29.4.2013

Ekotekoja ja tekoekoja

Seuraamissani blogeissa kiertää ekohaaste, jonka Bleue laittoi alulle. Jännä kyllä, kukaan ei ole haastanut mua, hehe. Imagoni ei liene kovin ekotiedostava. En ole tunnustautunut kestovaippojen, lasipullojen tai edes ekokosmetiikan faniksi, enkä hehkuta kirppislöytöjä, kantoliinoja tai kestoliivinsuojia (jotka ovat kyllä kertakäyttöisiä mukavammat, mutta eivät minusta noin yleisesti ottaen vaan kovin kiinnostava puheenaihe). En pode suurta tuskaa kuluttamisesta tai maailman tuhoutumisesta. Myönnän jopa ääneen että en edes, herran tähden, äänestä vihreitä*.

Disclaimerina huomautettakoon, että olen kuitenkin sitä mieltä, että vihreillä on tärkeä rooli poliittisessa kentässä ja asioiden tuomisessa yhteiskunnalliselle ja poliittiselle agendalle, niin kuin muillakin puolueilla, allekirjoitin minä puolueen periaatteita tai en. (Minusta jopa persuilla on tehtävänsä, ainakin herättää meidät kupliimme juuttuneet huomaamaan, miten eri tavalla ajattelevia ihmisiä täällä asuu. Ilmiöiden tiedostaminen on ainoa mahdollisuus muutokseen.)

No joo, se politiikasta. Pikkuisen huvittavaa ja toisaalta ehkä toivoa herättävää on, että kaikesta epäaktiivisuudestani huolimatta hiilijalanjälkeni on Hesarin mukaan hyvin keskitasoinen, ja ilman viime vuosien matkailuja olisimme reilusti keskiarvon alapuolella (ja tänä vuonna olemmekin, kun emme varmaan ole reissaamassa mihinkään kauas). Seuraavassa tulee siis katsaus asioihin hiilijalanjälki-testin teemojen mukaan.

Suurin syntini lienee siis itsestäänselvästi matkustaminen, erityisesti lentosellainen. Olemme lentäneet lähes vuosittain yhden kaukolennon (koko elämäni aikana olen lentänyt niitä laskutavasta** riippuen 4-6 edestakaista) ja yhden Euroopan-lennon. Sen sijaan arjessa liikun suurimmaksi osaksi kävellen ja muutaman kerran viikossa julkisilla, useimmiten ratikalla. Auto meillä on, mutta sitä käytetään todella vähän, koska mieskin on helmikuusta asti ollut töissä kävelyetäisyydellä. Emmekä muuten todellakaan ajele millään luksusautolla, vaan 90-luvun lopun viininpunaisella, susirumalla Volkkarilla, josta maksoimme miehen siskolle muutaman satasen. Tavallaan minusta on kiva, että mies haluaa sinnikkäästi ajaa vanhalla ruoskallamme, mutta minun ajointoani se edellisen työsuhdeauton sisältämä automaattivaihteisto kyllä kasvattaisi suuresti.

Kierrätämme melkein kaiken mahdollisen pienmetallia lukuunottamatta. Siis jätteistä lajittelemme paperit, pahvit, lasit, biojätteen, patterit, lääkkeet, ongelmajätteet, pullot, tölkit ja sekajätteen (tulikohan siinä kaikki?). Olen juuri myynyt lastenvaatteita kirppiksellä melkein 300 eurolla (wohoo!) sekä laittanut vauvakamoja kiertoon Huuto.netin kautta (vihdoinkin pääsimme eroon esimerkiksi pikkuveljen turvaistuimesta). Ne tavarat, jotka eivät mene kiertoon myymällä tai kavereille antamalla, päätyvät jotain kautta hyväntekeväisyyteen. Olen myös jaksaessani rahdannut luettuja akkainlehtiä mm. synnytyssairaalaan.

Kulutustottumukseni ovat kuitenkin ihan varmasti enemmän yltäkylläiset kuin tiedostavat. Toisin kuin esimerkiksi Liina tai Täti-ihminen, minä rakastan kaupoissa kiertelyä (oikeissa tai virtuaalisissa) ja ihanien asioiden hankkimista itselle tai muille. Suurin osa vaatteista ja tavaroista tulee meille uutena, tosin lähes poikkeuksetta alennettuun hintaan. Se ei tietenkään ole kovin ekologista, mutta ekonomista sentään. Kulutuksessani on kuitenkin jotain sääntöjä:

- Yritän ostaa vain sellaista, jolle on käyttöä. Vastustan esimerkiksi miljardien erilaisten elektronisten vempaimien (veden kuplatin, kahvikone, erilaiset tukanväkerrysvälineet) hankkimista. Lisäksi olen koko kevään taistellut vastaan mielihalua, joka yrittää pakottaa minut hankkimaan (kalliin) sitruunankeltaisen laukun, koska edellinen (ei-niin-kallis) keltainen laukkuni, johon kyllästyin vuodessa, elää tällä hetkellä toista elämäänsä lasten leikeissä postilaukkuna.
- Kosmetiikkaa saa ostaa vasta, kun edellinen vastaava tuote on loppu. Uutta ei saa avata, ennen kuin vanha on käytetty kokonaan. Ekohenkisyys lasketaan plussaksi, mutta ei oston perusteeksi, jos tuotteelle ei oikeasti ole muuten tarvetta.
- En osta muovisia vaatteita, kenkiä tai laukkuja. Ts. suosin luonnonmateriaaleja.
- En osta halpoja trikoorääsyjä, vaan sellaista, joka on helppo kierrättää käyttöön esim. jälleenmyymällä, kun en itse enää vaatetta tai asustetta tarvitse tai halua. Useimmiten se tarkoittaa nk. merkkivvaatteita.
- Ostan vain, jos vaate on sellaisenaan sopiva ja sellainen kuin haluan. Ei siis sinnepäin-ostoksia eikä lyhennettäviä/muuten muokattavia, koska ne jäävät käyttämättä.
- Boikotoin "kuluttamalla parempi maailma" -ajattelua: turha hankinta on turha hankinta, vaikka olisikin ekologinen. En tue kritiikitöntä ekotuotteiden ylistystä ostamalla esim. jotain blogi-ilmiötä, ellei se oikeasti ole jotenkin parempi kuin vastaavat muut tuotteet. (Enkä lue näitä tiedostavia kulutusblogeja, joissa täysin kyseenalaistamatta hihkutaan milloin mistäkin tavarasta, jonka valmistaja on kertonut olevansa kiva ja vastuullinen. Ystäväni, joka on ollut mm. Reilu kauppa -hommissa, on opastanut, että usein on kuitenkin parempi ostaa sen ison ja pahan multikansallisen firman tuote kuin pikkupuljun, sillä ensimmäisten valvonta toimii markkinoilla huomattavasti paremmin.)
- Nautin ja iloitsen hankinnoistani ja olen kiitollinen siitä, että olen syntynyt tänne länsimaiseen yltäkylläyteen ja minulla on mahdollisuus valita mitä ostan vai ostanko ollenkaan. Turha syyllistyminen ei vie mihinkään.

Ostaisin mielelläni enemmän käytettyä, jos kirppareilla myytäisiin enemmän muutakin kuin ylihinnoiteltua paskaa. Tästäpä voisinkin avautua joku kerta lisää, mutta todettakoon, että yleensä tulen kirppiskäynneillä vain vihaiseksi. Ja huutonet-idiootit ovat ihan oma lukunsa, en edes viitsi aloittaa aiheesta, kun olen muuten ihan hyvällä tuulella. (Paitsi että edelleen naurattaa Lupiinin taannoinen FB-ketju aiheesta unipussin sukupuolisidonnaisuus.)

Lapsiasioissa tulee miinusta kertovaipoista (ovat sentään kotimaisia), joskin ero kestovaippoihin puhtaasti ilmastonäkökulmasta ei ilmeisesti ole aivan niin yksinkertainen kuin joskus annetaan ymmärtää. Ainakaan kovin luotettavaa tutkimustietoa asiasta ei helposti löydy. Jätemäärä on varmasti pienempi ja taloudellinen rasitus samoin, joten epäilemättä kestovaipat ovat monella tavalla hyvä valinta, jos itse tykkää ja jaksaa. Purkkiruokaa söivät meillä molemmat lapset, ensimmäinen enemmän, toinen vähemmän. Molempia on kuitenkin imetetty päälle vuoden ikäiseksi, joten korviketeollisuutta olemme tukeneet vain esikoisen ensimmäisen 4 kuukauden aikana ja toisen lapsen kohdalla vain muutamia yksittäisiä kertoja. Lastentarvikkeita olemme hankkineet sekä uutena että käytettynä, esimerkiksi pinnasänky on minun vanha muuramelaiseni. Sen 34 vuoden ura tosin taitaa päättyä pikkuveljeen, joka on onnistunut rynkyttämään sen lähelle hajoamispistettä. Lasten hankkiminen sinänsä on tietysti itsekästä ja mitä lie, joskin biologisesti ja yleisellä tasoalla se on toki myös ihmisten tehtävä lajin säilymisen kannalta.

Asumisen suhteen olemme kai kohtuullisen ympäristöystävällisiä, asummehan kerrostalossa ja normin 4 mukaan myös ahtaasti, joskaan itse en sadan neliön asuntoa kovin ahtaana pidä. Lämpö on kaukosellaista ja sähkö vihreää. Minut on opetettu "säästämään sähköä" jo ennen kuin ilmastonmuutoksesta oli kukaan kuullutkaan, joten sellaiset pikkujutut kuin valojen ja laitteiden sammuttaminen kun niitä ei tarvita, ovat aika automaattisia. Valojen sammuttelusta pitää tällä hetkellä innokkaimmin huolen pikkuveli, joka yltää juuri valokatkaisimien alareunaan ja pystyy siis vain sammuttamaan ne.

Viimeinen Hesarinkin testissään mittaama teema on ruoka. Siinähän olisi varaa parantaa, jos olisi ihan kasvis. Meillä on sekaruokavalio, joskin punaista lihaa syövät lähinnä lapset (ostan kerran viikossa jauhelihaa ja aina luomua). Maito ja muut maitotuotteet, munat, jauhot, liha, sitruunat, hiutaleet, ketsuppi ja monet mausteet ovat lähes poikkeuksetta luomua, hedelmät ja vihanneksetkin silloin, kun hinta ei itketä. Suurimmat synnit ja henkilökohtaiset ahdistuksen aiheeni ovat tässä järjestyksessä pois heitettävän ruoan määrä ja broilerin syönti. Ensimmäinen johtuu isoksi osaksi lapsista: minä en syö heidän kuolaisia tähteitään ja ruokaa menee lautasen kautta roskiin ihan liikaa. Toinen taas johtuu siitä, että en ole keksinyt yhtä helppoa ja maistuvaa ja monipuolista proteiininlähdettä, joka olisi vielä suht terveellinen. Toivottavasti luomubroiskukin joskus palaa kauppoihin, sitä taisi olla kymmenisen vuotta sitten tarjolla mutta aika ei ollut vielä kypsä.

No niin, siinä tunnustukseni kauhistelkaa vapaasti! En usko äärimmäisyyksiin, ja totta on, että isot muutokset lähtevät jostain muualta kuin minun biojätteeni lajittelustani tai lajittelemattomuudestani. Oli yksittäisistä  asioista mitä mieltä vaan, turha kulutus ja jätteentuottaminen on yksinkertaisesti typerää. Sota- ja pula-ajat eläneet tiesivät tämän hyvin, mutta seuraavien sukupolvien aikana hommasta on kadonnut tolkku. On helvetin ärsyttävää ja väärin, että tavaroita ei kannata korjata ja että roinaa tuotetaan niin järjetöntä vauhtia, että sitä rahdataan suoraan kaatopaikoille kehitysmaihin, siis ilman että kukaan koskaan sitä käyttää.

Mihinkään epätoivoiseen itsensäruoskimiseen en kuitenkaan usko. Enkä osaa vastata siihenkään, että mikä oikeus minulla, valkoisella hyvinvointivaltion hyvinvoivalla ihmisellä, olisi sanoa, että esimerkiksi kiinalaiset eivät saa tavoitella samaa elintasoa jääkaappeineen ja autoineen. Oma valintani on se, että teen, mitä voin ja yritän opettaa lapseni paitsi toimimaan, myös ajattelemaan. En itke iltaisin sitä, että satuin syntymään tänne näihin olosuhteisiin. Päin vastoin, olen asiasta kiitollinen, koska se myös mahdollistaa, että voin tehdä valintoja ja ylipäätään olla tietoinen asioista. Itse kun en usko, että toivottoman tuomiopäivän pasuunan soittaminen ainakaan edistää asiaa. Eikös se niin mene, että jos ei ole toivoa, ei synny tuloksiakaan?

*Tein minä sitäkin joskus nuorempana, mutta sittemmin olen todennut, että haluan, että äänestämälläni puolueella on selkeä linja muissakin poliittisissa linjauksissa kuin ympäristöasioissa - eikä sekään kyllä vihreillä aina kovin selkeä ole ollut.

**Lasketaanko Kanaria kaukolennoksi? Entäs Dubai, jonne on sama lentomatka?

15 kommenttia:

  1. Tykkään sun tavasta ajatella.

    Esimerkiksi kritiikitön usko ekohenkisten merkkien maahantuojien väitteisiin (tyyliin "no siis tää tuote olisi luomusertifikaatilla mutta kun se on niin KALLIS") saa aina verenpaineeni nousemaan.

    Ja turha tavara todella on turha tavara. Itsehän siitä sitten tietysti kärsii, kun nurkat ovat roinaa täynnä.

    Tuo myös resonoi, ettei meillä täällä ole oikeutta vaatia ketään intialaista tai kiinalaista tyytymään askeettiseen elämään; ehkä pikemminkin niin, että jos elämän tulee askeettisemmaksi muuttua, minun on aloitettava itsestäni.

    PS. Kyllä mäkin onnistuneista ostoksista nautin, nykyään vain niin harvoin viitsin vaivautua, kun siellä kaupassa on niin kamalaa - tai koen edes tarvetta ostaa mitään. Olen vihdoin muuttunut äidikseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi myös olla, että oot muuttunut mun äidiksi. Ehkä tää mun taipumus ostosteluun onkin kapinaa vanhempia vastaan?

      Ja mä tykkään sun tavasta kommentoida. Tuun palaamaan tähän kommenttiin aina kun maailma potkii päähän. Kiitos.

      Poista
  2. Kuulosti moni asia hyvin tutulta. Materiasta iloitseminenkin (ja se että se on kuitenkin harkittu ostos, eikä ostos ostoksen vuoksi). Syömme myös lihaa, enkä todellakaan syö lasteni kuola"sormiruoka"annoksia.
    Kirjoitukseni lähti ajatuksesta että tämmöinen tavan tallaaja, joka kokee olevansa aika epäeko, alkoi listata arkeaan ja missä siellä voisi vähän katsoa tekemisiään. Lähinnä itseäni kyseenalaistaen, kun olen tämmöinen anti menkkakuppi/pesupähkinäihminen.
    Hyvänä näen että se on nostattanut keskustelua, ei se varmaan hukkaan tässäkään asiassa mene. Ja onpa hyviä pikkuvinkkejä jo itsellenikin löytynyt, vaikken olekaan muuttamassa kommuuniin tai jättämässä hiusten pesua pois :P. Ja matkustan vielä lentokoneellakin tulevassa, kunhan natiaiset vähän kasvavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kokeillut sitä kuppia. Ei ollu mun (tee)kuppi se. Ironista kyllä, siellä se nyt lojuu vessan kaapissa, taas yks turha tavara lisää.

      Poista
  3. Moon niin samaa mieltä tuosta ekotuotteiden ostohypestä. Se, että ostaa ekotavaraa, ei tarkoita, etta siinä ostamalla säästäisi ympäristöä. Toki on parempi ostaa ekologisesti kestäviä tuotteita kuin kaukaa kuljetettua, neonväristä muoviskeidaa, mutta ympäristöystävällisintä taitaa kuitenkin olla ostamatta lainkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää on just näin.

      Ihan ekologisesta näkökulmasta muuten broilerihan on parasta lihaa: sitä pystytään tuottamaan niin tehokkaasti, että sen hiilijalanjälki on paljon pienempi kuin muun karjan. Eri asia tietysti on sitten mitä tykkää siitä tehotuotannosta.

      Mutta siis oikeastaan tulin ihmettelemään että miten niin kestoliivinsuojat ei ole kiinnostava puheenaihe?! Mä pystyn keskustelemaan kestoliivinsuojista tuntikausia!

      Poista
    2. Itse taas käytin hyvin vähän liivinsuojia, enemmän pesukonetta. Niiden syvin tarkoitus jäi minulle todella hämäräksi. Valaiskaa, oi paremmin tietävät.

      Poista
    3. Mä en tajua, miks niitä edes myydään kertakäyttöisinä. Koska ne lipareet vaan on ihan paskoja ja näkyvät vielä aika ikävästi läpi jos on vaan joku BOOBIN IMETYSTOPPI. (Nekin oli mun mielestä aika paskoja. Onneks meni kirpparilla kaupaksi.)

      Itsekin mietin tota, että eettinen ja ekologinen menee usein (myös mun kirjoituksessa) iloisesti sekaisin, vaikka eihän ne aina oo synonyymejä. Mun henk.koht. hyvin epämääräinen ja väljästi määritelty ideologia on kestävä kulutus, jossa onnistun vaihtelevasti.

      Poista
    4. Mutta kun! Varokaa, tissijuttua tulossa. Ne kestotissipätsit ei pidä mulla lainkaan :(. Maitoa tulvii vieläkin niin että toisessa pitää olla kertis kun imettää. Ja kertiksissäkin vain osa pitää ja ekoina kuukausina ei nekään, oli harsot lisänä! Ja pätsi oli niin maitoa täysi että saattoi puristaa maitoa käsin. Lähestulkoon kuvottavaa, mutta kun aloitte ihmetellä :D! Mutta on varmasti niin etten ostanut tarpeeksi montaa kestotissipätsiä että olisin löytänyt omani. Mutta alkoi jo ketuttaa jossakin vaiheessa maidonhajussa eläminen.

      Poista
  4. Toinen samanmoinen täällä. Olen kyllä ollut trikoorättien ostaja, mutta ihan käytännön ärsyyntymisesta ja kyllästymisestä johtuen siirtymässä ostamaan (ehkä) vähän kestävämpiä tuotteita. Ja trikoorättini ovat (lapsilla) pääosin serkkujen vanhoja ja haetaan maalta "keskusvarastolta" jossa lastemme pieneksi jääneet vaatteet ovat. Eipä ole montaa uutta vaatetta tarvinnut ostaa.

    Nyt oon myös tajunnut sen faktan, että kirppareillakin voi shoppailla. Siis kuluttaa ja kierrellä vaan mentaliteetilla ostanpa jotain kivaa. Siinä jää se ekoajatus kakkoseksi , jos koti täyttyy (itselle) turhalla krääsällä. Huomasin myös miten vaikeaa kirpparilla on päästä eroon tästä perustrikootavarasta ja Tiimari-Tiger-krääsäähän ne on kaikki pullollaan. Kirppareillakin täytyy siis naksauttaa aivot moodiin "tätä minä tarvin oikeasti"- jolloin tulee huomattavasti vähemmän osteltua.

    Varsinkin muuten tuon vauvatavaran määrä maailmassa tuntuu olevan vakio ja toisaalta eksponentiaalisesti kasvava, sinänsä mahdoton yhtälö mutta jos koetat "hukata" eli päästä eroon turhista, silti aina jostain niitä tulee sinne meidän "keskusvarastoon" lisää. Ja joka vauvan kohdalla vaikka et itse ostaisi rätin rättiä, vaatteiden määrä siellä vintissä loppuviimein vaan kasvaa ja kasvaa. Esimerkiksi äitiyspakkaushaalareita siellä alkaa olla aika hieno kavalkaadi 90-luvulta saakka. 30 vuoden päästä ehkä hienoa, nyt ei.

    Itse olisin valmis vaikka pitään jättikirpparin tai lahjoittamaan, mutta salaisessa toiveessa on kaikilla saada lisää serkkuja sukuun niin sitten kukaan ei raaski niistä luopua. Sick. .



    Liina, mulla ainakin oli semmoset tissit tosi pitkään, että kun vauva alkoi syödä toista, toisesta rupesi SUIHKUAMAAN sitä maitoa ja paidat oli aivan märkiä. Suoja imi itseensä sen märkyyden ja sitten kone pyöri. Aivan loistokapistuksia ja ainakin meillä aluksi kun harsopyykkiä oli tosi paljon, meni nää suojat samassa koneessa niiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pistin just kiertoon melkein kaiken, säästin vaan ihan pienen laatikollisen kaikista rakkaimpia ja pienimpiä vaatteita. Onneks toi kerrostalon kellari on sen verran pieni että kovin isoja varastoja siellä ei säilytellä. Mut ne äitiyspakkaushaalarithan voi kyllä tosiaan ajatella sijoituksena! ;)

      Poista
  5. Mielenkiinnosta kysyn, että miksi ette kierrätä metallia? Koitin keksiä mistä se johtuisi, mutta en keksinyt. Tuleeko sitä niin vähän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. :) Oikeesti silkasta aikaansaamattomuudesta toistaiseksi, käytännössä siksi, että en ole keksinyt mitään järkevää paikkaa, mihin metallia keräisi. Keittiötä ei ole suunniteltu aikanaan ihan tällaista jätteenlajittelumallia varten. Ja koska metalli pitäisi viedä erikseen keräyspisteeseen (keräystä ei ole taloyhtiössä eikä edes siellä, minne viemme lasit) eikä sitä tule kovin paljon (lähinnä satunnaisia purkinkansia), homma on vaan jäänyt. Pitäis varmaan aloittaa ottamalla selvää, missä on lähin keräyspiste!

      Poista