Kävin ostamassa rautaa apteekista. Oli tarkoitus ostaa sellaisia, jotka saa ottaa ruoan kanssa, mutta en ehtinyt apteekissa keskittymään asiaan*), joten tulin ottaneeksi poretabletteja, jotka pitää ottaa vähintään kaksi tuntia ennen ruokaa ja vähintään kaksi tuntia ruokailun jälkeen.
Ongelmana on, että mun on TODELLA vaikeaa olla neljää tuntia syömättä. Pitääkö mun nyt siis herätä latkimaan sitä verenmakuista ällölientä keskellä yötä? Mä olin kyllä ajatellut, että rautakuuri helpottaisi viime päivinä iskenyttä väsytystä, ei päinvastoin.
Huomenna on taas perjantai. Ihanaa. Enää yhdeksän työviikkoa jäljellä! Ja rakas (joskin ajoittain ajattelematon, kts. kitinä alla) elämäni valo palaa huomenna kotiin (joskin vaan viikonlopuksi). Onkin ollut vähän yksinäistä olla täällä vain itsensä kanssa melkein koko viikko. Tosin olen pitänyt itseni kiireisenä: maanantaina shoppailua äidin kanssa, tiistaina leffassa, eilen myöhään töissä ja tänään viiniseurana. Huomenna vielä vesijuoksua ja syömistä töiden jälkeen, ja sitten kotiin hakemaan helpotusta läheisyydentarpeeseen.
Tällä hetkellä raskaus tuntuu aika hyvältä, kun tunnen tuon pienen ihmisenmurun tökkivän ja muksivan mua monta kertaa päivässä. Vatsa on kohtuullisen kokoinen, joskin bikinirajan siistiminen alkaa olla haasteellista... Oikeastaan juuri nyt kiukuttaa vain inhasti vihlova iskiashermo, johon tulee kuitenkin toivon mukaan helpotusta maanantaina - varasin nimittäin ajan naprapaatille. Vähän kyllä jännittää, kun en ole aiemmin moisella käynyt!
*) Tämä siksi, että kävin puhelimessa miehen kanssa perustavanlaatuista keskustelua siitä, onko ok, että asiakkaidensa kanssa Lapin-reissulla olevaa miestä ei saa puhelimella kiinni illalla, aamulla eikä vielä lounasaikaankaan eikä hän itsekään ilmoita olevansa hengissä ennen kuin kahdelta iltapäivällä. Ei se sitä ilkeyttään tehnyt, kyllä mä sen tiedän, vaan siksi, ettei tullut ajatelleeksi. Mutta viimeistään nyt olis aika alkaa ajatella, minkä mieskin kyllä myönsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti