28.9.2009

Home sweet home

Oltiin koko viime viikko mun vanhempien luona, kun mies oli työmatkalla. Oli kyllä mukavaa, mummi ja ukki muodostavat aivan erinomaiset vauvanviihdytysjoukot, ja mä pääsin mm. neljä kertaa saunaan kaikessa rauhassa sekä lauantaina miehen kanssa ravintolaan syömään! Oli aikas omituinen olo olla liikkeellä ilman herra Höpöstä a.k.a Iggeä, mutta kun makuun pääsi, niin oisin ehkä viihtynyt pitempäänkin. Vaikka se fiilis kyllä katosi heti kun tultiin takaisin, ja pääsin nuuhkimaan Igen niskavilloja. (Päälaelta voi tällä hetkellä nuuhkia lähinnä nahkaa, kun siellä on käynyt melkoinen kato...)

Igge tuntuu kasvavan silmissä. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta Tuttelia menee koko ajan vähemmän ja tiiseliä enemmän ja kaveri vaan laajenee sekä pituus- että leveyssuunnassa. Kävin tänään tossa digitaalivaa'alla Igen kanssa ja ilman, ja vaikka se ei tietysti ihan tarkka olekaan, niin näyttää siltä, että kahdessa viikossa on tullut taas joku 700-800 grammaa lisää. Siis Igelle, ei mulle. Ilmen Iggeä vaaka sen sijaan näytti ihmeellisen pientä lukemaa. Siis toki ollaan vielä kaukana normaalinumeroista, mutta suunta näyttäis olevan oikea. Viime viikon ahkera vaunuilu näyttää purreen!

Paitsi että Igge on kasvanut, tuntuu viikossa tapahtuneen hurjaa kehitystä myös muuten. Uusia taitoja ovat mm. kiljahtelu, jumppakaaressa roikkuvien lelujen määrätietoinen huiskiminen, pään kannattelu hyvin tärkeännäköisenä sekä vatsallaan että pystyasennossa sekä valitus. Siis ei itku, vaan sellainen äjjäjjäjjäjjäj-valitus, kun ahistaa. Ei voi mitään, että meinaa naurattaa, kun yks pikkutirppana aloittaa hämmentävän aikuismaisen valituksen. Lisäksi hän viihtyy välillä yllättävän pitkäänkin sitterissä tai leikkimatolla hillumassa.

Tämä viikko onkin sitten yhtä haipakkaa, sillä lauantaina on vihdoin Igen ekat bileet eli kastejuhla. Ei nyt ihan ehditty sen suositellun kahden kuukauden sisään, mutta jospas se nyt ei olis iso ongelma. Ei kai ne voi sieltä Väestörekisteristä ilmoittaa, että voivoi, teidän poika se jää nyt nimettä, kun ette ole ajoissa hoitaneet asiaa. Eihän...?

Oltiin menossa tänään tapaamaan pappia, hirveellä kiireellä hässäköitiin tässä aamulla melkoisen levottoman yön jälkeen ja eikö Igge rusauttanut kaiken kruunuksi vielä vaipan täyteen tavaraa. Mä jo revin tukkaa päästä, että ei tuu mitään tästä touhusta. Mies päätti siinä sitten kaiken keskellä, siis kun oltiin jo ulkovaatteet päällä ja minä köytin lasta turvakaukaloon, vielä tarkistaa osoitteen kalenteristaan, missä vaiheessa kävi ilmi, että tapaaminen onkin vasta huomenna. No, ainakin kiire loppui siihen.

Nyt Igge nukkuu ja mun tekis kans mieli. Mutta en taida ehtiä päikkäröidä, kun pitää saada kaikki valmiiksi lauantaita varten. Sitä paitsi toi ipana taitaa juuri herätä, ainakin tuolta kuuluu ihan sellainen ähinä...

15.9.2009

I niin kuin...

..ILO. Hahhaa, luulitte kuitenkin että Siitä Yhdestä Asiasta taas. No okei, oikeassa te kyllä olittekin, ei sillä. Mutta tällä kertaa fiilikset on hieman erilaiset kuin viimeksi. Uskaltaisko tätä nyt kirjoittaakaan, mutta mutta... muutama päivä on mennyt ilman yhtään kiukkuraivaria tai edes kovin merkittävää kiljuntasätkintäkitinää! Ja arvatkaa mitä vielä! Igge oli kasvanut alle kahdessa viikossa 625 grammaa! Siis yli tuplat tavoitteesta! Nyt ollaan komeesti omalla käyrällä taas, eikä tarvii enää mennä ylimääräisiin kontrolleihin!

Siis mitä ilmeisimmin Igge ei ole ainakaan nälässä ollut. Yksi selitys viime viikon raivoihin voiskin hyvinkin olla se, että hänellä ei vaan ollut nälkä. Mami vaan tuskissaan yritti saada lapsen syömään, kun pitäähän sen syödä. Mutta ilmeisesti kumittomuus ja sitkeä harjoittelu ja ikä on tehneet sen, että Igge saa ruokaa tehokkaammin ja nopeammin.

Lisämaitoa Igge on saanut (ja saa ainakin toistaiseksi edelleen) purkista noin 100-200 ml vuorokaudessa, vähän riippuen siitä, miten syömishomma on muuten sujunut ja olenko jaksanut pumppailla vai otetaanko pullosta pelkkää Tuttelia. En oo jaksanut ottaa enää kamalaa stressiä siitä pumppaamisestakaan, kun tuntui, että tässä välillä istuin vaan joko imettämässä tai pumpun päässä. Hullukshan siinä tulee. Mutta siis, Igge pullottelee muutaman kerran päivässä, yleensä aamulla, lounasaikaan, illallisella ja sitten yöksi. Yöt menee ilman ja päivälläkin muutama syöttö.

Mun päässä tapahtui tässä hiljattain suuri valaistuminen: korvike ei kumoa äidinmaidon hyviä vaikutuksia. Yksinkertainen juttu, I know, mutta unohtuu helposti, kun välillä tuntuu, että Tutteli on seuraava Saatanasta ja kauhia myrkky, jota pitää välttää kuin ruttoa. Mä en vaan suostu uskomaan, että lopputuloksen kannalta on kovinkaan suurta eroa siinä, onko ravinnosta sitä Pyhää Tissipiimää sata vai 80 prosenttia. Tai onko ollenkaan, pullollakin kasvaa hyviä ja fiksuja lapsia.

Täysimetystä suositellaan kuudeksi kuukaudeksi, mutta Suomessa täysimetystä kestää keskimäärin reilun kuukauden verran. (Vaikka terminä koko täysimetyskin on aika onneton, ihan niin kuin joku tahallaan jättäisi osan maidostaan antamatta lapselle...) Mun tuttavapiirissä on melkein enemmän näitä itkupotkutaistelutarinoita ja aikaisin loppuneita imetyksiä kuin oppikirjaimetyksiä (en haluaisi sanoa onnistuneita imetyksiä, kun onnistuminen on minusta ennemminkin sitä, että vauva ja vanhemmat voivat hyvin), olen huomannut nyt, kun olen tästä asiasta tapani mukaan puhunut aika suoraan. Tähän hommaan voisi antaa jonkinlaista valmennusta jo äitiysneuvolassa, että osaisi esimerkiksi sairaalassa vaatia apua oikealla tavalla.

Mutta anyway, juuri nyt on aika hyvä olo. Igge on ihana ja aurinkoinen ja osaa jo vaikka mitä. Esimerkiksi hurmata tädit ja useimmat sedätkin. Ja ai että se lämmittää sydäntä, kun omaa lasta kehutaan kauniiksi ja suloiseksi ja ihanaksi. Siinä sitä sitten itse pörhistelee ylpeänä, että juu, minun tekemä, eikö vaan ookin melkoinen mallikappale!

(Niin ja sitä paitsi kävin eilen kampaajalla ja kun tukka on hyvin, kaikki on hyvin, eikös juu?)

10.9.2009

Iso I taas kerran

Tästä tulee kohta yks imetysblogi... Mutta tämä asia nyt vaan täyttää päivät, niin pakko johonkin purkaa!

Eilen illalla syöminen taas onnistui jossain vaiheessa vähän paremmin, tosin pieniä keskeytyksiä tuli, kun Igen oli pakko välillä kiljahdella iloisesti ja hymyillä koko pienen naamansa leveydeltä. Siis kuuhulluus sillä varmaan on. Yöllä se söi kerran ihan nätisti, ja sitten taas siinä kuuden maissa sai raivarin. Mutta kun pullo oli syöty, maistui taas tissikin!? Ja nyt aamupäivällä otettiin vähän tissihuikkaa, mutta sitten taas meinas mennä naama nurinpäin. Muutaman minuutin päästä maistui taas, hetken aikaa, kunnes alkoi kiukuttaa. Tätä toistettiin tunnin verran, sitten taas syötiin pulloa ja sitten vielä tiiseliä, kunnes alkoi hirveä ähinä ja puhina, joka päättyi siihen, että oli aika pikaiseen lähdettävä vaipanvaihtoon. Urakan päätteeksi kaveri nukahti tuohon sohvalle ihan muina miehinä.

Soittelin neuvolaan, ja kuulemma voi olla, että vauva hermostuu vatsavaivoihin, tai sitten siihen, että maitoa tulee liikaa tai siihen, että sitä tulee liian kovalla paineella, tai sitten siihen, että sitä tulee liian hitaasti ja häntä laiskottaa, tai sitten ketutuksen takana joku muu syy. No kiitos tästä, nytpä onkin selvää, mikä vaivaa ja mitä tehdä.

Eikä mua tämä (toivottavasti!) väliaikainen kiukuttelu muuten häiritsisi, mutta kun sitä painoa ei muutenkaan ole tullut mitenkään ylitsevuotavasti, niin ahistaa, että lapsi laihtuu. (Vaikka ei se kyllä siltä näytä.) Taidan kuitenkin käyttää Igen neuvolan vaa'an kautta, niin ei tarvi miettiä sitä painoasiaa.

Bläähbläähblääh. Lähden Stockalle kahvittelemaan, siellä on se turvavessakin lähellä, jos ei syöminen muuten onnistu! Periksi en anna, ainakaan vielä. Huomisesta tai ensi viikosta en sitten lupaa mitään.

9.9.2009

Kuuhulluus?

No niin, muutama päivä meni taas ihan jees. En ole syönyt suklaata enkä salmiakkia, jotta lapsukaisen ei tarvitsisi pöristä. Tänään on kuitenkin taas vedetty muutamat oikein reippaat tissiraivarit, voi kristus.

Siis Igge alkaa syödä ihan nätisti ja normaalisti, mutta jonkin ajan päästä alkaa kiemurtelu ja kiljuminen. Sitten ei kelpaa tissi, ei millään. Minä hyssytän ja hytkytän ja röyhtäytän, kaveri turisee ja välillä myös puklaa (joten kai sinne sisäänkin on jotain ehtinyt mennä), tuijottaa mua syyttävästi ja alkaa kirkua heti, jos vaan yritän edes tarjota sitä tissiä. Pari kertaa on mennyt hermo niin, että olen sitten lykännyt sille pullon, koska en halua (enkä uskalla, koska sitä painoa seurataan edelleen) pitää vauvaa nälässä eikä mun pää kestä sitä räyhäämistä. Tosin tästä saan sitten hirveän huonon omatunnon, kun lapsi saa Tuttelia.

Yritän aina myös pumpata, mutta en oikein saa enää sillä pumpulla maitoa irti - en tiedä, johtuuko se siitä, että siinä vaiheessa sekä minä että lapsi ollaan jo stressaantuneita, hikisiä ja hermoraunioita. Rentoudu siinä sitten. Puuh.

Tyyppi on syönyt tänään (yön ja aamun lisäksi) tasan kerran ilman huutoa, nimittäin Stockan vessassa. Menee vähän hankalaksi, jos pitää sinne lähteä ruokkimaan joka kerta, kun lapselle tulee nälkä.

En ymmärrä, mikä nyt on vikana. Maitoa näyttää tulevan, mutta silti vauva huutaa. Syöminen onnistuu jo hyvin ilman rintakumia, sitä ei ole käytetty enää reiluun viikkoon. Yöllä (kopkop koputetaan puuta) syöminen on tähän asti sujunut ilman ongelmia. Mutta joku sitä nyt riivaa. Kuuhulluus, ehkä?

(Ps. En tajua, miksi kaikissa maailman imetysoppaissa ja -ohjeissa koko ajan toitotetaan, miten tärkeää se imetys on. Luulisin, että useimmiten kyse ei ole siitä, että äidit eivät haluaisi imettää, vaan siitä, että se on välillä yhtä helvettiä. Tuskinpa kukaan hakee neuvoja ja apua imetykseen, jos ei ole siihen halukas? Sen äidinmaidon ja imetyksen jatkuva ylistäminen lisää vaan stressiä ja huonoa omaatuntoa, mikä ei ainakaan helpota tilannetta, kun muutenkin välillä tuntuu, että pää räjähtää tähän vääntämiseen.)

5.9.2009

Raivoräyhälauantai

Olin kirjoittanut valmiiksi tekstin, jossa jo varovasti olin kertomassa, että imetyshomma alkaa ehkä viimein sujua, kun Igge oppi syömään ilman rintakumia ja paino lähti iloisesti nousuun. Olis pitänyt arvata, että ei kannata iloita liian aikaisin - tämä päivä on nimittäin ollut totaalisen hermoja raastava.

Aamuruokailu siinä 6-7 maissa meni vielä oikein mallikkaasti, ja nukuttiin Igen kanssa sitten auvoisasti aina kymmeneen asti. Mies on päivän jossain moottoripyöräsafarilla tai jossain, mitä olen ajatellut todella lämpimästi useaan otteeseen. Mies oli kysynyt etukäteen, että sopiiko reissu, mutta en muistanut enää asiaa, ja alkoi riipiä tuhottomasti, kun tajusin, että lauantai on ihan niin kuin maanantaitiistaikeskiviikkotorstaiperjantaikin. Muutenkin ärsyttää, että mies vaan voi lähteä päiväksi tekemään jotain omia juttujaan, ja vielä enemmän ärsyttää, että se ärsyttää. En halua tulla katkeraksi marttyyririivinraudaksi, joka istuu kotona tukka pystyssä ja happamalta maidolta haisten ja vie ilon muidenkin elämästä. (Tästä varmaan lisää myöhemmin.)

No, joka tapaukessa. Igge alkoi siinä kymmenen maissa taas syömäpuuhiin, ja alku meni ihan normaalisti, mutta sitten yhtä äkkiä alkoi kiukku. Kaveri jumppasi jalkojaan, pörisi ja turisi, kiljui suoraa huutoa, pörisi taas, räyhäsi ja raivosi, eikä suostunut enää syömään. Huutoa kesti ja kesti, kunnes lapsi uinahti syliin. Yritin laittaa Igen jossain vaiheessa sohvalle, että pääsisin vessaan, mutta tietysti se heräsi ja alkoi huutaa pää punaisena. Ajattelin, että nälkähän sillä ja tarjosin tissibaaria, mutta taas toistui sama kuvio: vähän aikaa syöntiä ja sitten pierua ja huutoa. Ja lopulta pelkkää pierua ja huutoa ja yks kappale itkeviä äitejä.

Mittasin hätäpäissäni kuumettakin, ei ollut ja sitten soitin tädille, joka on myös kätilö koulutukseltaan, että mitä mä tälle teen. Täti neuvoi kokeilemaan, josko pullosta menis ruokaa ja lupasi tulla reilun tunnin päästä tsekkaamaan tilanteen. Omaa maitoa ei sattunut olemaan tallessa, enkä sitä pystynyt pumppaamaankaan, kun lapsi räyhäsi kainalossa, joten kaadoin pulloon Tuttelia ja eikun ääntä kohti. Siitä maito sitten upposi vauvaan, joka kiljui ja röyhtäili ja piereskeli vielä jonkin aikaa, mutta rauhoittui sitten. Ja olikin aivan aurinkoinen tädin tullessa kylään. Täti epäili, että olen ehkä syönyt jotain mausteista, joka aiheutti ilmavaivat ja sai maidon maistumaan omituiselta (öhöm, saatoin eilen syödä ainakin melkoisen mausteista kanacurrya).

Jossain vaiheessa Igelle tuli taas nälkä, ja silloin tissi kelpasi ihan normaalisti - joskin tyyppi nukahti aika pian, neljän ja puolen tunnin itkukiukkusessio väsytti ilmeisesti paitsi äidin, myös lapsen. Pienten unien jälkeen Igge otti taas vähän hörppyä ja nukahti sitten uudestaan ja on nyt nukkunut jo pari tuntia. Mä oon niin väsynyt, etten jaksa edes nukkua. Tulis nyt kotiin se yks moottoripyöräsankari sieltä ja pitäisi huolta perheestään! Täällä kaivataan syliä ja kannustusta ja sympatiaa. Niin ja ruokaa, mutta ei mitään kovin mausteista tällä kertaa...