11.9.2012

Pim! Olen dinosaurus.

Hei vaan hei täältä opintovapaalta! (Hah, en siis ole enää sataprosenttinen kotiäiti, yhteiskunnan elätti, naisten urakehityksen jarru, isien vanhemmuuden sortaja, tasa-arvon vihollinen ja kaikkia niitä muita asioita, joista olen vastuussa oltuani enemmän ja vähemmän kotona melkein kolme ja puoli vuotta. Kyllä nyt taas on helpompi hengittää.) Lapset laskeutuvat jo toista viikkoa pehmeästi hoitohommiin: viime viikolla hoitoaika oli 3 x 2 h, tällä viikolla eilen kolme tuntia, tänään neljä tuntia ja huomenna taas kolme tuntia - jos lainkaan, pienempi kun vaikuttaa vähän köhäiseltä. Johan tässä oliskin aika aloittaa se hemmetin kahdeksan kuukauden räkäkausi. Ai että odotan niitä sohvalla istuma-asennossa lapsi sylissä valvottuja öitä, uusiksi menneitä suunnitelmia, Panadolin annostelua pilkkopimeässä ja räkään sotkettuja mustia vaatteita, sohvatyynyjä ynnä muita tekstiilejä.

No niin, takaisin asiaan. Aluksi (tarkemmin sanoen viime maanantaina) minua vaivasi vähän huono omatunto ja itselleni kohtuullisen harvinainen vieras, syyllisyys. Olen tietenkin tässä viime vuosina pohtinut, pitäisikö syyllistyä siitä, että olen pitänyt molemmat lapset pääasiassa kotona, vaikka hoidossa lapsi kuulemma sosiaalistuu ja oppii uusia taitoja ja itsenäistyy ja saa kaikkia hienoja virikkeitä, joista ei täällä kotona mutsin kanssa pyöriessä ole tietoakaan. Tai ehkä tämä väite koskee vain päiväkotihoitoa? No, hoitomuodosta viis, todellisuushan on (myös meillä, vaikka kyse onkin kotihoidosta ja lapsia on vain neljä), että se 3-4 tuntia menee pääasiassa pukemiseen, puistoon kulkemiseen, siellä leikkimiseen, kotiin palaamiseen, riisumiseen, vessa-/vaippahommiin ja syömiseen, joten ihan hirveän paljon minun tarjoamistani virikkeistä homma ei eroa. Onpahan kuitenkin vähän vaihtelua itse kullekin. Muksut ovat  leikkikavereista tyytyväisiä, ja mun vauvalainenkin tuntuu viihtyvän. Ensimmäisenä aamuna sitä vähän itketti, mutta sen jälkeen itku on tullut vasta silloin, kun hoitaja lähtee (!).

Näillä siis mennään ainakin syyskuu, mahdollisesti lokakuukin. Ja marraskuuksi lähdetäänkin sitten reissuun, varattiin eilen lennot Helsinki-Singapore-Langkawi-Singapore-Helsinki! Kolmen viikon reissu leikkii olevansa jonkinlainen häämatka, vaikka tokikin seuranamme ovat ei-ihan-niin-tuoreen rakkautemme lisäksi myös sen melko tuoreet hedelmät. Lomailu on siten varsin suhteellinen käsite, mutta eipähän tarvitse siivota, pyykätä, laittaa ruokaa tai kahlata loskassa. Vielä kun voittaisin lotossa (tai edes tienaisin jotain varaamistani kirppispöydistä), niin avot. Kuulemmahan Singaporessa esimerkiksi on aika kivasti kaikenlaisia rahantuhlausmahdollisuuksia.

Anyways, takaisin todellisuuteen. Päätin tuossa ex tempore tehdä huvikseni muutaman ruotsin kurssin, kun tarvitsen joitakin extraopintopisteitä (niin, olen nyt oppinut, että nykyään ne eivät siis ole enää opintoviikkoja, vaan opintopisteitä!). Valitsin ruotsin osittain laiskuuttani (kuvittelen pääseväni siinä melko helpolla) ja osittain siksi, että olisi kiva pystyä osoittamaan paperilla, että jossain määrin osaan ko. kieltä. Mitään virkamiesruotsia ihmeellisempää osoitustahan minulla ei asiasta ole nykyistä ruotsinkielistä sukunimeä lukuunottamatta - joka ei siis tietenkään kerro yhtään mitään, koska on olemassa monia ihmisiä, joiden voisi nimensä perusteella kuvitella osaavan ruotsia, mutta jotka puhuvat hädintuskin edes englantia. Ja päin vastoin toki myös, itsellänikin on monta tuttua, jotka hämäävän suomenkielisestä nimestään huolimatta ovat suomenruotsalaisempia kuin Elisabeth Rehn ja Marco Bjurström yhteensä.

Okei, eksyin taas aiheesta. Suuntasin tänään siis maltillisen kiinnostuneena ja melkoisen hämilläni liike-elämän ruotsia oppimaan. Kurssin aluksi käytiin "keskustelua" kyselemällä valmiilta listalta teennäisiä kysymyksiä tyyliin "onko täällä joku, joka soittaa jotain soitinta". Kävi ilmi, että olen ainoa, joka on naimisissa ja jolla on lapsia. Ja että parini on aloittanut opintonsa samana vuonna kun minä jäin äitiyslomalle. Hän puolestaan on ollut ALA-ASTEELLA kun minä istuin ensimmäisillä luennoillani.

Voi kiesus mä olen vanha! Tunsin itseni ihan keski-ikäiseksi dinosaurukseksi. Kaikki esimerkkilauseetkin olivat tyyppiä "det tar ungefär fem år att bli magister". Fem år my ass. Onko ihan pakko koko ajan korostaa, että en ole ihan suositellussa aikataulussa näiden opintojeni kanssa? Yritän lohduttautua sillä, että muilla ei oletettavasti ole myöskään kymmenen vuoden työhistoriaa ja kahta lasta, vaikka oletettavasti niillä 23-vuotiailla voi olla mun ikäisenä myös ne SEKÄ se hemmetin loppututkinto. Oh well, en anna tämän estää itseäni sivistymästä niin kauan kuin kanssaopiskelijat eivät sentään teitittele minua.

Ja niin, rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että oli siellä kurssilla kyllä yksi minua vanhempikin tyyppi. Se oli kalju ja sillä oli Madeira-paita sekä vyötärölaukku. Ja kuten FB:ssäkin huomautin, housut toki myös. (Luojan kiitos.)

Loppuun vielä eräs kysymys noihin virikkeisiin liittyen. Igge oli tänään poiminut puistosta mukaansa pienen omenan (olisko se sitten joku koristeomena, eos) ja haluaa kuulemma askarrella siitä. Sitä tässä nyt vaan mietin, että mitä hittoa voi askarrella yhdestä omenasta? Ihan heti ei tullut mieleen yhtään ideaa. Että jos jollain on yksinkertaisia askarteluideoita, joissa käytetään pientä, puolimätää omenaa, niin nyt olis hyvä aika jakaa ne. Jotenkin hätäpäissäni nimittäin lupasin, että askarrellaan myöhemmin, ja vähän epäilen, että joudun tästä lupauksestani vielä tilille.

14 kommenttia:

  1. Omenanviipaleista ja pilleistä voi tehdä kirahveja! Lycka till!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sä nyt ymmärrät, että mä just googletin "pilli omena kirahvi". :D Jännä kyllä ei löytynyt askarteluohjeita. Sen sijaan kylläkin etusivulla komeili keskustelu, jonka aiheena ei suinkaan ollut pilli vaan ihan toinen "tavara", yhden kirjaimen erolla.

      Poista
  2. Hei, puolita omppu ja tehkää siitä leimasin! Töks vaan sormiväriin tmv. ja töks paperiin. Jee halpaa ja helppoo! Tää idea ei sit ole mun, vaan yhteisen ystävämme, mutta eniveis. Loistoideaksi uskaltaa sanoa, kun ei omakehu voi nyt haista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ehkä usko mut mä oikeesti mietin jotain tollasta vaihtoehtoa! Kun mulla on sellainen hämärä mielikuva, et me ois jossain kerhossa tai koulussa leimailtu perunoilla. Mut siis ilmeisesti sitä vois kokeilla myös omenalla! Jos sitä siis saa puolittaa, ei voi tietää...

      Poista
    2. Mä oon NIIN askarteluguru! Puolikkaalla omenalla saa tosi makeita painokuvioita, oon tehnyt sen avulla kangaskassejakin joskus E.L. Ehdottaisin ite sellasta vanhaa kunnon käpylehmä-tyyppistä ratkaisua, edellyttäen että sulla sattuis olemaan tulitikkuja jääny vaik jostain reissulta taskun pohjalle :)

      Noista virikkeistä: Oltiin tänään ratikassa lasten kanssa ja Lipsi hiplaili onnellisena vihreää höyhentä joka oli löytynyt päiväkerhosta. Sitten siinä joku rollaattorimummo (jonka epäilen olevan se kuuluisa Alppilan kauhu) kysyi multa äkäisesti että "onko sun lapsi tarhassa ja äiti itse kotona" ja pääsin letkauttamaan että EI KUULE OLE TARHASSA vaan päiväkerhossa, se on ihan eri juttu! Ja sit se mummo sanoi että "aijaa hienoa" ja jäi pois. Pääsinpäs letkauttamaan!

      Musta sä oot edennyt opinnoissasi ihan oikeesti todella ihailtavasti, oot painanut duunia ja tehnyt lapsia ja silti et esim oo keskeyttänyt tms. Mun humanistihörhötuttavat roikkuu yliopistolla kolmevitosina eikä niillä ees oo mitään lapsia tai duunia :D

      Poista
    3. Tervetuloa vaan meille askartelemaan! Mulla on vähän paineita tosta askartelusta, koska me kiusataan siskon kans mutsia vieläkin siitä, ettei se koskaan suostunut askartelemaan meidän kans himassa kun se teki sitä päivisin töissä.
      Ja hah tuota ratikkainsidenttiä. :D Pääsitpäs sanomaan! Mulla kävi viime talvena pelkän silloisen vauvan kans liikkuessa muutaman kerran niin, että teki mieli selitellä ihan tuntemattomille, että siis isoveli on kotona hoitajan kans ja ihan vaan muutaman tunnin viikossa, ei päiväkodissa. Ihan niin kuin se nyt kellekään kuuluis. Ärsyttävää huomata itsessään tällaisia piirteitä!

      Poista
    4. Niin ja kiitos! Mä mietin tässä itsekin, että useimmat mun ikäiset dropoutit on luovuttaneet jo ihan täysin. Mut ihan rehellisyyden nimissä olisin kyllä ehtinyt tekemään ne opinnotkin jo 10 vuotta sitten, jos ei olis ollut niin kiire istua kapakassa juomassa ämpäreittäin punaviiniä ja parantamassa maailmaa. ;)

      Poista
  3. Ei tarvi kovertaa leimasinta kuten perunasta. Puolitus riittää. Siitä jää hieno kuvio siemenkotineen

    VastaaPoista
  4. No niin, lapsi halusi askarrella pallon. Se heitti omenan sellaisenaan lattialle ja sanoi että kato mamma, mä askartelin pallon, sitä voi heittää näin.
    Ehkä sit ensi vuonna leimaillaan... :D

    VastaaPoista
  5. Mä olisin lähtenyt linjalle "ota tussi ja piirrä omenalle hassu naama", mutta lapsethan on tunnetusti luovia ja homma tuli ratkaistua.

    Ei juma, tuo marraskuu marraskuu. Minä tyydyn tällä hetkellä miettimään, mihin matkustan sitten eläkkeellä tai joskus muuten vaan tuhannelta tuntuvan vuoden päästä. Missä majailette? Hotelli, asunto, bambumaja rannalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kannattaa ihan ilmiselvästi antaa tilaa lapsen luovuudelle eli ts. vältellä aihetta niin kauan, että se kyllästyy ja ratkaisee asian itse.

      Mennään johonkin resortiin, pitää olla lastenallas ja leikkipaikka. Ja väh. neljä tähteä. Tosin se on mun vaatimus. Ilmeisesti mennään sellaseen, jossa on bungalow-tyyppiset melkein 50 neliön huoneet ja iso parveke, mun haaveissa me istutaan iltaisin siellä kun lapset nukkuu sisällä. Jos oon jotain lasten kanssa matkustelusta oppinut, niin se kuuluu seuraavasti: satsaa hotelliin, satsaa hotelliin, satsaa hotelliin. Siis ainakin jos haluat päästä helpolla.

      Sinänsä mä nään asian niin, että 11 h lento ei ole kovin paljon pahempi kuin pitkä ajomatka. Meillä on vielä molemmat lennot yölentoja, joten oletettavasti ne nukkuu ainakin osan matkasta. Loput hoidetaan iPadilla, dvd-soittimella, maissinaksuilla + muulla naposteltavalla, kirjoilla ja muulla rekvisiitalla. Ainakin yhden kans se toimi ihan vallan mainiosti, kahden kans pisin lento on ollut se 6 h Teneriffalle ja se meni oikein hyvin. Igge seurusteli kanssamatkustajien kanssa ja pienempi oli vasta 8 kk (tjsp) joten se nyt viihtyi melkein missä vaan. Nyt ehkä vähän toi 1,5-vuotias rillumareiska vähän jännittää, mut luotan kyllä yölennon rauhoittavaan vaikutukseen. Toivottavasti en turhaan. :)

      Poista
  6. Mä olen tässä viime vuosina myös opiskellut näin yli kolmikymppisenä ja huomannut kylläkin sellaisen hassun asian, että mä pidän jotenkin itseäni ihan saman ikäisinä niiden muiden opiskelijoiden kanssa, vaikka varmaan vaikutankin ihan kalkkikselta. Jotenkaan en osaa siis mieltää itseäni siellä luennoilla mitenkään kovin paljon muusta porukasta eroavaksi, vaikka usein olenkin luennoitsijan kanssa samaa ikäluokkaa. (Ja -haa- tajusin kerran myös sen, että kun olen kuitenkin töissä yksi tutkinto takanapäin, niin voisin periaatteessa ihan alanikin puitteissa olla joskus vierailuluennoitsijana niillä luennoilla joilla käyn. Sekös vasta olisikin hubaa!)

    Täytyy kyllä myös sanoa, että varmaan vähän alitajuisesti olen jättänyt business-lookin vähemmälle silloin kun on ollut luentoja. Rytkyt päälle vaan ja maastoutumaan sinne opiskelijoiden sekaan! ;)

    Mun plan b on myös jäädä tän nykyisen äitiysloman jälkeen opintovapaalle. Pitääkö silloin muuten saada joku tietty määrä opintopisteitä - onko siinä jotain seurantaa? Vai voiko "ottaa rennosti vaan"? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis just toi muakin järkytti, että mähän kuvittelen olevani ihan niin kuin muutkin, mut noi kysymykset sai mut tuntemaan itseni aivan kävyksi. Ja miettimään, että ajatteleeko noi nyt musta samalla tavalla kuin itse ajattelin silloin 2000-luvun alussa "aikuisopiskelijoista" - mikä oli siis lähinnä että miks joku noin vanha on vielä täällä.

      Mä saan siis sitä Koulutusrahaston aikuisopintotukea ja siihen pitää suorittaa keskimäärin 3 op/tukikuukausi. Eli esim. pelkkä gradu (40 op) riittää kattamaan yli vuoden opinnot... Ne kuulemma seuraa asiaa kerran tai pari vuodessa ja tekee selvityspyynnön, jos opintoja ei ole ollenkaan tai on tosi vähän - en sit tiedä, miten usein sellasta oikeasti tapahtuu. Aika rennosti voi kyllä ottaa, koska ainakin meillä pelkästään yhdestä tentistä saa jo 1,5-2 kk:n tukea varten tarvittavat pisteet!

      Poista
  7. I don't even know the way I ended up here, however I assumed this put up used to be great. I don't гealize who you might be but definitely you're going to a well-known blogger in case you aren't alreadу.

    Chеers!
    My web page - Blucig

    VastaaPoista