6.1.2014

Potta-apua!

Hei vaan, hengissä mutta koska jne. Ja siis joo, hyvää uutta vuotta, tättädää! Oli muuten eka vuodenvaihde laatuaan, että koko nelihenkinen perheemme otti alkavan vuoden vastaan hereillä.


Tällä hetkellä päällimmäinen asia: mitä tehdä, kun jo pari kuukautta muuten täysin (siis sekä öisin että päivin) kuiva lapsi on päättänyt, että vanhempien läsnä ollessa kakkosasia on ihan ookoo tehdä HOUSUUN? Pikkuisen alkaa olla mitta täynnä lähes päivittäistä kuudenkympin housupyykkiä. Tämä riemastuttava (not) suuntaus on vain pahentunut lomalla, vaikka ennen lomaa ja nytkin esim. ollessaan isovanhempien hellässä huomassa tyyppi on vallan mainiosti osannut käydä itsenäisesti tekemässä asiansa pottaan.

Dear Eki tai vaihtoehtoisesti hyvä lukija, onko tämä uhmaa? Taantumusta? Silkkaa v*ttuilua? Ja miten hiivatissa tavasta pääsee eroon?

Lahjonta lopetettiin toimimattomana, emmekä kovasti uskalla uhkaillakaan, kun aina siitä näiden potta-asioiden yhteydessä varoitellaan.

Muuten kaikki on ihan jees. Perinteinen vuosikatsauskin on työn alla, mutta toistaiseksi se on jäänyt lomailun ja nettialennusmyyntien jalkoihin. Ja huomenna siis töihin kahden ja puolen viikon joululoman jälkeen. Olen varmistanut itselleni karun paluun arkeen buukkaamalla hammaslääkärin aamukahdeksaksi. Uujeah.

7 kommenttia:

  1. Dear Hups. Kakkosasia on tässäkin osoitteessa ollut jo pitkään haasteellinen. Taustasyynä kuitenkin ummetus. Suosittelen ignooraamaan koko homman. Älä reagoi mitenkään, vaihdat vain puhtaat päälle ja life goes on. Tekeekö se siis koko satsin sinne pöksyyn vai vain osan? Me itse teimme kaikkien muiden virheiden lisäksi senkin virheen, että oltiin koko ajan kysymässä onko kakkahätää ja mentäiskö kakalle jne. Väärä metodi. Suosittelen luomaan hommaan rytmin. Olen tässä lääkärikunnalta oppinut, että fysiologisesti aamu ja ruokailun jälkeiset hetket ovat otollisia hetkiä kakkoshädän suorittamiseen. Meillä mennään joka aamu aamupalan jälkeen vessaan suorittamaan toimenpide. Lääkärin ohjeen mukaisesti ollaan pytyllä vartin ajan, jos homma on aiemmin selvä, niin sitten pääsee heti pois, muuten ollaan se koko aika. Ja homman suorittamisest seuraa palkinto, eli karkki lapsen itse valitsemasta pussista, jollaisia ei kukaan muu koskaan ikinä syö meillä. Ne ovat kakkapalkintoja. Mutta sympatiat sinne, tiedän miten rasittavaa on pestä pyykkiä, mattoja, sohvanpäällisiä näiden hommien jäljiltä. Kun samalla tietää, että tyyppi osaisi sinne vessaankin mennä. Vähän kuulostaisi teidän tapauksessa siltä, että lapsi on keksinyt loistokkaan tavan näyttää omaa valtaansa. "Hah, näytinpäs niille että teen just mitä haluan". Voishan sille kokeilla vaippaakin? Meillä se ei toiminut, kun siihen ei liittynytkään lapsen mielesgä mitään noloa vauva-aspektia. Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tästä nyt yrittää jotain positiivista etsiä, niin eipä lasta ainakaan ummetus vaivaa. :)

      Ja juu, kyllä se vääntää sinne koko satsin, oikein antaumuksella. Ollaan yritetty tota ruoan jälkeen potalle -käytäntöä, mutta kun se menee monesti pelkäksi taisteluksi, niin ei meinaa hermo itsellä kestää. Ja vaippaa mäkin ehdotin, juurikin toivoen, että sillä olis se vauva-aspekti, mutta siihen tyyppi oli vaan että joo, laitetaan vaippa! Eli kävi just niin kuin teilläkin.

      Aion kyllä ryhdistäytyä tuossa ruoan jälkeen potalla istuttamisessa. Ja siirtyä lahjonnassa karkkiosastolle, josko siitä olis apua. :)

      Poista
  2. Ei apua, kuulostaa pahalta tuo kakkoshomma! Neuvoja en osaa jakaa, kun itseäkin ahdistaa, miten saadaan tuo tenava oppimaan kuivaksi, kun mitään kiinnostusta potalle ei ole ja väkisin ei olla haluttu pakottaa. On odotettu otollista hetkeä, mutta tuleeko sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LQ, ootteko kokeilleet jättää pottahommat väliin ja totuttaa lasta käymään vessanpöntöllä?

      Meilläkin lapsi suhtautuu pottaan usein melko nihkeästi, eikä sitten olla painostettu ja hössötetty tästä asiasta, ja nyt hänellä on ihan hiljattain herännyt into käydä vessanpöntöllä (sellaisen istuinrenkaan eli pöntönsupistajan kanssa, jonka värin sai itse valita kaupassa).

      Toivottavasti vessahommat lähtevät sujumaan itse kunkin kotona (tsemppiä Hupsille - eiköhän ne kakkakepposetkin joskus lopu :))!

      Poista
    2. Meillä se on mennyt molemmilla niin, että jossain vaiheessa vaan homma on sitten ryhtynyt ns. skulaamaan, vaikka esikoisen kans olin jo varma, että se ei IKINÄ suostu potalle. Pönttö+supistin ei oo oikein kummallekaan kelvannut.

      Esikoisen pottauran paras vauhdittaja oli vadelmavenekarkkipussi, joka hankittiin vain ja ainoastaan pottapalkinnoiksi. Eikä siinä mennyt kuin pari viikkoa, niin homma oli hanskassa. Jotain kertoo sekin, että esikoinen taisi silloin 2,5-vuotiaana maistaa ensimmäisen kerran karkkia ylipäätään, mutta tälle kakkosta ei tullut suojeltua lainkaan yhtä kauan. :)

      Kiitti tsempeistä molemmille! Kai tää on joku vaihe taas.

      Poista
  3. I feel you... Ensinnäkin täällä toinen, joka ensimmäistä päivää töissä loman jälkeen ja hammaslääkäriaika odottaa tunnin päästä, argh!

    Ja sitten tuohon kakkosasiaan. Meillä oli vähän samanlainen tilanne eli tenava oli oppinut päivä- ja yökuivaksi jo lähes puoli vuotta aikaisemmin, mutta kakkoshädän iskiessä piti silti saada aina vaippa tai muuten pidätti kakkaa vaikka tuntitolkulla. Ajattelin ensin, että en vain laita vaippaa, tehköön isomman tarpeensa pönttöön niin kuin pienemmänkin ja sillä siisti! Ei kai se tenava nyt voi vain pidättää loputtomiin, mutta näköjään olisi voinut... Siinä vaiheessa, kun tenava alkoi puolen tunnin jälkeen muuttua tuskaiseksi ja aneli edelleen saada vaipan tarpeidensa suorittamiseksi, en voinut muuta kuin antaa periksi.

    Meillä tilanteen ratkaisi "pottakolikot" eli kaupan karkkihyllystä löytyneet suklaakolikot, jotka laitoin näkyvälle paikalle potan kuvilla koristeltuun lasipurkkiin. Kolikon sai, kun isommat tarpeet oli tehty pottaan tai pönttöön. Esiteltyäni idean tenavalle, hän ilmoitti heti olevan kakkahätä, marssi pöntölle ja ähinän kanssa sai aikaan pienen kikkaran. Kakka se on pienikin ja kolikko tuli. ;) Tuon jälkeen isomman hädän iskiessä pieni muistuttelu pottakolikosta sai tenavan luopumaan vaipan pyytämisestä ja suorittamaan tarpeensa pönttöön. Mutta ihan niin kuin Suvikin tuossa aikaisemmin jo totesi, oli potta meilläkin ihan nou nou - juttu ja pöntölläkin keikkui mieluummin ilman sitä pöntönsupistajaa, mutta raahasi aina itse korokkeen pöntön eteen jalkojen alle.

    Eiköhän tämä(kin) ole teillä vain joku vaihe, joita tulee ja menee, mutta tietysti tämän toivoisi olevan mahdollisimman lyhyt sellainen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä vaan oli riemukasta herätä vajaan neljän tunnin yöunilta (pikkuisen rytmi sekaisin) ja juosta vesisateessa hammaslääkäriin. Ai että.

      Kuten tuossa aiemmin jo sanoin, niin on varmaan annettava periksi ja käännyttävä karkkihyllyn puoleen. Mitkään tarrat tai rusinat kun eivät näköjään riitä lahjuksiksi tässä(kään) asiassa. Ja toistaiseksi on ilmeisesti vaan pestävä ahkerasti kalsaripyykkiä... :)

      Poista