13.8.2013

Voi tapoja, voi hermoja!

Oli aivan täydellinen kesäviikonloppu. Täynnä kaikkea kivaa. Päätin purkaa henkilökohtaisen Flow-boikottini lähinnä Alicia Keysin suosiollisella myötävaikutuksella, ja se kannatti. Hassu ilta, tanssin jalat kipeiksi ja taksijonosta bongasin kulman takana asuvan tutun homoparin, joka oli matkalla jatkoille. Kieltäydyin ensin kutsusta vedoten siihen, että lauantaina oli vuorossa retki Muumimaailmaan, mutta pyörsin päätökseni, kun sain lupauksen ilmaisista Muumi-lipuista. Toisella isännistä kun sattui olemaan niitä työn kautta läjäkaupalla. Eli käymällä hulppeassa asunnossa Bailey'sillä säästin perheeltäni 75 euroa. Onneksi muuten oli ollut hyvinkin kohtuullinen ilta, sillä vaikka tulin kotiin vasta puoli neljän maissa, ei seuraavana aamuna ollut mitään väsymystä kummempaa olotilaa.

Bileet osat 1 ja 2.

Joskus yhdentoista maissa lauantaina starttasimme siis kohti Naantalia. Emme olleet kertoneet pojille muuta kuin että olemme menossa yhteen kivaan paikkaan, jossa saa leikkiä. Kyselin siinä, että arvaisikohan kumpikaan, mikä on määränpäämme. Kaksivee hihkui innoissaan, että MINÄ AAVAAN, MENNÄÄN AA-BEE-TEELLE!

ABC toki olisi ollut edullisempi vaihtoehto, ainakin ilman niitä ilmaislippuja. Mutta kun ne rannekkeet nyt oli jo hankittu (vaivannäköä säästämättä, heh) niin suuntasimme kuitenkin sitten ihan sinne pääkallopaikalle. Ja kivaa oli. Erityisesti nuorempi oli varsin koominen juostessaan halaamaan ihan kaikkia näkemiään Muumi-hahmoja. Paitsi Pikku Myytä, jolle tyyppi vain näytti voitonriemuisesti kieltään, kun tämä tiedusteli herran nimeä.

Eilen aamulla ovisummeria soittivat päiväkodin tädit. Juteltiin lapsista ja käytännön jutuista. Sovittiin, että hoito on elokuun ajan puolipäiväistä, eli haen pojat puoli yhden maissa kotiin, kun syyskuun alussa tulee matkan takia anyways parin viikon katko rutiiniin. Harjoitellaan sitä nukkumista sitten reissun jälkeen.

Tänään sitten mentiin puistoon ja siitä kaatosateen ajamana myös sisätiloihin leikkimään. Alku oli ihan lupaava, esikoinen löysi yhteisen leikin toisen uuden pojan kanssa ja pikkuveli paineli taakseen katsomatta pienten puolelle autolaatikoita kaivamaan. No, se olikin liian hyvää ollakseen totta, joten tokihan pojat pian panivat ns. ranttaliksi. Ensin pikkuveli alkoi kiljua haluavansa isoveljen luokse toiseen ryhmään leikkimaan. Sitten esikoinen nolostui, kun meni väärään aikaan lorupussille ja kieltäytyi sen jälkeen johdonmukaisesti kaikesta. Herra meni vaan käytävään murjottamaan eikä suostunut puhumaan kenellekään.

Samaan aikaan pienempi alkoi itkeä perääni käytävän toisessa päässä. Kun oli ruoka-aika, isompi kieltäytyi (luonnollisesti) tulemasta syömään sen paremmin omalle kuin pientenkään osastolle. Pienempi kaatoi maidot päällee ja kieltäytyi sitten muun muassa istumasta lastentuolilla, laittamasta ruokalappua, syömästä itse ja istumasta rauhassa omalla paikallaan viittä minuuttia kauempaa. Kun saimme esikoisen ruokapöydän ääreen, hän kieltäytyi edes maistamasta muuta kuin pienen palan ruisleipää. Siinä vaiheessa, kun pikkuveli makasi lattialla venkoilemassa ja isompi murjotti koskemattoman ruokalautasensa edessä ja kaikki muut olivat jo menneet päiväunille, katsoin parhaaksi lopettaa harjoitukset tältä päivältä. Tietenkin pikkuveli nukahti kolmen minuutin kotimatkalla, minkä ansiosta hän kieltäytyi sitkeästi päiväunista kotona. ARGH. Herkuttelin ajatuksella, että olisin voinut jättää kurittomat kakarat sinne dagikseen harjoittelemaan käytöstapoja. Pari kuukautta voisi näin alkuun olla ihan hyvä aika.

Mut hei, huomenna uusiksi, hurraa! Kyl tää tästä! EIKÖ NIIN?

12 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä, todellakin! Lapsilla on olemassa päiväkotiminä ja kotiminä ja vanhemmat ei näe koskaan sitä ensimmäistä ;) mä luulen että se venkoilu ja temppuilu laantuu heti jahka sä kurvaat ovesta ulos ja harjoittelevat itsekseen. Ryhmäpaine on ihmeellistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä epäilen (tai ainakin toivon!) myös, että kun mä poistun, ne käyttäytyy ihmisiksi. Tänään oli onneks vähän parempi päivä, kyl tää tästä tietenkin. Eihän noi nyt lapsia kummempia ole.

      Joskus tuntuu vaan, että aina kaikki vaan kertoo, miten niiden lapset heti solahti sinne sekaan ja kaikki sujui NIIIIIIIIN hienosti ilman mitään venkoiluja. Ajattelin tarjota tällaisen toisenlaisenkin näkökulman välillä - jos ei muuta, niin lohdutukseksi muille... :)

      Poista
  2. No kylläpä kannatti pikku-baileys piipahdus. :) Tsempit sinne päiväkotitreeneihin, meillä samat kuviot. HUOKAUS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mitä sitä ei ihminen lastensa ja perheensä eteen tekisi... ;)
      Kiitti, tsempit sinne myös! Kyltäätästä.

      Poista
  3. Ensiluokkaista uhrautumista perheen eteen..

    Tässä kokeneena päiväkotiäitinä voin todeta, että tämä koti-päikky akseli saa kaikista lapsista esiin kaikki samat piirteet - sekä hyvässä että huonessa. Alkuun nolottaa, sitten on syyllisyys että pitikö ne sitten sinne laittaa ja sitten siihen hommaan kai turtuu. Tajuaa, että niin ne muutkin todellakin.

    Vaikka meilläkin on tätä taivalta jo jonkun verran takana, kesäloma katkaisi putken niin että taas opetellaan kaikki ihan alusta ja omista lapsista tuli ihan vieraita päikkykäytöksen perusteella..

    Niin ja ainakin meillä sitä kiukkua vanhemmille oli iltaisin tosi pitkään aloituksen jälkeen. Kun ne tsemppaa siellä ja on lisäksi väsyneitä illalla, vanhemmat saa parhaat palat..

    Mut kyl se siitä taatusti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla tällaisia rehellisiä kertomuksia. Ettei noi meidän lapset ookaan ehkä siis lopullisesti pilalla... :) Ja joo eilen oli ihan hullu kiukutteluilta. Tänään sit vähän iisimpää, mut saas nähdä mitä tapahtuu, kun ne oikeesti jää sinne pidemmäksi aikaa ilman mua. Kääk.

      Poista
  4. Meidän lasten päikkäkäytös on niiiin erilaista, ikinä ei tapella ja huudeta ja riehuta.. kun kokopäivän tsemppaa päiviksessä niin jokainen tietää mitä se loppupäivä on kotona. Jeeeeeep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten kiinnostava nähdä, millaiset roolit noille lopulta siellä päiväkodissa vakiintuu. Pikkuveli väläytteli tänään jo todellista itseään huutelemalla ruokapöydässä pieruhajupyllyä ja kätkättämällä päälle.... Varmaan ne kuitenkin löytää paikkansa paremmin vasta, kun mä en ole kuulo-/näköetäisyydellä!

      Poista
  5. Oij, lapsen nolostuminen on mun mielestä jotenkin tosi sydäntä raastavaa. Kun ne polot saattaa kokea jonkun tosi pienenkin jutun hirmu nolona. Mä olen yrittänyt opettaa, että elämässä sattuu kaikenlaisia kommelluksia, niitä pyydetään tarvittaessa anteeksi ja sitten jatketaan elämää. Ettei niitä tarvitsisi jäädä pitkäksi aikaa murehtimaan. Koska itse herkästi märehdin pitkänkin aikaa jotain ihan tosi hölmöä juttua. On kyllä ihan sukuvika. Soisin lapsilleni eri asenteen näihin nolousjuttuihin.

    Tsemppiä päiväkotitouhuihin. Mut siis hä? Käykö ne päikyn tädit teillä ihan kotona ennen aloitusta? Meilläkin alkoi esikoisella kerho. Ekan päivän jälkeen se tuli kotiin ihan uuden, jonkun lima-alkuisen sanan kanssa. Aattelin, että nyt taitaa kohta kaikki kakkapäätkin kotiutua meille. No, tietääpähän toi kuopus sitten heti verbaalisen elämänsä ensimetreiltä tosipoikien termistön, kun isoveli opettaa puhumaan opettelevaa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja tosi inhottavaa, kun se nolostunut pieni ihminen on niin lohduton! Mikään ei meinaa auttaa, vaikka kuinka yrität selittää, että kaikille käy joskus niin, että ymmärtää ohjeet väärin tai vahingossa tekee jotain hassua.

      Dagistädit tosiaan kävi meillä kotona ensin, se oli aika kiva juttu! Ajattelin muutenkin tässä ehtiessäni kirjoittaa tästä aloitusprosessista ja muutenkin tuon päiväkodin käytännöistä, kun näissä tuntuu olevan aika lailla eroja. Olis kiinnostavaa kuulla, miten muualla tehdään!

      Tsemppiä sinne myös kerhotouhuihin ja uuden sanaston kanssa elämiseen! Mun esikoinen kysyi yks päivä, että mamma ollaanko me niitä paskanmarjoja. Oli tainnut kuulla hieman turhautuneen puhelun, jonka kävin ystäväni kanssa... Hups. Ja ei voi edes syyttää päiväkotia, kun sana oli selvää suomea. :D

      Poista
  6. kiitos päikkykokemuksen jakamisesta ;) meillä siis meni suorastaan soljahtaen tuohon verrattuna

    VastaaPoista