22.6.2009

Sanottavat kortilla

Kirjoitin jo jussista ja muusta, mutta en olis jaksanut lukea sitä itsekään. Pää on pelkkää muusia ja höttöä. Tuntuu, että asiaa olisi vaikka kuinka, mutta sitten lopulta mulla ei olekaan mitään sanottavaa.

Remontti on kesken, bebbe vaan pyllistää mun joogausyrityksille, jalat on ihan mummukamaa, lantio on jumissa ja kukaan ei tyhjennä meidän tiskikonetta. Vaatteet ahdistaa, tekee mieli vaan loikoilla nakuna valkeissa lakanoissa, kunnes sekin alkaa kyllästyttää. Kaupungillakaan ei jaksa loputtomiin haahuilla, eikä siellä voi olla alasti.

"Lepää kun vielä voit", mulle sanotaan, mutta pahoin pelkään, että lepoa ei voi hankkia varastoon ihan loputtomiin. "Tee nyt niitä asioita, joista tykkäät" - entäs jos mä tykkäisin vaan tissutella skumppaa terassilla ja maata vatsallaan laiturilla? "Nauti ystävien seurasta" - mieluusti joo, mutta kun ne on kaikki töissä. "Hemmottele itseäsi" - mutta parasta hemmottelua on matkustaminen, ja se skumppa, ja sitä paitsi lomarahat menee kirjahyllyihin.

Viikkoa rytmittävät Naikkari- ja neuvolakäynnit, on fyssarin luentoa, verikoetta, synnäriin tutustumista ja perusneuvolaa. Loppuaika menee haahuillessa. Luen naistenlehtiä ja yritän vastustaa kiusausta ostaa kaikkia niissä ylistettyjä asioita. Vauvalehtiä en jaksa enää lukea, varsinkaan niitä odotusjuttuja. Tämä odotus alkaa olla niin loppusuoralla, että tekee mieli siirtyä eteenpäin. Olen fiksoitunut sektiopäivämäärään, enkä enää tiedä, miten reagoisin, jos vauva olisikin sitten kääntynyt oikeinpäin ja leikkauspäivän aamuna meidät lähetettäisiin kotiin odottamaan. (Toistaiseksi se kuitenkin istuu tuolla lääkärin mukaan "täydellisessä perätarjonnassa".)

Tuijottelen noita pieniä sukkia ja kaikkia vauva-asioita, joita meille on ilmaantunut. Mietin, että mllainen vauva noissa vaunuissa pian matkustaa? (Paitsi täydellinen tietysti, onhan se meidän.) Hitto että minä haluan nähdä jo tämän sisälläni melskaavan pienen ihmisen, silittää sen poskea ja nuuskia sen niskaa. Omituista, miten paljon voi kaivata jotain, jota ei ole koskaan nähnyt ja joka on tuossa ihan lähellä.

4 kommenttia:

  1. Hei Mups, niinä aikoina kun itse vasta kauhistuneena, jännittyneenä, yllättyneenä siitä että voiko raskaaksitulo oikeesti koskea 34 v. naista??? törmäsin blogiisi.

    Siitä asti olen kuulumisiasi seurannut, vaikka omassakin elämässä on muutoksia tapahtunut. Minä vielä nautin skumppaa ja käyn shoppaamassa, mutta raskaaksi tulosta ei ole tietoakaan (damn;) joten elän täällä jännityksessä ja odottelen uusia postauksia ja loppuhuipennusta! t. Masu

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla kuulumisia, kun ei itse oikein jaksa kirjoittaa.

    Olo alkaa olla jokseenki samanlainen, paitsi että mulle uni ja lepo vaan maistuu ja synnytys tuntuu etäseltä kun ei tiedä koska se on. Voi olla huomenna (arg, sairaalakassi on kyllä pakkaamatta) tai voi olla "joskus".



    Nauttisin mäkin jos voisin, mutta möhkö-muhkuna ainoo asia josta nauttii on lepo ja syöminen (jota ei saa harrastaa ettei liho turhaan) .

    VastaaPoista
  3. Niin hyvin sanottu.
    "nauti ja lepää"... mut kun ei nautituta eikä levätytä :( On vaan tyhmää ja kipeä ja inhottava olo. Ja todella, todella kipeä olo - haluaisin sanoutua irti koko tästä raskaudesta.

    Niin joo, miten meille "kävi" - ei vielä mitenkään. Kokoarviota aikaistettiin viikolla, eli oli siis jo viime viikolla. Terveyskeskus lekurin mukaan vain hiukan iso - 3200 ja la:n tienoilla n. 4000g Ja raivotarjonnassa. SF mittaan ei ottanut kantaa.

    No, eilen SF 40 edelleen (laski viime viikolla 38,5...) ja mulle painoa viikossa lähes 4 kiloa :o :o Paineet nousussa ja sen semmoista. Terveydenhoitaja teki sit lähetteen äitiyspolille - tsekkaavat nuo paineet ja tekevät käsittääkseni uuden kokoarvionkin sitten. Mutta joo, perätila ei siis ollut kyseessä, muuten asiat auki.
    Harmi ettei sulla ole kohtaa mistä pääsi lähettään meiliä - pistäisin sen salasanan kyllä. Mutta kun ihan julkiseen jakoon en halua tekstejäni.

    VastaaPoista
  4. Voi että tuli hyvä mieli teidän kommenteista! Kiitos kovasti! Utelias kun olen, niin ilahduttaa tietää, millaisia ihmisiä näitä purkauksia oikein lukee.

    Sairaalakassin pakkaaminen on mullakin käynyt mielessä, mut en oo saanut aikaiseksi. Koska eihän lapsi nyt voi tulla, kun sille on varattu aika kalenterista! :)

    Yllätysmamma, postia voi laittaa hupsankeikka@gmail.com - en ollut tajunnutkaan, ettei sitä osoitetta näy missään.

    VastaaPoista