27.8.2013

Paremmat lapset syövät sushia

Yksi tuttuni jakaa aivan jatkuvasti fb:ssä ja livenäkin infoa siitä, mitä he ja erityisesti heidän lapsensa syövät. Pienen ja epätieteellisen otannan perusteella näitä tyyppejä tuntuu olevan vähän jokaisen tuttavapiirissä. Tiedättehän, niitä, joista tietää pelkän fb:n perusteella, että luomua suositaan ja lähiruokaa ja kasvissyöjiä tietysti ollaan, paitsi ehkä kalaa ja muutaman tuhatta kilsaa maailmalla matkanneita äyriäisiä kyllä voi syödä. Ja toki kaikkia eksoottisia, ekslusiiviselta hifistelyltä kalskahtavia aineksia, vaikka ne tulevatkin pääosin Etelä-Amerikasta ja Aasiasta. (Sivumennen sanoen tälle omalle ruokahifistelijätuttavalleni ei kelpaa myöskään suodatinkahvi, edes kylässä.)

Lapset ovat luonnollisesti olleet sormiruokailijoita, eikä kyllä ole jäänyt epäselväksi, että näillehän ei mikään puuro maistu. Eikä muutenkaan mikään tavallinen ruoka. Lusikan käyttäminen on ilmeisesti jotenkin haitallista, ihan en ole ymmärtänyt että miten, mutta varmaan se jotenkin tuhoaa lapsen älyllisen kehityksen ja maapallon siinä sivussa. Eikä se sormiruokailu ole mitenkään estänyt lapsen nirsoilua, mutta silti joka käänteessä tulee ilmi, että vaikka lapsi kinuaisi pitsaa ja mitä tahansa ketsupilla, niin se kyllä muuten syö paljon sellaista, mitä lapset eivät normaalisti syö.

Tämä jäikin mietityttämään itseäni kovasti. Että miksi siihen pitää pyrkiä, että lapset syövät muutakin kuin lapset normaalisti? Mikä siinä on niin hienoa? Ja mitä se sellainen halveksuttava "normaali lastenruoka" oikein on? Normaalia kotiruokaa, eineksiä, mäkkäriä? Onko se nyt oikeasti ihan kamalaa, jos lapsi tykkää kananugeteista tai jauhelihakastikkeesta? Minäkin tykkäsin lapsena, mutta a) söin kyllä muutakin ja b) syön käsittääkseni nykyisin varsin ennakkoluulottomasti erilaisia asioita. Paitsi kesäkeittoa ja maksapasteijaa. Sushista en ollut kuullutkaan, mutta niin vaan maistuu sekin. Mistä tuli muuten mieleeni, että onko ihan todella aivan mahdotonta, että jonkun lapsi söisi sushia ilman, että vanhemmat ilmoittavat siitä Facebookissa? Oma fb-piirini perusteella väittäisin, että ilmeisesti ei. Paitsi pikkuveli söi joskus ison läjän garia, mikä jäi kokonaan raportoimatta somessa. Mutta tässähän tuli nyt korjattua sekin virhe!

(Kirjoittajan kotona syötiin tänään nakkikastiketta, jota hän tosin valmisti ensimmäistä kertaa elämässään, mutta hyvin näytti maistuvan.)

31 kommenttia:

  1. Hahhaa, tämä p*skaäiti haki tänään töistä tullessa mäkkäriä koko perheelle. Ai että teki hyvää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän ei sais sanoa, mut mä kyllä tykkään Mäkkäristä. ElMaco tai BicMac voi maistua oikeassa tilanteessa nautittuna suorastaan taivaalliselta. Tai ainakin lohdulliselta! :)

      Poista
  2. Mut tää sun tuttavashan on oikeestaan aika moukka, kun suodatinkahvit on ollut kahvipiirien kuumin(!!!) juttu jo siis niinku ikuisuuden.

    Mutta mä myös tunnen sushilapsia facebookissa!! Kai ne vanhemmat sitten ajattelee, että lapsen sushin syöminen tekee heistä aikuisistakin piirun verran spesiaalimpia tyyppejä. Olet mitä lapsesi syö, näemmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mäkin sille sanoin, että etsä tiedä, että suodatinkahvi on nyt in. Varmaan kuumottavaa, kun tällainen porvarillinen broilerinsyöjä ryhtyy ojentamaan trendiasioissa.

      Ja joo todellakin, olet mitä lapsesi syö. Ihan alusta asti. (Sivumennen sanoen seurattuani viime viikolla nuhaisia lapsia pienten ryhmässä voisin todeta, että yllättävän moni meistä on räkää.)

      Poista
    2. Musta sun tuttava on aika moukka, jos ei suodatinsumppi kelpaa kylässä, koska kylässä ei nirsoilla vaan kiitetään kauniisti siitä, että joku viitsi nähdä vaivaa.

      Mä tosi harvoin viitsin, joten jos joku nyrpistäisi nokkaansa mun kahville, koska en itse aamulla paahtanut papuja uunissa, kaataisin kahvit syliin ja toista kutsua ei tarttisi odotella :D No, tuskin tarvitsisi minunkaan.

      Poista
    3. Tilanne meni jotenkin, niin että kysyin, keitänkö kahvit, ja sain vastaukseksi, että ei kiitos, ei oikein maistu kun jossain sukulaisissa oli joutunut juomaan monta päivää suodatinkahvia. Epäkohteliasta kyllä, mut jotenkin niin absurdia, että en jaksanut loukkaantua. Totesin vaan vähän vinosti hymyillen, että eikös kaikki kahvihifistelijät nyt juo nimenomaan suodatinkahvia. Ja keitin itselleni oikein muhevat sumpit, nam nam!

      Poista
  3. Toi on niin hyvin sanottu, että olet mitä lapsesi syö.

    Onko sushilapset esikoisia? Vai jaksaako ne vaahdota vielä seuraavienkin syömisistä? Mutta täytyy myöntää, että mäkin olen jossain sivulauseessa tullut maininneeksi, että yksi lapsista nautti 9-kuisena homejuustoa, kun se nyt oli ranskalaisten suositusten mukaan hyvä ikä aloittaa. Itsehän mä en kyllä katsonut homejuustoon päinkään ennen kuin vaihto-oppilaana oli pakko, mutta kyllä sitä vielä teininäkin oppi syömään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aika moni taitaa olla esikoinen. Ei välttämättä ainoa lapsi, mut ensimmäinen. Tosin on kyllä niitäkin, jotka jaksaa raportoida vielä seuraavienkin syömisiä pelottavalla tarkkuudella. Mä tiedän (valitettavasti) joidenkin tuttujen lasten syömiset paremmin kuin omieni!

      Poista
  4. Just precis näin! Mulla on yksi pahemman sortin ruokahifistelijä fb-kaverina ja meillä on vielä samanikäiset lapset. Otin joskus vauvavuoden hormonihuuruissa niin paineita se "kreikkalaistyylisistä sormiruokalihapullatikuista", että mun oli pakko peruuttaa sen feedin tilaus. Nykyään olen taas saavuttanut mielenrauhani, joten feedkin on palautettu. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kreikkalaistyyliset sormiruokalihapullatikut! :D Ei voi kyllä todeta kuin että joutavalla jottain.

      Poista
  5. Esittelemäsi ilmiö on niin totta. Lisäksi joillain tuntuu olevan kova hinku julistaa ei ainoastaan, mitä jälkikasvu syö, vaan etenkin mitä se ei syö. Tyylillä "kuinka vanhaksi pääsi maistamatta hampurilaista, karkkia, mehua tms." Vähän kuin se yksikin haukku vaikkapa burgerista pilaisi normiterveellisen ruokavalion iäksi - jotain porttiteorian tynkää kai siinäkin.

    Oma 3-vuotias aloitti päiväkodissa tässä kuussa, ja oli viime viikolla syönyt ilolla ranskalaisia ekaa kertaa eläissään (on kyllä tarjottu aiemminkin, mutta ei ole kelvannut). Minusta tämä oli hauskaa. Ei siksi että ranut kuuluisivat jotenkin suosikkiruokiimme, vaan koska mielestäni ne ovat osa nykyistä ruokakulttuuria siinä missä esim. sushi, maksalaatikko tai fetasalaattikin. Ihan kiva, jos erilaiset ruoat maistuu - pitääkö sitä olla arvottamassa mikä on coolia maistumista (ja samalla mikä ei ole).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, tärkeää on myös kertoa, mitä lapset eivät syö. Että herkkuina menee korkeintaan rusinoita ja porkkanatikkuja, ja vauvanakin ne vaan syljeskeli teollista lastenruokaa.

      Mä oon iloinnut tänä kesänä siitä, että esikoinen on oppinut syömään jäätelöä! Pienemmälle ei maistu vieläkään, mut ehkä sit ensi vuonna. Ois niin kiva mennä jätskille yhdessä!

      Poista
    2. Minä olen hyvä esimerkki ihmisestä, jolta on lapsena rajoitettu kaikenlaisia herkkuja ihan nolliin. Olin 4-5 -vuotias kun sain ensimmäisen kerran maistaa esim. jätskiä. Ja arvatkaapa mikä minusta on vanhemmiten kuoriutunut: salaa herkkuja syövä tunnesyöjä :/ Tosin aloitin sen jo ala-asteella ja muista syöneeni ahmien karkkia salaa vanhemmilta...

      Eli itse yritän ajatella omien lasteni kanssa, että kohtuudella kaikkea, emme myöskään lajittele ruokia hyviin ja "pahoihin" ruokiin.

      Terv. tuo ensimmäisen kommentin mäkkäriäiti

      Poista
    3. Oon itse kans taipuvainen uskomaan, että kohtuus kaikessa on hyvä oppi. Meillä ei vielä oo varsinaisia lastenjuhlia järjestetty, mut oon kuullut, että joillakin on ollut lapsivieraita, joilta on kielletty herkut kotona. Nämä on sitten vetäneet juhlissa keksiä ja karkkia hullunkiilto silmissä kun kerrankin saavat.
      Siks meilläkin saa välillä herkkuja myös arkena, jos on vaikka vieraita tms. Vielä kun oppis itse siihen kohtuuteen...!

      Poista
  6. Hahahaaha, tää oli niin hyvä. Jokseenkin näitä juttuja tulee kelailtua noin kerran päivässä :D Ihana sinä.

    VastaaPoista
  7. Mä oon hämmästellyt sitäkin, mikä saa ihmisen raportoimaan omia ruokailujaan Facebookissa. Mikäs siinä, mutta olen ihmetellyt, että MIKSI.

    Ihmettelen sitäkin, mikä näissä ruokaraportoijissa niin kovasti ärsyttää? Tunnistan ärtymisen itsessänikin, kun tulee sadas omnomnom-status päivän aikana vastaan, mutten ole ihan päässyt selville mikä siinä ärsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Mua ärsyttää sellaiset omahyväiset ruokajutut, ja se, jos joku raportoi syömisiään ihan jatkuvasti. Vähän sama kuin lenkkeilyn kans! Mut mistä se sit lähtee, en tiedä. Lenkkeilyn kohdalla voisin vielä vedota syyllisyydentunteeseen, kun oma innostus asiassa on vaihtelevaa. Mut ruoka-asiassa sekään ei oikein päde, siinä oon kyllä itsekin ihan riittävän aktiivinen. :)

      Poista
  8. Mä kaipaisin ihan listaa sille että mitkä on niitä asioita mitä lapset ei normaalisti syö :D Mun tietääkseni kun lapsetkin ovat yksilöitä ja heidänkin makutottumukset ovat yksilöllisiä. Voin toki olla väärässäkin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Sitä paitsi melkein alkaa tuntua siltä, että niitä nugetteja ja ranskalaisia ainakin julkisesti syövä lapsi on harvinaisuus, kun niin moni vetelee vaan sushia ja etanoita ja ties mitä pallokalapateeta.

      Poista
  9. Täytyy varmaan alkaa kuvaamaan niitä epäesteettisiä pinaattilettuja, mä en pääse muuten koskaan leuhkimaan lapseni syömisellä. Meillä eivät uppoa edes herkulliset ja terveelliset kotiruuat lukuun ottamatta muutamaan poikkeusta. Tein (mun mielestä oikeasti tosi hyvää) kaalilaatikkoa tossa pari viikkoa sitten, ja lapsi OKSENSI vähän maistettuaan. Sama tapahtui eilen jauhelihakeiton kanssa, taisi olla se eksoottinen porkkanavihannes siinä, joka tökki. En raportoinut tätä(kään)FB:ssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta toi olis kyllä ihan fb-kamaa. :) Suosittelen sitä nakkikastiketta!

      Poista
  10. Heh, mainiota. Mun lähipiiristä ei ihan vastaavaa löydy, mutta pystyn kyllä samaistumaan ärsytyksen tunteeseen. Noita "pätijöitä" riittää aiheeseen kuin aiheeseen ja se sama idea siinä taustalla jotenkin helposti ärsyttää. Mun mielestä paitsi superurheilijat ja sillä lesoilijat, samaan kastiin menevät myös "mulla on kauhee kiire ja kalenteri koko ajan täynnä" -tyypit. Mä saan näistä aina jonkun omituisen vastareaktion: huomasin jopa vähentäneeni omaa liikkumistani yhdessä vaiheessa, kun v*tutti nää "vielä raskausviikolla 38+3 hiihdin 10 kilsaa". Varmaan sushi-ihmisillekin vaan mainostaisin, miten me kuule syödään perunoita ja jauhelihakastiketta. :D Ja itse asiassa syödäänkin. Salaatiksi porkkanaraastetta. Ja tän kun lyön lapsille eteen, niin tunnen itseni oikein superkokkiäidiksi. :D

    Mietin muuten tota lasten "normaalia" ruokaa. Kai se on sitä, mitä perheessä muutenkin syödään. Eli mielestäni lapsi syö "normaalisti", kun se syö samaa kuin muukin perhe. Jos siihen kuuluu säännöllisesti sushi, niin sitten se on aika normaalia että lapsikin sitä syö. Olin aikanaan Ranskassa au-pairina ja koin suuren ahaa-elämyksen ruokamieltymysten kulttuurisuudesta: skidit vetivät vaikka mitä suolimakkaroita, joita suomalaiset lapset olisivat takuulla karsastaneet, mutta itsetehty perunamuusi ja esim. makaronilaatikko oli tosi outoja ilmestyksiä ja saivat aika nyrpeän vastaanoton.

    Mut kahvista. Mun velikään ei juo suodatinkahvia, mutta en mä ole ottanut sitä minään loukkauksena. Se on vähän se tapa miten se homma esitetään: ollaanko olevinaan jotenkin trenditietoisempia ja "parempia ihmisiä", kun mainostetaan, että en mä nyt "herranenaika mitään suodatinkahvia juo", vai mainitseeko vain, että "ottaisin mieluummin mehua kiitos". Eihän kaikki nyt muutenkaan kahvia kittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta, että lasten "normaaliruoka" on kiinni siitä, mitä perheessä ja ympäristössä syödään. Ja lapsetkin tietysti on erilaisia, ja niillä on erilaisia vaiheita. Välillä kelpaa mikä vaan, välillä ne ei suostu edes maistamaan mitään vähänkään epäilyttävää.

      Joo, munkaan mielestä ei tarvitsis ilmoittaa, että se just on se SUODATINkahvi, joka tökkii. Tulee sellainen fiilis, että voi ny anteeks kun meillä ei ole sulle täällä espressokonetta. Paitsi en mä silti ihan tajua, miks joku ei juo suodatinkahvia ollenkaan. Paitsi jos se on sellasta huoltoasematervaa! :)

      Poista
  11. Buahahaaa. Osu ja uppos. Mut mä tiedän yhden lapsen, joka syö sushia ilman että on kerrottu facessa (ei omani... TODELLAKAAN). Ne syö kaiken mahdollisimman naturel ja mahdollisimman erillisinä kasoina.

    Ja sä voit vinkata sille sun kahviystävälle, että täällä Kallion suunnalla on yks perhe, jossa juodaan myös mikrolämmitteistä suodatinkahvia. Tervetuloa kylään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mun mies myös juo uudelleen lämmitettyä suodatinkahvia (tosin yleensä se lämmittää sen siinä keittimessä eikä mikrossa) ja se on sentään ranskalainen. Että se onkin varmasti joku kulinarismin huippu. :D

      Poista
    2. :D ranskiksetkin voi näköjään lipsahtaa pahalle puolelle. Hah.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Näillä sushilasten vanhemmilla on mainintatauti. Asia täytyy tehdä tiettäväksi koko ajan ja mieluiten niin, että kaikki ympärillä kuulevat ja mahdollisesti tuntevat huonommuutta/ärsyyntyvät. Naureskelin taannoin leikkipuiston juhlassa kaveriäidille, että "Esikoinen ilmoitti että sillä on nälkä, makeannälkä" ja tää äiti sitten totesi, että onneksi meidän lapset ei saa syödä sokeria, etteivät moisesta tiedä. Onnea vaan!



    Olen sullekin moneen kertaan avautunut mun superkireästä kälystä, jolla on varsinainen natsihallinto lapsensa suhteen (syyt ovat moniaat ja toki ymmärränkin kälyä tavallaan) ja se jaksaa aina mainostaa äkäisen tomerasti niiden esimerkillisiä ruokajärjestelyjä ilman että kukaan kysyy tai ketään oikeastaan juuri kiinnostaa. Tädin kuuskymppisillä toinen sukulainen kierteli tarjoamassa kevytmaitoa niille joilla oli lapsia. Käly napautti heti, että "ei kiitos, meidän lapsi juo ainoastaan rasvatonta maitoa". Silleen, no kiitti infosta kuule, meidänkin lapsi juo itse asiassa pelkkää kauramaitoa mutta mulla ei ole tarvetta mekastaa asiasta suu vaahdossa, ihan silkka "ei kiitos" ja hymy päälle riittää. Kälyllä on myös yli puolitoistavuotiaalle lapselleen, jolla ei ole mitään allergioita tai erikoisruokavaliota, aina mukana erilaisia rasioita joissa on erilaisia höyrytettyjä, pilkottuja ja ehdottomasti suolattomia asioita mukanaan ja lapsen pitää saada syödä tietyllä kellonlyömällä. Mekin mentiin ikävästi mokaamaan järjestämällä esikoisen synttärit ajankohtaan, jolloin kälyn lapsi nukkuu päiväunia, "ja niistä me ei tingitä, piste".

    Ohoh, vähän on näemmä sappea kertynyt, en vaan kestä viivasuisia natsimutseja etenkin kun ne ei tunnu itsekään juuri olostaan nauttivan. Vähän OT, mut nää tiukat äidit on pariin otteeseen ihmetelleet miten oon jaksanut olla niin pitkään kotiäitinä. Vastaan niille aina aurinkoisesti hymyillen, että "rimaa madaltamalla, kultaseni".

    Edit: poistin esikoisen nimen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en ees huomannut sitä nimeä :D Mulla ois tähän paljon sanottavaa, mut lento lähtee kohta ja täytyy ryhtyä sykkimään! Sanonpa vaan, että höyrytety omat asiat rasioissa - ei ihme jos on pinna kireellä. En vaan tajua, miks elämästä pitää tehdä ehdoin tahdoin niin hankalaa. Ei ne vaihtoehdot oo vaan natsimeininki ja sit täysin peltokasvatus!

      Poista
  14. Jaan niin ton sun ärtyneisyyden! Ja kuvittelin pitkään, että nää sushimutsit on ne pahimmat, mutta ei, jotain vielä pahempaakin löytyi... Eräs kaveri on vähän tällainen "lapseni syö vaikka sun mitä ekstraspesshuljutskia" -vanhempi, ja mainitsin eräälle toiselle, kuvitelmissani aina paljon rennomman vanhemman oloiselle kaverille, että miten tämä ensimmäinen oli tarjonnut lapselleen vuohenjuustoa ja lapsi oli tykännyt. No, long story short, tästä on kohta vuosi aikaa, ja tää jälkimmäinen mutsi ei voi lopettaa hokemasta, miten "lapselle ei tarvii mitään ihmeellistä syöttää ja ihme snobbailua lapselle jotain vuohenjuustoa syöttää ja vielä jotain mitä en kyllä nyt ihan enää muistakaan".

    Luulin siis, että sellainen kattokaa-mun-perhettä fb-tiedottaminen lapsen syömisestä oli kamalaa, mutta on kyllä oikeasti vielä kamalampaa, kun sellainen oon-tosi-normaali-ja-maanläheinen-äiti ei kuunaan vaikene uskostaan siihen ettei lapselle tarvii (mitä ikinä se sitten tarkottaakaan) syöttää suurinpiirtein mitään kaurapuuroa erikoisempaa. Koska se kiinnostaa mua tasan yhtä vähän kuin sen toisen lapsen mielipiteet vuohenjuustosta.

    Anteeksi tämä puoliagressiivinen vuodatus, en vaan kestä enää, jos kerrankin vielä otetaan esille se helevatan vuohenjuustoa ihan turhaan syönyt lapsi.

    VastaaPoista