4.11.2009

Suhde-, ruoka- ja uima-asioita

Juteltiin eilen illalla miehen kanssa sängyssä niitä näitä, ja tuli siinä sitten puheeksi muun muassa yksi miehen läheisimmistä ystävistä, vanha opiskelukaveri Norjasta. Tällä on jo kouluikäinen poika, jonka äidistä hän on eronnut niin kauan sitten, että minä en vielä tuntenut sen paremmin miestä kuin tätä kaveriakaan. Ihmettelin, että mikähän niille tuli, kun olivat kuulemma eronneet pojan ollessa vuoden ikäinen.

Mies jotenkin kierteli ja kaarteli, mutta kertoi sitten, että pojan äiti ei päässyt eroon raskauskiloistaan eikä sinuiksi uuden kroppansa kanssa, vaan tunsi itsensä epäviehättäväksi eikä esimerkiksi halunnut enää mitään seksiin viittaavaakaan. Lopulta suhteesta hävisi kaikki romantiikka, ja jäljelle jäi pelkkä kämppissuhde.

Glunk. Menin vähän hiljaiseksi tuosta. En pysty uskomaan, että päädyttäisiin samaan ja sitä paitsi meillä on edelleen kipinää ja flirttiä, vaikka mua vähän ahdistaakin tämä oma olemus, mutta sen päätin, että en todella halua jäädä tähän olotilaan kovin pitkäksi aikaa.

Siitä innostuneena yritän nyt ainakin pitää vähän ruokapäiväkirjaa Kiloklubissa, että pysyisin vähän kärryillä siitä, kuinka paljon päivän aikana tuleekaan nassuteltua kaikenlaista herkkua. En siis laittanut mitään laihdutustavoitetta toistaiseksi, mutta on kiva saada palautetta ruokavalion laadusta.

Tästä päästään aasinsiltaa näppärästi myös Igen ruokavalioon. Poikanenhan täyttää lauantaina neljä kuukautta, ja ollaan tässä parina päivänä nyt varovasti maisteltu vähän muutakin kuin maitoa! Eka kerralla mua kyllä vähän itketti, kun mamin maitoporsas sai suuhunsa perunaa. Että noinko iso se jo on, ja kohta se ei enää mua muistakaan, niisk. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin peruna 0 - tissi 3. Tänään areenalle marssi kuitenkin paljon kovempitasoinen haastaja, nimittäin mangosose. Igge olisi syönyt varmaan puoli purkkia, jos olisi annettu, sen verran hyvin keltainen herkku maistui. Heti, kun herra oli mukeltanut edellisen maistiaisen loppuun, alkoi vimmattu potkiminen ja suu ammotti auki kuin linnunpojalla.

Muutakin jännää on tällä viikolla vielä luvassa, sillä perjantaina mennään ensimmäistä kertaa vauvauintiin. Oltiin tänään Folkhälsanin infotilaisuudessa, ja homma vaikuttaa kyllä tosi kivalta. Maanantaina hankittu muumiuikkari on jo valmiina (joskin täytynee jotenkin kuroa lahkeensuita vähän kireämmäksi, kun niiden pitäisi kuulemma istua tiiviisti mahdollisen kakkavahingon varalta) ja vanhemmat innosta piukeina. Ainoastaan se vähän arveluttaa, että vauvat kuulemma pissaavat lämpimässä vedessä melko ahkerasti. No, täytyy ainakin muistaa pitää suu kiinni sukeltaessa!

5 kommenttia:

  1. En tiedä lohduttaako yhtään mutta minä sain viimeiset raskauskilot karistettua reippaasti yli vuosi vauvan syntymästä. Niin ekan kuin tokankin kohdalla ja kaiken kaikkiaan kiloja tuli 18, kummassakin..
    Sektio haavan päällä on vieläkin pieni pussukka ja tuntoa siinä juuri ei ole.

    Kaikki ajallaan, ne kilot kyllä lähtee. Vaikken minäkään tuohon huuhaaseen uskonut "hyvähän se on laihojen, lapsettomien ihmisten mainostaa".

    VastaaPoista
  2. Moikka! Me aloitettiin pojan kanssa vauvauinti folkhälsanilla reilu kuukausi sitten, on ollu mahtavaa. Tuli noista muumiuikkareista mieleen, kun ostettiin niitä ihan kaksin kappalein, 60cm ja 70cm ja kotiin päästyämme huomattiin että ne on kummatkin ihan valtavia, poika kun on tommonen luikeronpuoleinen. Jouduttiin lainaamaan kaverilta semmoset pussukkamaiset, ehkä noi muumit menee sit joskus yks vuotiaana...

    VastaaPoista
  3. MissB, joo, niinhän ne väittää... Mutku mä haluisin kaikki heti nyt! Kärsivällisyys ei suoranaisesti oo mun ykköshyve :)
    Senja, me ostettiin suosiolla se 60-senttinen, kun Stockan täti sanoi niiden olevan aika reilua kokoa, mutta sekin on tosiaan aika reilu varsinkin reisien kohdalta. Täytyy kuroa vähän kasaan kuminauhalla huomista varten ja sit ajattelin ostaa sellaisen uimavaipan, siis sellaisen kestoversion.

    VastaaPoista
  4. Voi että, meillä kanssa tarjosin pienelle mangoa ja ihan sama reaktio täällä. Päätin että kun 6 kk asti suositellaan täysimetystä niin eiköhän me suosiolla jatketa sillä ellei neuvolassa nimenomaan muuta suositella (lähinnä kai suosittelevat kiinteiden aloitusta aikaisemmin jos lapsi juo ihan hirveitä määriä pullomaitoa). Saan sitten pitää pienokaiseni vielä itselläni, nyt kun vihdoin imetys on jotenkin alkanut onnistua ja ollaan molemmat löydetty siitä se kultainen keskitie ja ihana läheisyys.

    VastaaPoista
  5. Rose, joo WHO suosittelee täysimetystä puolivuotiaaksi, mutta sitten taas jonkun tutkimuksen mukaan vähiten ruoka-aineallergioita on lapsilla, jotka ovat alkaneet syödä muutakin jo neljän kuukauden iässä.

    Mä olen ajatellut, että nyt on hyvä ikä aloittaa tutustuminen ruokaan - ei oo mikään hoppu ja saadaan pikkuhiljaa maistella eri makuja. Toistaiseksihan kyse on kuitenkin vaan opettelusta, ei niinkään ravinnosta. Eli pääruoka on edelleen äidinmaito, ja imetyshän voi jatkua siinä rinnalla vaikka kuinka kauan vielä 6 kk:n jälkeenkin! (Joskin sivumennen sanottuna taaperoimetys ei tosiaan oo mun juttu.)

    Vielä 70-luvun lopulla kiinteät aloitettiin jo kolmen kuukauden iässä, ja niin kai vieläkin osa aloittaa. Mut jokainen tehköön niin kuin omalle lapselle tuntuu parhaalta, tässäkin asiassa. Kyllä ne kaikki oppii syömään muutakin kuin maitoa ennemmin tai myöhemmin. :)

    VastaaPoista