30.11.2010

Ylläripylläri

Igge kakkasi tänään olkkarin (antiikki)matolle. Pottaan tuli ensin pieni läjä, mutta se olikin sitten pelkkä tiedustelija, ja varsinaiset joukot saapuivat hetken kuluttua juuri sinne, minne ei olisi tarvinnut. Lisäksi lapsi astui itse asettaamansa ansaan. Kiva yllätys, kun saavuin huoneeseen noin minuutti herra kakkiaisen jälkeen.

No niin, muihin aiheisiin. Huomasin nimittäin, että Igen synttärilaskuri oli jo aikansa elänyt. Päivitin sitten muun muuassa sen.

Mitäs siihen sanotte?

P.S. Ei puhuta tästä Naamakirjassa, eihän? :)

23.11.2010

Matkasuunnitelmia ja rutiinirutinaa

Varattiin maaliskuun alkuun matka Dubaihin, hiihaa! Viikko auringossa tekee varmasti hyvää. Tarvetta olis nyt jo, miten ihmeessä tuolla voi muka enää muuttua pimeämmäksi? Talvipäivänseisaus tuu jo.

Ensi viikolla pitäisi tenttiä, vaan kun ei taas muka löydy aikaa lukemiseen. Mieskin on taas tällä viikolla ainakin kaksi päivää Ruotsissa (vai olikohan se Norjassa?) ja yhden illan sulkapalloilemassa. Mulle ei siis jää paljoa vapaa-aikaa. Lisäksi Igge tekee kai hampaita, kuolaa ja syö sormiaan ja nukkuu levottomasti. Aamuyöstä ei suostu nukkumaan muualla kuin meidän sängyssä ja sitten monottaa häpeilemättä vanhempiaan päähän. Kyllähän laps itse vetää unta putkeen 9-10 tuntia, kun se menee nukkumaan jo kahdeksalta. Mut kun vanhemmilla aina vaan se ilta venyy yhteentoista, mulla luvattoman usein kahteentoistakin. Silloin aamuviisi on aivan liian aikaisin.

Nukkumaanmeno on muuten mennyt ihan sylitouhuksi. Yritän kerätä voimia taisteluun, olis vaan niin paljon helpompaa, jos ipana edes joskus suostuisi nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä. Vaan kun laiskuus iskee iltaisin. Lupaan joka ilta siinä lastenhuoneen sohvalla Igge sylissä kattoa tuijottaessani, että heti huomenna, tai viimeistään ensi viikolla tähän hommaan on saatava joku roti.

Oonkin siinä sohvalla maatessani pohtinut, että nukahtaako kaikkien muiden lapset itsestään? Naapurin Paula jää useimmiten pullonsa kanssa aivan tyytyväisenä loikoilemaan ja simahtaa omia aikojaan. Mutta kun en ehkä viitsis enää opettaa Iggeä tuttipullolle. Mä en tajua, miten tuon vieteriukon saisi rauhoittumaan omaan sänkyynsä. Se pongahtaa pystyyn heti jos en pidä kiinni, ja seisoo ja huutaa vaikka maailman tappiin asti. Selkähän mulla menee, jos alan siinä sängyn vierellä kumartelemaan. Ja hermot myös.

Nukuttamisasian lisäksi poden huonoa omaatuntoa pottaharjoittelusta, tai siis siitä, että koko homma on aivan jäissä. Meillä on sama probleema kuin Petulilla (tai no joo, ehkä ennemminkin tyttärellään:): Ikean halpispotta ei kelpaa. Ukkeli karkaa paljas hanuri vilkkuen ja pissii jonnekin aivan muualle kuin oli tarkoitus. Ainakin kerran olen myös siivonnut kakkaa kylppärin lattialta. Olen suunnitellut BabyBjörnin ostamista, mutta kun en saa aikaiseksi. Ja valkoiset on loppu Ruoholahden Citymarketista, enkä jaksais lähteä muualta etsimään. Joten meidän lapsi ei varmaan koskaan opi kuivaksi ja sitten sitä kiusataan koulussa. Jos se siis ikinä pääsee kouluun, kun maapallo peittyy muumivaippoihin ja it's all my fault!!!!

Niin että pottailut ja nukahtamiset ovat täällä aivan persiillään. Mut muuten menee ihan mukavasti, kiitos kysymästä. Kuis siellä?

18.11.2010

Talviunisuutta ilmassa

Moni muukin on kertonut, ettei meinaa ehtiä bloggaamaan, vaikka mieli tekis. Tai no ainakin Maiju siellä salasanan takana, ja sillä on sentäs kaks pientä lasta, joten mitä mä tässä valitan. Mutta kun päivät ja viikot vaan häviää johonkin, ja pimeys nukuttaa.

Eilen Igge juoksi isänsä perään kylpyhuoneeseen, ja märkä lattia koitui kohtaloksi. Batang, ukkeli (se pienempi) kellotti selällään lattialla aivan titityy. Herranjumala että oli kuulkaa pitkiä ne sekunnit, jotka odotin itkua alkavaksi. Lyhyen, mutta karmivan hetken pieni oli aivan muissa maailmoissa. Onneksi hän tokeni pian, ja alkoi touhuta ihan normaalilla vauhdilla ja volyymillä, mutta silti heräteltiin ipanaa yöllä neljän tunnin välein Terveysneuvontapuhelimen ohjeiden mukaan.

Hyvin tyyppi oli pelissä mukana myös yöllä - oikeastaan vähän liiankin hyvin, sillä uni ei siinä viiden ja seitsemän välillä maistunut sitten ollenkaan. Sitten nukuttiinkin niin makeasti, että muskari jäi väliin, vaan sattuuhan sitä. Sitä paitsi tuonne loska*askaan ei kyllä suuresti huvittanutkaan lähteä tarpomaan, joten vietettiin sisäpäivää. Ja lapsi oli aivan ihana koko päivän, ei oikeastaan lainkaan kitinää eikä kiukuttelua, vaan pimpula oli iloinen ja touhusi onnessaan mukana pyykinpesussa, keittiön siivouksessa ja vaatteiden viikkauksessa. Juu ja mun alusvaate-/sukkakorien perkaamisessa, päätin vihdoin suosiolla heittää kaikki rikkinäiset ja eriparisukat, vääränkokoiset rintaliivit ja ahdistavat kalsarit mäkeen.

Nukuttiin myös melkein kahden tunnin päikkärit kainalokkain, ai että teki hyvää. Aika hyvä fiilis, kun kerrankin ei väsytä. Unentarve tosiaan lisääntyy, kun valo vähenee, mutta kun en vaan millään näytä oppivan, että kannattaisi mennä illalla ajoissa nukkumaan.

Jaa niin, oltiin tuossa myös viisi päivää iloisessa Itä-Suomessa mun vanhempien luona, ja Igge nautti silminnähden saamastaan huomiosta. Seuraavan kerran suuntaamme sinne joulun jälkeen välipäivien ja uudenvuoden viettoon, sillä olen luvannut, että tämä joulu ollaan miehen vanhemmilla. Kai mä näin 31 vuoden kypsässä iässä selviän yhdestä joulusta poissa kotikotoa. (Apua.)

Mistä tulikin mieleeni, että tässähän vois varmaan pikkuhiljaa ryhtyä muutenkin miettimään joulua, lahjahommia ja sellaisia. Jostain syystä olen ottanut tavakseni myös tehtailla itse joulukortit, joten sitäkin projektia pitäis varmaan vähän suunnitella. Ja onhan tässä toki myös tulossa jälleen yksi tentti ja kirppispöytä on varattu ensi viikolle ja aika moni muukin pieni ja isompi juttu pyörii taas päässä. Ehkä mulla kuitenkin joskus on jotain muutakin blogattavaa kuin pääni sisäinen kaaos. No, toivossa on hyvä elää.