30.5.2010

Homo Ludens - Leikkivä ihminen

"Leikki on varsinkin lasten mielihyvänsävyistä toimintaa ilman hyötytarkoitusta, usein määrättyjä sääntöjä noudattaen." (Wikipedia)

Olen viime aikoina seurannut suurella mielenkiinnolla Igen leikkejä. On ihan huimaa, miten ne muuttuvat ja kehittyvät!

Ensimmäiset merkit leikkimisestä olivat lelukaaren lelujen huitominen ja rapisevan pehmokirjan rutistelu 3-4 kuukauden iässä. Näillä osittain tahattomilla ja yleensä uteliaisuuteen perustuvilla leikin alkeilla ei ollut mitään sääntöjä: "leluksi" tai oikeastaan tarkasteltavaksi esineeksi kelpasi mikä vain helposti käsiteltävä tavara.

Muutamassa kuukaudessa leikeistä on tullut jo huomattavasti monipuolisempia. Helistimien ja muiden kilisevien ja kolisevien asioiden heiluttaminen on hirmuisen kivaa. Pöytien, tyhjiä pulloja sisälleen nielevän peltitynnyrin ja hissin kumisevan seinän rummuttaminen samoin. Erilaisten narujen venyttely ja imeskely vangitsee pienen mielenkiinnon pitkäksi aikaa, etenkin jos narut ovat - ooh! - kiinni KENGÄSSÄ ja ne voi purkaa pois rei'istään.

Puisen palapelin palojen ja puisen tornin renkaiden irrottaminen ja niiden hakkaaminen toisiaan tai vaihtoehtoisesti erilaisia pintoja vasten on kovin jännittävää. Ja jos ei ole tarvetta tehdä kovaa meteliä, voi kirjojen tutkimiseen hurahtaa helposti monta minuuttia putkeen. Sama se, vaikka opus olisi ylösalaisin!

Muovisten, pinottavien purkkien vierittäminen lattiaa pitkin ei ole hullumpi ajanviete sekään. Katselin yhtenä aamuna vaikka kuinka kauan, kun ipana vieritti purkkeja lattialla. Ensin hauska ääni ja liike syntyivät vahingossa, mutta niistä innostuneena napero istui ja lähetti purkkeja matkaan onnistuen vaihtelevasti, kunnes lopulta osasi homman hienosti. Saatuaan purkin kaartamaan komeassa kaaressa pitkin lattiaa, hän nauliutui paikalleen tuijottamaan lumoutuneena työnsä tulosta. Ja tietysti purkkeihin on kiva huutaa!

Nuo Ikeasta hankitut muovipurkit ovat kyllä olleet hintansa arvoinen hankinta. Niiden lisäksi nyt suosiossa ovat erityisesti puulelut (Ikean rengastorni, Brion Puck-koira, Brion kännykkä, Jukka Tuotteen puinen auto, mun vanha puinen nappulapalapeli) ja kirjat. Olen myös lapsellisen (sic) ylpeä siitä, että Igge leikkii minun tekemilläni leluilla. Tai no, tekemilläni ja tekemilläni, olen muun muassa laittanut muoviseen puolen litran vichypulloon vettä ja askarteluhilettä. Yhteen leluun näin vähän vaivaakin: laitoin kahden Piltti-purkin kannen väliin riisiä ja teippasin ne yhteen, virkkasin (niin, virkkasin - olen itsekin hieman hämmentynyt) siihen päällyksen, korvat ja pitkän hännän ja viimeistelin tyylitellyn hiirulaisen villalankasilmillä ja puuhelminenällä.

Aikuisten kanssa leikittävistä leikeistä paras tuntuu tällä hetkellä olevan piiloutuminen. Ipana kyyristyy esimerkiksi olohuoneen sohvapöytänä toimivan antiikkiarkun taakse, ja kun olen aikani kysellyt, että missähän se Igge on, lapsen pää ilmestyy arkun reunan takaa onnellisessa virneessä. Minun pitää tietenkin olla hurjan yllättynyt. Piilopaikaksi kelpaa mikä vain, huivi, peitto, huonekalu - pääasia, että Igge itse ei nää. (Hän toimii siis toistaiseksi niin kuin kaniini tai strutsi.) Ota-anna-leikkikin on hallussa: Igge ojentaa esimerkiksi maissinaksun tai muun arvokkaan esineen, ja kanssaleikkijän tehtävä on antaa se takaisin. Ihan aina lapsi ei malta kuitenkaan päästä otettaan aarteestaan, pelkää varmaan, että minä tai mies syömme viimeisen maissinaksun.

On ollut myös hauska katsoa useamman suunnilleen samanikäisen lapsen leikkejä. Tämänikäiset lapsethan eivät vielä varsinaisesti leiki toistensa kanssa, vaan ennemminkin rinnakkain. Tavaroita kuitenkin vaihdetaan, otetaan ja annetaan. Jotain kontaktia toiseen tähänkin leikkimisvaiheeseen siis kuitenkin sisältyy, vaikka leikki ei vielä varsinaisesti sosiaalista olekaan.

Monessa leikissä kyse on matkimisesta: minä tai mies olemme aikamme tehneet jotain, esimerkiksi juuri mainitsemaani piiloutumista, ja nyt Igge haluaa tehdä samoin. Muutenkin matkiminen tuntuu tällä hetkellä olevan tosi pop, erityisesti äänenpainojen toistaminen ja sanojen tapailu. Tässä viime päivinä olen huvittuneena pannut merkille, että Igellä on uusi leikki. Hän nostaa leikkikännykkänsä korvalleen ja huutaa HEJJJJ, HEJJJJJ. Mistähän lienee senkin oppinut...?

Sanonnan mukaan nukkuvaa lasta, juoksevaa vettä ja elävää tulta voi katsella kyllästymättä vaikka kuinka kauan. Minusta leikkivän lapsen seuraaminen ei kyllä jää noista paljon jälkeen, on ihan huikeaa katsella, miten hän nauttii tekemisestään, iloitsee onnistumisistaan ja välillä pysähtyy ja pohtii jotain ongelmaa, kokeilee erilaisia tapoja ratkaista tilanne ja useimmiten lopulta keksiikin toimivan ratkaisun - jos nyt ei ihan siihen pulmaan, mitä lähti aluksi ratkaisemaan, niin sitten johonkin muuhun. Voi kun itselläkin riittäisi sitkeyttä ja luovuutta samalla mitalla!

P.S. Igge on nyt jo muutamana päivänä yllättänyt allekirjoittaneen seisoskelemalla ihan itsekseen ja jopa uskaltamalla siirtyä sohvalta toiselle ilman tukea. Ei niitä ihan askeliksi voi sanoa, mutta sinnepäin kuitenkin!

P.P.S. Hammas numero kahdeksan on läpi, ja yöt tuntuvat rauhoittuneen (peppar, peppar, ta i trä). Viime yönä Igge nukkui omassa huoneessaan, omassa sängyssään 21-08 heräten KERRAN ja sen ainoankin jo kymmeneltä illalla. Luksusta!

2 kommenttia:

  1. mukavia kuulumisia Igeltä.

    Ihana :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tiätkö tää olikin muuten telepatiaa, samalla hetkellä kun tämä kommentti tuli postilaatikkoon, olin tarkistamassa Naamakirjasta, joko olet palannut sinne :)

    VastaaPoista