29.12.2008

Mitäs nyt?

Se kaivattu 12 viikkoa tuli täyteen. Mitäs nyt sitten? Alkaisko odottaa sitä rakenneultraa? Siihen on vielä vajaat pari kuukautta.

Hullua oli lukea jostain, että "olet nyt neljännellä kuulla raskaana". Se kuulostaa jotenkin paljolta. Pitäiskös tässä nyt sitten ihan tosissaan alkaa ainakin ajatuksen tasolla varautumaan siihen, että meille tulee hyvin todennäköisesti ensi kesänä vauva?

Tulevilla tädeillä ja isovanhemmilla ei tunnu olevan asian kanssa vastaavaa ongelmaa. Papana sai jo ensimmäisen lahjansa, pyyhkeen ja pesulapun. Mua alkaa aina itkettää, kun nään ne. Ja äitikin oli "ihan sattumalta" jo osunut Marimekon sivuille lastenvaatteita katselemaan. Miehen vanhemmat huolehtivat, etten liukastele jäisissä portaissa ja antoivat lahjaksi vauvakirjoja.

Aika moni mun kaveri on sanonut uutisen kuullessaan, että ihanaa, mutta pitää vähän totutella. Jep, sehän on juurikin teidän elämänne, joka tässä on muuttumassa... Eikä tämän kai pitäisi NIIN ihmeellistä olla, mulla tulee keväällä täyteen 30 ja mies on 8 vuotta vanhempi. Ei meistä nyt suoranaisesti mitään teinivanhempia tule! Mutta toisaalta ihan mun lähimmistä ystävistä aika harva on vielä ryhtynyt lisääntymään - joskin veikkaan, että homma muuttuu lähivuosina radikaalisti.

Mitäs vielä? Papana on siis reilut 10 viikkoa vanha, ja osaa joidenkin lähteiden mukaan jo imeskellä peukaloaan. Hänen taitavuutensa ei vaan lakkaa hämmästyttämästä. Vatsa tuntuu jotenkin ryöstäytyvän käsistä, alavatsalla tuntuu selvästi kovahko pallo, joka ei ole ennen ollut siellä. Taidankin lähteä alennusmyynteihin katselemaan, josko löytyisi lisää housuja ja mahdollisesti vähän nykyistä väljempi takki. Nykyiset alkaa olla vähän ahtaita vyötäröltä.

4 kommenttia:

  1. Onnea 12 viikon täyttymisestä. Ei kai sitä tarvitse mitään sen kummemmin sitten "odotella", riittäähän se, että elelee päivän kerrallaan ja ihmettelee että mitä tapahtuu.

    Ja hienoa että teidän tuttavat ovat ottaneet uutisen hyvin vastaan, meitä vielä vähän jännittää että mitenhän muut mahtavat suhtautua. Sukulaiset ovat varmaan ihan iloisia, mutta kavereistani en olisi niinkään varma... Mutta pakkohan se on jossain vaiheessa tulla kaapista ulos. :P

    VastaaPoista
  2. Mäkin oisin iloinen 12. viikon täyttymisestä mutta nyt alko huolestuttaa ku tuli ihan pikkiriikkisen tuhruvuotoa ja mää paniikissa luen kaikkia keskenmenokeskusteluja internetistä (sehän on fiksua, se).


    Raskausoireet on toisaalta niin mojovat ollu koko ajan että ois kai suoranainen ihme jos perjantaina np-ultrassa ei ketään oiskaan siellä, enää, elossa.

    Mut ei tahdo ajatella moisia. Joka ilta olen tuon tuhrun jälkeen ristiny käteni ja toivonu parasta, vaikken oo ikänä mikään uskonnollinen ollutkaan. .


    Ja sama homma housujen kanssa, ahdistaa. Poks poks.

    VastaaPoista
  3. Pähkinä: Ihana oli lukea teidän ultrakuulumiset! Yritin kommentoida, mut en oo ihan varma, että tuliko se perille. Sählä mikä sählä. Siis kyselin että olitteko Naikkarilla tänään? Ja joo mä luulen että jossain vaiheessa tilannetta ei kyllä enää voi peitellä. :)

    V - inhottava tilanne. Liika googlaus tekee ihan hulluksi, mä nään painajaisia aina kun oon eksynyt lukemaan keskustelupalstoja... Hyvä että pääset huomenna sinne lääkäriin, ja ultrakinhan on ihan just. Pidän peukkuja ja odottelen hyviä kuulumisia!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut olennaisen rajapyykin ylittämisestä! Tilastollisten todennäköisyyksien turvallisemmalla puolella oleminen lienee hämmennyksestä ja epävarmuuksista huolimatta varsin hyvä fiilis. :)

    VastaaPoista