12.3.2010

Blääh

Olen yrittänyt kirjoittaa tänne monta kertaa, mutta ei oikein irtoa nyt. En tiedä miks, ei vaan huvita. Inspiraatio iskee kovin harvoin juuri silloin, kun olisi aikaa istahtaa koneelle.

Päivät vaan hujahtaa ohi. Meillä on kirpparipöytä Kaivopuiston Kanuunassa yhdessä naapurin kanssa, siellä on käyty päivittäin järjestelemässä. Tästä tulee sinne ihan hyvä päiväkävely, ja samalla ehtii hyvin tuulettaa päätään. (Naapurin pari kuukautta Iggeä nuoremman tyttönaperon äidistä tuli kaveri loistavan neuvolantädin ansiosta. Täti päätteli, että me saatettais tulla hyvin toimeen, ja oli aivan oikeassa - ihan huippua, että korvaamatonta vertaistukea sekä hyvää vaunuttelu-, jumppa- ja joskus myös viiniseuraa on tarjolla samassa talossa!)

Lisäksi on käyty muskarissa, vauvauinnissa ja muuten vaan ulkoilemassa. Reissun jälkeen olen puskenut kärryjä tuolla sohjossa varmaan pari tuntia päivässä. Liikkumisesta tulee hyvä fiilis. Lasken kärryttelyn ansioksi ainakin sen, että en vastoin kuvitelmiani kuollutkaan ekalle spinningtunnille sitten toissa talven. Huomenna on vuorossa pilates - jospa se auttaisi jumittavaan alaselkään ja hartioihin.

Iggekin meni ja täytti kahdeksan kuukautta, mutta siihen ei oikeastaan liity mitään suuria uutisia. Tällä viikolla piti olla lääkärineuvola, mutta lääkäri oli sairastunut, ja seuraava aika saatiin vasta huhtikuulle. Liikkumishomma vähän ärsyttää, tai siis se, että Igge ei edelleenkään pääse eteenpäin. Ryömimistä se ei ole harrastanut sen jälkeen, kun tajusi nousta konttausasentoon, mutta myös kontatessa suunta on taaksepäin. Niinpä Igge osaa hienosti mennä istumaan ja laskeutua istumasta takaisin konttausasentoon, mutta en tiedä, mikä siinä liikkumisessa oikein mättää. Mua turhauttaa ja ärsyttää selitellä, että ei, ei se ryömi eikä konttaa. Joo on kahdeksan kuukautta, mutta ei silti. Kaikki liikkeet on hanskassa, mutta jostain syystä se ei vaan tajua mennä eteenpäin.

---

JA NYT SE NÄKÖJÄÄN KONTTAA. Siis uskokaa tai älkää, jäin äsken tuon edellisen kirjoitettuani katselemaan lattialla touhuavaa lasta, ja se vaan muina miehinä konttasi kirjansa luokse. Ihan niin kuin se osannut sen aina. Oon hieman ällistynyt.

En enää muista, mitä mun piti kirjoittaa, ja lisäksi huomasin juuri, että meillähän on jo kiire vauvauintiin. Ehkä mä vielä joskus onnistun kirjoittamaan ihan oikean tekstin, jossa on alku ja loppu ja edes joku pää tai häntä. Tästä jäi nyt puuttumaan nyt ihan kaikki järki.

6 kommenttia:

  1. hehe- heh, Igge oli siis varjoaankin nopeampi, tai ainakin minua nopeampi ;) Lukiessa meinaan ajattelin että selvä: Igge alkaa konttaamaan huomenna :) Mutta aloittikin sit aiemmin :)

    Kuutsa on kontannut nyt -eteenpäin- jotain 3 viikkoa. Mä en ehtinyt huolestuun tuosta konttaamisen aloittamisesta vaikka välillä alko jo ärsyttämään kun kaikki muut hollas että "kohta se konttaa, kohta se konttaa" (olihan Kuutsa ehtinyt olla siinnä konttaus ja karhukävely asennossa kans jo useemman viikon. Niin ja mennä takaperin. Tai siis sen jälkeen kun nousi konttausasentoon, ei kans liikkunut juur mihkään)

    Sit yks ilta Kuutsan kummitäti totes että ihan varmasti Kuutsa kohta konttaa. Mä totesin siihen että no en usko: hyvinhän se jalkoja liikuttaa eteenpäin, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti tajua nostaa vain YHTÄ kättä kerrallaan irti maasta. Aina nosti molemmat ja lensi nokalleen (ja sai raivarit).
    Seuraavana aamuna Kuutsa siirsi jalkojen lisäksi myös kättä toisen eteen ja päivän vaihtuessa illaksi konttasi jo kuin viitamaan piru :o
    (niin ja nyt osaa jo avata jopa ovetkin kontatessaan - ei, ei kahvasta vaan oven reunasta ;) Niin ja seistään ja kävellään tukea vasten. Ja kuule: usko mua - sä ET odota tätä aikaa!!! Tai no... odotat sä, koska joo - on tässä(kin) kieltämättä puolensa :))

    VastaaPoista
  2. On nää vaan jänniä ja niin tuttuja nääkin kelat. Limppuhan mennä painaltaa eteenpäin, mutta ei osaa istua. Ja hammaslääkärin kysyessä vauvasta ystävällisesti "sehän osaa tietysti jo istuakin" möhisin jotain epämääräisen myöntyvää atulat suussa - ettei vaan luultaisi jotenkin epänormaaliksi. Just näiden juttujen takia en esimerkiksi Facebookissa tiedota Limpun uusista taidoista tai koosta: kun kaveriäidit ovat raportoineet omistaan, on siellä joku heti suuressa viisaudessaan kommentoimassa jotain tyyliin: VOI MITEN PIENI SE ON, APUA tai MEIDÄN METTERI KÄVELI JO KAHDEKSANKUISENA josta saa aika helposti tympeän vertailevan olon, etenkin jos on etukäteen vähän huonommilla keloilla.

    Kanuuna on mahtispaikka: se vintage-osasto on jotain tajutonta. Jätin sinne sydän vereslihalla viime syksynä yhden perhoskorun, oliskohan se vielä siellä, hmm...

    VastaaPoista
  3. Kuutsan äiti, joo, mä en oikeastaan ollut mitenkään huolissani, enemmänkin vaan turhautunut ja ärsyyntynyt just siitä muiden "kohtasekonttaa"-hokemisesta ja siitä selittelystä, että ei se oo mitenkään jälkeenjäänyt. Igge on noussut konttausasentoon jo varmaan pari kuukautta, ja käsiliikkeetkin on olleet hallussa jo jonkin aikaa, mutta peräpää ei oo oikein totellut. Niinpä Igge on joko peruuttanut istumaan tai sitten päätynyt vatsalleen. Lisäksi hermostutti vähän se, että jos joudutaan johonkin kontrolleihin tai muuten vaan neuvolan "hampaisiin", oon edelleen ihan allerginen ajatukselle alun painostressin takia. Mä en kestäis enää sellaista hermoilua... vaikka ehkä siihen nyt osaisi suhtautua vähän rennommin, kun luottamus omaan arviointikykyyn on aika paljon parempi kuin heinäkuussa. :)

    Lupiini, jos yhtään lohduttaa, niin mä just kateellisena torstaina katsoin, miten hienosti Limppu painelee pitkin lattiaa. :) Ja kyllä mua toki vähän lohdutti sekin, kun yksi äiti sanoi vauvalleen, että otapa mallia Igestä, kun se menee noin hienosti itse istumaan. Ei kai siitä vertailusta kokonaan pääse vaikka kuinka yrittäis... Ja joo, tosiaan toi FB-ilmiö on aika erikoinen. Olen kiinnittänyt ihan samaan huomiota, enkä mäkään just siks kerro mitään mittoja tai taitoja siellä.
    Vintage-osasto on tosiaan aika uskomaton! Se on vähän hankalaa, kun tarkoitus on kuitenkin päästä eroon tavarasta eikä hankkia lisää... Kauppa siellä kuitenkin tuntuu käyvän vähän hitaasti, ainakin nyt tuntuu, että Valtterissa pääsi nopeemmin ja vaivattomammin eroon tavaroistaan. Ehkä täs pitää vielä ottaa ja seisoskella yks päivä itsekin myyntihommissa, vaikka sit Hietsussa keväämmällä.

    VastaaPoista
  4. Juu, Hups - näin sen tulkitsinkin: että just se muiden "kohtasekonttaa" mantra ottaa päähän. Niin otti minuakin kun Kuutsa kans siis istui ja könötti konttausasennossa jo viikkoja -> sit kun sen kerran avauduin että "no tuskinpa nyt vielä aikoihin konttaa", niin... :)

    Toki välillä tulee itsekin sorruttua vertailuun ja ahdistuttua vaikka ihan hyvin tietää että kaikki ne kehittyy ja oppii - kukin omassa tahdissaan ja eri juttuja vähän eri järjestyksessä (tämä asia on ollut ihan mielettömän jännä juttu huomata kun seuruaan virtuaalisesti + livenä 5 kokolailla saman ikäisen - siis ihan vaan päivien ikäerolla olevien, muksujen kuulumisia. Yks oppii ekana istumaan, toisella alkoikin sujua pinsettiote, kolmas päättikin nousta seisomaan, jne, jne)

    VastaaPoista
  5. niin ja just tokin ero että Igellä etupää pelas muttei takapää, Kuutsalla taas jalat ois vienyt eteenpäin mutta kun kädet ei :)

    VastaaPoista
  6. Hah, mulle tulee nää kommentit sähköpostiin ja luin ne väärässä järjestyksessä. Eka mietin kyllä että häh, toi lause "Igellä pelas etupää muttei takapää" on nimittäin asiayhteydestään irrotettuna hieman erikoinen. :D No mutta anyway, pitäis vaan osata olla ottamatta turhia paineita näistä oppimisista. Pääasia että jossain vaiheessa oppii. Mut kun ei voi mittään, että äidillä ei aina meinaa kärsivällisyys riittää!

    VastaaPoista