää biologisen sukupuolen kieltämistä. Jos voisit ajatella antavasi haastattelun aiheesta, jatketaanko juttua sähköpostitse: annulaine@outlook.com on osoitteeni. Terv. Annu Laine, Yliopisto-TV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos, olen kovin otettu pyynnöstä, mutta elämäntilanne on sen verran hektinen nyt, että valitettavasti joudun kieltäytymään. Näkökulma kuulostaa kyllä hyvältä, tervejärkistä keskustelua ei ole koskaan liikaa!

      Poista
  4. I relish, lead to I found just what I was taking a look for.
    You have ended my four day long hunt! God Bless you man. Have a great day.
    Bye

    my blog - all language translations niskayuna

    VastaaPoista
  5. I feel that is one off the most significant information for me.
    Andd i aam glad rezding your article. But should commentary
    on some basic things, The site style iis ideal, the articles is in point of
    fact nice : D. Good task, cheers

    My web blog ... DUI attorney in Somerville MA

    VastaaPoista
  6. I was recommended this web site by my cousin. I'm not sure
    whether this post is written by him as no one else know such detailed
    about my trouble. You're amazing! Thanks!

    My blog post :: black mold testing in humans

    VastaaPoista
  7. Mitähän teille kuuluu, olisi kiva kuulla kuulumisia:)

    VastaaPoista
  8. Hello! Do you know if they make any plugins to
    help with Search Engine Optimization? I'm trying too get my blog to
    rank for some targeted keywords but I'm not seeing very good success.
    If you know of any please share. Many thanks!

    Here is my web-site; people falling - http://Chatchatty.Com/ -

    VastaaPoista
  9. Täälläkin yksi uskollinen lukija jo vuosien takaa haluaisi kovasti tietää mitä teille kuuluu :) - Terhi

    VastaaPoista