15.6.2009

Välitilassa

Perätiladiagnoosi (mikä brutaali ilmaus) aiheutti välitilan. En tiedä, että mitä pitäisi odottaa. Kääntyykö se vai eikö se käänny ja jos se kääntyy, niin pysyykö se sitten oikeinpäin ja jos se ei käänny, niin mitäs sitten tehdään? Ja mitä tässä nyt sit uskaltaa tehdä, kun kätilö varoitti, että niin kauan kuin vauva on tulossa ahteriosasto edellä, mahdollinen lapsiveden meno tarkoittaa, että on asetuttava makuulle vaikka olisi ruokakaupassa ja hankittava ambulanssikyyti sairaalaan? Kaupungissahan se ei ole ongelma, mutta saaristo vähän arveluttaa. Sieltä ei kyllä makuuasennossa pääse pois kuin ehkä MediHelillä.

Ja en tiedä enää sitäkään, että miten päin toi tuolla nyt kellii. Tuntuu, että se on ihan etuperintakaperinkiemuralla ja milloin mitenkin. Liikkeitä on runsaasti (thank god), mutta ihan missä sattuu. En pysty loogisesti päättelemään, että onko se siellä pää ylhäällä, pää alhaalla vai kenties kyljellään? Ahdistaa.

Olen jo valmiiksi stressannut sitäkin, että jos vauva leikataan ulos, niin olenko mä sitten oikea äiti, kun en ole edes synnyttänyt? En ole itse koskaan edes tullut ajatelleeksi, että joku keisarinleikkauksella synnyttänyt EI sitä olisi, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Kauheet paineet siitä hommasta tulee, kun tuntuu, että joka paikasta vaan toitotetaan, miten tärkeää on, että lapsi saa syntyä alakautta. En tiedä, sen perusteella mitä olen perätilasynnytyksistä lukenut, niin siitä on luonnollisuus kuitenkin kaukana - paikalla on kai parikin lääkäriä ja kätilöt sun muut päälle, synnyttäjän ainoa vaihtoehto on ponnistaa jalat telineissä ja hätäsektioon siirrytään herkästi. Mieluummin sitten suunniteltu sellainen kuin täysnukutus ja liikaa dramatiikkaa.

Yritän järkeillä, että on ihan turha vatvoa asiaa liikaa ennen keskiviikkoa, voihan se olla, että bebbe yllättää ja onkin asettunut nätisti pää alaspäin. Vaan minkäs teet, kun oma pää ei tottele? Ja sama homma se, että tässä alkaa pikkuhiljaa kyttäillä kaikkia mahdollisia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, vaikka kuinka järki sanoo, että on ihan turhan aikaista mietiskellä moisia.

Plääh. Ulkonakin on kamala ilma, kotona on remonttikaaos ja mitään ei tapahdu. Lillun välitilassa, seuraan nilkkojeni turpoamista, odotan ja turhaudun. (Snickers-jäätelö ja hömppälehdet helpottaa kyllä vähän. Sokerihumala on jumala.)

EDIT:
1) Blogini eli jossain Tyynenmeren ajassa, nyt pitäis olla oikein.
2) Olen aivan unohtanut kertoa viimeisimmän kokemukseni nettishoppailusta. Ihastuin kuvan bodyyn nähtyäni sen jossain, ja lopulta bongasin sen täältä. Nyt etusivulla näyttää olevan ilmoitus, että koodilla JUNE saa alennusta 10 %. Silloin siinä oli joku koodi (muistaakseni TEN), joka oli juuri vanhentunut. Summamutikassa päätin kuitenkin kokeilla onneani kassalla, ja kokeilin paria eri sanaa (muistaakseni SUMMER ja tuo nyt voimassa oleva JUNE) ja jommallakummalla laskusta putosi pois 20 puntaa! Siis maksoin bodysta lopulta 2 puntaa + 6 puntaa postikuluja. Joskus käy tsägä. Olis varmaan pitänyt lototakin silloin.

5 kommenttia:

  1. Miltä kivikaudelta oot kuullut tuollaista soopaa, että nainen ei olisi nainen muuta kuin synnytettyään alakautta tai ylipäätään synnytettyään??? Sekö tekee naisesta naisen, että alapää venyy oikein kunnolla? Tottakai keisarinleikkaus on yhtälailla synnyttämistä!

    Monessa maassa nainen saa jo nykyään valita synnytystapansa, mutta Suomi elää näköjään vielä mennyttä aikaa. Kas kun ei saunassa synnytetä:D

    VastaaPoista
  2. Itsellä vähän samanlaiset tunnelmat - tosin, mun kohdalla perätiladiagnoosia ei ole tehty (lääkäri vasta ensi viikolla) mutta... viikko sitten (35+1) SF mitta näytti lukua 40 :o Liikkeiden perusteella en osaa yhtään pähkiä miten päin tuo nyt tuolla olisi, mutta noin suuri SF on saanut miettimään perätilan mahdollisuutta (+ se että mua ei potkita yhtään kylkiluihin)

    Kuulemma kannustavat kovasti alatiesynnytykseen myös perätilassa, mutta jos omalle kohdalle sattuu, niin se mikä on varmaa - ja se on aivan varmaa, että minähän en alateitse perätilassa olevaa synnytä. Jos vauvojen olis tarkoitus syntyä peppu edellä, ne kaikki syntyisivät niin. Ei tässä nyt kuitenkaan ole mennyt kuin muutama vuosikymmen, niin lapsia (ja äitejä) on menehtynyt perätilasynnytykseen että ei se kyllä järin luonnolliselta vaikuta :(

    Sairaanhoitaja ystäväni kertoi että sektio maksaa oliko se nyt sit about 3000 euroa... alatiesynnytyshän on käytännössä katsoen lähes ilmainen - et eiköhän tuossa ole se OIKEA syy, miksi alatiesynnytystä niin kovasti meille tarjotaan :( Se on raha mikä puhuu...

    Tsemppiä - ei yksi tapa synnyttää ole sen parempi kuin jokin toinenkaan. Tärkeintä on vauvan ja äidin turvallisuus.

    Yllätysmamma, viikolta 36+1

    VastaaPoista
  3. jaa... mä en sit kai äiti ollenkaa ookkaan. Ihme juttuja kyllä. :)

    Voin sanoa sen että sektiota ei kannata pelätä, siitä toipuu kyllä hyvin. Itse en olisi uskaltanut perätilasynnytystä tehdä. :) Mut jokainen tekee niinku parhaaks näkee.

    Ja kyllä sitä lasta rakastaa ihan yhtä paljo tuli se sitte alakautta, keskeltä tai sivusta... :D

    VastaaPoista
  4. Anonyymi, en mä ihan tarkkaan ottaen naiseudesta puhunutkaan, vaan äidiksi tulemisesta - joka ei tietenkään lopu synnytykseen. Ei kukaan ole suoraan sanonutkaan, että sektiolla synnyttänyt ei olisi oikea äiti, mutta välillä vaan ahdistaa, kun ainakin mulle on tämän raskauden aikana sitä "normaalisynnytystä" joka puolelta. Olen myös kuullut hurjan määrän erilaisia synnytyskertomuksia, mutta yksikään ei ole tainnut kertoa oma-aloitteisesti ja ylpeänä, että mulle tehtiinkin sektio. Ja kyllähän se oikeastaan onkin vasta se toissijainen vaihtoehto, ainakin mä uskon, että ilman lääketieteellisiä perusteita lapsen on paras tulla ulos ihan sieltä mistä se sinne menikin. :) Mutta kuten sanottu, esimerkiksi perätila on sellainen tilanne, että olen aika lailla samaa mieltä Elinaisen ja Yllätysmamman kanssa: en uskaltais lähteä kylmiltään kokeilemaan alatiesynnytystä. Erityistilanteissa sektiosta voikin siis tulla se paras vaihtoehto. Sekavaa joo, mutta niin on mun pääkin... :)

    Enkä mä siis missään nimessä itse ole sitä mieltä, että äitiys olis kiinni siitä, miten lapsi tulee ulos! Pääasia, että se sujuu turvallisesti, kuten Yllätysmammakin totesi. Harmi kun sun blogiin ei pääse ilman salasanaa, olis ollut kiva tietää, miten teillä käy! Mutta kerro vaikka täällä, miten kävi.

    Ja tämän romaanin loppuun vielä Elinaiselle iso kiitos siitä sun synnytyskertomuksesta. Kävin lukemassa sen uudelleen, kun tilanne selvisi, ja jotenkin se helpotti. Tuli sellainen olo, että sektiokin voi olla hyvä kokemus! :)

    Nyt sit ootellaan, mitä ne sanoo huomenna siellä ultrassa... Jänskää vähän, että miten tässä käy. Toivottavasti saadaan edes joku selvyys siihen, mitä on tulossa.

    VastaaPoista
  5. Ole Hyvä! :)

    Joo sektio oli ihan iisi juttu, voisin mennä sektioon uudestaankin. ;)

    Tulehan sitten kertomaan miten kävi!

    VastaaPoista