30.12.2009

Ei lammas...

...vaan herra Hammas on punkenut terävän päänsä läpi lapsukaisemme (ikää 5 kk 3 vkoa) ikenen. Siellä se eka alahammas nököttää! Igge on kuolannut kuin vesiputous jo monta viikkoa, jos ei kuukauttakin ja jyystänyt ikenillään kaikkea vastaantulevaa, mutta ajattelin, että vauvat taitavat tehdä sitä muutenkin, joten en odottanut hammasta ilmaantuvaksi ihan vielä. (Mua ihan vähän ärsyttää se vouhkaaminen, joka joillakin alkaa heti kun vauva vähän kuolaa, vaikka sillä ei olisi ikää kuin kolme kuukautta: Ne on ne hampaat, no se niitä hampaita, nyt ne on tulossa, ei nuku, kitisee vaan, no niitä hampaita se tekee, ihan varmasti. Useimmiten ne hampaat nyt eivät kuitenkaan niin aikaisin puhkea.)

Lisäksi Igge osaa näköjään istua pieniä aikoa ilman tukeakin. Vielä vähän aikaa sitten kaveri taipui heti nenä edellä lattiaan, mutta tänään hän kumartui tutkimaan varpaitaan, nousi takaisin ylös ja istuskeli sängyssä ihan muina miehinä. Joulupukki toi Igelle Stokken TrippTrappin, joten sen voisi varmaan kasata ja pikkuhiljaa harjoitella myös siinä istumista.

Tuoliin pitäisi vaan saada vielä pehmusteet ja turvakaari. Hankintalistalla on muutakin, nimittäin matkarattaat, niin ja Igelle passi. Eka ulkomaanreissu odottaa vain puolentoista kuukauden päässä. Ihanaa päästä aurinkoon! Hassua kyllä, lähtöpäivä on melkein sama kuin vuosi sitten, ei heitä kuin päivällä. Nyt vaan Igge on mukana ihana omana itsenään, ja omatoimireissun sijaan lähdetään Aurinkomatkalle. Ei sentään Kanarialle, mutta melkein: eikös Thaimaa ole uusi Kanaria... En osaa vielä jännittää pitkiä lentojakaan, eiköhän noista selvitä. Rattaissa ollaan (siis minä olen :) päätymässä Gessleinin Swifteihin, joista en ole lukenut oikeastaan mitään negatiivista. Saksasta noita saa tilattua noin 150 eurolla toimituskuluineen.

Päässä risteilee monta ajatusta, mutta en jaksa keskittyä niin paljon, että saisin kirjoitettua mitään tämän ihmeellisempää. Avautumisen tarvetta olisi muutamistakin asioista, erityisesti varsinkin verkossa vaanivista suorittajaäideistä, jotka ovat aina oikeassa. En vaan jaksa nyt miettiä sanojani niin, että en tule väärinymmäretyksi. Kirjattakoon silti ylös, että aivotoimintani saattaa olla pikkuhiljaa palautumassa. Kroppa sen sijaan ei, ainakaan itsestään, joten kai tässä on pakko ryhtyä taistelemaan sohvan ja suklaalevyjen kutsua vastaan. Igen yksivuotispäivään mennessä on saatava pois nämä edelleen vartaloani muhkeuttavat 15 raskauskiloa.

23.12.2009

Jouluriemua ja -rauhaa

Ollaan Igen mummilassa eli mun vanhemmilla joulunvietossa. Karattiin kotoa jo eilen säätiedotusten säikäyttäminä, ja hyvä varmasti olikin - saatiin ajella ihan hienossa talvisäässä, eikä ruuhkaakaan ollut kuin satunnaisesti.

Kuten moni muukin, olen aivan ihastuksissani upeasta joulusäästä. Ihanaa, kun on lunta ja pieni pakkanen - maailma on niin paljon valoisampi kuin vesikelillä. Ja ollaanhan tässä sitäpaitsi jo menossa kohti valoisampia aikoja, päivä oli kai tänään kokonaiset 19 sekuntia pidempi kuin eilen.

Lahjahommat on paketissa (enkä pode huonoa omaatuntoa siitä, että rakastan muiden lahjomista, eikä niiden pakettien saamisessakaan mitään vikaa ole, kunhan lahjat ovat ajatuksella valittuja), kuusi koristeltu ja kinkku menossa uuniin. Rakastan herätä kinkun tuoksuun, vaikka en itse sitä syökään (älkää kysykö miksi, ei vaan maistu, vaikka en mikään vege olekaan). Sen sijaan aion tänä jouluna herkutella mädillä sekä graavatuilla ja kylmäsavustetuilla kaloilla myös viime vuoden edestä. Namnam! (Vaikka tajusinkin jossain vaiheessa, että skippasin kalat ihan turhaan, kun eihän ne olleet vakuumipakattuja. Oh well, otan vahingon takaisin.)

Tämä vuosi on kyllä karannut ohi ihan huiskis vaan. Justhan oli viime joulu, ja paljastettiin vauvauutinen mun vanhemmille. Nyt se ultrassa polskinut muutaman sentin sintti on tuo vekkuli pikkutonttu, joka tosin tällä hetkellä uinuu makoista lapsen unta.

Igge on muuten alkanut kutista! Se on kuulemma yksi virstanpylväs, sillä silloin vauva alkaa tajuta olevansa oma yksilönsä. En tiedä, milloin tämä edistysaskel on otettu, mutta erityisesti kainaloiden kutittaminen aikaansaa nykyisin aivan hervottoman kikatuksen ja riemastuneen, korviavihlovan kiljahtelun. Hupsu otus. :)

Ryömimisharjoitukset jatkuvat. Igge yrittää päästä eteenpäin mm. tarttumalla mattoon ja kiskomalla itseään eteenpäin, huitomalla kaikilla raajoillaan sekä ilmeisesti myös äänen voimalla. Peppu nousee jo ylös ja polvet hakevat tuntumaa maasta, mutta ihan ei vielä koordinaatio pelaa niin, että paketti lähtisi liikkeelle. Haittapuolena tässä on se, että ipanaa ei voi laittaa lattialle ruokailun jälkeen, koska se on heti vatsallaan ja sitten lentää oksu. Tosin ei siltä puklulta vältytä kyllä muissakaan asennoissa aina, sillä sormet maistuvat niin hyvältä, että välillä ne livahtavat kurkkuun ja sitten tulee yökkö. Lasta puklailu ei näytä haittaavan, mutta pyykkiä tulee - pesuun kun menevät usein paitsi vauvan, myös epäonnisen sylissäpitäjän vaatteet. Mutta minkäs teet, rapatessa roiskuu!

Nyt kaadan itselleni pienen konjakin ja nautiskelen hetken rauhasta ja hiljaisuudesta, ennen kuin painun nukkumaan rakkaista rakkaimman pikkutontun viereen - ja tietysti rakkaista rakkaimman isomman tontun myös. Tänä vuonna joulu on erityisen ihmeellinen, saanhan juhlia sitä ensimmäistä kertaa ihanan Iggeläisen kanssa. Blogimaailmaan palaan vasta juhlinnan jälkeen, joten lämpöistä ja onnellista joulua Sinulle! Toivottavasti Sinunkin joulussasi on taikaa ja onnen kimallusta.

17.12.2009

Dilemmoja

1) Jos lapsi nukahtaa kesken kakkaamisen (!), pitääkö lapsi herättää vai annetaanko nukkua, ja pestään vasta, kun lapsi herää? Taustatietona todettakoon, että äitiä väsyttää aivan jumalattomasti, koska kyseinen lapsi harjoitteli puoli yötä ryömimistä ja ähki itsensä unissaankin jatkuvasti vatsalleen, mikä taas aiheutti itkua ja hammast ikenienkiristystä. Lisäksi lapsi ei haise, joten on mahdollista, että uni ehti tulla ennen kakkaa.

2) Pitääkö toivoa, että lapsi oppisi mahdollisimman nopeasti ryömimään, jotta se ei saisi turhautumisraivareita lattialla leikkiessään vai pitääkö mieluummin toivoa, että lapsi pysyisi vielä jonkin aikaa paikallaan, koska sitten kun se liikkuu, sitä ei voi jättää yksin mihinkään?

3) Miksi ihminen ei voi äitiyslomallaan olla miettimättä työasioita ja ärsyyntymättä niistä, vaikka hänellä ei ole mitään aikomusta palata töihin vielä ainakaan vuoteen, eikä edelliseen työpaikkaan ehkä enää koskaan?

4) Mitä tehdä, kun iäkkäiden appivanhempien konservatiivisuus alkaa tuskastuttaa vuosi vuodelta enemmän ja ihminen alkaa pelätä, että hankkii nenälävistyksen ja rastat ihan vaan heitä järkyttääkseen?

5) Onko oikein kurkkia etukäteen miehen eteiseen jättämää, oletettavasti joululahjoja sisältävää kassia? Pitäisikö kolmekymppisen osata hillitä itsensä? (Tämä jälkimmäinen on kyllä relevantti kysymys myös ihan sellaisenaan.)

15.12.2009

Joulutunnelmissa

No niin, uus yritys ja tällä kertaa niin, että Igge on hereillä ja touhuaa leikkimatolla. Leikkiminen on nykyisin tosi pop, ja yleensä sitä säestää joko innostunut hihkuminen tai sitten päristely. Kaveri kuulostaa ihan tossumopolta. Välillä matolta alkaa kuulua ähinää ja lopulta turhautunutta kitinää, mikä kertoo yleensä siitä, että jo muutamia viikkoja jatkuneesta hurjasta harjoittelusta huolimatta ryömiminen ei edelleenkään onnistu, vaikka Igge viuhtoo vimmatusti kaikilla raajoillaan. Sen sijaan kelloviisareina akselin ympäri pyöriminen sujuu sekä selällään että vatsallaan. Muita suosikkipuuhia ovat varpaiden tutkiskelu, lelujen maistelu ja hutkiminen sekä sormien syönti.

Naurussa on kyllä ollut pitelemistä muutamankin kerran, esimerkiksi kun ipana onnistui vääntämään itsensä sellaiselle mutkalle lelukaarien sekaan, että meilläkin meni hetki selvitellessä, miten lapsen saa irti pinteestään. Eikä meitä aikuisia kai koskaan lakkaa huvittamasta sekään, millä vakavuudella ja keskittyneisyydellä Igge suhtautuu kakkaamiseen. Katse lasittuu, otsa rypistyy ja toimintaa säestää antaumuksellinen ähkintä. Mies kysäisi tässä taannoin asiaansa toimittavalta ipanalta melko lakonisesti, että haenko Hesarin, mikä sai allekirjoittaneen nauramaan lähes hysteerisesti. Halvat on huvit ja niin edelleen. (Yritän kyllä välttää nauramasta päin Igen naamaa, ettei reppana turhaa nolostu.)

Mitäs muuta? Ruokavalioon on tällä viikolla lisätty kana. Sellaisenaan kana-kasvissose ei uppoa, mutta olen sekoittanut sitä kasvissoseeseen, ja johan maistuu. Parina iltana on maisteltu myös puuroa (banaani-riisisellaista, nam), ja sekin on tarkoitus tässä kuukauden aikana ottaa osaksi päivittäistä ruokavaliota.

Yöt ovat olleet viime aikoina melkoisen vaihtelevia. Välillä kukutaan, välillä nukutaan. Reissussa ollessa Igge vetäisi yhtenä yönä melkein 11 tuntia unta kuulaan heräämättä kertaakaan. Mä heräsin siihen, että sattuu aivan jumalattoman paljon, mutta olinpa kuulkaa pirteäkin!

Vastapainoksi on kyllä sitten ollut melkoisesti myös hulinaöitä. Aika usein käy niin, että Igge nukahtaa ihan nätisti joskus yhdeksän maissa, mutta herää parin tunnin päästä eikä sitten sammu millään. Tissi ei kelpaa, jos ei ole nälkä. Laulaminen ja hyssyttely ärsyttävät, kun hän vaan haluaisi leikkiä. Unen odotteluun saattaa mennä useampi tunti, mikä taas aiheuttaa sen, että mun unet katoavat kokonaan, eikä uni tule sittenkään, kun lapsi nukkuu. On käynyt niinkin, että olen sitten ehtinyt itse torkkua ehkä tunnin tai en ollenkaan, ennen kuin Igge on taas vaatinut ruokaa. Muutaman sellaisen yön jälkeen mä olen aivan kujalla ja pinna on kireä kuin viulunkieli. En kuitenkaan haluaisi, että lapseni ensimmäinen sana on perkele, öhöm.

Hulinaöiden huippu ajoittui rokotuksia seuraaviksi pariksi vuorokaudeksi. En tiedä, mikä oli, mutta Igge kitisi ja kätisi täysin vastoin tapojaan aivan koko ajan. Annettiin Panadolia, joka ehkä auttoi aina joksikin aikaa, mutta muutaman tunnin päästä itku alkoi taas. Ruokakaan ei oikein maistunut eikä mikään huvittanut hetkeä pidempään. Kuumetta lapsella ei kuitenkaan ollut, eikä neuvolasta (taaskaan) osattu sanoa oikein juuta tai jaata, muuta kuin että tarkkailkaa. Onneksi parin päivän jälkeen helpotti, ja saimme takaisin iloisen Iggemme sen kitinänatiaisen sijaan.

Kohta lähdetään taas jouluostoksille. Suurin osa lahjoista on vielä hankkimatta, mutta en ota stressiä, ehtiihän tässä vielä. Viikonloppuna laitoin kotiin joulun: kaivoin esiin vanhat joulukoristeet, ripottelin ympäriinsä kynttilöitä ja ostin vielä upean punaisen amarylliksen sekä ikkunalle kranssin. Niin ja olohuoneen ruokapöydälle huopaiset tabletit ja lasinaluset ja lattialle ison olkipukin ja tv-tasolle kaksi risukuusta, joiden sisään laitoin tuikkimaan valot. Täällä on aikas tunnelmallista nyt. Illalla kestitään jo viikon toisia glögivieraita, täytyykin muistaa ostaa torttutaikinaa, manteleita ja rusinoita.

Viikon ohjelmaan kuuluu myös lounastamista ja serkun itsenäisyyspäivänä syntyneen pienen ihmeen ihastelua! Näin jo valokuvia, ja voi että se oli pikkuruinen ja suloinen. Muutenkin lähipiirissä on melkoisesti kasvavia vatsoja, enkä voi sille mitään, että aika usein mielessä käy, että mäkin tahdon. Siis kuka olis uskonut! Asia ei tietysti ole ajankohtainen ihan vielä (tai kyllä mä melkein voisinkin, mutta mies sanoi, että ei jaksa ehkä mua raskaana toista kertaa ihan putkeen :), mutta ehkä ensi jouluna sitten jo. Hmm... Onkohan mulle siis nousemassa ensimmäistä kertaa elämässäni jonkinasteinen vauvakuume, vai johtuuko tämäkin vaan hormoneista?

14.12.2009

No ttas se heräs juuri kun aioin päivittää... Yritän uudelleen myöhemmin!

9.12.2009

Hurraa italialaiset insinöörit ja muutama muukin juttu

Elossa ollaan! Palattiin eilen mun vanhempien luota, missä vierähtikin puolitoista viikkoa. Mies oli ensin Lapissa hiihtämässä ja liittyi seuraamme viime viikon lopulla, minkä vuoksi menomatka taitettiin junalla.

Junamatka meni muuten oikein mallikkaasti, mutta käsittämätöntä kyllä, samassa vaunussa lastenvaunupaikkojen kanssa oli myös tupakkakoppi. Reilun neljän tunnin matkustamisen jälkeen haisimme Igen kanssa aivan tuhkakupilta, ja haju oli tarttunut myös kaikkiin matkatavaroihimme. Laitoin reklamaation VR:lle, ja eilen löysin postin seasta kohteliaan vastauskirjeen, jossa kerrottiin, että yhtiöllä on kaksi vaunua, joissa savustuskoppi on kakkosvaunussa. Nämä vaunut ovat ensimmäisiä Pendolino-vaunuja, ja uudemmissa koppi on ravintolavaunussa. Sain korvaukseksi 10 euron lahjakortin VR:n lippumyymälään. Toiminnan nopeus oli hyvä, korvaus aika onneton - periaatteessa en saa mitään korvausta, ellen maksa lisää VR:lle, eikä yhtiö myöskään voi mitenkään taata, etten seuraavallakin kerralla istuisi tupakanhajussa, sillä lippujen varausjärjestelmästä ei kuulemma näy, milloin kyseessä on toinen näistä sekundavaunuista ja milloin taas uudempi versio.

Tarkennettakoon vielä, että minulla ei sinänsä ole mitään tupakkakoppeja vastaan - olenhan polttanut itsekin - mutta en silti pidä siitä, että jouduin pakkosavustamaan viisikuista Iggeä useamman tunnin ajan.

Niin, Igge siis täytti eilen kokonaiset viisi kuukautta! Hurjaa. Tänään käytiin neuvolassa, missä täti kirjasi suunnilleen seuraavaa: "Taitava käsistään. Kasvu OK. Soseet maistuu. Rota, Finip, [kirjainyhdistelmä]." Igge oli kasvanut vajaat kolme senttiä ja puolisen kiloa, ja molemmat mitat olivat käyrien mieleen, ensimmäinen vähän keskikäyrän yläpuolella ja jälkimmäinen aikalailla keskikäyrällä.

Soseita on nyt siis maisteltu muutama viikko pari kertaa päivässä, joskaan ei kovin montaa ruoka-ainetta toistaiseksi eikä isoja määriäkään. Pikkuhiljaa tavoitteena kuitenkin nyt siirtyä entistä enemmän "oikeasti" kiinteiden syöntiin - puoli vuottahan on ihan nurkan takana. Seuraavaksi maistellaan lihaa, ja jossain vaiheessa aion esitellä Igelle myös iltapuuron.

Lihansyönti oli tarkoitus aloittaa jo tänään, mutta ilmeisesti rokotuksesta johtuen illalla alkoi kitinä, joka yltyi kunnon itkuksi. Lapsi tuntui myös aika lämpimältä. Annettiin siis reppanalle Panadolia, minkä jälkeen uni maistui pari tuntia. Sitten Igge heräsi, mutta hirmuisen syöntimaratonin päälle näytti jo, että Nukkumatti noutaa ipanan taas. Itku alkoi kuitenkin pian uudelleen, ja loppui vasta, kun Igge oksensi kaaressa läpimäräksi sekä itsensä että isänsä. Lieköhän se rotarokote syynä tähän? Laatan lennätys helpotti silminnähden oloa, ja äsken Igge söikin taas ihan hyvällä ruokahalulla.

Nukahtaminen ei kuitenkaan näytä (tai oikeastaan kuulosta, mies on Igen kanssa makkarissa) onnistuvan, joten mun taitaa olla aika viritellä Lohikäärme Puff kehiin. Taas vaiheeksi, I might add. Mutta kun se vaan toimii!