25.8.2009

Luksusta on...

...saada käydä vessassa ja suihkussa kaikessa rauhassa eli niin, että ensimmäistä asiaa toimittaessaan pystyy selailemaan uutta Ikean katalogia ja että jälkimmäiseenkin on aikaa niin paljon, että hoitoaine ehtii vaikuttaa.

(Igge ja mies ovat visiitillä famun luona, ja mä päätin käyttää ajan itseni hemmotteluun - mikä nykyisin siis näköjään tarkoittaa skumppabrunssin ja dayspan sijaan pytyllä istumista ja säärikarvojen ajelua. No, ainakaan mun hemmotteluhetkiin ei uppoa omaisuuksia!)

24.8.2009

Syksyn tukkamuodin ykkönen

Iggen ihana, tumma pörrötukka on alkanut ohentua ohimoilta. Byääh! Tämänhetkinen malli tuo ikävästi mieleen Palanderin Kallen. Jänskää kuitenkin nähdä, että millaista karvaa on tulossa tilalle, kihartuvaa ja tummaa kuin isällään, vaaleaa, paksua ja taipuisaa kuin äidillään vai kenties jotain muuta. No, pääasia (sic), että JOTAIN kuitenkin.

Viikonloppuna juhlittiin sedän melkoisen vauhdikkaita kuuskymppisiä. Igge ei 180 vieraan ja livemusiikin aiheuttamasta metelistä piitannut, vaan veteli vaunuissaan sikeitä kaikessa rauhassa heräten illan aikana vain syömään ja vaipanvaihtoon. Lauantaina oltiin mun vanhempien kanssa Seurasaaressa. Kierrettiin koko saari ja meillä oli tosi kiva päivä, kun aurinkokin paistoi komeasti. Tosin loppuvaiheessa mun lantionseudun luusto oli sanoa sopimuksensa totaalisesti irti - ilmeisesti lenkki oli pikkuisen liian pitkä ottaen huomioon, että Igge syntyi vain reilut kuusi viikkoa aiemmin. Muutenkin olen huomannut, että liian pitkät/reippaat lenkkeilyt aiheuttavat - tattadaa - liitoskipuja! Siis niitä samoja p*rkeleen kolotuksia, joita kiroilin joskus huhti-toukokuussa.

Monesti väitetään, että vauvan kolme ensimmäistä elinkuukautta ovat "neljäs raskauskolmannes". Yleensähän koliikki ja muutkin vauvan vatsavaivat helpottavat kolmen kuukauden kohdalla, ja muutenkin kuulemma elo helpottuu. Myös äidin vaivojen ja raskauskilojen pitäisi pikkuhiljaa kadota tuon mystisen rajapyykin jälkeen. Sitä odotellessa siis!

19.8.2009

Kuntokartoitus

Tänään käytiin neuvolassa lääkärin arvioitavina sekä minä että Igge. Suurin ylpeydenaiheemme protestoi tarmokkaasti tutkimuksia ja pissasi kiitokseksi iloisesti tädin pöydälle.

Allekirjoittaneen jäljet tarkastettiin ja todettiin, että kaikki kunnossa. Igge todettiin virkeäksi ja jänteväksi poikaseksi ja kasvu hyväksi (jee!). Pituus menee keskikäyrällä ja paino jossain siellä alapuolella edelleen, mutta nätisti nousussa kuitenkin. Täti totesi, että jokainen lapsi on erilainen, eikä mitään syytä huoleen ole, kun lapsi voi hyvin ja kasvaa. Igge näyttää siis perineen isänsä ruumiinrakenteen - onneksi! Nimimerkillä Se, joka väitti, että imetys vie raskauskilot, valehteli.

Pulloruokintaa saadaan nyt siis vähentää niin, että lisäruokaa ei tarvitse antaa joka syötöllä. Tavoitteena on päästä kokonaan pois pulloilusta. Vähän huvitti, kun neuvolantäti varmisteli, että "siis jos haluat imettää?". Tuskinpa olisin viitsinyt/jaksanut tätä imetys-pullo-pumppaus-rumbaa, jos en haluaisi, kun nytkin on välillä tehnyt tosi tiukkaa. Viikon päästä käydään taas tsekkaamassa, miten paino kehittyy uudella systeemillä.

Neuvolareissulla koettiin myös elämämme ensimmäinen puolijulkinen syöttö, sillä kaiken lääkäröinnin jälkeen lapsukaisella oli nälkä ja kiukku, enkä viitsinyt kiusata toista odotuttamalla kotiin asti. Niinpä ruokailu hoidettiin siinä neuvolan käytävällä - ajattelin, että ehkäpä äitiys-/lastenneuvolassa on totuttu moiseen. Hienosti meni, lapsi söi nätisti ja äitikään ei ollut ihan kamalan hermostunut.

Koska lapsi oli kylläinen ja tyytyväinen, kotiin ei ollut mikään kamala kiire. Niinpä käytiin samalla reissulla vielä lounastamassa, kaupassa ja apteekissa. Siinä olikin sitten yhdelle päivälle niin paljon jännitystä, että kotiin päästyämme nukuttiin molemmat reilun kahden tunnin päiväunet. Eikä tekis pahaa saada vähän lisääkin tuota ihanaa uninannaa - mikä siinä onkin, että vaikka järki sanoo, että nyt unille, niin silti sitä vaan kukkuu yömyöhään?

17.8.2009

Normivauva

Olisinpa lukenut tämän jo ennen Iggen syntymää. Ei olis tarvinnut ihmetellä niin paljon. Siis Iggehän toimii ihan niin kuin pitääkin! Ei sen kuuluiskaan olla koko ajan tasaisin väliajoin nälkäinen/uninen/pissinen jne.! Iltaiset kitinät on kuin onkin yhdeksän kertaa kymmenestä maidonjanoa, vaikka vauva kuinka olis syönyt ihan just - eikä se tarkoita, ettei vauva olisi edellisellä kerralla saanut tarpeeksi ruokaa. Tämä on pikkuhiljaa valjennut myös allekirjoittaneelle, mutta jos olisin lukenut tuon jutun etukäteen, ei olis mennyt niin monta iltaa ihmetellessä, että kuka on vaihtanut mun tyytyväisen päivävauvan tähän kitisevään raivopetteriin, jolle ei kelpaa mikään (ei kyllä se tissikään aina, mutta aika usein - ja silloin laskeutuu ah, niin ihana hiljaisuus).

Ai niin, Igge sai viime viikolla virallisesti isin. Mies tunnusti mukisematta tekosensa ja kirjoihin ja kansiin merkittiin, että hän on Iggen pappa. Seuraavaksi lapselle pitäisi vissiin antaa nimi. Ei vaan meinata päästä asiassa mihinkään, kun pitäis päättää kummit ja paikka ja ketä kutsutaan ja miten tehdään. Rajan vetäminen on niin vaikeaa, kun molemmilla on ihan lähisukuakin enemmän ja vähemmän ja ollaan vieläpä niin tiiviisti tekemisissä keskenämme.

Saatiin vihdoin ja viimein tässä hiljattain aikaiseksi myös ilmoittaa Igen syntymästä Husiksessa. Jostain syystä siellä on erikseen osaston syntyneille ja kastetuille, kun taas suomenkielisellä puolella eli Hesarissa on vaan yksi osasto. Hesariin Igge pääsee siis vasta sitten, kun pää on kastettu ja nimi annettu.

Ja kun Igge on saanut nimensä, hankitaan pojalle passi! Reissuja on suunnitteilla kaksin kappalein, ensin tässä syssymmällä Osloon ja ensi vuoden puolella sitten Thaimaahan - siellähän me oltiin viime vuonnakin, kun Igge oli vielä vatsassa. Oon surffaillut hullun lailla netissä ja vertaillut eri paikkoja ja hotelleja, ja pikkuhiljaa alkaa homma hahmottua... Ihanaaihanaa suunnitella taas reissua! Se on sitä paitsi aivan loistavaa ajanvietettä, kun Igge vaan syö ja torkkuu ja syö ja torkkuu ja syö ja...

15.8.2009

Kapalo on kaveri

Igge on melkoisen levoton nukkuja, vaikka periaatteessa yöt sujuvat ihan hyvin ja syöntiherätyksiäkin on vain yksi. Allekirjoittanut on kuitenkin valvonut useamman yön, kun viereisen punkan kaveri ähisee, puhisee, huitoo, tiputtaa tuttinsa, tunkee jalkansa korisängyn koloista ja melskaa muutenkin niin, että lopulta herättää myös itsensä. Kädestä piteleminen ja tutti rauhoittavat, mutta ensimmäisessä on se huono puoli, että minä en voi liikkua, kun olen jumissa hanttu naapurin sängyssä ja jälkimmäisessä se, että kun tutti tipahtaa, lapsi herää.

Eilen tuskastuin heilumiseen, ja kietaisin tyypin kapaloon (ohjeet löytyivät tästä pdf:stä). Käytin käärimiseen ohutta trikoovilttiä, ettei Igge vallan hautuisi.

Ja arvatkaas mitä? Igge oli aivan rauhallinen, simahti kiltisti ja nukkui ähisemättä ja puhisematta neljä tuntia, heräsi, söi hillumatta, nukahti taas ilman kitinöitä ja tuti taas nelisen tuntia. Mikä ihana rauha ja ihanat unet! Lapsikin oli paljon virkeämpi aamulla, kun ei ollut riehunut puolta yötä. Suosittelen siis lämpimästi muillekin hosapelleille!

Sitä tässä vielä pohdin, että pitäisköhän kokeilla miehellekin, jos vaikka aluslakana pysyisi yhden yön paikallaan...?

14.8.2009

Turhaa kierrätystä

Välillä mietityttää, että eikö tässä pääsis kaikki helpommalla, jos vaan kaataisin maitoa vaippaan suoraan sen sijaan että kierrätän sen vauvan läpi? Kaveri syö, nukahtaa (paitsi silloin kun valvoo, tietysti), herää, kiljuu, kipristelee, turahtelee pariin otteeseen, kaipaa pesua ja tadaa - taas on nälkä. Ja sama ralli alkaa alusta.

Lisäksi puhdas vaippa ilmeisesti toimii jonkinlaisena laksatiivina, kun uutta tavaraa pukkaa usein heti kun teipit on suljettu. Eikä se vaippakaan aina ehdi paikalleen, vaan perästä kuuluu milloin mihinkin: lavuaariin, pyyhkeeseen, hoitopöydälle, pahaa-aavistamattoman vanhemman käsille/rinnuksille...

Maailman rakkain vauva on jo viisi viikkoa ja kolme päivää, ja joinakin päivinä joku voisi jopa väittää, että elossamme on jonkilainen rakenne alun rakkaushuuruisen mutta kaoottisen haahuilun sijaan. Kaiken kakkaamisen, syömisen ja kiljumisen välissä ehditään välillä leikkiä ja seurustella, nukkua päikkäreitä, käydä ulkona, pestä pyykkiä ja mammakin on todistettavasti ehtinyt syömään aamiaista JA lounasta JA käymään suihkussa (tosin harvoin kaikkia kolmea samana päivänä :).

Seuraavaksi tavoitteena on pikkuhiljaa harjoitella syömistä kaupunkiolosuhteissa ilman, että allekirjoittanut menee paniikkiin. Tähän asti ollaan hengailtu joko tässä lähihoodeilla, jolloin syömishommia varten on kiirehditty kotiin, tai sitten on oltu jonkun muun kotona. Olis kyllä kiva päästä kaupungille katselemaan ja ehkäpä jopa täydentämään vähän omaa vaatevarastoa - ihan en kun mahdu normaalihousuihini toistaiseksi. Onneksi on nettikaupat, etten ole ihan vieroittunut kuluttamisen sietämättömästä keveydestä!

5.8.2009

Parempia päiviä

Aika vaan hujahtaa! Igge on jo päivän verran yli neljä viikkoa, ylihuomenna tulee täyteen kokonainen kuukausi. Hurjaa.

Syömishommat sujuu jo paljon paremmin. Viikko sitten tuli täyteen syntymäpaino (viikon verran myöhässä, mutta kuitenkin - hurraa!) ja toivon mukaan vaaka näyttää perjantaina taas slevää nousua. Mennään siis edelleen tissi-pullo-yhdistelmällä, ja voi tietysti olla, että pullo kuuluu meillä ruokintaan ihan pysyvästi. Mutta ainakin pääosa ruoasta on lähtöisin minusta, vaikka täydennystä tuleekin Nan-purkista (20-30 ml/syöntikerta). Ihan aina en pulloa ole antanut, esim. yöllä jos ja kun kaveri sammahtaa ihan tyytyväisenä tissibaariin. Ja välillä lisämaito on pumpattua omaa maitoa, jos vaan olen jaksanut sitä riemuhommaa harrastaa (inhoan inhoan inhoan sitä!).

Välillä syönti alkaa edelleen raivoamisella, mutta jotenkin otan itse homman vähän rennommin. No, ainakin yleensä. Joskus kyllä pinna meinaa palaa, kun ei tajua, että mikä sitä nyt raivostuttaa. Lähes poikkeuksetta hillunta kuitenkin rauhoittuu muutaman minuutin sisällä ja vaihtuu tyytyväiseen syömiseen. Mutta voi jessus ne minuutit on joskus PITKIÄ! Jos näyttää, että homma lähtee lapasesta, saatan antaa pullosta maitoa pahimpaan hätään, minkä jälkeen tissikin yleensä maistuu ongelmitta.

Elämä on onneksi muutakin kuin syömistä. Igge on hereillä aika paljon. Ilmeisesti siltä on jäänyt lukematta kohta vauvaoppaista, että pikkuvauvat nukkuvat suurimman osan ajasta. Aamulla Igge heräilee ja venyttelee makeasti siinä puoli kymmenen maissa. Sitten me syödään ja ihmetellään uutta päivää sängyssä ihan kahden kesken (papi on jo palannut töihin, arki on siis siltä osin alkanut). Mä yritän saada vauvan viihtymään itsekseen esim. sitterissä sen verran, että saan syötyä itsekin - ja tänään onnistuin jopa käymään suihkussa! Sitten syödään taas, yön jälkeen Igge tankkaa aika ahkerasti. Seuraavaksi nukutaan vähän pitemmät unet, tunnin tai parin verran - ja sitten taas syödään. Tässä iltapäivällä Igge nukkuu yleensä pidempään, pari kolmekin tuntia. Kohta on taas syömisen vuoro, ja sitten taas nukutaan.

Illaksi Igge virkistyy ja seurustelee/jumppaa/kaipaa syliä/kiljuu ilmavaivoja/ääntelee muuten vaan/syö, syö ja syö kiihtyvällä tahdilla ottaen oikeastaan vain pieniä nokosia silloin tällöin aina puoleen yöhön tai ylikin. Viime yönä uni tuli lopulta siinä puoli kahden aikaan perinteisellä tissinukutusmenetelmällä. Mutta kun uni tulee, niin poikanen vetäiseekin sitten ihanat viisi-kuusi tuntia putkeen, tänäänkin "yösyöttö" oli vasta seitsemän maissa aamulla! Ja sitten taas nukutaan pari tuntia, kunnes on aika herätä.

Hereillä ollessaan Igge katselee uteliaana ympärilleen, päästelee erilaisia kiljaisuja, tuijottelee silmiin ja joskus suu menee hymyynkin - siis jos vatsa on täynnä, vaippa kuiva ja masu ei vaivaa. Välillä Igge kipristelee ja kitisee ja päästelee melkoisia kaasupurkauksia. Sääliksi käy, kun ei oikein voi auttaa, vaikka näkee miten inhottavalta ilmakuplat tuntuvat.

Ai niin, kiitos edelliseen kirjoitukseen tulleista lohduttavista kommenteista. Niistä tuli tosi hyvä mieli! Osaisko joku kertoa, miten lapsen saisi syömään kunnolla nukahtamatta? Välillä tuskastuttaa, kun tyyppi nukahtelee ja syöminen kestää ja kestää ja kestää, kun häntä pitää herätellä jatkamaan toimintaa. Tai jos annan lapsen nukkua, hän herää vartin päästä nälkään, ja koko show alkaa alusta. Voi kun vauvat vaan ymmärtäisi puhetta ja järkisyitä! :)