4.2.2010

Vauva harrastaa

Yhden pötkylän kanssa on helppoa lähteä kotoa ulos Suureen Maailmaan, ja Suuri Maailma tarjoaakin äideille ja vauvoille jos jonkinlaista ajanvietettä. Me ollaan Igen kanssa melkoisesti liikenteessä, melkein päivittäin käydään ainakin ulkoilemassa ja useamman kerran viikossa myös kahvittelemassa, lounastamassa tai harrastamassa jotakin vauva-aktiviteettia.

Harrastus onkin oikeastaan varsin osuva nimitys monillekin aktiviteeteille: meno on välillä vähän turhankin harrasta. Se on harmi, sillä vauva-äiti-harrastuksissa on minusta usein aivan loistavaa komiikkaa, mutta sille naureskelijaa katsotaan helposti vinoon. Harrastaminen on ilmeisen vakava asia, eikä sille parane nauraa. Hyi pois moinen epäkunnioitus ja eikun suorittamaan!

Mutta minua vaan alkaa aivan mahdottomasti naurattaa, kun esimerkiksi muskarissa mammat - minä mukaanlukien - hiihtelevät villasukissaan pökäleet sylissä pitkin jumppasalin lattiaa ja täti soittaa kanteletta ja laulaa kovin korkealta. Kuvitelkaa nyt! Vauvat lähinnä toljottavat hämmentyneen näköisenä kuka mihinkin, joku syö sormiaan, toisella valuu suupielestä metrin kuolajojo ja kolmas röyhtäilee kovaäänisesti. Igge tykkää lauluista ja loruista, mutta kun paikalla on muita vauvoja, hän keskittyy yleensä lähinnä tuijottelemaan heitä. Äidin epätoivoiset katsekontaktiyritykset (varhainen vuorovaikutus jne.) eivät paljon nappaa, kun lähistöllä PALJON mielenkiintoisempia asioita, kuten about samankokoisia kääryleitä, kattolamppuja tai omat sormet.

Entäs sitten nyt jo päättynyt vauvahieronta? Kaksi aikuista tätiä hieroi vauvanukkeja, ja me ringissä omia kullannuppujamme. Poikkeuksetta vatsan hieromisesta seurasi hurja piereskely (onneksi kuitenkin vauvojen taholta), ja rentoutuneet vauvat pissivät vuoronperään äitiensä päälle. Joku sai aina raivarin, johon puolet porukasta yhtyi samalla kun tädit yrittivät kertoa rauhallisella äänellä, miten esimerkiksi "ruotsalainen lypsäminen" suoritetaan oikeaoppisesti. Yritin ehdottaa, että eikö me voitais opettaa vauvoja hieromaan äitejä, mutta mua ei otettu oikein vakavasti. (Toisen kerran täti sanoi alussa, että no niin, nyt otetaan sitten vaatteet pois. Yritin keventää tunnelmaa kysäisemällä, että ai siis vauvoiltako, mutta täti ei oikein ymmärtänyt huumoria.)

Vauvauinti on oma - ja ymmärtääkseni myös Igen - suosikki, mutta onhan sekin aika huvittavaa. Pieni, lämmin allas täyttyy lähinnä innokkaista aikuisista, joiden seassa huljutellaan muutamaa uimapuvussaan kieltämättä melko hellyttävän näköistä ipanaa. Näiden reaktiot vaihtelevat iloisesta kiljunnasta kauhistuneeseen kiljuntaan. Osittain toiminta muistuttaa muskaria piireineen ja lauluineen, joskin sillä erotuksella, että tällä kertaa mukana ovat äitien lisäksi myös isät eikä kellään ole villasukkia. Eikä juuri muitakaan vaatteita.

En missään nimessä ylenkatso vauvaharrastuksia, pois se minusta. Minusta harrastaminen on hauskaa, etenkin kun epäilen, että tällainen touhuaminen ei onnistu ainakaan ihan samassa mittakaavassa, jos ja kun lapsia toivottavasti on joskus tulevaisuudessa ainakin kaksi. Ja toki suurin osa suhtautuu asioihin ihan rennosti. Mutta miksi joukossa lähes aina on niitä, joiden on ihan mahdotonta nauraa vähän itselleen? Miksi joillekin jopa vauvan kanssa touhuaminen tuntuu olevan suoritus, jota ei saa pilata nauramalla? Melkein kuin pääasia olisi, että kaikki tehdään ohjekirjan mukaan, eikä suinkaan se, että tekeminen olisi hauskaa...

9 kommenttia:

  1. Älä muuta sano! ihmetyttää muskarissa kun jotku äitet ei ees laula, vaan vakavalla naamalla istuu / hiihtää mukana kun muut laulaa.

    VastaaPoista
  2. Buahhaahahhaa! Meillä muskarissa joikataan ja se on kaikkien vanhempien (etenkin niiden muutaman isin) mielestä pelkästään kiusallista, mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään..itse en pysty olemaan hihittämättä, on se sen verran koomista!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tsihhihhii! Meillä vauvauinti meni aivan täydellisen poskelleen, Limppu huusi kuin pistettävä sika heti kun se oli riisuttu uimahoususilleen. Emme ole vielä menettäneet toivoa, mutta kyllä se vissiin niin on, että kaikki vavut eivät uinnista ala tykätä. Oon harkinnut Kirppanoiden vauvaetnotanssi-johonkin menoa, olis ihan kiva katsoa itseään uimapuvussa ilman että alkaa heti näyttää keskisormea peilikuvalleen... Limppu kun on selkeästi vielä iässä, jossa kaikki fyysinen aktiviteetti rauhoittaa ja viihdyttää.

    Mä odotan edelleen vauvamuskarissa, milloin eka pötkylä rylpsäyttää puklut kesken vauvatanssin. Käydäänköhän me muuten samassa, siellä Hämeentiellä? Meidän Limpun tunnistaa yleensä punaisista sukkahousuista ja siitä, että se alkaa melskata jossain vaiheessa muskaria ja sitä pitää rauhoitella :)

    (piti dellata edellinen kommentti koska paljastin Limpun oikean nimen, ehhhhh)

    VastaaPoista
  5. Hih, sellaistahan se vähän tuntuu olevan. Meilläkin hiihdellään muskarissa villasukissa ja yritetään tapailla laulujen sanoja. Ja..... meidän typy heitti puklut kesken piiritanssin!!kaikki huusi kauhuissaan "iik, puklua, älkää vaan astuko siihen...."....heh.

    Ja se uinti.... ei oikein tahdo lähteä.... se on juuri niitä kauhun kiljahduksia kun tuikataan tyttö veden alle..... ja hauskaa on ;) Kenellä??

    Mutta sit taas olen ajatellut, että ehkä nuo harrastukset tässä vaiheessa onkin enemmän äideille. Pientä tuuletusta ja virkistystä.

    VastaaPoista
  6. Tsih, ihana postaus, nauran täällä vedet silmissä! :D Mitään en osaa asiaan sanoa, kun me ei harrasteta mitään Moonan kanssa, juurikin siksi, että mä olisin vaan kuitenkin se, joka naurais kippurassa tilanteen koomisuudelle ja aiheuttais yleistä pahennusta. Parempi jäädä kotiin vaan :D

    VastaaPoista
  7. Hehe, mä ARVASIN että tätä lukee sellaiset ihmiset, jotka ymmärtää mun tuskan. :) Mua kans alkaa kikatuttaa joka kerta ja sitten mua mulkoillaan paheksuvasti. Ainakin siltä tuntuu.

    Lupiini, joo käydään ilmeisesti samassa. Mä oonkin vähän miettinyt, että josko te olisitte te, päättelin kukkateemasta! :) Me istuttiin viimeks sen ainoan isän vieressä ja Igge ei meinannut luopua marakassistaan. Me tullaan esittäytymään ens kerralla!

    Rusakko, :) Luulis että vauvaperheissä ei pienet puklut enää aiheuttaisi mitään kiljuntaa... Tai ehkä ne kiljuu kotonakin, mistä sitä tietää!

    VastaaPoista
  8. No sitä mäkin ihmettelin, että kuinka pieni puklu lattialla niin säikäytti :))

    VastaaPoista
  9. Vaikka vauvaa minulla ei olekaan, niin minäkin nauroin vedet silmissä. :D Kiitos tästä ilosta!!

    VastaaPoista