19.3.2013

Päiväkodit, nuo hel*etin esikartanot?

Joko luitte Apusen kirjoituksen? Jos ette, niin lukekaa. Ilmeisen monille tulee yllätyksenä, että ihan tavallisetkin ihmiset harrastavat tuota lapset päiväkotiin, aikuiset lomalle -kuviota. Minä en keksi kuviolle yhtään järkevää puolustusta, mikä ei johdu minusta, vaan siitä, että niitä ei ole. Kaikki selitykset ovat just sitä - pelkkiä selityksiä.

Ja sanonpa sitten kuulkaa tähän samaan muutaman muunkin asian päivähoidosta, kun se jo herätti niin ponnekasta keskustelua tässä hiljattain. Ensinnäkin: kenellekään ei varmaan ole uutinen, että koti on (ainakin lähtökohtaisesti, jos kotona asiat ovat noin suunnilleen kunnossa) lapselle parempi paikka kuin päiväkoti. Tarkoitan, että tuskin kukaan on aidosti sitä mieltä, että päiväkoti on omalle lapselle parempi paikka kuin oma koti. Päiväkoti ei siis korvaa kotia. Toiseksi: mitä sitten? Lapsi ei mene rikki siitä, että se on päiväkodissa, jos hoidolle on tarvetta. Ei edes alle kolmevuotiaana.

Päiväkoti ei ole mikään perkele, joka tekee lapsista kouluampujia tai muita sekopäitä. Päinvastoin, perushoito on Suomessa hyvää ja arvostan suuresti päiväkotien työntekijöitä, joilla on valtava vastuu ja rikollisen rajalliset resurssit. Suurin osa tekee hommaansa täydellä sydämellä (ja milläs muullakaan, huomauttaisi kyynikko tähän, kun ei sitä hommaa kannata ainakaan rahan takia tehdä). Mutta kannattaisi ehkä muistaa myös, että päiväkoteja ei silti ole luotu siksi, että ne olisivat välttämättömiä lapsen kehitykselle. Järjestelmä perustettiin siksi, että naiset piti vapauttaa kotoa työelämään. Sehän on vain ja ainoastaan hieno juttu, että työssäkäynti on mahdollista molemmille vanhemmille, mutta se ei myöskään tarkoita, että pieni lapsi TARVITSISI päiväkotia yhtään mihinkään. Niitä iänikuisia virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja saa myös muualta.

Siksi minua vähän huvittaa, kun nimenomaan päiväkotia puolustetaan kovin usein lapsen tarpeella. Ainakin minusta olisi pelottavaa, jos lapsellani oikeasti olisi parempi olla hoidossa kuin omassa kodissaan. Lapsi voi viihtyä päiväkodissa, mutta silti hän tarvitsee lomaa. Lapsi voi viihtyä päiväkodissa, mutta silti se ei välttämättä ole lapsen kannalta paras ratkaisu. Hieno hommahan se on, jos ipana sanoo, että haluaa päiväkotiin eikä taistele välttämätöntä vastaan. Ainakin minun lapseni kuitenkin sanovat myös mielellään esim. syövänsä vain suklaata, mutta se tuskin olisi kuitenkaan paras vaihtoehto. Lapsen arvostelukyky on tässä(kin) asiassa on rajallinen.

En myöskään ymmärrä, että isomman lapsen päivähoitoa toisen vanhemman ollessa kotona perustellaan sillä, että isomman on parempi olla siellä, koska kotona äidin huomio on vauvassa. Ei kai kukaan tosissaan luule, että siellä päiväkodin isossa ryhmässä sitten riittää enemmän huomiota pienelle lapselle? Ja kyllä, monet lapset reagoivat hoitoon viemiseen, vaikka vanhemmat eivät sitä aina näe. Myös ne, jotka jäävät sinne iloisesti voivat olla aika surkeina, kun äiti lähtee kotiin pesimään vauvan kanssa. Eivät kaikki, mutta toiset - eikä kyse muuten aina ole edes ihan niistä pienimmistä, vaan niin voivat kuulemma reagoida myös 5-6-vuotiaat. Ja oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että lapsen päivän kohokohta on kaikista kivoistakin virikkeistä huolimatta se, kun äiti tai isä tulee hakemaan hänet kotiin? Se on se asia, jota lapset odottavat koko päivän. Siksi se kaikkein tärkeinkin työpuhelu kannattaa hoitaa loppuun ennen kuin näyttäytyy lapselleen, eikä napata jälkikasvua mukaan kännykkä korvalla ja lapsille vain elekielellä kommunikoiden.

Anyways, terve lapsi tarvitsee päivähoitoa vain yhdestä syystä: silloin, kun vanhemmat eivät pysty häntä hoitamaan. Siihen taas tietysti voi olla monta syytä. Voi olla, että vanhemmat ovat töissä. Tai vanhemmilla voi olla jotain sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia. Tai ehkä mies on paljon poissa ja kotona on pieni vauva ja muuta turvaverkkoa ei ole. Ne ovat ihan hyviä syitä. Mutta ei päivähoito silloinkaan ole lapsi- vaan vanhempilähtöinen ratkaisu. Muun väittäminen on minun subjektiivisen päivähoitomielipideoikeuteni mukaan aikamoista tuubaa.

Eli siis a) päivähoito ei tuhoa lasta. Todiste: minutkin vietiin hoitoon jo yhdeksänkuukautisena ja näin normaali tuli. Ja b) kotihoito (päiväkodin vastakohtana, oli hoitajana sitten isä, äiti tai vaikka se palkattu hoitaja) ei tuhoa lasta. Todiste: En ollut päiväkodissa ennen esikoulua ja näin normaali tuli.

Mutta se lasten pitäminen päivähoidossa vanhempien lomaillessa on kyllä silti väärin.

Edit: Liisa kirjoittikin näköjään myös aiheesta jo. Kommenttikeskustelusta tuli mieleeni, että siitä subjektiivisesta päivähoito-oikeudestahan mun piti vielä kans. Minä olen - ilmeisen monen kanssa eriävästi - sitä mieltä, että oikeutta pitäisi rajoittaa pieniltä (alle 3-vuotiailta) juurikin tarveperustaisesti. Esimerkiksi työnhaku vie aikaa, eikä onnistu lasten kanssa. Tarve siis on. Jos on (kuten eräät :) niin innokas, että tekee äitiyslomallaankin töitä, niin hei, totta kai hoitoa tarvitaan. Mutta jos kahden vanhemman tavisperheen ainoa peruste lasten hoitoon viemiselle on se, että pitää päästä vähän viettämään "omaa aikaa", niin tööt, väärä vastaus. Väkisinkin kyllä ihmettelen, että eivätkö nämä ihmiset oikeasti halua tavata omia lapsiaan? Voin olla väärässä, kun täältä osittain kotoa vielä huutelen, mutta käsittääkseni täyttä työviikkoa tekevä ei arkipäivisin ehdi kovinkaan monta valveillaolotuntia lastensa kanssa viettää. Että eikö vanhemmilla ole ikävä lapsiaan?

69 kommenttia:

  1. Tää on tunteitaherättävä aihe, ja avauduinkin jo Liisankin puolella. En allekirjoita Apusen kolumnia, mutta sun kanssa olen harvinaisen samaa mieltä siinä, että myös mun korvaan kuulostaa usein oman vastuun/tarpeiden kiertämiseltä, että päiväkotia perustellaan lapsen tarpeilla. Kyllä päätös on aikuisen ja hyvin usein myös aikuisen parhaaksi tehty.

    Mutta vaikka kaikki eivät ajattele niinkuin itse pitäisi parhaana, en *silti* millään rajoittaisi päivähoito-oikeutta. Koska kuka sen paikan sitten antaisi? Mikä instanssi arvioisi lukeeko äiti pääsykokeisiin ja montako tuntuia siihen sopii käyttää? Tai onko se pää oikeasti hajoamassa kotirumbaan. Työtunnit toimitettaisiin tarkastettavaksi, ettei lasta pidetä yliaikaa? Yhä uskon (olen varmaan vähän naivi) että valtaosa vanhemmista ajattelee myös sitä lapsensa parasta, ja heidän oikeuttaan valita ei pidä kaventaa ongelmakäytön takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin mä huomasin, siitä tuli mieleeni tämä lisäys! Jotenkin huvittavaa, että vaikka muuten vastustan holhousyhteiskuntaa, niin tässä asissa mä taas toivoisin yhteiskunnalta pientä holhousta. Kun ihan ilmiselvästi tämäkään systeemi ei oikein toimi. Ei pelkästään Apusen kolumnin perusteella, vaan siksi, millaisia tarinoita kuulen mutsilta sieltä itse pääkallopaikalta. Ehkä sen voisi nähdä myös vanhemmuuden tukemisena eikä päinvastoin, sillä olen tullut siihen käsitykseen, että näitä "väärinkäytöspäätöksiä" ei mitenkään aina tehdä ilkeydestä tai systeemin väärinkäyttö mielessä, vaan ihan vaan siksi, että asioita ei osata katsoa lapsen näkökulmasta.

      En muuten itse tarkoittanut rajoittamisella sitä, että vaikka pääsykokeisiin lukemiseen tai mihinkään muuhunkaan toimeen pitäisi laittaa tuntimäärä. Se kuulostaa järkevältä toiminnalta, jota yhteiskunta voisi tukea tarjoamalla päivähoitoa sen tarpeen mukaan, jonka vanhemmat ilmoittavat. Mun mielestä oikeutta kuitenkin voisi rajoittaa siltä osin kun hoidon tarvetta ei ole. Eli siis jos vanhempi tai vanhemmat ovat vuosilomalla, hoitoa ei minusta tarvita ollenkaan. Siinä on sekin ongelma, että päiväkodin ihmisetkin ovat kesäisin lomalla, jolloin tietysti toivoisi, että hoitajia riittää sellaisille, jotka oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat. Ja jos taas vanhemmista toinen on äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaalla, riittäisi oikeus vähän pienempäänkin hoitomäärään kuin kokoaikaiseen hoitoon. Rajoituksen rajaisin koskemaan vain pienimpiä, alle 3-vuotiaita. Ja sitten toivoisin kovasti, että päiväkotien lisäksi riittäisi resursseja myös siihen, että kehitettäisiin myös näitä kerhoja ja avoimpia päiväkoteja ja muita vastaavia, jotka tekevät hyvää niin lapsille kuin usein myös aikuisille.

      Tietenkään ei ole olemassa aukotonta systeemiä. Mutta mä uskon, että on todella pieni riski siihen, että oikeasti kukaan sellainen, jonka mielenterveys on kiinni päiväkodista, jäisi ilman paikkaa. Toisaalta monelle voisi myös tehdä ihan hyvää huomata, että pärjää ja pystyy. Surettaa joskus, kun ihmiset on jo valmiiksi sitä mieltä, että ei musta ole siihen ja tähän, ja saattavat siksi tehdä päätöksiä, joiden kanssa eivät ehkä olekaan sitten myöhemmin sinut. Tai jotain. Nyt ehkä vähän ajatus katosi, nukuttaa niin järjettömästi.

      Poista
    2. Mä komppaan Täti-ihmistä, mutta sua myös, oli ihan mahtava teksti.

      Tätä päivähoitoasiaa on tullut mietittyä aika paljonkin, nyt kun olen oman mukelon päivähoitotaivalta seurannut. Kyllä hän siellä hoidossa selvästi väsyy. Ja toisaalta minä väsyn siinä, etten ole lapseni seurassa - vaikka hänen seuransakin on välillä hieman väsyttävää, ikävä lapsen luo on silti kovempi. On kiva ajatus, että kesälomalla olemme yhdessä, ja että voimme ehkä pitää yhden tai kaksi ylimääräistä vapaapäivää tässä keväällä.

      Siitä näkökulmasta en ymmärrä sitä, että lapsi todella olisi hoidossa ympäri vuoden. Toisaalta jos tunne-elämä on sillä tasolla, ettei lapsiaan ikävöi ... No, on sekin aika pelottava ajatus.

      Poista
    3. Siinä rajauksessa on just ne kaksi riskiä, mitä tuossa alempana jo mainitaan (ei toki pelkoa, että toisin mitään uutta näihin keskusteluihin): A. ne, jotka hoitoa tarvitsisivat tukitoimena, eivät jaksaisi hakea/saisi paikkaa (koska sehän on nähty miten helpoksi Suomessa on tehty erilaisten harkinnanvaraisten tukien haku) ja B. koska nykyinen työelämä on niin täynnä "epätyypillisiä töitä", pätkätyöläisyyttä, freelanceriyttä ja yrittäjyyttä, että miten ihan aidosti tarkasteltaisiin sitä kuka "on vain kotona". Otin toisaalla esimerkiksi taiteilijan - apurahoista epävarmojen tulojen lisäksi sen pitäisi sitten sosiaali/opetustoimeen perustella omaa työntekoaan?

      Ei moni ymmärrä sitäkään, että minä olen vanhempain-/hoitovapailla tehnyt töitä. Miten niin töitä jos en kerran ole töissä? Niinpä.

      Toki *mun mielestä* osapäiväisyys riittäisi jos yksi tai useampi vanhempi on kotona. Mutta silti en näe miten rajat saataisiin määriteltyä niin, ettei siitä mahdollisesti seuraisi enemmän huonoa kuin hyvää.

      Poista
    4. Just tuolla Liisan blogissa kommentoin, että osapäivähoito riittäisi, jos vanhempi on kotona pienemmän lapsen kanssa, ja siihen rinnalle voisi kehittää tarveharkintaisen hoitosysteemin niille, joille tuo osa-aikaisuus ei syystä tai toisesta riittäisi.

      Mutta olen minä silti samaa mieltä myös Täti-ihmisen kanssa. Tarveharkintaisuus on ihan hirveän vaikea toteuttaa. Miten joku vieras ihminen osaa arvioida perheen tilanteen, ja määritellä, kuinka paljon teillä on nyt oikeutta lastanne hoidattaa kunnan piikkiin tämän osa-aikaisuuden lisäksi.

      Enpä tiedä. Olisi kiva tietää, kuinka iso ja yleinen ongelma oikeasti on kyseessä. Itse uskon, että valtaosa vanhemmista hoitaa rastinsa hyvin.

      Poista
    5. Mä en itse jotenkin usko tuohon, että ne jotka tarvitsevat hoitoa tukitoimena, eivät hakisi paikkaa, koska eivät jaksa. Jos tilanne on oikeasti niin paha, niin pelkkä päiväkoti sitä tuskin ratkaisee. Siis esim. jos on masennusta tms. Mun ideaalimaailmassa myös päivähoito tukitoimena olis automaattisesti osa hoitoa, siis että sitä tarjottaisiin tilanteissa, joissa vanhemmilla/vanhemmalla on esim. mielenterveysongelmia. Peruslapsiarkea tuettaisiin muuten, esim. päiväkerhoilla tai sisarusryhmillä, jotka olisivat jo lähtökohtaisesti osa-aikaisia.

      Noista epätyypillisistä työsuhteista en oikein muuten osaa sanoa mitään, paitsi että en heti lähtisi tyrmäämään järjestelmän uudelleenarviointia tälläkään perusteella. Haluaisin uskoa, että sitä "vain kotona" olemista voitaisiin arvioida just noilla perusteilla: jos olet freelancer tai yrittäjä tai pätkätöissä ja välillä työnhaussa, oikeus ja tarve päivähoitoon on ihan selvä. Ei siis niin, että laskettaisiin kuinka monta tuntia olet käyttänyt töihin tai siihen verrattavaan toimintaan ja saisit oikeuden päivähoitoon vain siksi ajaksi.

      Poista
    6. Off topic, mutta mä olen näitä rajanvetokysymyksiä miettinyt muutenkin lasten osalta. Kun esim. kuntokeskuksissa on rajoitettu lasten iän mukaan miten paljon ne saa olla lapsiparkissa päivittäin / viikoittain. Välillä vaan ihmettelee, että eivätkö vanhemmat ihan oikeasti itse tajua miten paljon on minkäkin ikäiseltä riittävästi vaadittu. Mutta eipä siis tosiaan näköjään tajua. Mutta mun on silti sitä hirmu vaikea ymmärtää.

      Poista
  2. Ah, sä oot taas mun kanssa niin samaa mieltä että mä vaan nyökytän ja niska kramppaa pian taas :D Taidan jatkossa linkata kaikki vaan tänne lukemaan kun pitäisi sanoa mielipiteensä asiasta. En voisi olla enempää samaa mieltä nimenomaan tuosta hoidon tarpeesta. Puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä, varsinkin siinä tapauksessa kun on näitä vauva kotona, isompi (pieni) sisarus hoidossa. En sano että on väärin laittaa sitä isompaa sisarusta sinne "virikehoitoon" mutta puhuttaisiin tosiaan asioista sitten niinkuin ne on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Ehkä se asioista niiden oikeilla nimillä puhuminen myös saisi jotkut ihmiset miettimään omia ratkaisujaan rehellisesti. Silloin niiden takana voisi myös seistä ilman, että syyllistyy ja kiukustuu ja aloittaa poteropuolustuksen. Ja ehkä joskus päivähoidosta voitaisiin puhua muutenkin kuin asettumalla musta-valkoisiin leireihin.

      Poista
    2. Ma en ota kantaa hoidon tarpeeseen, mutta ihmettelen tassa aaneen vaan sita, etta miksi esikoisen kanssa on oikeutettua pesia vaan vauvan kanssa ja sitten siihen toiseen/myohempiin lapsiin suhde pitaisi jotenkin hoitaa siina sivussa. Musta kyse ei todellakaan ole pelasta virikehoidosta, jos isompi viedaan paivakotiin vaan ihan sen pienemmankin suhteesta aitiin. Tai ehka me ollaan vaan poikkeuksia, mutta aika vaikeaa on ollut lirkutella vauvan kanssa mitaan kahdestaan, jos esikoinen on ollut kotona...

      Poista
    3. Ajattelen itse niin, että se toinen lapsi syntyy lapsiperheeseen, ei sen oo tarkoituskaan olla samanlaista kuin yhden lapsen kanssa. Mun näkemyksen mukaan perhe on kokonaisuus, eikä vain joukko erillisiä, toisistaan riippumattomia objekteja. Itse pidän joissain tapauksissa jopa vähän vaarallisena sitä, että pikkusisarukselle yritetään luoda keinotekoisesti samanlaiset olosuhteet kuin esikoiselle, koska tilanne vaan on lähtökohtaisesti eri.

      Toki on tärkeää, että kaikki lapset saavat myös vanhemmiltaan myös jakamatonta huomiota, mutta olettaisin, että kahden vanhemman perheessä siihen on muitakin vaihtoehtoja kuin se, että esikoinen on viisi päivää hoidossa? Ihan sama olisi kysyä, eikö isosisaruksella ole yhtä suurta oikeutta pikkusisarukseen tai vanhempiinsa tai pikkusisaruksella isosiskoonsa tai -veljeensä.

      En tiedä muista, mutta en minä esikoisenkaan vauva-aikana kuitenkaan viettänyt koko miehen töissäoloaikaa vain pesien vauvan kanssa ihokontaktissa. Että tuskin se toinenkaan nyt kovin pahasti tappiolle jäi. Ennemminkin sanoisin omalta kohdaltani, että laatu korvasi määrän - toisen kanssa osasin nauttia niistä hetkistä rauhassa sohvalla lirkutellen ihan eri tavalla, kun siihen ei ollut koko aikaa mahdollisuutta. Mut tää on toki mun subjektiivinen kokemukseni. Tästä oli puhetta jo tuolla jo mainitsemani ikäero- ja sukupuolipostauksen kommenteissa, näkemyksiähän tässäkin asiassa on monia.

      Poista
    4. Toki, mutta kylla musta silla myohemmin syntyneellakin pitaa olla joku oikeus luoda sita niin kovasti alleviivattua kiintymyssuhdetta. En makaan esikoisen kanssa pesinyt 24/7, mutta silti koen etta kakkosellakin pitaa olla oikeus aidin kanssa vietettyyn aikaaan ilman, etta joku toinen koko ajan vaatii huomiota.

      Itse hammastelen Suomessa sita, etta jos lasten ikaero on vahan enemman (esim 4 v, kuten kaveripiirissani yleisesti) ja esikoinen on ollut hoidossa jo hyvan tovin, se pitaisikin yhtakkia vauvan syntyessa ottaa kotiin pitkastymaan kuoliaaksi. Ymmarran, etta resurssit ovat rajatut, mutta lapsen ottaminen pois hoidosta kouluain lahestyessa on musta vaan jotenkin aika omituinen konsepti. Siina iassa niita virikkeita varmaan tarvitaan enemman kuin aiemmin...

      Poista
    5. Mä en usko, että vauvan kiintymyssuhteen kehittyminen häiriintyy siitä, että paikalla on sen perheenjäseniä. Siitä olen samaa mieltä, että vauvalla (ihan niin kuin muillakin lapsilla myös vauvan synnyttyä) on oikeus välillä myös one-to-one-aikaan mutta tarvitaanko sitä niin paljon, että pieni isosisko tai -veli pitää laittaa kokopäivähoitoon - en usko.

      Tohon toiseen asiaan kommentoin tuolla alempana jo sen verran, että puhuin tässä pienimmistä lapsista, lähinnä alle 3-vuotiaista. Ja tätä tuli muutenkin pohdittua jo aiemmassa kommenttikeskustelussa, mut sanottakoon nyt vielä siis, että toki on eri asia jos lapsi on jo lähellä esikoulu-/kouluikää ja ollut hoidossa useamman vuoden. En usko, että siitä kovin moni on eri mieltä. Mutta jos perheellä (äidillä) riittää intoa ja jaksamista muuten järjestää niitä kaverikontakteja ja muita, niin tuskin se päiväkodista pois oleminenkaan haitaksi on.

      Poista
    6. Itse olen myös ihmetellyt sitä, että miksi sen äitiysloman pitäisi olla lähtökohtaisesti samanlainen toisen lapsen kohdalla kuin esikoisen vauva-aikana. Siis että pystyy kahvittelemaan kahviloissa, käymään vauva-kinoissa ym. Kun tämäntyyppistä toimintaa olen havainnut niiden äitien harrastavan, joiden 2-3 -vuotiaat esikoiset ovat päiväkodissa päivänsä.

      En ole itse kokenut, että vauva jäisi jostain pois, kun esikoinen pyörii kuvioissa. Ennemminkin sen vauva-aika taitaa olla lähtökohtaisesti monipuolisempaa ja virikkeellisempää. Ei tarvitse pelkkää äitiä tuijotella päivät pitkät. ;) Toinen lapsemme päässee hiekkalaatikollekin hiekkaa syömään huomattavasti nuorempana kuin esikoinen.

      Poista
    7. Se on niin kiinni lapsistakin. Meillä esikoinen oli sellainen imetettävä, että vieressä olisi voinut pommin räjäyttää. Kuopuksella oli puoli vuotta kestänyt rintaraivarikausi, jolloin imetys onnnistui vain makuuhuoneen hiljaisuudessa.

      Kotipäivinä esikoinen istui suuren osan päivästä sohvalla liimautuneena telkkarin ääreen. Loppuaika päivästä meni räyhätessä äidille siitä, ettei vauvan tarpeet (imetys, syöttäminen, vaipanvaihto, yms.) menivät hänen huomionkipeytensä edelle.

      Oirehti esikoinen päiväkodissakin, mutta siellä hänellä oli myös muuta ajateltavaa ja ikäistään seuraa.

      Olen joskus, oikestaan aika usein, miettinyt, että jos olisin saanut lapset päinvastaisessa järjestyksessä, niin varmaankin ihmettelisin, että mikä siinä vauvanhoidossa on niin vaikeaa, vaikka esikoinen olisi kotona.

      Poista
    8. Ah, Emppa, pelastit mun päivän! En olekaan ainoa joka ajattelee - ja toimii - samoin!! *tähän monta sydäntä*

      "En myöskään ymmärrä, että isomman lapsen päivähoitoa toisen vanhemman ollessa kotona perustellaan sillä, että isomman on parempi olla siellä, koska kotona äidin huomio on vauvassa."
      --> Itse ole omalla kohdallamme kokenut (ja koittanut kommenteissanikin tuoda ilmi, tosin näköjään osittain epäonnistuneesti kait?), että haluamme isomman olevan päiväkodissa (osa-aikaisesti), JOTTA sen ansiosta äidin huomio on myös joskus päiväsaikaan 100% vauvassa. Koska muutoin (eli ei-tarhapäivinä) ei meillä vauva saa täyttä huomiota itseensä päivisin, eli silloin kun hänkin jaksaisi seurustella. Iltaisin miehen tullessa töistä on meno jo varsin kitisevää ja pian vauva meneekin jo nukkumaan ennen esikoista, joten seurustele siinä sitten.

      Ja mitä teen niinä (kahtena) hoitopäivänä kaksin vauvan kanssa? En käy kahviloissa emmekä pesi ihokontaktissa, mutta saan jopa pidettyä vauvaan katsekontaktia yli minuutin kerrallaan ja juteltua hänelle useamman lauseen putkeen. Esikoisen ollessa kotona huomio on a-i-n-a vähintään 50% hänessä, koska jos ei ole, alkaa huomionhaku kyseenalaisin keinoin. Lisäksi tarhapäivät mahdollistavat sen, että pääsen Tosikoisenkin kanssa vauvamuskariin, harrastus josta nautin Esikoisen kanssa ja jonka haluan tarjota Tosikoisellekin.

      Kuten Emppakin kirjoitti: "silti koen etta kakkosellakin pitaa olla oikeus aidin kanssa vietettyyn aikaaan ilman, etta joku toinen koko ajan vaatii huomiota." Komppaan aivan täysin!

      Poista
    9. Tästä on varmaan monta näkemystä. Mun näkemys on se, että sisarus ei ole vauvalle negatiivinen asia eikä päinvastoin. Huomiota joutuu jakamaan ja kukin joutuu odottamaan välillä mutta sellaistahan se on.

      Lasten oikeutta äidin (ja isänkin) kanssa tuskin kukaan kieltää, mutta meillä se on kyllä onnistunut myös isän kotona ollessa.

      Poista
    10. Kauhistus, ei tietenkään ole sisarus huono asia vauvalle! Eikä myöskään toisinpäin! o_O Jos siis viittasit suoraan mun tekstiin. (Kuinkakohan osaisi kirjoittaa, niin ettei NOIN radikaaleja väärinkäsityksiä tulisi..?!)

      Mun mielestä on kaikkien etu, jos perheessä saadaan viettää aikaa ja tutustua ja harrastaa kaikissa eri komboissa, yksin kaksin kolmisin nelisin. Mutta siis myös kaksin vauvan kanssa, ja meillä se aika on parhaiten saatu järjestymään valitsemallamme tavalla. :)

      Poista
  3. Allekirjoitan.
    Meillä O on osa-aikahoidossa, ja vaikka mä saan sen kuulostamaan aika oikeutetulta vetoamalla siihen että olen koko äitiysloman opiskellut ja käynyt samalla töissä, niin perimmäinen syy on se, että tarvitsen päivisin unta ja se ei onnistu ylienergisen taaperon kanssa. Lohtuna tässä se, että se itki ja raivohuusi eilen puoli tuntia, kun kuusituntise tarhapäivän päätteeksi piti lähteä kotiin.

    Kannatan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista myös vain osa-aikaiseksi, jos toinen vanhemmista kotona. En usko, että jos ns. poikkeustapausten lapset olisivat kokopäiväisinä sitten, se leimaisi lasta - kuinka moni 2-vuotias tajuaa mitään näistä asioista? Tai kuka aikuinen ehtii kytätä montako tuntia muut lapset on siellä tarhassa ja onko sen vanhempi kotona vai ei? Ja jos pitää valita pienempi paha, niin kyllä se holhoominen tuntuu olevan joskus tarpeen.

    (Mun kestoärsytys on myös se, että perustellaan lapsen hoitoonlaittamista/töihin palaamista "taloudellisella pakolla", ja sitten tehdään 2 Thaimaanmatkaa ja ostetaan uusi auto. Ei siinä mitään, mutta se ei ole "taloudellinen pakko". Voi olla ettei halua tinkiä elintasostaan tai ei jaksa olla kotona, mutta kyllä taloudellinen pakko tarkoittaa vähän muuta kuin sitä että kotiin jäämällä joutuisi jättämään ulkomaanreissut tai autonvaihdot väliin... Terv. Nimim. Tulin sitten tänne valittamaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susta huomaakin, että ratkaisu on mietitty ja olet sinut sen kanssa. Just niin kuin tuohon Kukkavarpaalle kirjoitin. Enkä usko, että kukaan edes kyseenalaistaisi, tarvitaanko tukea, jos opiskelee ja käy töissä, vaikka onkin äitiyslomalla.

      En myöskään usko, että päivähoito perheen tukimuotona ketään leimaa. Ei lapset ajattele sellaisia, eikähän sitä tarvitsisi kenenkään edes tietää, miksi lapsi siellä hoidossa on.

      Taloudellisesta pakosta kävin just kiivasta keskustelua lapsettoman siskoni kanssa. :) Mun on tietysti tässä asiassa helppo huudella, kun taloudellinen tilanteemme on tasapainossa. Miehen tulojen ja säästöjen ansiosta on ollut varaa matkustella, mutta väittäisin, että keskituloisten ihmisten on ihan mahdollista suunnitella elämäänsä siten, että töihin ei ole pakko mennä heti äitiysloman jälkeen, _jos ei halua_. Tai ainakin useimmat mun tutut on siinä onnistuneet, tuloista riippumatta. Toki on sitten myös tilanteita, joissa se ei ole mahdollista, sitä ne kiellä.

      Poista
    2. No sitä mä tässä meinaan, että mun on tosi vaikea pitää tämä iso suuni kiinni välillä kun tuttavapiiri on täynnä perheitä, joissa lapsi laitetaan tarhaan 1 v 2 kk koska "taloudellinen pakko", eli oikeasti äiti ei jaksa olla kotona (sanois sen suoraan!) tai ei haluta luopua siitä Thaimaan matkasta.

      Meillä oikeastaan tämän kaiken "lorvailun" mahdollistaa se, että kaksi opiskelijaa on niin tavattoman persaukisia että ei me matkustettais muutenkaan ja koska yhteiskunta tukee meitä monin eri muodoin niin meille se erotus olisi ehkä 200 euroa (joka ei mitenkään korvaa sitä lapsen etua saati vapaa-aikaa) jos menisin töihin ja molemmat lapset täyspäiväisesti hoitoon. Ja kun asuu vuokralla eikä ole autoa, niin sellaisia isoja menoeriä on tosi vähän ja on aika helppo sumplia elämää. Ihanaa downshiftausta! :D

      Poista
  4. Mä en myöskään mistään hinnasta (ja hintansahan sillä on) lähtisi rajaamaan subjektiivista päivähoito-oikeutta. Ensinnäkin siksi, että kuten Täti-ihminen tuossa kysäisi - kuka sen tarpeen sitten ihan konkreettisesti arvioisi? Kun nytkin paikan saaminen (toivotusta hoitopaikasta) tuntuu riippuvan aika paljon siitä, miten paljon jaksaa /osaa lirkutella tai uhkailla. Ja koska hyvinvointivaltion heikennykset aina osuu juuri niihin heikoimpiin, eli ne lapset, joille oikeasti päiväkoti on parempi paikka, saattaisikin jäädä kotiin, ja ne vanhemmat, joilla ei taidot /energia riitä lirkutteluun ja/tai uhkailuun jäisi ilman paikkaa. Ja painavimpana syynä: subjektiivinen päivähoito-oikeus on niin perustavanlaatuinen asia, kun puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, että siihen ei kosketa. Ja varsinkin jos sitä ehdottaa Matti Apunen, niin minä sanon, että just, anna tulla lisää vaan.

    Toinen juttu on sitten se, että mä näkisin mielelläni suomalaisen päivähoidon kehittyvän niin laadukkaaksi (pienemmmät ryhmät, hyvät tilat, koulutetuilla opettajilla aikaa olla ryhmissä), että se (ainakin yli 3-vuotiaille, kohtuullisilla hoitopäivillä) oikeasti tarjoaisi mekittävästi enemmän kuin kotona vanhemman kanssa hengailu. Että kyse olisi varhaiskasvatuksesta eikä vain säilytyksestä. Mutta kyllä sieltäkin pitää lapsilla lomaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta toisaalta siihen, että ne joilla on "oikea tarve" (esim. käydään täyttä työviikkoa töissä, jolloin päivähoitopäivän pituuden suhteen olisi aika tärkeätä että päiväkoti lähellä kotia tai duunipaikkaa - lapsen etu tässä mielessä) eivät saa paikkaa lähipäiväkodista koska siellä on lapsia, joiden ei siellä olisi täysipäiväisesti "pakko" olla. Siinä mielessä se subjektiivisen hoito-oikeuden rajoitus palvelisi ennen kaikkea kai työssäkäyviä vanhempia?
      (Tää on toinen kahdesta asiasta missä olen samaa mieltä Apusen kanssa. Toinen on yritystukien lopettaminen markkinataloutta vääristävänä tekijänä).

      Poista
    2. Meilläpäin ongelmana on kyllä myös se, että täällä työssäkäyvät vanhemmat haluaa paikan päiväkodista työpaikan läheltä, ja sitten täällä asuvien (työssäkäyvien) lapset ei mahdukaan samaan päiväkotiin - eli ne "oikeasti tarvitsevat" kilpailee keskenään. En sitten tiedä, kuinka paljon tulisi tilaa sillä, että siivottaisiin ulos ne virikehoidossa olevat lapset, jotenkin epäilen, että saman tien kaupunki vähentäisi paikkoja samassa suhteessa.

      Poista
    3. leluteekki: mä en tajunnut, miten "subjektiivinen päivähoito-oikeus on niin perustavanlaatuinen asia, kun puhutaan sukupuolten tasa-arvosta"? Ymmärtäisin virkkeen ilman tuota "subjektiivinen"-sanaa, sillä kuten Hups tekstissään kertoo, päivähoitosysteemi on luotu, jotta naiset pääsevät kotoa töihin.

      Mutta mitä tekemistä tasa-arvon kanssa on oikeudella viedä isompi lapsi hoitoon, kun on itse kotona pienemmän kanssa (ei siis töissä tai opiskelemassa)? En ihan oikeasti ymmärrä, avaatko vähän niin pääsen kartalle?

      Poista
    4. Siksi, että jos oikeus ei ole subjektiivinen, ollaan heti kaltevalla pinnalla - "tässä taloudellisessa tilanteessa" kunnat rupeaa ihan saletisti säästämään paikkojen määrästä, jos ne voi itse päättää, kenelle paikka annetaan. Eli vaikka sulla olisi se tarve, niin on hiton paljon hankalampaa saada paikka, jos niitä ei enää ole riittävästi (eihän niitä nytkään ole), ja jos sun pitää vielä erikseen perustella se tarve.

      Isosisaruksen hoitopaikalla ei sitten olekaan mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Mutta tää on sellainen jos-annat-pirulle-pikkusormen-se-vie-koko-käden -tyyppinen juttu. Jos oikeutta ruvetaan rajaamaan joiltain, niin se on kohta kaikilta pois.

      Poista
    5. Mä en kans oikein ymmärtänyt tuota, että miksi nimenomaan _subjektiivinen_ päivähoito-oikeus olisi jotenkin ratkaiseva tekijä tasa-arvon kannalta. En myöskään usko tuohon perusteluun, että jos joltain rajataan oikeutta, niin se on kohta kaikilta pois tai että päivähoitopaikkoja olisi automaattisesti enemmän kaikille, että niitä käyttävät myös sellaiset, joilla ei ole siihen tarvetta. Mutta nämä on tietysti sellaisia asioita, jotka perustuu jokaisen omaan kokemukseen ja näkemykseen yhteiskunnasta! Tietenkin se, mitä tapahtuisi jos subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattaisiin, on kaikkien osalta vain spekulointia. Minä uskon, että systeemi palvelisi silloin paremmin niitä, joilla on oikeasti tarve päivähoitoon ja myös lapsen etua. Joku toinen taas uskoo just päinvastoin, ja näkemys on toki ihan yhtä oikeutettu.

      Poista
    6. Joo, en mäkään usko, että paikkoja on automaattisesti enemmän kaikille, jos niitä käyttää myös ne jotka ei välttämättä tarvitse - mutta en myöskään usko, että niitä riittäisi paremmin, jos oikeutta rajattaisiin, vaan päinvastoin. Musta ratkaisu olisi mm. tuntiperustaisessa laskutuksessa, osapäiväryhmissä, kerhopaikkojen lisäämisessä ja vanhempien ohjauksessa omalle perheelle parhaiten sopivaan vaihtoehtoon. Mutta joo, tämähän on -minusta onneksi ;) - toistaiseksi jossittelua.

      Poista
  5. Hyvää blaastausta!!!!! Tuli hyvä mieli. Tää oli sellainen hyvänmielenteksti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tää oli sellainen hyvänmielenkommentti! ;) Terveisiä vaan sinne työelämään!

      Poista
  6. No kylläpäs mäkin olen samoilla linjoilla sun kanssa. Meillä esikoinen oli viime kevään hieman alle 2-vuotiaana puolisen vuotta päivähoidossa ja muistan elävästi mm. seuraavat ajatukseni:
    - Siis miten ihmeessä aina uutisoidaan, että vanhemmat haluaisivat sälyttää kasvatusvastuun yhteiskunnalle. Siis _mä_ en todellakaan haluaisi, että nämä tyypit täällä päiväkodissa kasvattaisivat mun lapseni. Osoittautuivat he sitten ihan mukaviksi, kun heihin tottui, mutta oli se hieman alkujärkytys mulle. Kun olivat kovin erilaisia kuin minä. Yksi sähläsi-sähelsi-selitti-höselsi jatkuvasti ja toinen olisi nyt ees joskus voinut vähän hymyilläkin.
    - Miksi ihmeessä kaikki aina hehkuttaa päiväkodinhoitajien työpanosta jotenkin ihan yli-ihmeelliseksi? Joo-o, onhan se varmasti raskasta välillä. Suurin osa kaikista työnkuvista välillä on. En mä niitä lapseni päikkytätejä mitenkään järjettömän hyvinä pitänyt. Riittävän hyvinä kuitenkin. Ei tullut mitenkään ikävä, kun otin lapsen kotihoitoon äitiyslomalle jäädessäni.
    - Ryhmässä kun on yksikin jatkuvasti äitiä ja isää ikävöivä, niin se vie sitten sen yhden tädin sylin koko päiväksi. Lapset, jotka "pärjää" paremmin itsekseen, niin niiden pitää "pärjätä" aina. En tykkää tästä.

    Ja oma näkemyksenihän on, että lapsen olisi kaikista kivoin ja paras olla kotona sekä äitinsä että isänsä kanssa. Mutta ei oikein maailma toimi siten, joten korvaavia hoitopaikkoja ja -tapoja on löydettävä. Ja juurikin tämä kaikki on aikuislähtöistä.

    Mä tmyös kerhotoimintaa näille kotonaoleville vanhemmille sisaruksille. Mä en näe päiväkotia ollenkaan hyvänä paikkana millekään "viriketoiminnalle". Jos siellä käy silloin tällöin kääntymässä, niin epäilen, että se on ryhmäytymisen ym. kannalta huono juttu. Parempi olisi, että olisi vaihtoehtoja: kerhoja tai vaikkapa sellaista 8-14 meininkiäkin esim. kerran viikossa. Meidän esikoinen on alle 3-vuotiaitten kerhossa yhden aamupäivän viikossa ja on tullut mieleen, että oishan se kiva, jos oliskin joku sellanen vähän pidempi päivä, johon kuuluisi ruokailukin. Silloin ihan oikeasti ehtisi itsekin hoidella asioita ja vaikka käydä jossain vauvan kanssa.

    Jos meillä olisi esim. joku remontti tms. käynnissä, niin silloin voisin kuvitella, että lapset olisivat osan lomaviikostamme päivähoidossa, jotta remontti etenisi, mutta en mäkään lomailua ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa-aikaisia hoitomahdollisuuksia toivoisin minäkin lisää. Mun utopiassa niihinkin olis resursseja enemmän, kun (kokoaikainen) päivähoito ja "virikehoito" olis selkeästi kaksi eri asiaa. Ja edelleenkään en tajua, miten se, että hoitoon ei olisi oikeutta vanhempien lomaillessa, on kenenkään mielestä väärin. :)

      Poista
  7. Just näin! Eikä mitenkään muun päin. Subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen pitäisi saada JOTAIN tolkkua, tunnen monia äitejä jotka ihan mukavuussyistä pitää isompaa lasta 30-40h/vko päiväkodissa virikkeistymässä. Jopa äippälomalla vauva masussa äippä makoili biitsillä (siis erityisen hyvävointisena kun ehti kaikenmaan kaupoille ja rannalle) kun 3,5-vuotias mukelo "leikki" päiväkodissa miehen työpäivän ajan. Ei morjensta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi moni tuntuu uskovan, että nämä ovat jotain urbaanilegendoja. Päivähoitohenkilökunta taas kertoo ihan jotain muuta, samoin ihan omatkin kokemukset. En usko, että just näissä muutamissa päiväkodeissa tai mun tietämyspiirissä oltaisiin kovin poikkeuksellisia tässä asiassa, enkä voi ymmärtää, miksi tätä asiaa ei voisi ainakin selvittää.

      Poista
  8. Kukkalialainen (pitkästä aikaa)20. maaliskuuta 2013 klo 9.40

    Samoilla linjoilla ollaan! Varsinkin ihan pienille päiväkotipäivät voi olla aika stressaavia.

    Pakko vaan kommentoida tuota, että lapselle päivän paras hetki on se, kun vanhempi tulee hakemaan. Niin varmasti onkin, mutta joskus just sillä hetkellä lapsesta ei tunnu siltä.

    Meillä 5-vuotias aina joskus valittaa, että tullaan "liian aikaisin" hakemaan, kun on just niin hyvät futispelit kesken. Kerran tullessani tavallista aikaisemmin hakemaan myönnyin jopa tekemään niin, että otin ensin mukaan vain kuopuksen ja kävin sen kanssa kaupassa ennen kuin tulin hakemaan esikoista. Esikoisen pettymys oli niin suuri, kun se tajusi, että äiti tuli hakemaan jo vähän ennen kuin olivat ehtineet pihalle ja suunnitellut pihaleikit olivat jäädä kokonaan väliin.

    Meillä kun ei kotipihalla ole juurikaan leikkikavereita, niin päiväkotikaverit ovat 5-vuotiaalle tosi tärkeitä. Just yks päivä se luetteli itsekseen kivoja asioita paremmuusjärjestyksessä. Siellä tuli synttärit, joulut, matkat - ja päiväkoti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on just tuollaisia kiittämättömiä! :) Eivät yhtään tajua omaa parastaan. Mut toki viisivuotias on jo ihan eri asia kuin vaikka 1,5-vuotias. Huomaahan sen jo meillä, että 3,5-vuotias kaipaa leikkikavereita ja ikäistään seuraa. Ja siis loistava palaute kyllä teidän päiväkodille tuo myös!

      Just tässä mietin, että olis kyllä kiva nähdäkin pitkästä aikaa. Pitäisi ehkä vähän aktivoitua asiassa!

      Poista
    2. Joo! Aktivoidutaan!
      Mä voisin jäädä vaikka joku ilta töiden jälkeen kaupungille humputtelemaan.

      Poista
  9. No ihan pakko kommentoida! Pitkälti olen samaa mieltä. Jos nyt puhutaan ihan normaaleista ja täysjärkisistä perheistä, lapsen ei takuulla _tarvitse_ olla päiväkodissa tai missään erityisessä päivähoidossa. (Satunnaisia lapsenvahteja ja mummoloita en toki laske.) Kuten sanoit, päivähoito on kehitetty aikuisten työssäkäyntiä palvelevaksi asiaksi.

    Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen olisi järkevää, mutta juurikin se iso kysymys: Millä perusteella, keneltä? Ulkopuolinen ei voi aina pystyä katsomaan perheen kokonaistilannetta kunnolla, kuten ei yhtään minkään harkinnanvaraisen tuen/palvelun kohdalla. Onneksi minä en ole tästä päättämässä.

    Olosuhteiden pakosta meidän esikoinen on nyt kotihoidossa ja kun olen äitiyslomalla ja kuopus kohta syntyy. Olisin kyllä halunnut pitää pojan päivähoidossa jatkossakin, kolme päivää viikossa. Perusteet ovat puhtaasti itsekkäät: Saisin nukkua päiväunia vauvan kanssa (olen hyvin huonouninen ja arvelen, että tulen olemaan jaksamisen rajoilla monta kertaa); nelilapsinen perhepäivähoitoryhmä tutun hoitajan kotona on minusta isoon päiväkotiin verrattuna erittäin lapsilähtöinen ratkaisu ja olisi tarjonnut pojalle sellaista toimintaa, jota en itse pysty pikkuvauvan kanssa päivittäin tai edes viikoittain tarjoamaan, ja vauvan syntymä ja päivähoidon aloitus eivät mitenkään olisi liittyneet toisiinsa ajallisesti; meillä on varaa päivähoitoon; haluan myös kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa; haluan silloin tällöin päästä "omiin menoihini" eli vain vaunuvauvan kanssa liikenteeseen... Omista tarpeista kumpuaviahan nämä argumentit ovat, sen myönnän, mutta takuulla kaksi- ja puolivuotias olisi saanut myös hyvin paljon koti-, äiti- ja isäaikaakin, yhdessä ja erikseen.

    Loppukaneettina sanon minäkin, että aika lailla on vanhemmuus hukassa, jos lapsen ajatellaan voivan olla päiväkodissa vuoden ympäri ilman lomia. Päiväkoti on lapsen työpaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mitenkään kiellä sitä, etteikö subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen olisi ongelmallista sekin. Mutta en kyllä myöskään käsitä, miksi asiaa ei voisi selvittää siitä huolimatta? Sillä perusteellahan mitään ei koskaan voisi muuttaa, koska muutoksesta seuraa aina ongelmia.

      Sullahan on oikeus yksityisen hoidon tukeen, vaikka oletkin äitiyslomalla. Se toimi meillä ainakin hyvin, siis että palkattiin naapuriperheen kanssa yhteinen hoitaja muutamaksi aamupäiväksi viikossa. Eikä se ollut ainakaan kalliimpaa kuin kunnallinen päivähoito.

      Loppukaneetin allekirjoitan täysin!

      Poista
    2. Ei kun just kannatan sitä että subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi jollain lailla rajata. Mulla ei vaan ole itse keinoja kertoa, miten ja kuka sen tekisi. Mutta ns. päivänselvät tapaukset - muksu täysiaikaisesti hoidossa kun äiti pienemmän kanssa kotona tai jopa ihan ilman lapsia kotona - pitää jotenkin rajata. Kun vaihtoehtoja lapsen virikkeellistämiseksi on: kerhot, harrastukset jne. Niissä on vaan se ikävä puoli että aikuisen oma aika jää kovin vähälle.

      Onhan siinä subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa just se kiva puoli, että kaiken tyhmän voi ulkoistaa päiväkodille: pottahommat, vittumaiset marraskuiset loskapäiväulkoilut, sotkemisen sormiväreillä jne. Illalla voi sitten hakea muksun kotiin ja tuntea itsensä Hyväksi Äidiksi kun on päivän mittaan ehtinyt käydä ostamassa Stockalta luomulohta kullanmurulle päivälliseksi.

      Juu, tämä oli kärjistys. Ja itsehän olen just tällainen mutsi. Lapsi on nytkin mummolassa hoidossa, että saan rauhassa levätä ja nukkua kotona ennen pian koittavaa synnytystä. Ja blogata ja syödä suklaata. Näitä olis vaikea toteuttaa kaksivuotiaan läsnäollessa. Toisaalta: olen kyllä oikeasti aika kipeä, ja mummo nimenomaan pyysi pojan hoitoon itselleen. Ja poika halusi mennä. Että ehkä tämän synnin saan vielä anteeksi jos oikein paljon aneita makselen jonnekin. :)

      Poista
  10. Ihan samaa mieltä olen siitä, että on varsin kyseenalaista jättää lapsi tarhaan tai mihin tahansa hoitoon vuosiloman ajaksi - ja että tähän on varmasti olemassa vaikka mitä yksilötasolla hyväksyttäviä syitä. Onko tämän ongelman laajuudesta tietoa, eli kuinka moni ihan "mukavuudenhalunsa" takia jättää lapsen tarhaan, kun ei olisi pakko?

    Itselle tuli vaan tuosta kolumnista vahva provosoinnin maku, kun mm. viitattiin etelän allasbileisiin (eikö lapsi pidä kuitenkin illalla hakea tarhasta, mites sieltä etelästä ehtii kotiin?).

    Meinasin sanoa, etten tiedä yhtään perhettä, mutta tiedänpäs. Lapsi oli yötarhassa, koska vanhemmat kävivät baarissa. Isovanhemmat onneksi lopettivat yötarhakierteen. Sitten lähti isä ulkomaille ja löysi uuden naisen, äiti jatkoi vuorotyötään, kun löysi uuden duunin saatuaan potkut siksi, että oli juopuneena duunissa. Ehkä tässä tapauksessa päiväkoti oli jopa parempi paikka, mutta onneksi oli ne isovanhemmat.

    Ja päivän hesarista löytyikin puhetta sen puolesta, että kyse on yksittäistapauksista:

    http://www.hs.fi/kotimaa/Lapsi+j%C3%A4%C3%A4+harvoin+loman+ajaksi+p%C3%A4iv%C3%A4hoitoon/a1363668423063?jako=4536f1314cd34688c05c02016ad3f32f&ref=fb-share

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai kolumni oli provosoiva, mutta sehän kuuluu jo tyylilajiin. Mulla on vähän sellainen mielikuva, että tuo lasten päiväkodissa pitäminen myös loma-aikana on nouseva ilmiö, joka liittyy jotenkin individualismin korostumiseen ja mulle-kaikki-heti-nyt-maailmaan.

      Tiedän esimerkiksi tapauksia, joissa vanhemmat ovat lähteneet talvilomalla etelään ja isovanhemmat hoitavat lapsia ne ajat, jotka lapset viettävät päiväkodissa. Tajuan myös sen, että yksilötasolla se ei ehkä tunnu kovin suurelta rikkeeltä, mutta siinä kyllä minusta unohtuu just se lasten oikeus lomaan ja aikaan perheensä kanssa.

      Tiedän myös, että eräässä isohkossa suomalaisessa kaupungissa yritettiin rajoittaa oikeutta päivähoitoon vanhempien loma-aikana sillä perusteella, että kesällä myös päivähoitohenkilökunta lomailee ja varapaikkojen järjestäminen oli hankalaa. Jotkut vanhemmat tekivät asiasta kantelun, koska he halusivat pitää kiinni oikeudestaan päivähoitoon myös loma-aikana. Minusta se on aika erikoista.

      Poista
  11. No oli pakko itsekin kirjoittaa aiheesta, liikaa savua nousi korvista. ;) Musta siis subjektiivista päivähoito-oikeutta _ei_ pitäisi rajoittaa, todellakaan, ja tää Apusen juttu on vain huono tekosyy hyvinvointivaltion alasajoon, pala kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! Mä käyn lukemassa. Tykkään lukea vastakkaisiakin mielipiteitä, vaikka en itse Apusta ihan paholaisesta seuraavana pidäkään. Ajattelen monista asioista eri tavalla kuin hän, mutta yritän silti olla tyrmäämättä hänen tai kenenkään muunkaan avauksia totaalisesti pelkästään siksi, että puhuja on minusta väärä tyyppi.

      Poista
  12. Mä nyt en jaksanut kaikkia kommentteja lukea läpi, mutta juuri eilen Miehen kanssa ihmeteltiin tätä samaa asiaa tai itseasiassa Mies kommentoi, että miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei sitten haluta olla? Vanhuuden päivievaralleko vai?

    Mun suvussa on yllättävän paljon opettajia ja lastentarhanopettajia ja monelta olen kuullut tällaisesta vanhempien ryhmästä, jotka kuvittelevat, että on päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heidän lapsensa. Tällaiset vanhemmat oikeasti kuvittelevat, että näiden laitosten lopputuotoksena syntyy heille kiva pieni valmis paketti ja itse ei tarvi tikkuakaan pistää ristiin asian eteen. Ongelmien syntyessä syytetään ensimmäiseksi koulua tai päiväkotia. Omassa toiminnassa ei nähdä mitään vikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen kuullut minäkin, enkä ihan jaksa uskoa, että kyse olisi vain urbaanilegendoista. Niin kuin tuossa jo kirjoitinkin, niin en vaan mitenkään voi käsittää, miksi lapsilla edes pitäisi olla mahdollisuus olla hoidossa kun vanhemmat ovat lomalla. Kun mun ajatusmaailmassa se vaan on väärin.

      Poista
  13. Mä en diggaa Apusesta tai sen tyylistä kirjoittaa, joten vältän aika tehokkaasti nuo sen provosoivat kolumnit. (Kaatuu samaan laariin Enbusken kanssa. Rupee vaan vituttaan.)

    Se mikä mua tuossa Apusessa tällä kertaa ärsyttää on se, että joidenkin vanhempien ääliötapa laitta skidinsä päiväkotiin oman kesäloman ajaksi käytetään typeränä lyömaseena subjektiivista päivähoito-oikeutta kohtaan. Miten yleistä se muka _ihan oikeasti_ on että vanhemmat jättävät lapsiaan päiväkotiin lähtiessään itse kesälomalle? Hesarissa oli tänään aiheesta juttu vähän toisesta näkökulmasta: http://www.hs.fi/kotimaa/Lapsi+jää+harvoin+loman+ajaksi+päivähoitoon/a1363668423063

    Mä kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta. Kannatan myös sitä, että jokaisen lapsen on pidettävä vuoden aikana vähintään kuukausi lomaa päiväkodista. En tiedä, miten tämä toimii Suomessa, mutta esimerkiksi täällä Islannissa osa päiväkodeista on kiinni 5 vk joka kesä, ja silloin on kesäloma. Osa päiväkodeista on auki ympäri vuoden, mutta jokainen lapsi on silti otettava 4-5 vk kesälomalle vanhempien kesäloma-aikataulujen mukaan.

    Ei päiväkoti ole lapsen kehityksen kannalta pakollinen paikka - onko jossain näin edes väitetty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en yleensä tykkää Apusesta, mutta Enbuskesta kyllä vähän. Se on sellainen kiva espoolainen keskiluokkapopulisti. :)

      Tossa jossain kirjoitinkin, että eräässä kaupungissa yritettiin rajoittaa sitä, että lapset olisivat hoidossa vanhempien loma-aikana. Täällähän järjestetään varahoitopaikat niille, jotka ovat hoidossa, vaikka osa päiväkodeista on kiinni, ja niistä oli pulaa, koska tietysti on niitäkin, jotka eivät kesällä lomaile. Vanhemmat nostivat siitä metakan ja vetosivat subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Mä en jotenkin voi ymmärtää sitä ollenkaan, koska en keksi, mitä muuta perustetta asialle voi olla kuin se, että lapset haluttiin hoitoon samalla kun itse lomaillaan. Kaikille työssäkäyville jne. paikka olisi tarjottu joka tapauksessa.

      Mä olen kuullut aika monta kertaa, miten päiväkoti tekee niin hyvää lapselle ja on suunnilleen edellytys sille, että siitä kasvaa yhteiskuntakelpoinen yksilö. Usein nämä mielipiteet esitetään perusteluina sille, miksi esim. isompi lapsi on hoidossa kun äiti on kotona vauvan kanssa. Mä taas olen sitä mieltä, että sisarushoidolle voi olla monta hyvää(kin) syytä, mutta ne lähtevät aikuisten, ei lasten tarpeista. Toki on niin, että hyvinvoivassa perheessä kasvaa todennäköisemmin hyvinvoivia lapsia jne. jolloin aikuislähtöisetkin ratkaisut voivat olla myös lapsen parhaaksi.

      Poista
    2. ^"Mä taas olen sitä mieltä, että sisarushoidolle voi olla monta hyvää(kin) syytä, mutta ne lähtevät aikuisten, ei lasten tarpeista."

      Ma taas olen eri mielta - kaikilla kun se lasten ikaero ei ole kahta vuotta vaan se isompi lapsi saattaa olla ihan oikeasti jo sen ikainen, etta kotona nysvaaminen aidin ja vauvan kanssa ei valttamatta ole sille lapsellekaan kovin ideaalitilanne.

      Poista
    3. Tuolla aiemmin tuli esille, että kannatan itse subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista (muun muassa) pieniltä (mun kirjoissa alle 3-vuotiailta) lapsilta. Ei tullut tässä kohtaa sitä toistettua, mutta se oli tämänkin mielipiteen lähtökohta. Lisäksi vaihtoehtoja on mun näkemyksen mukaan muitakin kuin kokopäivähoito päiväkodissa tai "kotona nysvääminen", esim. osa-aikainen hoito, kerhot, avoimet päiväkodit jne. Ja lapsia ja vanhempia ja tilanteita on erilaisia, tämähän on tullut todettua jo moneen kertaan.

      Poista
    4. Mutta mites toi Islannin malli toimii sitten, kun sopivasti vaihtaa työpaikkaa ja lomat palaa siinä sivussa? Kun eihän kaikilla aina välttämättä ole sitä vuosilomaa.

      Kyllähän silti Suomessakin kannustetaan pitämään se kokonainen kuukausi lapset pois päiväkodista, kun sitten säästää päivähoitomaksuissa. Se kalenterikuukausikin saattaa silti olla joissakin tapauksissa vähän hankala järjestää. Tai ainakin itse näkisin omallakin kohdallani joissakin tilanteissa, jos ei olisi isovanhempia hoitoapuna.

      Poista
    5. Täällä on muuten käyty ihan mahtiskeskustelua - kiitos kaikille :)
      Islannissa toi tilanne on vähän hankala, etenkin täällä pk-seudulla, koska päiväkotipaikkoja on (etenkin laman jälkeen) aika hintsusti tarjolla ja niihin pääsevät vasta 2-vuotiaat. Monet vanhemmat ovat ihan kusessa siinä kohtaa, kun vanhempainvapaat (9 kk täyspäiväisenä) pidetty. Yleensä jompi kumpi vanhempi (useimmiten mutsi) jää kotiin. Ja täällä ei ole mitään kodinhoitotukisysteemejä, mikä tekee toimeentulosta monelle hankalaa siitä ajasta kun lapsi on 9 kk siihen kun se pääsee tarhaan. Täällä on olemassa sellainen dagmamma-systeemi (vähän kuin perhepäivähoito), mutta se on käsittääkseni aika kallista ekä dagmammojakaan kasva puissa.

      Meillä on (thank cod), eläkkeellä oleva ihana anoppi, joka huolehti lapsen päivähoidon 9 kk ikäisestä tarhaikään.

      Islannissa osa päiväkodeista menee kiinni 1 kuukaudeksi kesällä. Osa ei mene kiinni, mutta lapset on pakko silti ottaa sieltä kuukaudeksi pois - oli vanhemmilla kesälomia tai ei. Siinä onkin pähkä ilyn paikka aika monelle; usein noissa tilanteissa äiti ja isä lomailevat eri aikaan jotta jompi kumpi on kotona hoitamassa lasta. Ja anopit & lastenlikat ovat aika työllistettyjä kesäkuukausina.

      Mä olen aina kehunut Islannin vanhempainvapaasysteemiä sen tasa-arvoisuudesta; siis siitä, että vanhemmuuden kustannukset jaetaan yhteiskunnassa tasan ja myös faijat ovat lasten kanssa himassa pikkulapsivaiheessa. Muutoin tää paikallinen hyvinvointivalito kusee; tai siis sitä ei oikein ole. Lekurilla käynti maksaa, hammaslääkäri on sikakallista ja tukia on tosi vähän. Eli jos mulle pamahtais nyt viisi lasta & joutuisin työttömäksi, niin muuttaisin kyllä aika vikkelään Suomeen nauttimaan mm. lapsilisistä. ;)

      Poista
    6. Mä oon henk.koht. sitä mieltä, että lapsiperheillä on Suomessa melkoiset kissanpäivät. En oo koskaan ollut niin iloinen veronmaksaja kuin nyt. Kaikki nämä yksityisen hoidon tuet ja päivähoito-oikeudet ja pitkät vanhempainvapaat ja neuvolapalvelut ja sairaalapalvelut ja lapsilisät ja puistot ja perhekahvilat ja kaikki - kansainvälisesti vertaillen ei tuu heti mieleen vastaavaa. Mikä ei toki tarkoita, ettei olis varaa parantaa, nimim. 6+6+6.

      Poista
  14. En mä muuta sano kuin että aamen tälle. Puhut niin asiaa.

    Oho, sanoinhan mä vähän muutakin.

    VastaaPoista
  15. Erittäin hyvä teksti, joka otti huomioon lapset ja myös perhekokonaisuuden- monet näkökulmat. Asiantuntevaa tuumailua. Kiitos.

    Me ihmiset olemme niin erilaisia. Kirjo on myös perheissä valtava.
    Ymmärtääkseni ihminen on "menestynyt" kehityksessään juuri siksi, että välitämme toisistamme ja haluamme auttaa. Emme voi olettaa, että kaikki toimivat aina "oikein". Useampi näin yrittää ja uskoo tekevänsä. Kukin kykyjensä mukaisesti.

    Näistä keskusteluista tuli mieleeni, että kuntien on tarjottava päivähoitoa ympärivuorokautisesti. Siispä päivähoidon käyttö on hyvin monimuotoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Mä olen myös sitä mieltä, että ihmisiä pitää tukea tekemään oikeita ja perheen edun mukaisia ratkaisuja, oli se ratkaisu sitten puoleen tai toiseen.

      Poista
  16. Niin samaa mieltä!

    Olen omassa ystäväpiirissäni yksin tämän mielipiteen kanssa ja aika kovaa huutia sieltä tulee välillä kotihoitoa kohtaan. Paras on tämä argumentti: "2-vuotias lapsi ei OPI niin paljon asioita kotihoidossa, kuin päiväkodissa, joten hänen älylliselle kehitykselleen päiväkoti on paljon parempi". Voi luoja!

    No, en tästä enempää avaudu kun sait (jälleen kerran) niin hyvin kirjoitettua kaiken, mitä itse asiasta ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mäkin olen kuullut. Mutsi aina sanoo tuohon asiaan, että monikaan vanhempi ei ymmärrä, miten paljon pienten ryhmässä menee aikaa ihan vain siihen perushoitoon. Että se "virikkeellinen" aika on lopulta aika lyhyt, kun pitää syöttää, vaipattaa/potattaa, pukea, ulkoiluttaa, riisua, syöttää, vaipattaa/potattaa, nukuttaa, herättää, syöttää, pukea jne. 12 alle kolmevuotiasta. Ei ne siellä siis tuntitolkulla vaan lue kirjoja ja piirrä ja laula ja askartele jne.

      Poista
  17. Ai että on kiva lukea näin asiallista ja analyyttistä keskustelua tärkeästä aiheesta. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samaa mieltä, mistä iso kiitos kommentoijille!

      Poista
  18. Itse rajaisin subjektiivisen pois alle 3vltä ja kesäaikaan myös isommilta.
    3v alkaa tarvita seuraa erilailla ja kaikilla pienillä paikkakunnilla ei ole esim 5vlle kerhoa tai minusta 1 perhekerho ei niin isolle riitä tekemiseksi. Meillä 5v on siellä virikeRYHMÄSSÄ (pelkästään niille suunnattu ja rajattu hoitoaikoja ja -päiviä kaikilta) 2-3pv viikossa.
    Tuttu 50v + kokoelänsä pph:na työskennellyt juuri kertoi miten kurjaa on kun alle 3v tulee hoitoon vaikka äiti jää kotiin --> ja pakko niitä vaan on hoitaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuota samaa miettinyt. Toi virikeryhmä on minusta aika hyvän kuuloinen konsepti, täällä niitä ei ymmärtääkseni (vielä) ole. Kun ihan käytännön järjestelyjen takia voi olla vähän hankalaa, että ryhmän lapset ovat kovin eri määriä hoidossa. Ainakin meille sanottiin lähidagiksesta, että esim. kolmepäiväisen hoidon onnistuminen tarkoittaisi, että sinne pitäisi saada joku kahdeksi päiväksi, jotta käyttöaste (tms.) pysyy korkealla. Jos ryhmä olisi nimenomaan näitä osa-aikaisia varten, tämä ei olisi ongelma.

      Poista
    2. Meillä päin on kyllä niin, että osa-aikaisesti oleva lasketaan ihan kokopäiväiseksi ja siksi ne on periaatteessa tietysti ihan kivoja olla olemassa, koska näin ollen ryhmäkoko on useina päivinä todellisuudessa pienempi kuin laskennallisesti. Meidän lapsi esim. teki viime keväänä 4-päiväistä, mutta maksettiin kokopäivähoidosta ja yhdeksi kokopäiväiseksi se ryhmässä laskettiinkin.

      Mutta toi osa-aikaisten oma ryhmä olisi kyllä tosi hyvän kuuloinen konsepti. Varsinkin vanhemmilla, kun silloin sitä ryhmäytymistäkin jo tapahtuu varmaan enemmän kuin alle 3-vuotiailla.

      Poista
  19. Arvannetkin, että mulla on subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen paljonkin sanottavaa. ;) Tällä kertaa tyydyn vain kahteen pääpointtiin:

    Kannatan ko. oikeuden rajaamista osa-aikaiseksi niissä tapauksissa, joissa toinen vanhempi on jostain syystä kotona (työttömyys, vanhempainvapaa, mikälie). Toki tässäkin on ongelmia, kuten yllä ainakin Täti-ihminen taisi kommentoida, mutta perusperiaate olisi mielestäni hyvä. Meidän perheessä subjektiivinen päivähoito-oikeus on ehdottomasti tullut tarpeeseen. Ei Esikoinen itse tokikaan ole sitä vaatinut enkä usko että hän tarhassa saa mitään isoa "extraa" verrattuna kotihoitoon, mutta minä ja vauva todellakin tarvitsemme nuo pienet breikit viikossa enkä usko niistä olevan Esikoisellekaan yhtään mitään haittaa myöskään. Tarve on siis ollut koko perheen tarve ja tarkoin harkittu. Toisaalta, tarve ei ole missään vaiheessa ollut kokopäiväinen tai koko-aikainen, enkä siinä valossa pysty täysin ymmärtämään, miksi joku laittaisi pienen (1-3v) päiväkotiin ehdoin tahdoin 8h/pv ja 5pv/vko, jos samalla on itse kotona.

    Tokikaan tuo oikeuden rajaaminen ei mielestäni poistaisi tuota Apusen käyttämää pääsyytöstä eli lapsien hoidossa pitämistä vanhempien loman aikana. En ainakaan usko, että suurimmat "väärinkäyttäjät" noissa tapauksissa on niitä (meitä), joiden perheessä toinen vanhempi on jo kotona. Tunnustan, en lukenut ko. kolumnia enkä aiokaan lukea, joten mulle on täysin epäselvää, miksi ja miten tuo linkki noista väitetyistä lomabilettäjävanhemmista johtaisi tuohon päivähoito-oikeuden rajaamiseen. Ellei siis rajoittamisella tarkoitettaisi jotain "lapsen vuosilomaa" päivähoidosta.

    Toivoisin, että tähän(kin) keskusteluun nostettaisiin enemmän esiin harmaan eri sävyjä: osa-aikahoitoratkaisuja (tulipas kiva sana) ynnä muuta. Aivan kuten toivoisin kotiäidit vs. "äidit töihin" -keskusteluun välimuotoja: todellisia mahdollisuuksia osa-aikatöihin! (Suostuisin itse melkein mihin tahansa, jos voisin työskennellä 40-60% työajalla, sitten kun palaan töihin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kolumnin lukeminen ois kyllä voinut olla ihan hyvä ajatus. :) Apunen ei puhunut tästä virike-/sisarushoidosta mitään. Sen pointti oli, että lapsilla on oikeus lomaan päiväkodista. Subjektiivinen päivähoito-oikeus mahdollistaa myös sen, että lapsi on päiväkodissa vaikka ympäri vuoden. Siksi Apunen kritisoi subjektiivista päivähoito-oikeutta.

      Noi osa-aikamahdollisuudet ja muut ovat tulleet keskustelussa esille jo useamman kerran. Mä näen asian niin, että päivähoitokokonaisuutta pitäisi miettiä uusiksi monesta syystä. Yksi asia on juuri se, että missä määrin yhteiskunnan pitää tarjota vaihtoehtoja ja missä määrin "ylimääräisen" hoidon järjestäminen pitäisi olla vanhempien vastuulla. Nykyinen systeemi ei mahdollista päivähoito-oikeuden rajoittamista millään tavalla, ei siis esim. loma-aikana tai siten, että oikeus olisi osa-aikainen, jos toinen vanhemmista on kotona.

      Nyt mä en jaksa ehkä enää koskaan puhua päivähoidosta. :)

      Poista
    2. Seuraavaksi voikin alkaa puhua vaikka "koulushoppailusta", eli "paras" koulu vai lähikoulu jne. ;) Onneksi ei aiheet vanhemmuudesta ja kasvatuksesta lopu hevillä - kuten ei mielipiteetkään. ;D

      Poista