12.11.2009

I <3 yöunet

Mulla on ihan uudestisyntynyt olo: Igge on nukkunut pari viime yötä aivan esimerkillisesti. Toissayönä meni melkein 8 tuntia ilman herätystä ja viime yönäkin 6,5 h ja syönnin jälkeen vielä 2,5 h. Parasta on, että myös minä olen nukkunut nuo ajat. En tiedä, onko unien parantumisen salaisuus vellissä, sillä ollaan annettu molempina iltoina 40 milliä maissivelliä iltasyömisten päälle. Määrähän on aika pieni, mutta ehkä se sitten riittää pitämään masun täynnä pidempään. Tai sitten Igellä vaan muuten on joku parempiuninen kausi. Sama se, pääasia, että univelka on eka kertaa pitkään aikaan pienenemään päin!

Tänään päivällä oltiin liikkeellä oikein varsinaisena karavaanina: meitä oli neljä äitiä vaunuineen. Ja tietysti siis vauvoineen myös. Käytiin Kaivarissa kävelyllä ja pitkällä lounaalla ja vielä päälle lisälenkillä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että taidettiin viettää enemmän aikaa kahvilassa kuin raittiissa ulkoilmassa, mutta saatiin me toki jälkimmäistäkin lajia ihan riittävästi.

Oli kyllä kiva päivä. Vauvat käyttäytyivät esimerkillisesti ja äiditkin yrittivät parhaansa. Välillä sekä juttujen taso että kälätyksen volyymi meinasivat karata lapasesta, mutta minkäs teet, kun pöytään sattuu niin monta naista, joilla on paljon asiaa. Mukana oli kaksi syyskuun vauvaa ja taas oli pakko ihmetellä, miten äkkiä nuo natiaiset kasvaa ja kehittyy! Mun pipana ei ole enää mikään pikkupökäle, vaan ihan oikea pieni ihminen.

Kehityksen muuten huomaa ihan arjessakin. Uskaltaiskohan tätä edes kirjoittaa, mutta tällä hetkellä homma tuntuu varsin vaivattomalta. Alkuvaiheen isoin murhe eli syömishomma toimii, nukkuakin saadaan, vatsavaivat ovat olemattomia eikä lapsi ole saanut pitkään aikaan sellaisia itkuraivareita kuin joskus pienempänä, vaan on suurimman osan ajasta melko aurinkoinen tyyppi. Vielä ei kuitenkaan tarvitse juosta perässä vahtimassa, ettei kaveri syö huonekasveja (tai no, mun pystyynkuivuneet yksilöt tuskin aiheuttavat suurta vaaraa) tai kaadu pää edellä pöydänkulmaan tai nuole vessanpönttöä. Kotoakin pääsee helposti liikkeelle myös vauvan kanssa, sillä Igge kulkee mukana joko vaunuissa tai Manducassa ilman suurempia ongelmia, jaksaa katsella uteliaana ympärilleen, jos uni ei maistu eikä enää tarvitse ruokaakaan ihan jatkuvasti. Me likes! Jopa niin, että toisin kuin ehkä kuvittelin, työelämä ei vois tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Tai ehkä se johtuu hormoneista. :)

P.S. Tuosta Manducasta tuli mieleen: eikö ketään muuta pelota, että vauva tukehtuu siinä? Kun musta tuntuu, että se lyttää aina nenänsä vasten mun rintaa, ja sitten mä vahtaan koko ajan, että hengittääkö se. Yritän kääntää päätä sivulle, mutta unissaan Igge tunkee vaan itsepäisesti naamansa mun rintavakoon, eikä siellä VOI olla kovin hyvä ilmastointi. Manduca olisi varmaan huomattavasti ahkerammassa käytössä, jos mun ei tarttis pelätä, että Igeltä loppuu happi siinä.

5 kommenttia:

  1. Hienolta kuulostaa nuo yöunet! Täälläkin on jo jokunen viikko nukuttu samanlaisia määriä, toiveissa on että rytmi myös pysyisi samanlaisena!

    Manducasta en ollut ennen kuullutkaan, mutta mulla on ollut kantoliinan kanssa samoja ongelmia. Joudun koko ajan tarkistamaan, saako vauva ilmaa, kun hän kääntelee siellä päätään mun vaatteita vasten. Mutta ehkä se helpottaa sitten, kun vauva alkaa kannatella itse kunnolla päätään eikä nojaile miten sattuu?

    VastaaPoista
  2. No, ei tosta tainnut ihan pysyvä käytäntö vielä tulla, välissä oli taas vähän rikkonaisempia öitä. Tai jos vauva ei valvo, niin sitten mä en saa unta! Mut parempaan suuntaan kuitenkin. Eikä sillä, Igge nukkui ihan nätisti tonne kolmeen kuukauteen asti, mut sitten alkoi yöhulinat.

    Manduca on sellainen rintareppu, jonka väitetään olevan yhtä ergonominen kuin liina. Mua houkutteli se, että vauvan saaminen reppuun ei vaadi yhtä paljon harjoittelua kuin liinan kanssa. Igge kannattelee kyllä jo päätään ihan kunnolla, mutta ongelma tulee siinä vaiheessa, kun lapsi nukahtaa - eli siis käytännössä aika pian sen jälkeen, kun on lähdetty liikkeelle...

    VastaaPoista
  3. Meillä tuo Manduca on toiminut, ja mä oon ollut siihen tosi tyytyväinen. Pikku E kyllä hereillä ollessaan (sen lyhyen aikaa) pitää pää ihan pystyssä ja katselee ympärilleen ja nukahtaessa pää kääntyy hyvin sivulle "ilmavasti". Tuota pään painumis ongelmaa ei oo kuin nukahtamis raivareiden aikana...
    Mut en siis osaa sanoa miten asiaan voisi vaikuttaa, kun Igge kerta käyttäytyy toisin. Aika vaikee siinä on päätä tosiaan väkisin mitenkään ohjailla.

    VastaaPoista
  4. Vitsit, tässä iässä kai vähän meidän jokaisen vauvoilla on kova meno päällä. Meidän pojukin se vaan valvottelee yön toisensa jälkeen...viime yönä jo nukkui "jopa" kolmeen, jippii!!

    Vellit ei täällä auta, iskä kaato kurkusta yhtenä iltana 2 dl maissivelliä alas ja siitä huolimatta kahdelta jo toi kukkui ja ruinas tissukkaa:)

    Mitä se semmoinen Manduca kustantaa? Minulla on itellä yks kantoliina ja muuten se on tosi kätevä MUTTA en saa millään pojua siihen yksinäni sidottua. Jos lykkään pojan selälleen sängylle ja rupeen sitomaan häntä sinne liinaan niin hän suuttuu:( Poju kyllä nukahtaa liinaan ja jos saan hänet kasvot eteenpäin niin hän tykkää kyllä katellakin ympärillensä.

    VastaaPoista
  5. Manducat on jotain sadan euron luokkaa, mutta niillä tuntuu olevan myös ihan hyvä jälleenmyyntiarvo. On kyllä ainakin minusta paljon helpompi kuin liina, ja poika viihtyy siinä hyvin. Ainoa ongelma on tosiaan se, että vaikka hereillä ollessaan kannattelee päätään ilman ongelmia niin unessa tahtoo nenä mennä mun rintojen väliin... :)

    VastaaPoista