Aamulla oli neuvolla, viikkoja on nyt siis 21+3. Kaikki oli oikein hyvin. Verenpaine edelleen 120/70, neuvolantädin mukaan oikein hyvä (vähän ihmetyttää, että miten samankaltaisista lukemista on jossain annettu ihan erilaista palautetta). Hemoglobiini oli laskenut 110:een, eli rautakuuri pitäis aloittaa. Sekin on kuulemma hyvä merkki, sillä raskausmyrkytyksen riski on suurempi, jos veri ei ohene. Paino on noussut sitten ensimmäisen neuvolan alle kaksi kiloa, joten se aivan alun useamman kilon kertarysäys on tasoittunut oikein mukavasti.
Lapsukainen karkasi jatkuvasti anturan alta sydänääniä kuunnellessa, mutta hienosti ne kuitenkin kuuluivat, kun hän malttoi hetken olla paikoillaan. Viime aikoina tenava on touhunnut muutenkin melkoisesti tuolla, vartin sisällä tuntuu potkuja aivan eri puolilla vatsaa - kaveri ottaa nyt ilmeisesti kaiken irti siitä, että mahtuu vielä heittelemään voltteja ja riehumaan niin paljon kuin huvittaa. Liikkeistä tuli siis ++, ja lapsivettä on normaalisti.
Kelan papereita ei päästä vielä täyttämään, kun siitä 154 päivästä puuttuu vielä neljä (!). Seuraavalla kerralla sitten eli seuraava neuvola on 31.3., ja lääkärin varasin siihen muutamaa päivää aikaisemmin (menen yksityiselle omalle lääkärilleni).
Vatsa on alkanut supistelemaan, jos yritän kävellä turhan rivakasti tai muuten hillua liikaa. Harjoitussuppareista ei neuvolan mukaan tarvitse huolehtia, jos ne eivät satu tai niitä ei ala tulla kovin montaa tunnissa. Pitäis vaan osata ottaa iisimmin. Mutta kun on niin pirun vaikea myöntää, ettei jaksa ihan samaan tahtiin kuin ennen! Se kiukuttaa välillä, ja nuo pienet kolotukset myös - iskiashermo vetää välillä toisen jalan alta, nenästä vuotaa aika usein verta ja ylipäätään olo on selvästi aiempaa kömpelömpi. Ja puolet on vielä jäljellä! Saattaa olla, että menee vielä hermot monta kertaa, ennen kuin vauva on sylissä. Mulle kun ei sitä kärsivällisyyttä ole kovin isolla kauhalla annettu... Ja äkkiä se kiukku unohtuu, kun tuntee pienen myllertävän ympäriinsä yksiössään. Silloin mielen täyttää hellyys, joka saa mut ainakin vajoamaan ihan omiin maailmoihini, vaikka olisi kuinka tärkeä palaveri menossa.
Muutenkin myös mun pään sisällä tuntuu tapahtuvan melkoisesti. Esimerkiksi viime yönä näin ihan sekavia unia. Beebi oli syntynyt kamalasti etuajassa, eikä kukaan kertonut mulle mitään. Se oli viety naapuriin hoitoon, ja sille oli tullut vaippaihottumaa, kun sitä ei oltu hoidettu kunnolla. Rasvasin ja ruokin vauvaparkaa ja hermoilin, että mitähän ne sanoo neuvolassa, kun huomaa, että olen hoitanut lastani näin kamalan huonosti. No, ainakaan imetyksessä ei ollut mitään ongelmia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti