20.9.2012

Kamera, valot, PAIKKA!

Minä en tajua yhtä juttua. No en kovin montaakaan juttua, mutta esimerkiksi tätä: miten ihmeessä kuvapainotteiset äitibloggaajaihmiset (tai ihmiset ylipäätään) onnistuvat ottamaan niitä seesteisiä poseerauskuvia? Siis tiedättekö, lapset nakottavat jossain dekolehtimäisessä ympäristössä tyylikkäissä, tahrattomissa, muka-huolimattomattomissa vaatteissaan sen näköisinä kuin hetki olisi vangittu ihan huomaamatta, kesken jonkun kehittävän, yhteisöllisen puuhastelun?

Minun lapsistani ei saa sellaisia kuvia, eikä edes vähän vähemmän täydellisiä yhteiskuvia. Ei ole saanut sen jälkeen kun pikkuveli sai jalat alleen. Onnistuneiden yhteisotosten määrä viime kuukausina on tasan nolla. Ne eivät kertakaikkiaan pysy sekuntiakaan paikallaan yhtä aikaa.

Tänään(kin) taas yritin. Lopputuloksen näette alla. Ei tule minusta lastenvaateblogistia, ei. (Paitsi että ei tulisi kyllä muutenkaan, kun olen tällainen muinaisjäänne old school -bloggari. Pelkästään kuvien käyttäminen ylipäätään on vähän siinä ja siinä. Ei vaan kuulkaa tehty sellaista silloin vuonna 2005, kun ensimmäisen kerran kirjauduin Bloggeriin, paitsi ehkä neuleblogeissa, joita itsekin silloin muodikkaasti hyljeksin.)


18 kommenttia:

  1. Neulebloggari 2005 täällä myös hei vaan ;) järkkäri on ihan pop, se on tarpeeksi nopea saamaan lapset samaan kuvaan-kännykällä en siihen pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, sä oot siis aloittanut kuvahommat jo silloin :) totta että kännykällä kuvaaminen on ihan toivotonta (kuten kuvasta näkyy) mut kyllä vaan jotkut näyttää silläkin onnistuvan. Mulla on ihan kohtuullinen superzoom myös mut sekään ei meinaa pysyä perässä, kun en yksinkertaisesti ehdi painaa nappulaa ennen kuin jompi kumpi heiluu ko johonkin suuntaan. Järkkäri on hankintalistalla mut sen ongelma (samoin kuin nykyisenkin kamerakameran) on koko, en vain jaksa rontata sitä mukana... Muistelen vaan kaiholla että voi kun niitä vauvoja oli niin helppo kuvata!

      Poista
    2. Mäkin luulin, että järkkäri olisi hankala, mutta ekalla reissulla (vaellus ulkomailla + kaupunkilomailua siinä sivussa) todettiin ettei muuten ole. Muovipussiin vain ja olkalaukkuun. Mahtuu hyvin sinne vaippojen ja harsojen sekaan. ;) Enkä kyllä vaihtaisi enää muuhun, tulee sillä niin paljon parempia kuvia ihan vain auto-toiminnollakin.

      Ja vauvoissa on se tylsä puoli, että ne aina vain köllöttää eri vaatteissa eri taustalla ilman varsinaista actionia. Odottelen, että toi kakkonen alkaisi jotain puuhatakin, niin tulisi vähän variaatiota valokuviin.

      Poista
    3. Reissussa meilläkin on yleensä vähän isompi kassi, mut arjessa mulla on tapana kuljettaa mukana vaan sellasta ihan pientä laukkua, johon mahtuu just avaimet, kortit, kännykkä ja tunkemalla yks vaippa. Hoitolaukkua en oo käyttänyt tän toisen kans ollenkaan... :) En vaan jaksa kantaa sitä isompaa kameraa (kooltaan siis noin järkkärin luokkaa) ihan päivittäin.

      Totta toikin, että vauvat voi olla vähän tylsiä. Mut ainakaan ne ei heilu mihinkään! Kahden marakatin kuvaaminen on ihan mahdotonta, ainakin jos yrittäis saada edes yhtä vähemmän "elämänmakuista" kuvaa. Ehkä mun pitäis viedä noi valokuvaajalle, jos vieras ihminen vaikka tekis sen, että ne olis sekunnin paikallaan...

      Poista
    4. Mulla ei oo hoitolaukkua ollut koskaan... ;) Mut muuten on aika isot laukut olalla. Mulla on rattaissa myös se aisaan viritettävä verkkokassi. Se imaisee kyllä kaiken sisäänsä. Myös kameran.

      Poista
  2. No mut hei toi pikkukuva tossa alaoikeella on tosi kiva, ja se vois olla lastenvaateblogista! :) Not bad. Ja mun silmiin tuo on kuitenkin sitä aidointa arkea, harvalla ne dekohetketkään yhtä, kahta kuvaa kauemmin kerrallaan kestää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Piti oikein itsekin uusiks katsoa, että millainen kuva se on. Mun alkuperäinen idea oli saada kuva, jossa näkyis molempien naamat ja lähettää se herrojen isälle. Kuvittelin epäonnistuneeni, mut oikeestaanhan nykyisin ei ole epäonnistuneita kuvia, on vaan privaatti- ja blogikuvia. :)

      Poista
  3. Musta noi sun kuvat on just hyviä. Niinku sellasia.. todellisia :D

    VastaaPoista
  4. Joo-o, erityisesti toi, jossa isoveli ilmeisesti työntää sormeaan pienemmän nenään.. :D

    VastaaPoista
  5. Meillä on nyt ihan lähikuukausina tapahtunut muuten sellainen ilmiö esikoisen kanssa (reilut 2-v), että se on alkanut poseerata. Oli jotenkin niin kiva, kun tähän saakka se oli aina aidosti kaikissa kuvissa. Nyt tulee sellanen poseeraushymy tosi herkästi. Mistäköhän ne sen oppii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on nähnyt Huippumalli haussa...? :) Mun kolmevee ei kyllä osaa poseerata, mut kyllä se nykyään saattaa sekunnin katsoa kameraan jos pyydän. Ongelma on vaan se, että sit kun yritän maanitella toista siihen niin isommallakin loppuu jo kärsivällisyys. Mut omia kuviaan molemmat jaksais ilmeisesti katsoa vaikka kuinka! :D

      Poista
    2. :) Toivottavasti ei kuitenkaan omaksu mitään catwalk-astelua.

      Meillä hitti on myös kännykällä kuvatut videopätkät. Ei vois hauskempaa ajanvietettä olla kuin katsoa niistä omia touhujaan. Onkohan ne vielä teininäkin samanlaisia? Mä ainakin inhosin itseni näkemistä videolta (no, inhoan vieläkin). Ehkä näille nykyajan lapsille kehkeytyy luontevampi suhde omaan esiintymiseen kun heti pienestä oppii...

      Poista
  6. Joku täällä jo ehdottikin järkkäriä. Nykyään on saatavana myös tosi kätsyjä järkkäreitä jotka ei tosiaan paina niin paljon ja vievät taskupokkarin verran tilaa. Kannattaa tsekata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ajatus on kyllä käynyt mielessä. Ehkä mun pitäis kirjoittaa joulupukille...! :)

      Poista
  7. Noi sun kuvat on just hyviä. Ihan tavallista, normaalia arkea.

    Mun ongelmani sen lisäksi, etten tajua, miten ne saavat ne sisustuslehtikuvat aikaan on vielä se, etten tajua MIKSI sitä tehdään? Nolona tunnustan, että en ymmärrä tätä ilmiötä, että esitellään täydellisiä sisustuksia ja siihen kauniisti sointuvia, sävysävyyn mätsättyjä lapsia ja lemmikkejä.

    Mietin aina, että mitä tuolla huolellisesti rakennettujen kulissien takana oikein tapahtuukaan? Ja miksi ihmeessä ihmiset haluavat antaa itsestään sellaisen kuvan? Mistä se teennäinen "näyttelemisen" tarve oikein kumpuaa?

    Onhan näitä ollut aika karuja esimerkkejä julkisuudessa, että on rakennettu idyllinen kuva nettiin tai Glorian Kotiin ja todellisuus on ollut jotain muuta. Mietin aina, miksi esittää jotain idylli-teatteria?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tämä oli yhtenä metatason ajatuksena mullakin. Oon kovasti tässä viime aikoina miettinyt, että miksi joskus käun niitä täydellisen elämän kuvia katselemassa, kun niistä tulee vaan ärsyyntynyt olo. Toisaalta joskus kyllä huvittaakin, kun jotkut ihan överijutut tuntuu kumpuavan siitä, että kirjoittaja itse on niin koomisen tohkeissaan elämästä, joka nyt kuitenkin on sitä sokerikuorrutusta lukuun ottamatta aika tavallista. Virheettömyys on tylsää. Mutta jostain tuntuu aina löytyvän niitä innokkaita opetuslapsia, jotka vakuuttelevat koko ajan kirjoittajan erinomaisuutta ja huutavat heti kuorossa, että kateelliset ne vaan panettelee, jos joku uskaltaa olla eri mieltä. Olen oikein tutkiskellut itseäni tässä asiassa, enkä keksi, että mistä olisin kateellinen, joten kai se on vaan se teennäisyys, joka ärsyttää.

      No, onneksi tietysti voin itse valita, mitä luen, ja välillä ruoskinkin itseäni siitä, että miksi mä silti käyn välillä salaa lukemassa jotain roskaa, josta tuun vain huonolle tuulelle... Siitä kai ei voi syyttää kuin itseään. :)

      Poista
  8. Mä näkisin sen niin, että sen täydellisen kuvan onnistuminen tuo tyydytystä ja pientä pakoa arjesta. Tyydytystä siis siitä että asetukset ja asettautumiset menee niinkuin on visioinut ja sen vielä ehtii napata talteen. Ja tuon paon arjesta varmaan ymmärrätkin. Eihän ne kuvat ehkä totuutta kerro, mutta välillä voi itselleen uskotella että ei se kaaos aina ole päällä. Mä tykkään yhtä lailla sekä stailatuista kuvista (okei, tietyt kermakakut menee kyllä yli) että niistä joissa on puoliksi käytetty vaippa päässä, tomaattikeitot rinnuksilla, isin kengät jalassa ja legolaatikko räjäytetty taustalla lattialle.

    Valokuvaushan voi olla harrastus siinä missä koko bloggaaminen itsessään. Mun omat tykkäykset on kyllä sellaista sillisalaattia että olen vähän jäävi sanomaan mitään suuntaan taikka toiseen. Luen sekä pelkkiä kuvablogeja, pelkkiä tekstiblogeja että kaikkea siltä väliltä. Mua kiinnostaa niin lapset, sisustus, ruoka kuin ne neuleetkin, hah. Ja sitten on vielä juuri nuo blogit joita ei saisi lukea kun vaan ärsyttää ja ärsyttää mutta kun ei vaan osaa pysyä poissa. Mikähän siinäkin on?

    Ja kuten yllä on todettu useaan kertaan, niin sillä järkkärillä saa tosiaan sen illuusion helpommin aikaan kun ei siihen kuvan ottoon tarvitse kuin sekunnin murto-osan. Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mua nätit kuvat häiritse, mut sellainen hymistely yhdistettynä epäluonnollisen harmonisiin kuviin kyllä. Esim. sun juttuja tykkään lukea, koska niissä on särmää eikä ne ole sellaisia hajuttomia ja mauttomia. Mua viehättää blogit, joissa kirjoittaja laittaa jotain persoonastaan peliin, ja ehkä siks en niitä kaikkein suosituimpia jaksa oikein seurata, kun niissä luonnollisesti lukijakunnan kasvaessa jutut muuttuu persoonattomammaksi. Niin mäkin varmaan reagoisin vastaavassa tilanteessa.

      Hehe, ärsytysblogit on kyllä ihan oma genrensä. Mä kiroilen harva se päivä, että pakkoko mun on mennä joihinkin kun tiedän, että siitä tulee vaan verenpainetta. Mut silti löydän itseni aina uudestaan samoilta sivuilta. :)

      Sisustusblogit ovat minusta muuten vähän asia erikseen, en mäkään haluais sisustusblogeissa (tai -lehdissä) katsoa kuvia, joissa näkyy muovikasseja ja likaisia sukkia. OTT, mut en voi ymmärtää, miten asunnonmyynti-ilmoituksissa edelleen näkee sellaisia kuvia. Eikö sitä nyt vois edes vaivautua siivoamaan ennen kuin ottaa myyntikuvia...?

      Mun täytyy varmaan kirjoittaa joulupukille siitä järkkäristä. Tai itse asiassa sellaisiahan vois vissiin saada edullisemmin sieltä Singaporesta, kun ollaan menossa sinne marraskuussa, eiks siellä oo elektroniikka halvempaa? Täytyy vissiin ryhtyä syventymään asiaan, en tiedä kameranostosta juuri mitään.

      Poista