8.4.2013

Pieruhajupyllyjä ja rakkauden tekoja

Mies lähti vaihteeksi työmatkalle. Pojat kiipesivät ikkunaan vilkuttamaan, ja pikkuveli yksvee 9 kk huusi perään, että "heihei pappa pieruhajupylly!". Kun eilen yritin houkutella pikkunakkia ruokapöytään, sain vastaukseksi jotain sellaista kuin "ihan kohta peppu pylly pippeli". Aamuisin se toivottelee "hyvää peppupäivää" ja hymyilee vastustamattomasti perään. Kaikissa tapauksissa isoveli tietysti rätkättää vieressä ja kannustaa jatkamaan.

Isomman vessajutut ovat tarttuneet hämmentävän hyvin myös pienemmälle. En voi edes syyttää tästä päiväkotia, vaikka vannon, että meillä ei ole tapana miehen kanssa huudella peppupimppipippeliä ruokapöydässä tai muutenkaan. Enkä muuten edes tiedä, että onko hyvä ajatus nimittää näitä vessajutuiksi. Isoveli höpisi taas jotain peppupimppi-litaniaa, kun olimme menossa kylpyyn, ja totesin jotain, että anna jo olla. Siihen hän aidosti hyvin hämmästyneenä vastasi, että miksei saisi, kun mehän olemme vessassa?

No, ilmeisesti alakertajutut kuuluvat kehitykseen. Olisin ehkä voinut toivoa, että pikkuveli ei olisi tässä ihan niin varhaiskypsä, mutta minkäs teet. Puuh. Lohduttaudun sillä, että kirosanoista pahin on molemmilla edelleen "tampelin tampeli", eikä esimerkiksi se vee-sana. Ilmeisesti kiroilen suurimmaksi osaksi sisäänpäin, vaikka ei aina siltä tunnu.

Kävimme koeajamassa SnadiStadin, kun ulkona etenevä jääkausi alkoi ahdistaa. Nasta mesta, joskin varmaan aika kaoottinen, jos porukkaa on paljon. En ihan ymmärtänyt, miksi ajorata menee siellä kaiken keskellä. Vähän isommat kakarat sotkevat poljettavilla kulkupeleillä aika aivotonta vauhtia, ja törmäyksiltä tuskin vältytään. Espoon HopLopissa autorata on eristetty omaksi leikkipaikakseen, mikä vaikuttaisi hieman vähemmän onnettomuusalttiilta ratkaisulta, jos minulta kysytään. Lapsen arvion mukaan hauskinta oli muskari ja kotileikki, tyhmintä lamput, koska ne vaan olivat ihan tyhmiä.

Poistuessamme sähelsin tapani mukaan jotain, ja kännykkä tipahti hissin lattialle. Akku ja takakansi irtosivat, kuten usein ennenkin. Poimin osat mukaani ja kokosin vehkeen. Tajusin vasta kotona, että muistikortti oli pudonnut hässäkässä, ja sen mukana menivät koko viime vuoden kännykkäotokset sekä melkoisesti yhteystietoja. Soitin itku silmässä miehelle, joka istui Oulun lentokentällä odottamassa paluulentoaan.

Kun mies tuli kotiin, hän kaivoi taskustaan muistikorttini. Se armas olento oli posottanut kaasu pohjassa kentältä Ruoholahteen (kone laskeutui 20.10 ja ostoskeskus menee kiinni klo 21), tarkistanut kaikki hissit (koska en tietenkään muistanut, millä hissillä olimme tulleet ylös) ja LÖYTÄNYT sen pikkuriikkisen muovinpalan. Olen vieläkin vähän liikuttunut tästä rakkauden teosta. Kyllä kannatti kehua sitä Hugh Grantin näköiseksi eilen! Ja itselle muistutukseksi: se on oikeesti kultainen ihminen ja aikas nappi aviomies, vaikka se ei aina muistakaan lasten ruoka-aikoja eikä tajua laittaa avattua tortillapakkausta jääkaappiin.

17 kommenttia:

  1. Mikä mies!!! Musta tulisi kyllä ihan keskiverto aviomies, kun en minäkään tajua laittaa sitä tortillapakkausta jääkaappiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä pakkauksista pitää aina tarkistaa, miten ne kuuluu säilyttää avaamisen jälkeen! Niin! Etkö sä osaa lukea, mitä? Tiedätkö sinä paljonko kotitalouksista heitetään ruokaa roskiin? Jne. ;)

      Poista
    2. No ei ne nyt heti pilalle mene. Kuka niitä ohjeita jaksaa tarkistaa? Ja laita ite jääkaappiin, jos se on nyt niin kamalan tärkeetä. Niin ja sunko jäljiltä ei koskaan mene mitään roskiin? Häh?

      Siitä se sitten lähtee.

      Poista
    3. Onneks ei tällä kertaa lähtenyt, olin niin kiitollisliikuttunut siitä muistikortista. Siirsin vain vähin äänin haisevan lettukasan biojätteeseen ja päätin olla iloinen siitä, että se oli siivonnut keittiön ruokailun jälkeen, kun itse makasin sohvalla lukemassa uusinta InStylea.

      Poista
  2. Meillä Pikkumies on aloittanut nämä peppupyllypippeli-jutut nyt reilun 3 vuoden iässä - onneksi vasta nyt, ei ois kyllä kestänyt hermot aikaisemmin... Suosituin sana taitaa olla "kakka" ja sitä se kyllä jaksaa hokea aina ja joka kerta, kun ollaan vessassa, vaikka vain käsienpesulla. Kun sitten yhden kerran pyysin lopettamaan jatkuvan jankuttamisen, oli vastaus juurikin samankaltainen kuin teillä: "Mutta mehän ollaan nyt vessassa! Tarhantädit on sanonut, että kakka-asioista puhutaan vain vessassa." Just... Voisko tarhantädit vielä lisätä, että "...vessassa ja VAIN JA AINOASTAAN silloin kuin on lisäksi oikeasti kakkahätä!" Ja tämä äiti kiittää... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistelen, että jossain kolmen vuoden tienoilla toi esikoinenkin aloitti. Pikkuveli oppii näköjään hienosti esimerkistä, mutta sitä tässä ihmettelen, että miksei sama voisi päteä vaikka pottahommiin?

      Poista
  3. Toi oli kyllä todellista arkirakkautta! Ihan paljon enemmän kuin mitkään ruusupuskat.

    VastaaPoista
  4. Ai niin ja meillä on kanssa TOI vaihe. Kun niitä samoja juttuja tekee tyttö, on se kai vielä jotenkin absurdimpaa. Olen taas sukupuoliajattelun vanki kun tytöt ei muka vois nauraa pieru- ja pyllyjutuille. Meillä neidin bravuuri on joka tapauksessa se, että pyyhkeestä tehdään pippeli ja sitten se pyyhenytty jalkojen välissä heilutaahuudellaan kuinka "äiti kato, musta tuli poikaa, täällä on pili". Sillä voi myös harjoitella pissaamista ja sitä voi heilutella kuten helikopteria, huoh. En edes viitsi miettiä, mistä tuo on opittu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, aika vallatonta! Eikä teillä voi edes laittaa isoveljen piikkiin... :)

      Poista
  5. Voi love <3

    Niin ja pierukakka! Pierukakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D (Ja kyllä vaan näköjään naurattaa pieruhuumori muakin.)

      Poista
  6. Aiheesta kuukarukkaan, mutta onko mulla mennyt joku asia ohi:

    http://www.vauva.fi/keskustelu/3425237/ketju/ketka_bloggaajat_raskaana

    Onko teille tulossa kolmas lapsi? :O

    VastaaPoista
  7. Kiitos, tää oli kyllä päivän paras :D Voin vakuuttaa että jos meille on tulossa kolmas lapsi niin se on sit mennyt ohi myös multa! Huhheijaa. Tai ehkä ton kirjoittaja vaan listasi "vanhempia" bloggaajia, mikä sopii hyvin päivän teemaan, onhan mulla synttärit. :)

    VastaaPoista
  8. Meidän 3 veellä repertuaari on vielä onneksi pieni. Haukkuu mua ruokapöydässä välillä pierupääksi. Muistaakseni keksin sen itse joskus, kun leikittiin kehittävää nimittelyleikkiä. Leikki nykyään loppuu usein lyhyeen, kun nimittelen häntä silkkiposkeksi, söpöpöpöksi tai prinsessakullaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pierupääsöpönen <3 Ja kehittävä nimittelyleikki! :) Kyllä hän varmaan myös jossain vaiheessa keksii, miten pohjattoman hauskaa on lisätä sanat peppu ja pieru melkein mihin tahansa. Tuntuis olevan jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus näissä.

      Poista
  9. Pitkästä aikaa kommenttilinjalla täällä :) Nää alapääjutut on kyllä ihme kehitysvaihe. Me mentiin viime viikonloppuna Lapsimessuille isosiskon kanssa niin että "minulla on pimppi, äitillä on pimppi, kummilla on pimppi, toisella kummilla on pimppi ja E:llä on pimppi ja me mennään messuille. Isillä ja V:llä on pippeli ja ne jää kotiin". Junassa sitten ihmetteli matkalla kun kävi ilmi että viereisellä penkillä istuva äiti ja POIKA oli menossa samoille lapsimessuille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, kiva kuulla sustakin! Samat jutut siellä siis. Meillä on nyt taas ollut tän suhteen vähän hiljaisempaa satunnaisia ilahtuneita "pieru!"-ilmoituksia lukuunottamatta, mut epäilemättä vaihe iskee taas jossain kohtaa päälle ja luultavasti just silloin kun ei tarvitsis. Kai meissä on sisäänrakennettuna toi pieruhuumorintaju... :)

      Poista