28.5.2009

Pois paha pöhö

Eilen oli taas neuvola. Aluksi niitä odotti ja tuntui, että seuraavaan neuvolaan oli aina ihan ikuisuus - nyt siellä saa juosta koko ajan. Sitä paitsi seuraavan kerran jälkeen käynnit tihentyy entisestään.

Fyysisesti kaikki oli kunnossa, vaikka nestettä oli kertynyt vajaassa kahdessa viikossa 1,5 kiloa! Tunsin kyllä sormissani ja jaloissani, että päällä on melkoinen nestepöhö, mutta voi herranjestas, että se vaaka alkaa ahdistaa. Joo joo kuuluu asiaan ja neste lähtee äkkiä ja niin edelleen, mutta kyllä mulla on vaan päässä sellainen henkinen raja, että silmissä sumenee kun näkee näitä lukuja. Onneks täti oli ihana ja lohdutti, että se katoaa kyllä jo laitokselle ja että turvotus ei näy kasvoissa ja että kaikki on hyvin, kun verenpaine on kohdallaan (110/70) eikä pissassakaan näy mitään.

Sf-mitta jatkoi suunnilleen sillä keskikäyrällä (taisi nyt olla puoli milliä käyrän yläpuolella) ja vauvan painoksi täti arvioi 2,3 kiloa. Siellä se taas mönki ja punkesi, ja liikkeistä tuli siis ++.

Ainoa suru-uutinen oli se, että nyt ihana täti jää lomalle ja viimeisistä neuvolakäynneistä huolehtii joku ihan vieras ihminen. Mitä jos se on joku kamala? En kestä. Tuntui kyllä hullulta, kun täti toivotteli onnea synnytykseen. Siis onnea synnytykseen, mulle ja meille?!?!? Ihan niin kuin joillekin aikuisille. Kääk.

Eilisen hyviin uutisiin kuuluu myös se, että bebben huone on nyt loppusiivousta vaille remontoitu. Kohta pääsen sisustushommiin, jei! Palkitsin ahkeran remonttiduunarini isyyspakkauksella, joka meni aika lailla nappiin. Mies oli aidosti yllättynyt ja riemuissaan.

Selitysosasto: minusta isyyspakkaus on hauska idea, ja halusin antaa miehellekin jotain, kun koko tämä homma pyörii muuten niin vahvasti minun ympärilläni. Minusta isyyspakkauksessa ei ole kyse mistään äitiyspakkauksen vastineesta, koska se äitiyspakkaus nyt on, kuten miljoona ihmistä ennen mua on todennut, enemmänkin vauvapakkaus tai perhepakkaus. Samalla on pakko todeta, että minusta nimestä vääntäminen on melkoisen tiukkapipoista - sehän tulee historiasta. Suurempi ongelma kuin äitiyspakkauksen nimi on se, jos joku todella tulkitsee sitä kirjaimellisesti.

Mutta anyways, minä tiedän, että tuossa meillä asuvassa miehessä asuu edelleen pieni poika, joka rakastaa yllätyksiä ja etenkin sellaisia paketteja, joissa riittää tutkimista pitkäksi aikaa.

Jaa mitä siellä paketissa sitten oli? Kun mjies tuli illalla suihkusta, peiton alta löytyi pahvilaatikko, jonka kannessa oli kuva kahdesta kylpyankasta (sisäpiirin juttu), isosta ja pienestä sekä teksti "Isyyspakkaus - Faderskapsförpackning". Päällimmäisenä oli sisällysluettelo, joka vapaasti käännettynä kertoi paketin sisältävän seuraavaa:

Vaipan vaihtamisen taito - starttipaketti aloittelijoille
- hengityssuojaimia
- kumihanskat
- sadeviitta (suojaamaan roiskeilta)
- suojalasit
- ekopuhdistuspyyhkeitä vauvalle
- Reilun Kaupan pumpulitikkuja navan puhdistukseen
- puhdistussuihke ympäristön siistimiseen
- Gråt inte över spilld mjölk -tekstillä varustettu siivousrätti
- kuvalliset vaipanvaihto-ohjeet

Vaatteita:
- Min pappa är starkare än din pappa -body
- Motskari-leikkipuku (Kuva ja puku täältä)
- Bebelle valkoinen body, jonka rinnassa on musta siluettikuva poikaansa kolmipyöräisellä polkupyörällä työntavästä isästä ja selässä oranssi Superbaby-logo sekä papi-to-be:lle samanlainen American Apparelin T-paita, jossa tosin on Superbaby-logon sijaan vasemmassa hihassa pienempi oranssi Superdad-logo (teetin nämä täällä)

Hauskaa molemmille:
- 2 cd-levyä (Arne Alligator & Djungelrumman + Paukkumaissin Popkornitorni)
- pimeässä hohtava kylpyankkasaippua
- moottoripyörälehdet molemmille (MP-Maailma + Fräcka motorcyklar & bilar -kuvakirja)
- Prutt!-kuvakirja, jossa joka sivulla on nappi, jota painamalla kuuluu hauska ääni (mm. kikatus, paukku ja haukotus)

Muuta hyödyllistä:
- kaksi äänenvaimenninta (tutteja)
- korvatulppia
- tulitikkuja silmien aukipitämiseen
- Muumi-laastareita pikkuhaavereita varten
- Kom ihåg -tarra eli tarra, jossa lukee "Plånbok, Nycklar, Telefon" (mies käyttää joka aamu aikaa sen miettimiseen, mitä pitää ottaa mukaan, ja joka aamu vastaus on nuo samat kolme asiaa)

Bara åt pappa:
- hyvä sikari (ainakin Stockan sedän mukaan se on hyvä sellainen)
- sikarileikkuri
- Red Bullia
- Baby Blues -sarjakuvakirja
- Våga fråga -kirja, jossa on vastauksia mahdottomiin kysymyksiin (esim. mikä on Jeesuksen sukunimi ja montako uimaria tarvitaan hinaamaan loistoristeilijää)

Käytin melkoisesti aikaa metsästäessäni asioita netistä ja kaupoista, mutta se ei mennyt hukkaan. Mulla oli hauskaa ja mies oli yllättynyt ja tohkeissaan ja suunnitteli tulevia tekemisiä vauvan kanssa. Niin ja kaupan päälle pussaili mua kovin, heh. <3

26.5.2009

Ihmepakkaus ja korkokateus

Se äitiyspakkaus siis tuli vihdoinkin! Loppujen lopuksi lähetys oli perillä nopeasti: päätös oli tehty 14.5., kirjattu 15.5. ja lähetetty maanantaina 18.5. Ilmoitus paketin saapumisesta tuli jo saman viikon perjantaina, vaikka välissä oli yksi pyhäpäivä.

Päästiin kuitenkin hakemaan paketti vasta eilen, kun oltiin koko pitkä viikonloppu landella nauttimassa saaristoilmasta (ja kylläpäs se kuulkaa tuoksuikin hyvältä, ihanaa kun tulee kesä!). Mies sai kunnian kantaa paketin kotiin asti. Mietin kyllä, että mites se paketinhaku mahtaa onnistua esim. yksin odottavilta, multa ei nimittäin olis tässä vaiheessa enää irronnut edes lyhyehkö kävelymatka melkein 9 kilon laatikon kanssa.

Jännä hetki koitti illalla, kun päästiin kotiin yksistä edustuskekkereistä. Pakkohan se paketti oli vielä avata, vaikka kello oli lähempänä puoltayötä. Taivasteltiin siinä sitten juhlaasuissamme, mitä kaikkea sieltä löytyikään. Ainoastaan se hailakka persikanoranssi oloasu sai allekirjoittaneelta täystyrmäyksen, muuten tykkään paketin neutraaleista väreistä ja perusvaatteista. Jostain syystä perusvaatteita enemmän mua kiehtoo kuitenkin paketin muu sisältö: makuupussi, kestovaipat, retrohelistin jne. Bodyja, potkareita ja muita vaatteita meillä on jo tuolla hmm... melkoisesti ihan omasta takaa. Jotenkin kaikki vauvan tarvikkeet tekevät taas tästä asiasta pikkuisen konkreettisemman. Suunniteltiin jo, miten laatikosta tulee täksi kesäksi hyvä matkasänky landelle. Oi valmistuis tää meidän remontti, niin pääsisin pesemään ja laittamaan noita kaikkia vaatehommia!

Vaatehommista puheenollen, mainitsinkin jo lyhyesti eiliset kekkerit. Ne oli firman juhlat, ja pukukoodi oli juhlava, joskin vapaasti määriteltynä eli ei iltapukupakkoa sentään. Lyhyet mekot eivät kuitenkaan oikein innosta tällä nilkkaturvotuksella, joten käytin eilen useamman tunnin pitkän mekon metsästykseen. Löysinkin lopulta sellaisen, jolle vois olla käyttöä myös mahakauden mentyä. Muotihan on tällä hetkellä siinä mielessä kivaa, että raskaanakin on mahdollista löytää vaatteita ihan tavallisista kaupoista (housuja nyt ehkä lukuunottamatta). Kivaa oli sekin, että ennen kemuja meillä oli ammattimeikkaajat ja -kampaajat laittamassa firman leidit hohdokkaiksi. Tykkäsin erityisesti tukasta, joka oli sellainen vähän toispuoleinen kiharapöheikköhärdelli.

Ilta oli yllättävänkin viihtyisä. Innostuttiin jopa tanssahtelemaan armaan avecini kanssa, mikä kyllä tuntuu tänään aika maukkaasti jaloissa. Eikä mulla edes ollut kunnon korkoja! Se kaiveli kyllä: mulle iski kamala korkokateus, kun muut askelsivat elegantisti kymmensenttisillään. Listani "Asioita, joita kaipaan raskaana ollessa ja joista otan kyllä ilon irti heti kun mahdollista" kasvoi taas yhdellä asialla: korkokengät. (Muita ovat mm. viini, vatsallaan makoilu, sushi, kyky kumartua ja liikkua normaalisti sekä sormukset.)

Samoissa juhlissa oli muuten myös mallituomari-Saimi (onko hän nyt sit Hoyer vai Nousiainen?). Jos ei muuten oma koko ahdista, niin käykääpä huviksenne hetki seisoskelemassa rouvan vierustalla. Päätin, etten jatkossa väistä kaduillakaan mitään täysperävaunurekkaa pienempää, koska mä olen mitä ilmeisimmin kaikkea muuta suurempi. (Tosin mulla on tietysti tähän keskivartalokertymään parempi syy kuin useimmilla keski-ikäisillä suomalaismiehillä.) Meinasin ihan kevennykseksi käydä kysäisemässä, josko pääsisin vielä mustana hevosena mukaan Huippumalli haussa -kilpailuun. Ajattelin sitten kuitenkin, että ehkä mulla ei pituus riitä, varsinkaan kun en niitä korkkareita oikein toistaiseksi kykene käyttämään.

19.5.2009

Keskikäyrien kulkija

Kävin tänään lääkärillä ultrassa katsomassa, että tyyppi on kasvanut sopivasti ja varmistamassa senkin, että se köllii varmasti ylösalaisin, kuten kiltin vauvan kuuluukin.

Oikeastaan lääkäri vain vahvisti sen, mitä neuvolassa oli jo sanottu käsikopelolta: tällä hetkellä vauva painaa noin 2,1 kiloa (2087 grammaa, jos tarkkoja ollaan) ja arvioitu syntymäpaino laskettuna aikana olisi siis 3,6 kiloa. Kaikki mitat - pään halkaisija ja ympärysmitta (n. 8 cm ja 30 cm), reisiluun pituus (6,6 cm) sekä vartalonympärys (28,6 cm) kulkevat nätisti keskiarvokäyriä pitkin. Lapsivettä on normaalisti ja muutenkin kaikki näytti kuulemma oikein hyvältä. Eikä sukupuolesta tällä kertaa jäänyt epäilystäkään, sen verran paljastavassa kuvakulmassa kaveri siellä esitteli kulkusiaan, kuten lääkäri asian ilmoitti. Voi pientä. <3 (Vauvaa, ei lääkäriä!)

Tuleva exitreitti oli toistaiseksi vielä täysimittainen ja kiinni, joten ihan näinä päivinä ei olla vielä menossa synnyttämään, vaan haudutushommat jatkuvat toistaiseksi suunnitelmien mukaan. Seuraavaksi tällä rintamalla on vuorossa neuvola ensi viikolla.

Töissäkin kävin tänään olemassa puolisen päivää, mutta sitten luovutin, kun hanuri oli aivan tuusannuuskana siitä työtuolissa istumisesta. Onneks on tämä kesäloma. :) Vielä on tarkoitus hoitaa loppuun muutama juttu, mutta parin viikon päästä luovun jo ihan suosiolla niistäkin.

Jaa niin, rattaat on nyt muuten tilattu! Koska saatiin valita itse, eikä kukaan kaikkitietävä ilonpilaaja ollut kertomassa, että "ihan älytön tollanen vaalea väri jäkäjäkä", niin tilattiin uhallammekin nätit, joskin epäilemättä melko usein pesua vaativat kärrit. Mutta välillä on pakko saada pyllistää kaikille järkipuheille, ja valita juttuja, joista tulee hyvä mieli, nih. Toimitusaika on kuutisen viikkoa, joten tsägällä vaunut ehtivät meille ennen vauvaa. Mun isi oli kuulemma jo ollut kovin huolissaan, että ei ikinä saada sitä asiaa hoidetuksi. Täytyykin soittaa sille ja kertoa, että vaari (hah) voi nukkua yönsä rauhassa ainakin tältä osin.

Eikä siinä vielä kaikki: myös Kela on vihdoin ja viimein päättänyt suuressa viisaudessaan myöntää minulle äitiysavustuksen ja -rahan. Pakkaus on kuulemma laitettu postiin eilen - saas nähdä, kuinka kauan sen saapuminen kestää. Jänskättää jo vähän!

17.5.2009

Gratulationer Norge!

Mun vatsassa mellastaa pieni varttinorjalainen, ja Rybakin voittokappale saakin siellä käyntiin melkoisen hallingtanssin potkuineen päivineen. (Halling on siis norjalaista tanhuamista, sitä, mitä ne Rybakin taustatanssijat esitti.)

Tässä huushollissa Euroviisu-voitot on nyt 1-1 (joskin mies yrittää väittää kaksoiskansalaisuutensa takia voittaneensa sekä nyt että Lordin vuonna). Norjalla oli kyllä loistava show ja valloittava esiintyjä eli hyvä paketti kaikinpuolin. Waldo taas oli niin laimea, että hyvä, kun pääsi edes finaaliin. Keski-ikäinen mieshenkilön habitus yhdistettynä ysäridanceen, väärinpäin päässä keikkuvaan lippikseen ja noloihin joujou-käsimerkkeihin ei välttämättä ole maailman toimivin kokonaisuus. Henkilökohtaisesti annoin kuitenkin 12 pistettä saksalaiselle tyylitajulle ja maan miespuolisen edustajan tiukoille, hopeisille paljettitrikoille. Uuh, Euroviisuja on pakko rakastaa!

Tänään rakastuttaa moni muukin asia. Aurinko paistaa, syötiin kaikessa rauhassa aamiaista ja Anna Puu soi. Olen ihastunut siihen Melankolian riemut -biisiin. Sitä paitsi mulla tuntuu pitkästä aikaa olevan paljon energiaa, eikä mihinkään koske ihan kamalasti. Kohta maalataan vauvanhuoneen seinät, ja eka kerroksen kuivumisajaksi meinaan mennä terassilimulle. Kevätkevätkevät! Jei! Ja sitten kesäkesäkesä!

Mistä tuli mieleeni, että laskettuun aikaan on enää alle kahdeksan viikkoa, ja pitäis tehdä vielä vaikka mitä. Ehkäpä me tänään saataisiin tilattua ne vaunutkin. Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin Gessleinin f6 -malliin, vaikka tämän takia pitikin tutkia vielä kerran myös Briot. Mutta tykkään enemmän Gessleinin värityksistä, ja niistä vaihdettavista renkaista.

Vaunujen valintakriteerit olivat seuraavat:
- pitää mahtua kaikkiin ratikoihin eli maksimileveys 62 cm
- ei erillistä vaunukoppaa ja ratasosaa, vaan puolikova tai pehmeä kantokassi, joka laitetaan ratasosaan, koska rattaat pitää jättää alakertaan varastoon, ja painavan kopan kantaminen portaissa + hississä edestakaisin ei oikein houkuta (tämä siis karsi pois Bugaboot, niisk).
- kätevänkokoiset ja näppärät käännellä myös Stockalla eli kääntyvät etupyörät
- pitää toimia myös maastossa, landella ja lumisohjossa (vaihdettavat etupyörät vastaa tähän erinomaisesti)
- kokoontaitettuna mahdollisimman pienet, jotta ei tarvii vaihtaa autoa
- kivannäköiset (luonnollisesti!)
- mieluiten heittoaisa (vaikka en tiedä, onko sillä oikeasti käyttöä, mutta se kuulostaa kivalta :)

Eli Gesslein it is. Nyt vaan (miehen) Visa vinkumaan. Ja ennen kuin joku siellä miettii, että törkeää hyväksikäyttöä ja sukupuoleen liittyvien valtarakenteiden vahvistamista, niin puolustaudun sillä, että mä maksan ultrat ja lääkärit ja vauvavakuutuksen, joista tulee about sama summa.

----

Ajatus katkesi, kun puhelin soi... Mitenköhän mä olin ajatellut vetää yhteen Euroviisut, sunnuntaifiilikset, tasa-arvopohdinnan ja vaunujen valintaperusteet? Luultavasti en ollut, joten onnea vaan minulle erinomaisen sekavasta ajatuksenjuoksusta. No, oli miten oli, nyt lopetan sekoilun, vedän päälle maalausvaatteet ja alan sutimaan. Ihanaa sunnuntaita myös juuri Sinulle!

15.5.2009

Arviolta 2,1 kiloa ehtaa vauvaa

Käytiin taas neuvolassa. Tädin mukaan bebbe mesoo raivotarjonnassa jalat mun oikeassa kyljessä. peppu oikealla pikkuisen kylkiluista alaspäin, selkä vasemmalla ja pää kiinnittyneenä lantioon. Mieskin pääsi kokeilemaan, missä tuntuu vauvan peppu ja hartiat ja selkä.

Painoarvio oli 2,1 kiloa nyt (minkä vuoksi mulla vaan soi päässä se YouTube-hitti kahen kilon siika :) ja 3,6 kg "valmiina". Ens viikolla on lääkäri ja ultra, hauska kuulla, mitä siellä arvioidaan!

Mulla painonlisäystä oli 150 g/vko, ei mitään kummoista siis. Sormet on kyllä niin turvoksissa, että en olis ihmetellyt vaikka olis tullut enemmänkin. Sf-mitta on edelleen oikeastaan tismalleen keskikäyrällä, mutta yläpaine oli pikkuisen noussut edellisestä (nyt 130/70, viimeks 117/78. Tosin mulla se kyllä näyttää aina ensin korkeempia lukemia, kunnes ehdin hetken hengähtää.

Yhyy, mun ihana neuvolantäti jää kolmen viikon päästä kesälomalle ja viimeiset käynnit ennen laskettua aikaa hoitaa sijainen. Ehditään kuitenkin nähdä vielä kerran silloin parin viikon päästä.

Tällä hetkellä olo on aurinkoinen, vaikka viime yö oli ihan tuskaa. Iskiashermo jomotti, lantioon koski eikä sopivaa asentoa löytynyt millään. Heti, kun sain itseni sellaiseen asentoon, että selkään sattui vähemmän, alkoi lapsi protestoida niin maan perusteellisesti, ettei nukkumisesta tullut mitään. Kärsin, huokailin ja kitisin, kunnes tajusin ottaa särkylääkettä. Ens kerralla voisi ehkä muistaa sen olemassaolon jo vähän aikaisemmin...

Nyt aion yrittää saada ajan sinne synnytysosastolle tutustumiseen, jos ne vaan suostuis vastaamaan puhelimeen siellä. Ja sitten käyn taas kerran Kelan sivuilla kyttäämässä, josko ne vihdoin sais sen päätöksen tehtyä. En jaksa enää odottaa!! Vakuutusvarauspäätös tuli sentään eilen postissa, joten ainakin se on kunnossa.

Ja kun asiat on hoidettu, vois olla pienten nokkaunien aika. Aah, mitä ylellisyyttä!

Edit 12.20: Ihan hyvä, että soitin Naistenklinikalle, sillä seuraava vapaa tutustumisaika oli 24.6.! Siis juhannuksen jälkeen, kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos olisin vielä jäänyt odottelemaan, niin eihän me oltais ehditty sinne ollenkaan ennen tositoimia.

12.5.2009

Daytime-tv:n armoille

Toista päivää kesälomalla. Olo on lievästikin hämmentynyt. En oikein osaa ryhtyä mihinkään, eikä täällä kotona voi oikein mitään valtavaa tehdäkään, kun remontti on vallannut melkein koko asunnon. Telkkarin päivätarjonta on tullut tutuksi jo parissa päivässä.

Tuleva vauvanhuone on parin viimeisen tapettivuodan (eka ostoerä ei ihan riittänyt...) kiinnittämistä ja maalaamista vaille valmis. Siis remontoinnin osalta. Sitten oikeastaan on vasta se hauska vaihe, sisustaminen. Olen kuluttanut ahkerasti internetiä etsien verhoja ja muuta. Yksi asia on ihan varma: huoneeseen tulee Aarnion oranssi Puppy. Verhoiksi katselin vähän tuota Marimekon Karkuteillä-kuosia. Sänkynä on mun (!) vanha Muuramen valkoinen pinnasänky, ja lisäksi huoneeseen tulee sohva, mutta muut kalusteet pitää vielä hankkia. Listalla on ainaskin joku hoitopöytäratkaisu ja säilytystilaa vauvan leluille, vaatteille ja muille asioille.

Postissa on tullut lisää hankintoja, joita olen tehnyt nettikaupoista. Allekirjoittanut sai elämänsä ensimmäiset imetysliivit (kuulostaa seksikkäältä...). Tilasin Englannista Bebesin sivuilla ja muuallakin kovasti kehutut Bravado The Body silk seamless -liivit. Hintaa sieltä tuli postikuluineen kahdelle parille alle 60 euroa, kun tuolla Bebesissä samat kannattimet kustantaa melkein 50 e/kpl. Näitä on kehuttu kovasti myös raskausajan liiveinä, ja täytyy myöntää, että ensi kokemukset on positiivisia: liivit eivät paina eivätkä purista, mutta tuntuvat silti tukevilta päällä.

Lisäksi posti toi bebbelle kesäasioita: BabyBanzin aurinkolasit mallia Retro ja aurinkosuojahatun. Oletan siis, että päästään vielä loppukesästä saaristoon, ja että aurinko paistaa. Ja tokihan noille on käyttöä sitten viimeistään ensi vuoden alkupuolella, jos ja kun toivon mukaan päästään sille pidemmälle reissulle, jota ollaan kovasti suunniteltu.

Niin tosiaan, viikkokin vaihtui ja nyt on laskettuun aikaa jäljellä reilut 8 viikkoa. En osaa päättää, onko se paljon vai vähän. Tyyppi tuntuu kasvaneen, koska jumppahetket on melkoista muljumista ja koko vatsa heiluu ja tärisee, kun hän siellä oikoo jäseniään. Kuvittelen bonganneeni ensimmäistä kertaa hikan sunnuntaiaamuna, en ainakaan keksinyt muuta selitystä sille rytmikkäälle tärähtelylle, jonka tunsin.

Itse voin tällä hetkellä ihanan hyvin, mihin on varmaan vaikutusta sillä, että olen saanut nukkua pitkiä yöunia ja päälle pieniä päiväunia. Perjantain tapetinnyhtämis- ja paklaussessio lähti vähän käsistä, kun olin niin tohkeissani, että kykin lopulta lattianrajassa mitä kummallisimmissa asioissa. Se kostautui seuraavana päivänä: lauantaina kaikki liikkuminen oli todella tuskallista ja lantio huusi hoosiannaa ihan kaikesta. Onneksi nyt pystyy taas kävelemäänkin. Taidankin hiippailla tästä kauppaan, postiin ja apteekkiin hoitamaan asioita. Siitä tulee toivottavasti sellainen olo, että olen tehnyt edes jotain!

(Onneks mulla on tähän lomailuun pehmeä lasku, kun lupasin vielä tehdä muutamia juttuja valmiiksi töissä. Huomenna pääsen siis päiväksi aikuisten maailmaan.)

6.5.2009

Tapetinraavintaa ja shoppailua

Tauti on voitettu, töitä on jäljellä enää reilut KAKSI PÄIVÄÄ (iik!) ja olo on pitkästä aikaa melko energinen (tokikin kaikki on suhteellista). Voimien palautumista edesauttanee se, että olen taas parin viikon tauon jälkeen aloittanut rautakuurin (ne tabut pääsivät loppumaan enkä vaan saanut aikaiseksi ostaa uusia) sekä se, että annoin periksi ja aloin käyttää Anita-tukivyötä ja katsos - liikkuminen on helpompaa ja lantioon/alaselkään koskee paljon vähemmän.

Reippaana tyttönä revin eilen tapetteja tulevan vauvanhuoneen seiniltä, ja enpä olis uskonut, kuinka hyvä fiilis siitä voi tulla. Pääsin purkamaan aggressioita pitkästä aikaa johonkin konkreettiseen tekemiseen, risusavotat ja muut normaalikeinot kun ovat toistaiseksi pannassa. Oli jotenkin hyvin puhdistavaa repiä paksua tapettia irti seinistä isoina paloina. (Ja niitä vihaamiani boordeja.) Mieskin tuli hyvälle tuulelle seurattuaan touhuani, ja remontin alku sujui paljon paremmin kuin odotin. Melkein kuin leffoissa, kun touhuttiin siellä kaksin ja mietittiin tulevaisuutta.

Tänään palkitsin itseni kaikesta tähänastisesta (esim. vappusairastamisesta, aloitetusta remontista, melkein loppuun asti viedystä työhommasta, siitä, että kestin talven ja painostavan pomon, siitä, että olen jaksanut tehdä hommia hyvällä draivilla loppuun asti, siitä, että silitin aamulla miehen paidan jne.) nettishoppaamalla itselleni Marc by Marc Jacobsin laukun ja korun. Kauheeta tuhlausta, I know, pitäis ostaa rattaita ja hoitopöytää ja remonttiasioita, I know, ihan tarpeetonta, I know - mutta voi jessus, että tuli hyvä mieli!

Ja tavallaan ostostelin tietysti vain lapseni etua ajatellen - eikös se mene niin, että kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin (seliseli :)...

Edit: Sitä piti vielä, että Kela tiedottaa aloittaneensa uuden äitiyspakkauksen jakamisen. Mistä tuli mieleeni, että mitenkähän kauan sen päätöksen saaminen kestää? Anyone?

2.5.2009

Isn't it ironic?

Täytyy nostaa hattua jonkun ylemmän tahon ironian tajulle: vappuyö meni vatsataudissa posliiniposkea pussaillessa. Tultiin vappuaaton vietosta kotiin ennen puoltayötä, kun mua sattui vatsaan, ja ah mikä riemu siitä repesi. Eilen jäi siis vappubrunssit ja muut väliin, kun mä makasin puolikuolleena sohvassa raahautuen vain välillä vessaan yökkimään. Mies oli ihana ja haki mulle limua, Mäkkärin pirtelöä ja kaurapuuroa (+ pesi ikkunat!!!). Muuta en saanut alas, ja noistakin suurin osa taisi tulla ulos yläkautta...

Onhan mulla toki ollut vatsatauti ennenkin, mutta oman lisämausteensa tähän toi kyllä se, että mua potkittiin napakasti sisäpuolelta samaan aikaan kun yökötys kiersi vatsassa. Lapsiparka oli varmaan ihan sekaisin, että mitä siellä oikein tapahtuu, kun koko asumus kramppaa ja kuuluu outoja ääniä. Toisaalta kyllä lohdutti se, että ainakaan sillä ei tuntunut olevan suurempaa hätää mun pahoinvoinnista huolimatta.

Vatsataudin ainoa hyvä puoli on se, että yleensä tauti hellittää vuorokaudessa. Niin nytkin. Tänään oli jo herätessä aivan eri meininki, ja aamiainen maistui. Elämä voittaa!

Ja asiasta kukkaruukkuun: luin tänään Naamakirjasta, että yksi tuttu oli saanut vauvan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun sillä oli laskettu aika kolme viikkoa ennen mua! Siis periaatteessa sama, jos tää tulis ulos kolmen viikon päästä. Scary.