7.10.2012

When the shit hits the fan

Oli vähän huono viikko.

Sunnuntaina soitti isä kertoakseen, että lapsuudenkotiini oli murtauduttu. Friikin hommasta tekee se, että varkaat veivät jääkaapista makkarat, juustot, oluet ja pullon valkkaria, minun esikoulukuvani sekä siskon rippi- ja yo-lahjakorut mukaan lukien isoäitimme perintökorut. Sen sijaan valkkaripullon kanssa samalla hyllyllä olleet punkku- ja shamppanjapullot eivät kelvanneet, eivät myöskään äitini arvokorut, jotka oli vaan nostettu pöydälle laatikoistaan. Kamalinta tietenkin on turvattomuuden tunne, kotiin murtautuminen loukkaa intiimiä reviiriä tavalla, jonka syvyys varmaan paljastuu vasta ajan myötä.

Tiistaina mies ilmoitti, että rivien välistä voi lukea, ettei työpaikan tulevaisuus näytä kovin ruusuiselta.

Keskiviikkona satoi ja lasten kanssa meni vaan sukset ristiin koko päivän. Kaikki olivat väsyneitä ja räkäisiä ja kiukkuisia.

Torstaina huomasin missanneeni tenttiin ilmoittautumisen päivällä, eikä tunteisiin vetoava anelumeili auttanut. Policy on policy ja laadilaa. Tähän asti tehty työ meni käytännössä hukkaan, koska pääsen samaan tenttiin seuraavan kerran vasta tammikuun lopussa.

Perjantaina mies päätti ottaa vastaan tarjotun "uudistumispaketin" ja sanoutui irti. Liksaa on luvassa vielä puoli vuotta, toivotaan siis, että uusi työ löytyy ennen huhtikuun loppua. Igelle nousi kuume emmekä voineet lähteä sisäkenkäilemään miehen vanhemmille.

Lauantaina minä olin kuumeessa ja mies päätti lähteä landelle lasten kanssa. Matka tyssäsi puolen metrin päähän, kun kuolleesta kulmasta kaasuttanut auto rysähti miehen (työsuhde)auton vasempaan etukulmaan. Ihmiset säilyivät vahingoitta, autot lähtivät hinattuina korjaamolle.

Sitten tuli sunnuntai. Olen syönyt liikaa Ben&Jerry's-jäätelöä. Mies vei ipanat ulos pariinkin kertaan. Vaihdoin lakanat ja se oli lapsista hulvatonta. Naurettiin ja rymyttiin sängyssä. Flunssa helpottaa. Kyl tää tästä.

Sitten soi puhelin ja lastenhoitaja soitti, että sillä on täitä.

Voi vit.

18 kommenttia:

  1. Oh dear! Ainoa suunta on ylöspäin? Jokaisella pilvellä ja niin edelleen? Vaikeuksien kautta voittoon?

    Tsemppiä ja kaikkea muuta sellaista tarpeellista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, ja kyllähän se päivä paistaa risukasaankin... kiitos tsempeistä! asioilla on tapana järjestyä, siihen uskon. pakkohan se on!

      Poista
  2. Voi ei. :( Melkoinen viikko.

    Mutta jäin kyllä minäkin ihmettelemään tuota murtovarkaan logiikkaa. Ei ollut varmaan ihan alansa huipputekijä. Eskarikuvien jälleenmyyntiarvo ei välttämättä ole mitenkään huikea.

    Mutta toivottavasti asiat järjestyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kieltämättä mielessä kävi esimerkiksi, että olisko murtovarkaat tunteneet mut. tai toisaalta mun faijan, sillä on peruskoulun opettajana entisiä oppilaita ihan kaikissa "piireissä". poliisit epäili, että kyse oli paikallisista suuruuksista, ammattilaiset olisivat varmaan vieneet kaikki korut, perintöpöytähopeat, arvotaulut, elektroniikkaa ja kaiken muunkin rahaksi muutettavan.

      pakko tässä on uskoa, että palaset loksahtelee vielä paikalleen, muuten alkaa masentaa liikaa. mieluummin ennemmin kuin myöhemmin!

      Poista
  3. Voi persaus! Miksi kaiken schaissen pitää kaatua niskaan kerralla?

    Tota auton mälläystä on liikkeellä. Eivät sentään puolisomme toisiinsa tintanneet, vaikka oikea viikko ja parit reunaehdot täyttyvätkin.

    Tsemiä! Uusia kuvioita löytyy kyllä fiksulle ihmiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin huonot uutiset vaan aina tulee ryppäissä, jos kyllä toisaalta usein hyvätkin. Täytyy vaan odotella, että onni taas kääntyisi.

      Kyllä mies varmaan hommia löytää, mut aikataulustahan ei taas voi tietää. Prosessit on usein tosi pitkiä - ja vaativia, ihmetyttää vähän miten työssäkäyvät edes ehtivät moisiin! Näin se vaan tuntuu nykyään olevan, että koulutus, kielitaito, ahkeruus, hyvät tulokset ja työnantajaan sitoutuminen eivät takaa kuitenkaan yhtään mitään - kun viivan alle ei jää jonkun mielestä tarpeeksi, niin se on kiitos ja hei.

      Olis kyllä ollut aika koomista, jos puoliskot olisivat törmänneet toisiinsa. :) Tällä kertaa toinen osapuoli oli kuitenkin nainen, eikä kyydissä ollut vauvakaan vastannut ihan teidän ipanan ikäprofiilia!

      Poista
  4. Voi pieru! Mun ukko näkikin sun ukon ja lapset marketissa lauantaina, taisi olla juuri ennen rysähdystä. Mietin, että onpa ihanaa, että saat levätä himassa lauantaina. Mut ei sit vissiin tällä kertaa. Tsemppiä, tästä viikosta tulee salettiin parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieru nimenomaan. Sinne meni mun sairasloma... Toistaiseks ei oo kyllä ihan hirveän lupaava tääkään viikko, paskaa tyrkkää joka tuutista. Mut ehkä jo huomenna tuuli kääntyy. Tilanne vaatis kyllä akuutisti punaviiniä, vinkvink.

      Poista
  5. Vaikka latasitkin edellisessä vähän esimakua, I'm speechless. Joskus kaikki jotenkin vaan tollain.

    Järjettömän paljon parempaa tätä viikkoa ja tsemppiä.

    Ihan pikku avautuminen aiheesta työ kuitenkin. Olen vasta nyt tutustunut jo pitkään meidän taloyhtiössä asuneeseen insinöörisnaiseen. Ihmettelinkin, miten se niin paljon päivisin tässä pörrää kun naketit onntarhassa. Kas, tuli potkun puolen tunnin päästä äitiyslomalta paluun jälkeen. Mä luulin, että niin ei voi käydä, mutta niin voi käydä. Ja meilläkin väijyy yt-uhka ilmassa, jotta kiva palata ensi kuussa. Pitää oikein tarkistella oikeisturvaa näissä paluu-asioissa. Että ilmassa on tosiaan juuri näitä juttuja. Perseestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mikähän siinä on, että kun hommat alkaa ns. kusta, niin sit ne kusee kunnolla. Sitä joutuu jotenkin sellaiseen huonoon luuppiin, jossa ainoa päämäärä on vaan vetää edes hetki henkeä ennen kuin seuraava vastoinkäyminen läjähtää naamalle. Onneks se kyllä toimii usein myös toiseen suuntaan, siis että kun hommat alkaa järjestyä, niin sitten hyviä uutisia tulee useampi kerralla. Sitä ootellessa...

      En tuossa postauksessa epäonnen pelossa maininnutkaan, että mies ehti tässä jo ennen koko yt-hässäkkää hakea yhtä työpaikkaa, ja rekryfirma ilmoitti, että kolmas haastattelu on tällä viikolla. No, tänään sitten selvisi, että ilmeisesti se on jostain myös rekrykonsultille tuntemattomasta syystä peruuntunut. Ilman mitään selityksiä, kiitos ja hei. Mut olishan se ollutkin liikaa vaadittu, että työhomma olis järjestynyt niin helposti. Ttu.

      Mä just sanoin, että oisivat mieluummin irtisanoneet mut. Enhän mä oo siellä vuosiin ollutkaan ja joudun anyways miettimään työkuviot uusiksi jahka opintovapaa loppuu. Mutta toisaalta mähän en maksa tällä hetkellä työnantajalle mitään, joten ei mun irtisanomisesta olis sanottavaa hyötyä. Saa nähdä, mitä sit tapahtuu, kun se töihinpaluu oikeesti koittaa! Olis kyllä aika veemäistä, että arki tyssäisi ennen kuin se ehtii alkaakaan...

      Poista
  6. Kuulostaapa "lystikkäältä" viikolta, ei varmana kauheasti naurata. Harmillista, että elämän pitää aina mennä niin- ensin ylös ja sitten alas, niin ja sitten taas vice versa. Vaikka ei kyllä kauheesti lohduta silloin kun on se alamäki meneillään.

    Ja kas, nyt luinkin sun muut kommentit ja komppaan tässä hyvin kaikkea joka on jo sanottu.

    Tsemppiä sinne kuitenkin! Niin ja loppuun vielä kliseistä klisein: Kyllä se aurinko taas risukasaankin paistaa- ennemmin tai myöhemmin (piristi kovasti mieltä, vai mitä?)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kertaushan on opintojen äiti, näin sananlaskuteemaa jatkaakseni. Tän päivän saldona on toistaiseksi poskiontelontulehdus mut myös ulkoilu aurinkoisessa säässä ja pari ihan semihyvää löytöä kirppikseltä. Täytyy yrittää keskittyä niihin plussiin...

      Poista
  7. Mä rakastan tota loppukaneettia. Se, jos jokin on mulle äitiyttä. Kun vituttaa niin perkeleesti mutta pahinkin vitutus on jätettävä kesken tai vaihdettava lennossa johonkin todella epätyydyttävään "videoon". Ärh. Haluan vittuni takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan vielä yhden vitun ihan sua varten. VIttu miten huono tuuri teillä on ollut, toivon että se kuuluisa käänne tulee nopeammin kuin täit ehtii poistua päästä!

      Poista
    2. Hahah, ainakin tää kommentti sai hymyn huulille... :) pseudokiroilu, tuo äitiyden vaiettu miinuspuoli!

      Poista
  8. Ihan sattumalta törmäsin blogiisi ja kävin lukemaan uusinta postaustasi. Mietin hetken, että nappaako. Täiden kohdalla kävi naurattamaan, siis sellaista sympatianaurua (jos sellaista on olemasssa), ja on pakko pistää blogi seurantaan. Tsemppiä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sympatianauru on oikein toimiva termi. :) kiitos!

      Poista
  9. Tsemppiä, sisko! Aika karsee viikko, kaiken kaikkiaan...

    VastaaPoista