19.1.2012

Kotiäitivuosien hinta?

Olin kuullut, että kotona lasten kanssa vietetyistä vuosista on joskus maksettu korvausta avioeron yhteydessä ihan tuomioistuimen päätöksellä. Nykyään kompensaatioon voi olla oikeutettu myös avoliiton päättyessä, jos se on kestänyt yli viisi vuotta tai parilla on yhteisiä lapsia.

Tämä nousi esille, kun mietin avioehtoasiaa. Jotenkin kuvittelin, että eipä siinä minun kohdallani kovin suurista summista kuitenkaan voi olla kyse. Kun mies oli vähän sitä mieltä, että kotiäitivuosien korvaaminen perustuu vain tunteisiin, ei taloudellisiin faktoihin, päätin huvikseni laskea, paljonko miinukselle tuloni jäävät, kun olen kotona lasten kanssa enkä paiski hommia aikuisten töissä.

Laskin siis, mitä olisin tienannut kolmessa vuodessa (tulen olemaan kotona yhteensä noin kolme vuotta - opintovapaatani en näihin sisällyttänyt, vaikka siitäkin osa menee lastenhoitoon), jos olisin saanut palkkaa suunnilleen sen, mitä kanssani samalla tittelillä samassa firmassa tienataan. Tarkistin, mikä olisi ollut veroprosenttini ja vähensin summasta verot. Laskin myös yhteen käteen saamani äitiys- ja vanhempainpäivärahat sekä kotihoidontuen. Vähensin tämän summan palkkalaskelmasta, ja arvatkaa huviksenne, paljonko erotus on.

YLI SEITSEMÄNKYMMENTÄ TUHATTA (70 000) EUROA.

Oho.

Tietenkään kaikkea ei voi mitata rahassa. Tietenkin mies on maksanut huushollimme kuluista enemmän. Tietenkin tämä on myös oma valintani. Ja kyllä, tiedän, että pestini on kohtuullisen hyvätuloinen, mutta ei se liksa mikään poikkeuksellisen korkea ole.

Joka tapauksessa ei kai ole ihan kamalan epäoikeudenmukaista vaatia panostuksesta jotain hyvitystä, jos liitto päättyy eroon? Helvetti vieköön, kyllä pitäisi olla laissa säädetty, että kotona olleelle vanhemmalle kuuluu automaattisesti joku hyvitys, jos toinen menee ja jättää toisen rannalle ruikuttamaan. Mitenköhän näitä summia on laskettu oikeuden päätöksissä?

Tässä laskelmassa ei ole edes huomioitu mahdollisia ylennyksiä, palkankorotuksia ja muita vastaavia seikkoja. Silti summa on kai vähintäänkin merkittävä. Tai en tiedä teistä, mutta minusta se on aika lailla tähtitieteellinen.

Minun oli tarkoitus ostaa syksyllä 2008 asunto ja laittaa se vuokralle, mutta sitten pissin tikkuun ne kuuluisat viivat. Laitoin suunnitelman jäihin toistaiseksi. Nyt snadisti harmittaa. Olisin vallan mainiosti voinut maksaa lainanlyhennykset vuokratuloilla ja vanhempainrahalla ja tarvittaessa pyytää mieheltä ihan hyvällä omallatunnolla avustusta.

No, lakkaanpa ainakin potemasta huonoa omaatuntoa siitä, että mies on maksanut silmälasini sekä viime vuosien ulkomaanmatkat. Ei tämä ole ihan ilmaiseksi tullut minullekaan.

Sanottakoon nyt vielä, että en vaihtaisi näitä vuosia 75 000 euroon. Voin kuitenkin vannoa, että kyllä noin hypoteettisesti vituttaisi, jos mies lähtisi jonkun lumpun matkaan ja huomaisin olleeni lähinnä ilmainen lapsenvahti ja kotiapulainen. No, siis vituttaisi varmaan muutenkin, mutta eipä se ainakaan vähentäisi katkeruutta.

Mutta miten tämä sitten pitäisi ottaa huomioon avioehdossa? Mikä on kohtuullista? Miksi hitossa en ole tajunnut aikaisemmin miettiä tätäkään asiaa? Jotenkin olen elänyt vaan siinä ajatuksessa, että kaikki lutviutuu ja onhan meitä tässä kaksi aikuista. Kahden lapsen, tulevan avioliiton ja myös muutamatkin lähipiirin eroprosessin seurauksena minulle on pikkuhiljaa valjennut, että tässä elämäntilanteessa pitäisi varmaan ajatella myös ikävimpiä skenaarioita. Vaikka se onkin ahdistavaa.

19 kommenttia:

  1. Minua jännittää ihan hirveästi, kun olen hoitanut oman osuuteni lainanlyhennyksistä ja muista kuluista ihan normaalisti vaikka olenkin vanhempainvapaalla. Tämä tietty tarkottaa sitä, että mulle ei jää käteen mitään vanhempainrahasta ja miehelle tietenkin jää aika paljonkin. Meillä on käytännössä aika sama palkka työssäollessa.

    Pitäisikin varmaan laskea tuo hinta omaltakin kohdalta. Minähän olin osa-aikaisella hoitovapaalla lähes vuoden, joten kyllä siitäkin tulee tulonmenetyksiä.

    Meillä vaan on ainakin niin, että mies pitää "kotiinjäämistä (siis hoitovapaata) minun omana valintana ja hän olis valmis viemään lapset hoitoon, joten en tiedä kuinka paljon voi vaatia toiselta kompensaatiota "omasta valinnastaan".

    Miten sen eläkkeen kanssa muuten? Olet menettänyt jonkun verran eläkettäkin. Minusta sekin pitäis kompensoida jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi eläkehomma on mulle ihan harmaata aluetta. Pitäis kyllä ottaa selvää!

      Mulla tää ajatus lähtee siitä, että on epäreilua, jos erotilanteessa toinen jää selvästi huonompaa asemaan, vaikka perhettä ja huushollia on rakennettu yhdessä. Siis mun mielestä ei oo oikeudenmukaista, jos toinen on jo valmiiksi varakkaampi ja sit eron jälkeen ikäänkuin palataan ihan nollaan, vaikka toinen olis kantanut oman kortensa kekoon just esim. hoitamalla kotona lapsia. No, toivotaan, ettei tällasta tarvi koskaan käytännössä miettiä!

      Poista
  2. Hupsistakeikkaa, erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe!

    Mulla on Iiriksen kanssa samantyyppinen tilanne: omat lainanlyhennykseni asunnonpuolikkaasta olen maksanut koko ajan ja maksan (säästöillä) hoitovapaallakin. Hoitovapaalla muutaman kuukauden ollessani mies maksaa meidän juoksevat menot (ruuan sekä pätkän tarpeet ja vaatetuksen), normaalisti ne katetaan 50/50 yhteiseltä taloustililtä. Muutoin ollaan omissa rahoissamme ja veloissamme, sen verran samapalkkaisia kuitenkin ollaan. Eipä tullut edes mieleen, että mies olisi kartuttanut mun omaisuuttani maksamalla mun lyhennykset alipalkatussa duunissaan edes näiden parin kuukauden ajan. Periaatekysymyshän se meidän tapauksessa olis ollutkin, sen verran pienistä rahoista on kyse.

    Tilanne olisi varmaan toinen, jos palkkaeroa olisi reilusti ja meistä jompi kumpi olisi pitkään hoitovapaalla. Nyt mun taloudelliset menetykset jäävät aika pieniksi ainakin tämän yhden lapsen kanssa, sillä ansiosidonnaiseni vanhempainvapaalla ei ollut merkittävästi pienempi kuin palkkani, kiitos hyvinpalkatun edellisen duunin. Käytännössä siis neljän kuukauden palkka, lomarahat ja eläkkeet päälle. Ja mieskin pitää isäkuukautensa ihan yksin eikä mun kanssani lomaillen, joten ottaa sekin edes vähän takkiin taloudellisesti.

    Sen sijaan mä kärsin tällä hetkellä jonkinasteisesta paskamutsi-dilemmasta kun olen palaamassa töihin pätkän ollessa vuotias osin taloudellisista syistä. Meidän pienehköillä palkoilla ei vain yksinkertaisesti ylläpidetä kohtuullista elintasoa pk-seudulla, jolleivät molemmat kanna korttaan kekoon. Saatan olla jonkun mielestä materialisti ja itsekäs ääliö kun ylipäätään haluan pitää jonkinlaisesta elintasosta kiinni lapsen hyvinvoinnin kustannuksella, mutta uskon vakaasti, että lapsi voi paremmin hyvinvoivassa perheessä kuin taloudellisia murheita märehtivien vanhempien kanssa. Enkä pidä reiluna myöskään sitä, että mies yrittäisi huolehtia taloudestamme tekemällä ylitöitä, kun mulla on mahdollisuus palata takaisin omaan melko vapaaseen työhöni, jonka aion kyetä hoitamaan vähän kevennetysti ja osin kotoa käsin.

    Naimisiin olisi meidänkin mielestäni syytä mennä, ja avioehtokin pitäisi olla. Projekti on vielä vähän vaiheessa. Jään seuraamaan mielenkiinnolla, miten teillä etenee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tietysti kuvioon vaikuttaa just tulo- ja varallisuuserot. Meillä yhteinen ajatus on se, että niin kauan kuin ollaan samaa perhettä, myös talous on yhteinen. Mut sitten, jos jostain syystä ei enää oltais, niin kuten tossa Iirikselle kirjoitin, tuntuu aika epäreilulta, että mä tipahtaisin vähän niin kuin tyhjän päälle ja mies vaan porskuttaisi, vaikka mäkin olen tavallaan antanut ihan merkittävän taloudellisenkin panostuksen tän perheen rakentamiseen.

      Tää ajatus perustuu tämänhetkiseen tilanteeseen - on hyvin mahdollista ja todennäköistäkin, että meidänkin tulo- ja varallisuuserot ainakin jonkun verran tasoittuu. Ainakin jos mä satun voittamaan lotossa, heh. :)

      Poista
  3. Asuimme pari vuotta ulkomailla miehen työn takia, ja silloin minulla oli vain vähän tuloja. Yhteisestä sopimuksesta mies maksoi minulle silloin korvausta menetetystä ansiosta ja eläkkeestä. Ajattelen että jotain samantyylistä on kehiteltävä, jos meille tulee lapsia ja jos olen sen vuoksi poissa palkkatyöstä pidempään kuin hän. Eihän sillä niin merkitystä niin kauan kuin yhdessä ollaan, mutta jos...

    VastaaPoista
  4. Mä en ole tullut ajatelleeksi tuota tulonmenetysasiaa kotona olon vuoksi. Me ollaan siis naimisissa ilman avioehtoa. Ensimmäinen yhteinen asunto ostettiin ennen naimisiinmenoa ja ollaan molemmat sijoitettu asuntoon yhtä paljon henkilökohtaista pääomaa ja omistukset menee puoliksi.

    Meillä kaikki rahat tulee yhteiselle tilille ja siitä maksetaan lainat ja muut juoksevat menot. Siitä sitten siirretään henkilökohtaisille tileille "omaa rahaa". Miehellä on isommat ansiotulot, mutta mulla on palkan lisäksi muita tuloja, jotka kompensoi tuloeroa jonkin verran.

    Ei olla ikinä ajateltu, että meillä mies jotenkin maksaisi mun puolesta. Me päätettiin lasten tulon jälkeen, että meillä on yhteiset rahat ja tulot vaihtelevat vuosien saatossa. Nyt meillä on vähän vähemmän rahaa, kun en ole töissä, mutta se on meidän molemman mielestä hyvä asia, että rahaa ja säästöjä on sen verran, että voin olla pitkään kotona. Jostakin ollaan luovuttu, mutta se on meidän yhteinen "menetys".

    Meidän tilanne on varmaankin sen vuoksi "helppo", että meillä on molemmilla yhtä paljon omaisuutta ja tulotkin on loppupeleissä lähellä toisiaan. Avioerotilanteessa siitäkin kyllä varmaan saisi riidan aikaiseksi, jos oikein yrittäisi, mutta ainakaan vielä ei ehtoa olla laatimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tosi paljon selkeämpää, kun omistukset ja tulot ja muut on samankaltaiset. Me asutaan miehen kokonaan omistamassa asunnossa ja tuloissakin on - varsinkin tässä viime vuosina! - aika reilu ero. Etenkin kun mies tosiaan on sen 8 vuotta vanhempi, olettaisin, että mullakin on 8 vuoden päästä vähän reilummat palkkatulot.
      Mulle oli kyllä suoraan sanottuna yllätys, miten iso toi palkkatulon menetys on. Ainakin tästä oli se hyöty, että en pode niin huonoa omaatuntoa siitä, että mies maksaa yleensä kaikki suuret hankinnat ja just esim. lomamatkat.
      Ja joo, avioerotilanteessa epäilemättä saa riidan aikaan ihan mistä vaan. :)

      Poista
    2. Jos parilla ei ole avioehtoa, niin avioeron hetkellä koko parin omistama omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Sitten varakkaampi puoliso maksaa tasinkoa sille jonka nimellisessä omistuksessa on vähemmän kuin puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Eli yhdessä kartutetut varat jaetaan kyllä puoliksi erotilanteessa. Siksi mielestäni jossain määrin tämä tulonmenetyskin tulee kompensoiduksi jos mies on työvuosinaan takonut rahaa (ja säästänyt sitä tai ostanut sijoituskohteita) vaimon hoitaessa lapsia kotona. Avioehdolla asiat toki voidaan sopia miten vain puolisoiden välillä, mutta ei tuo laki aivan sokea ole tämän asian kannalta.

      Poista
    3. Joo toi on totta. Mutta miten sitten osoitetaan, mitkä asiat on hankittu palkkatuloilla, mitkä taas esim. perinnöllä tai pääomatuloilla? Tosin kyllä kuulemma avioehtokin voidaan ohittaa, jos tilannetta pidetään kohtuuttomana esim. just kotona lapsia hoitaneen puolison kannalta.

      Poista
  5. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ilmeisesti tällä mieheltä saamallani korvauksella ei avioeron sattuessa kuitenkaan olisi mitään merkitystä, koska meillä ei ole avioehtoa ja kaikki menisi kuitenkin puoliksi. Mutta se tuntui meistä kuitenkin hyvältä ajatukselta, koska meillä on omat tilit ja rahat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä toi kuulostaa joka tapauksessa reilulta! Mitenköhän menis muuten sellainen, jos säästäis esim. tollasia rahoja eläkerahastoon - meniskö nekin puoliks avioerotilanteessa? Toisaalta siis tietenkin kaikki on ihan sopimusjuttuja, eihän sitä ositusta oo pakko tehdä tasan 50-50 jos hommasta sovitaan jotenkin muuten.

      Poista
  6. Kun me sitten virallisesti jostain liitosta erotaan, mä joko palkkaan sut mun lainopilliseksi neuvonantajaksi tai tuon pullon skumppaa, siis oikeaa samppaanjaa tietysti, siitä syystä että autoin just oikealla hetkellä avaamaan silmiä vähän lisää. Olin ihan liian laiska miettimään asioita todella, vaikka ne mielessä pyörikin.

    Mä harrastin myös pikamatikkaa ja aika samassa kokoluokassa pyöritään. Kolme vuotta kuluu täälläkin kotona, vaikka välissä duunissa pyörähdinkin. Ekana vuonna tein hulluna omia pikkubisneksiä, joten se vuosi oli vielä kotonaolosta huolimatta kohtuullinen. Viime vuoden ja kuluvan tulonmenetykset alkaa vasta valjeta.. Ai minäkö huoleton raha-asioissa.

    Joka tapauksessa olet tärkeällä, pian kansanliikkeeseen verrattavalla, asialla pohtimalla tätä huolella. Kyllähän näille vuosille tosiaan joku hintalappu kuuluu.

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Shamppanjaa, kyllä! Olisin kyl valmis ottaa ihan ilman eroakin joskus. :)

      Poista
  8. Tähän kotona olemiseen ja eläkkeeseen... Eläkehän ei kartu vanhempainvapailla, käsittääkseni? Mutta sellaisestakin olen kuullut, että jos toinen vanhemmista (=äiti) jää kotiäidiksi, niin työsskäyvä vanhempi (=isä) maksaa kotivanhemmalle vapaaehtoista eläkevakuutusta. Ei pöllömpi järjestely, sanoisin.

    Kiitos näistä pohdinnoista sinulle sekä Iskunvaimentimelle, nämä on ollut todella hyviä ja ajatuksia herättäviä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein tiedä tota eläkehommaa, pitäis kyllä ottaa selvää. Sitä mä jo jossain aiemminkin pohdin, että mitenköhän noi eläkevakuutukset sitten erotilanteessa, jos avioehtoa ei oo? Meneekö sekin sijoitus puoliks?
      Kiitos kiitoksista ja kommentista, on ollut ajatuksiaherättävää ja kiinnostavaa lukea näitä ilahduttavan monia kommentteja aiheesta!

      Poista
  9. Meillä kyllä mies on mun kotonaolon ajan maksanut suurimman osan asuntolainasta ja yhteisistä menoista (tasattu homma niin, että molemmille jää about saman verran puhtaana käteen rahaa kuukaudessa). Siksipä en voisi itse vedota tällaisiin laskelmiin. Ja toisinpäin: kun mies oli hoitovapaalla, niin mä maksoin enemmän.

    Avioehto kyllä on ollut meilläkin mietinnässä, pitäisi vain saada aikaiseksi. Erityisesti siksi tuli se esille, kun on ajateltu osakesijoittaa ja arvo-osuusrahastoa ei voi ottaa molempien nimiin. Ja kyllä mä en ymmärrä ollenkaan, että miten yhteisillä rahoilla tehdyt sijoitukset olisivat vain joko mieheni tai minun nimissä. Avioehdolla tuon saisi sitten kätevästi oikaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä pointti noi rahastot kans! Ja tietenkin on eri juttu, jos mies on maksanut esim. sitä asuntoa teidän molempien nimiin. Mun korviin toi kuulostaa ihan reilulta peliltä.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista