Loma ja miten siltä palataan

Terveisiä Teneriffalta! Hengissä ollaan ja mukavaa oli. Myös kaikki kunnon Kanarian-matkan tuntomerkit täyttyivät, kuten se, että joku veti röökiä lentokoneen vessassa, matkustamossa taputettiin laskeutumisen jälkeen ja kohteessa yksi porukasta oksensi päälleen sekä koki lomaromanssin. Kohtasin myös jotenkin autuaasti unohtamani vitsauksen, ravintoloiden veemäiset sisäänheittäjät, ja olin vaihteeksi ajautua konfliktiin, koska juoksin ottamaan kiinni karkailevaa Iggeä sen sijaan, että olisin jäänyt tutkailemaan herran puoliväkisin tyrkyttämää ruokalistaa. (Kerran Thaimaassa eksyimme vastenmieliselle Patong Beachille, ja siellä jouduin ilmiriitaan erään basaarikaupustelijan kanssa, kun en jaksanut sietää törkeää käytöstä hiljaa ja kiltisti.)

Pingviini kohtaa lapsen.

Onneksi emme käyneet kyseisellä vähän vilkkaammalla rannalla kuin kerran, ja muuten olikin oikein leppoisaa. Vuokrattiin auto ja ajeltiin vuoristossa. Oksennusinsidentti aiheutui ilmeisesti yhdistelmästä liikaa nakkeja aamupalalla plus kiemuraiset tiet, ja päättyi siis siihen, että suuntasimme lähimmässä kaupungissa ostoskeskukseen etsimään Igelle uutta vaatekertaa. Igge kertoo tarinaa innokkaasti joka toiselle vastaantulijalle: "ajettiin papan Peat-autolla aika KOOOKEELLA, ja minulta tuli YÖÖÖÖÖK. laitettiin mamman paita päävve ja ottettiin kaukasta uuti paita ja houtut".

Igge vastasi myös reissun ainoasta lomaromanssista. Viimeisenä iltana palasimme hotellille yhdeksän maissa, ja hotellin baarissa oli vielä paljon lapsiperheitä. Tanssilattialla heilui erinäinen määrä pikkutyttöjä, ja yksi heistä kiinnitti Igen huomion. Tyttö oli luullakseni nelivuotias, pitkätukkainen ja keimaili röyhelöisessä flamencomekossaan. Igge katsoi näkyä hartaasti, ja sanoi minulle, että "mamma, tyttö on hiiiiieno".  Neitokainen ilmestyi nakottamaan Igen eteen, tapitti herraa silmiin ja otti kädestä kiinni. Pappaa tarvittiin hieman tulkiksi ja suostuttelemaan ujostelevaa kavaljeeria, mutta pian pariskunta pyöri villisti pitkin parkettia. Ja hyppi. Ja välillä juoksenteli. Igge halusi esitellä neidolle myös pikkuveljensä, joka puolestaan taputti riemuissaan isoveljen menestykselle naismaailmassa.

Paluu arkeen oli sitten sitäkin vittumaisempi, sillä heti paluuta seuraavana aamuna eli maanantaina mies lähti työpaikan kanssa Rukalle ja palaa vasta huomenna puoliltaöin. Igge ikävöi isäänsä ihan eri tavalla kuin koskaan ennen, aamulla ensimmäinen kysymys on, että milloin pappa tulee ja öisinkin reppana on heräillyt itkeskelemään papan perään. Eilen illalla Igge sanoi, että kun pappa tulee, niin "titten kaikki lakattaa pappaa". Kerroin, että rakastaa voi, vaikka pappa ei ole paikalla, ja riemastutti pikkuihmistä kovasti. Tänään ukkeli sanoi isälleen puhelimessa, että "pappa kom hem ja vänta (på) dej hää hemma" ja sen lisäksi selvitti muutenkin päivän tapahtumia Koffin hevosten kohtaamisesta tädin vierailuun ja autoleikkeihin. Minusta on vaan ihan valtavan kiehtovaa, että tyyppi nykyisin selvittää pitkiä lauseita molemmilla kielillä ja vaihtaa kieltä lennosta.

Maailman muruisimmat lomavarpaat

Onneksi yksinhuoltajuus lähestyy loppuaan, sillä hermoni eivät ehkä kestäisi tätä kovin paljon pidempään. Nyt on taas vähän helpompi hengittää, kun tänään Igellä oli hoitopäivä ja siskokin tosiaan kävi viihdyttämässä meitä illalla. Eilen oli muutamakin hetki, kun haaveilin voivani karata kirkuen ovesta ja jättää koko sirkuksen. Esimerkiksi, kun puistossa sisään tullessa vauva huusi nälkäänsä ja Igge spagetoi muuten vaan. Tungin hädässä vauvaan sosetta (se muuten syö, siitä lisää tuonnempana!) ja sotkin koko hemmetin valkoisen villahaalarin oranssiin Hippiin (siinä on nyt sitten hieno hippihenkinen batiikkikuvio, eiku ha, vielä parempi: bataattikuvio) ja Igge liukastui tuolilla keikkuessaan ja kiljui ja kaadoin maitopurkin päälleni ja Igge kieltäytyi syömästä ja kunn yritin saada sitä potalle, se ei halunnut luopua vaipasta, vaan huusi ja kaikki vaan kiljuivat ja kiukuttelivat ja joka paikassa oli sotkua ja lopulta tein sen, mitä kypsä, tasapainoinen aikuinen tekee. Heittelin puoli paketillista Muumi-vaippoja pitkin kylppärin seiniä, karjuin, että kuljesittensaatanavaipoissavaikkaarmeijaan ja paiskasin oven kiinni jättäen lattialla kirkuvan kaksivuotiaan sinne sisälle. Eikä kyllä vieläkään kaduta, paljon.

Ennen kuin soitatte lastensuojeluun, niin kerrottakoon, että menin kyllä heti takaisin ja pyysin anteeksi huutamistani ja sitten halittiin ja sovittiin että ollaan kavereita. Vähän myöhemmin Igge muuten meni ottamaan itse vaipan pois, ja kun kehuin, että olipa hienosti tehty, ootpa reipas, niin se sanoi, että ei mamma, ei vielä reipas, vaan kohta. Hetken päästä ipana kävi hakemassa kaapista puhtaat kalsarit ja tuli sitten ilmoittamaan, että nyt minä olen reipas, anna hai faiv, mamma!

Illalla olinkin sitten vaan itkuinen, kun riitelin miehen kanssa puhelimessa (se raivostuttava nettishoppailua harrastamaton yksityisautoilija ei ymmärtänyt yhteiskunnallista sekä henkilökohtaista tuskaani lähipostimme lopettamisesta ja siirtämisestä jonnekin jumalan selän taakse Jätkäsaareen) ja lapset eivät suostuneet nukkumaan. Tai korjaus, nukahtivat kyllä joskus ysin aikaan, mutta heräsivät ikäjärjestyksessä nuoremmasta vanhempaan klo 22 ja 23. Olin juuri saanut tehtyä iltapalan ja istahdettua sohvalle, kun se riivatun kiljuminen alkoi taas. Lillabo ei suostunut nukahtamaan uudelleen ja Igge itki isänsä perään. Lopulta olimme kaikki kolme meidän sängyssämme, Igge jo rauhallisempana, mutta Lillabo rutisi nukkumaanmenoa vastaan. Tuskastuneena huokaisin, että mikä hitto suakin nyt vaivaa, mihin Igge totesi hyvin rauhallisesti, että "mamma, Lillabo on pikkuvauva, titä pitää paijata". Öh, kiva, kaksivuotias neuvoo minua lastenkasvatuksessa. Ja oli sitäpaitsi ihan oikeassa. Sitten lapset nukahtivat, ja minäkin torkuin varmistellen tietenkin koko ajan, että kumpikaan ei putoa sängystä. Mutta ainakin oli hiljaista.

YH-kaaokseeni aivan viaton gorilla.

Ja niin, Lillabo on nyt kahtena yönä syönyt joskus yhdentoista maissa ja seuraavan kerran aamuseitsemältä! Hallelujah! Lupiinille siis edellisen postauksen kommentteihin tiedoksi, että meillä ratkaisun avain oli miehen loma. Mies syötti aina ensin pökäleelle soseet ja vasta sitten kuvioihin astuin minä maidonhajuineni. Ilmeisesti tyyppi tajusi, että isältä ei tipu muuta ravintoa kuin sosetta ja on parempi syödä se kuin olla nälkäinen. Ja siis mitä ilmeisimmin eduksi oli myös se, että en hätäpäissäni langennut joka kerta antamaan maitoa nälkätilanteessa "ensiavuksi", kuten kotiolosuhteissa helposti käy.

Että jotain positiivistakin siis. Huomenna on Lillabon kahdeksankuukautisneuvola lääkäreineen päivineen. Päivittelen kuulumisia ja vastaan Sadun nakkaamaan Vuoden mutsi -haasteeseen jahka saan ukon kotiin. Onhan tässä taas tullut hankittua painavaa matskua tittelin tueksi. Kun mies palaa, sanon sille Iggeä lainaten, että höödu pappa ukkeli, nyt tää mutsi lähtee katsastelemaan hääkutsuasioita ja bloggaa rauhassa ja kaupan päälle nukkuu ainakin yhden yön tulpat korvissa sohvalla. (Okei, Igge ei kyllä puhunut noista hääkutsuista ja muista, mutta aloitus oli siltä.) Kyl tää tästä taas, eikö?

Ja niin, kysymys vielä: mitä teen, kun lapsi vastustaa vaipasta luopumista? Vahinkoja ei tapahdu, jos vaan jotenkin saadaan ne kalsongit jalkaan. Tyyppi siis tietää kyllä, miten homma toimii. Jostain syystä vaipasta vieroittaminen on vaan vaikeampaa kuin tutista luopuminen aikanaan, ja olen aivan kypsä siihen kirottuun räyhään joka jumalan kerta, kun unilta herättäessä tai sisään tultaessa olisi aika heittää vaippa jonkkaan. Lisäksi ihmettelen, että saako lapsi jonkun kamalan trauman, jos sen pakottaa? Ja kolmanneksi: miten vieroitetaan lapsi pottapalkinnoista? Kiitos jo etukäteen!