Tämä nk. vauvavuosi nimittäin. Igge otti ja täytti 11 kuukautta jo reilu viikko sitten, mutta blogi-inspiraatio on loistanut poissaolollaan. Kesä tekee sellaista. Ehkä tahti taas piristyy elokuussa, kun arki alkaa.
Käytiin pyörähtämässä Tukholmassa Igen ja naapurissa asuvan kaverin + pari kuukautta Iggeä nuoremman neitokaisen kanssa. Kiva reissu oli, joskin onhan se aika intensiivistä, kun ei ole yhtään "ylimääräistä" käsiparia, vaan joutuu yksin huolehtimaan kaikista ruokailuista, vaipanvaihtoista, nukkumisista ja muista ja vielä reissun päällä. Joskaan ei tuo päivä Tukholmassa nyt mitenkään kovasti eronnut meille aika tavallisesta päivästä Helsingissä, normihengailua siis. Käytiin vähän ostoksilla ja lounastettiin Gamla stanissa.
Ylihuomenna olis vuorossa sitten Malta, mutta en tiedä, kuinka reissun käy, koska Igge on vähän kuumeinen. Voi tietysti olla, että kuumeen aiheuttavat tuskalliset kulmahampaat (eli siis jo hampaat numero 9 ja 10!), jotka yrittävät puskea läpi Igen yläleuasta. Täytyy seurata tilannetta. Huomenna olisi yksivuotisneuvolakin, vähän etuajassa, kun neuvola ei heinäkuussa palvele muita kuin viimeisillään raskaana olevia ja vastasyntyneitä. Toivotaan kuitenkin, että kuume häipyy ja päästään matkaan suunnitelman mukaan.
Edes uhkaava matkan peruuntuminen tai ainakin lykkääntyminen ei kuitenkaan ahdista pahasti, kun muuten on valoisa olo. Tuntuu, että pitkästä aikaa olen kuullut paljon positiivisia uutisia, monen tutun ihmisen elämässä pitkäänkin hukassa olleet palaset loksahtelevat paikoilleen. Siitä tulee hyvä mieli, on ilo nähdä onnea ja innostusta.
Vaikka kyllä välillä hämmästyttääkin. Luin jotain blogia, jota en normaalisti seuraa, ja hämmennyin, kun tajusin, että kirjoittaja, nuori nainen, oli - ainakin jos oikein ymmärsin - oikeasti pettynyt siitä, että hänen lapsensa kastaa NAISpappi. Yllätyn aina, kun huomaan, että tuollaiset asenteet edelleen elävät jopa ihan nuorissa ihmisissä. Omassa elinpiirissään sen jotenkin unohtaa, sillä vaikka varmaan minunkin lähi-ihmisilläni on jos jonkinlaisia ennakkoluuloja, niiden ääneen lausuminen on kuitenkin selkeä nounou. Harva kehtaa tunnustautua maahanmuutto-, ilmastonmuutos-, homo- tai vaikka juuri naispappeusvastaiseksi. (Enkä nyt tarkoita, että ko. asiat olisivat rinnasteisia, vaan valitsin ne vain esimerkeiksi asioista, joiden vastustamista pidetään ainakin siinä ympäristössä, jossa itse elän, vähintäänkin hieman arveluttavana.) On kai kuitenkin ihan hyvä välillä huomata, että jotkut asiat eivät sittenkään ole itsestäänselvyyksiä, vaikka itse on jo mielessään kyllästynyt aiheesta keskusteluun ja puhisee vaan mielessään, että eihän kukaan enää niin tosissaan ajattele.
---
Käytiin tässä välissä lääkärissä Igen kanssa, kun melko korkea kuume vaan jatkuu, ja lapsi oli kovin voimaton. Muuten ei varmaan vielä olisi sinne kiirehditty, mutta haluttiin kuulla lääkärin mielipide erityisesti siitä, mitä sen matkan kanssa pitäisi tehdä. Tohtori epäili vähän, että ipanalla saattaisi olla vauvarokko, mutta nyt odotellaan vielä verikokeiden tuloksia. Hän lupasi soittaa vielä tänään ja antaa oman arvionsa siitä, onko matkan peruminen tai siirtäminen tarpeellista vai tarpeetonta.
Tällä hetkellä napero vaikuttaa vähän pirteämmältä, mikä on tietysti kiva juttu. Ja olisittepa kuulleet, miten se protestoi verikoetta, huh. Saatiin pidellä lasta kiinni kahden aikuisen voimin ja siltikään ei meinannut onnistua! Sisua ei tuolta pikkuihmiseltä ainakaan puutu. Mä olin salaa vähän ylpeä, kun lapseni piti puoliaan niin, että odotushuoneessa olijoillekaan ei varmaan jäänyt epäselväksi, mitä mieltä ipana verikokeesta oli.
Toivottavasti Igge siitä vielä toipuu ja pääsette matkaan! Me oltiin Maltalla jokunen vuosi sitten juuri juhannuksen aikaan ja siellä oli k-u-u-m-a. Missään muualla en ole sellaiseen kuivaan kuumuuteen joutunut ja koin ekaa kertaa elämässäni aurinkoihottumankin. Nestetankkaus siis kunniaan (meillä tuntui aina olevan liian vähän vettä mukana kun ympäriinsä vaelleltiin). Muistakaa tilata joskus aterian päätteeksi Baijtraa (kaktuslikööri) - paikalliset juo ilman jäitä, turistit jäillä ;D Mä olen oottanut että joku tuttu menisi Maltalle ja toisi meille tuliaisia, mutta ei ole vielä livemaailman puolella tärpännyt ;)
VastaaPoistaTuo pappikysymys tuntuu jotenkin ihan uskomattomalle. Silloin viimeksi kun siitä oli taas kohinaa lehdissäkin, mietin että miten tuo voi oikeasti olla vielä nykypäivänä mahdollista ja kasasin syyn vain vanhojen äijien niskaan. Mutta näköjään ongelma ei ole pelkästään siellä. Outoa, tosi outoa.
Meillä saattoi ehkä olla vauvarokko, tai ainakin Siljan Maralla oli ja kun nää pökäleet hengaa niin paljon keskenään niin tauditkin tarttuu. Maralle tuli näppyjä, Limpsulle ei, kuume vaan vaivasi jonkun aikaa ja muuttui pian nuhaksi, joka ei tuntunut vaikuttavan muuten kuin lisääntyneenä unentarpeena ja rohinana. Ihmeellisesti noi pienet jaksaa kyllä öpeltää, vaikka olisivat kipeitä. Itse kipeänä makaisi mieluiten peiton alla ja katsoisi Sinkkuelämän tuotantokausia putkeen :)
VastaaPoistaJeesuksen äite tuota pappijuttua, voi herranhetteet! Mehän ollaan itse ihan pakanoita, mutta olen ollut usein ristiäisissä joissa naispappi kastaa, yksissä papitar oli viimeisillään raskaana. Se oli aika hauskan näköinen sen työasun kanssa, se maha. Että ei niinku voi tajuta, mitä pahaa on naisessa kastamassa lasta. Mutta yleensä patakonservatiivit perustelee agendansa älykkäästi "se nyt vaan on näin" tai "näin on ennenkin tehty" -tyyppisesti, eli mitään oikeita perusteluita on aika vaikea saada. Urpoa!
Voi pientä, toivottavasti kuumeilu ei peruuta teidän reissua. Meillä sairastettiin vauvarokko 4kk, mikä on poikkeuksellisen aikaisin. Kova kuume ja pilkutus tuli parin päivän päästä. Jos matkalainen vaan pysyy tolpillaan ja tuo rokko on kyseessä niin se on kuitenkin kai aika harmiton voimattomuutta lukuunottamatta.
VastaaPoistaToi evoluution selviämisnäkökulma onkin aika hyvä pointti tohon rokotukseen. Äänekkäimmät selviää :) Minä kun olin salaa aika ylpeä, että Tipu ei inahtanutkaan, vaikka verta ei saatu ekasta kantapäästä ja se täti pisti ja runnoi molemmat pienet käpälät lähes mustelmille. Lattiassa oli niin mielenkiintoinen kuvio, että se olisi vienyt huomion ydinpommistakin ; )
Näyttää onneks siltä, että vauvarokkoa se on, ja sekä lääkäri että neukkulantäti sanoivat, että matkaan vaan. Joten nyt sit vaan pakkaamaan!
VastaaPoistaKiitos Petuli kaktusliköörivinkistä, arvostan :)
Lupiini, joo älä muuta sano, en ymmärrä, mistä tota virtaa riittää. Saa nähdä, kuinka pilkulliseksi Igge muuttuu, toivottavasti se menee nopeesti ohi, niin päästään sit pulikoimaankin, varsinkin jos siellä tosiaan on kovin kuuma... Mitenköhän sitä muuten pääsis eroon siitä, että vaan jotenkin hämmentyy ihan hiljaiseksi, kun joku laukoo noita vähemmän fiksuja mielipiteitä? Tai siis jos se on joku konservatiiviäijä, niin ei mulle silloin tuota vaikeuksia argumentoida oman näkemykseni puolesta. Mutta jos vanhanaikainen, urpo mielipide sinkoaa melkein niinku omien (nuorehkojen, naisten, koulutettujen tms.) joukosta, niin jään usein vaan hoomoilasena miettimään, että ymmärsinköhän nyt ihan oikein.
Mama M, heh :) Me yritettiin kiinnittää huomiota autonavaimiin ja muihin normaalisti takuuvarmoihin tapauksiin, mutta ipana ei vaan sietänyt sitä, että sitä yritettiin pidellä paikallaan. Sen verikokeen kun ei pitäis tuntua juuri miltään, mitä tukee sekin, että Igge ei myöhemmin kotona reagoinut mitenkään, kun pistoskohta alkoi vuotaa uudelleen.
Mutta joo, reissuun päästään, mikä on kivaa!