15.4.2010

Huijausta!

Raskausaikana ainakin ensimmäistä lastaan odottaa ihminen kuulee ja lukee kaikenlaisia vauvaan liittyviä uskomuksia. Tähänastisen kokemukseni perusteella iso osa on pelkkää beeässää eli puhdasta palturia. Vai mitä mieltä olette esimerkiksi seuraavista?

"Vastasyntyneet nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta." I beg to differ. Ei ainakaan meidän vauva. Tai no joo, ihan aluksi se nukkui liikaa, eikä meinannut herätä syömään. Silloin ei voinut rentoutua, kun piti kytätä, että se ei vaan nuku liikaa. Ja sitten kun se pääsi sapuskan makuun, niin se söi koko ajan, ja tirsaili vain jotain vartin, maks. tunnin unosia herätäkseen sitten taas syömään. Ok, välillä se nukkui ehkä pidempäänkin, mutta vain sylissä tai vaunuissa. Tosi rentouttavaa joko hikoilla vauva kainalossa tai lykkiä puolikuntoisena kärryjä ympäri kylää (saati sitten jos vauva olis syntynyt pahimpaan lumisohjoaikaan, eihän sitä vankkuria meinannut saada kulkemaan vaikka fyysinen kunto oli jo jotakuinkin palautunut). Vinkki kaikille tuleville äideille: hanki nauhoittava digiboksi. Tulet viettämään sohvalla telkkarin edessä tunteja ja taas tunteja. Jatkuvasti on jano ja nälkä, joten hyödyksi on, jos mies on sillä lailla kiltti, että jaksaa kantaa kamelin lailla juovalle tuoreelle äidille vettä ja ruokaa. (Ja suojaa vauva ennen syömistä jollain. Igge ainakin sai päälleen erinäiset määrät mm. leivänmuruja ja jogurttia, kun söin sen yli.)

"Ei oman lapsen pas.. kakka pahalle haise." Just. Maailman SUURIN valhe. Kyllä se haisee, ja ihan kamalalta vieläpä. Maitovaiheessa vaippaan turahti aina sellaista pilaantuneen jogurtin (vai johtuiko se muuten sitten siitä, että söin itse sitä jogurttia?) hajuista liejua, yrgh. Ja kun ruokavalio laajeni ruokaanruokaan, alkoi se haista aivan siltä itteltään. Mulla tulee edelleen välillä yökköreaktio, vaikka kuulemma ei saisi sanoa, että kakka haisee, ettei lapselle tule traumoja. Mutta minkäs teet, ihminen mäkin vaan olen!

"Vanhemmat oppivat pian tulkitsemaan lapsensa itkuja ja tietävät, mikä lasta vaivaa." Ilmeisesti olen ihan tosi paska mutsi, sillä en edelleenkään aina tiedä, miksi Igge räyhää. Tai sitten "pian" voidaan määritellä kovin eri tavoin. Ehkä pian on vasta sitten, kun Igge puhuu. En tiedä. Selviytymisstrategiani on ollut kokeilla järjestyksessä ruokaa, puhdasta vaippaa ja unta, ja jos ei toimi, niin sitten vaan hyssytellään ja laulellaan ja hoetaan itselle, että Igge on vauva ja vauvat itkee. Tähän asti se on toiminut, ennemmin tai myöhemmin.

"Äiti erottaa oman lapsensa itkun muiden itkusta." Ööh... taidan taas pudota jonnekin paskamutsi-kategoriaan. Koska jos vaikka jossain on paljon vaunuja ja niissä nukkuvia lapsia, niin en mä kyllä erota ihan eka rääkäisystä enkä aina vielä toisestakaan, että onko se Igge vai joku muu. Onneksi en ole yksin: eräs tuore äiti kertoi juuri (terkkuja vaan sinne :) luulleensa vauvan heränneen, kun kaupan kaiuttimista alkoi kuulua Tina Turnerin laulua.

"Hormonien ansiosta äitiä ei väsytä, vaikka vastasyntynyt valvottaisi." No kyllä väsyttää. Mua ainakin väsytti - ja väsyttää - aivan jumalattomasti aina kun Igellä on levoton yö, vaikka Igge on nukkunut koko ajan ihan kohtuullisesti muutaman päivän hilluntavaiheita lukuunottamatta. Ehkä mä olen vaan tottunut liian hyvään? Muutaman yön valvominen tekee musta puolihullun, hermoheikon pirttihirmun, jolla kärähtää käämit milloin mistäkin. Ehkä siksi armas mieheni on melkein alusta asti hoitanut Iggeä aamuisin, että saan jatkaa unia edes jonkin aikaa aamuimetyksen jälkeen.

"Oman lapsensa tunnistaa heti, kun se on syntynyt." No mun täytyy kyllä tunnustaa, että en osannut yhtään kuvitella, minkä näköinen tyyppi sieltä tulisi. Kukaan ei ollut myöskään kertonut, että vastasyntyneillä on usein vähän nakit silmillä, ts. ne ovat turvoksissa. Kun Igge nostettiin mulle näytille, kiinnitin ensimmäisenä huomiota sen tötteröllä oleviin pusuhuuliin. Toiseksi ihmettelin (ja ne taisivat olla myös ensimmäiset sanat lapselleni), että kato, sieltä tuli ihan oikea vauva, ihan niin kuin telkkarissa. Kyllä se mun maailman suloisin pieni poika onneksi tuli sitten näkyviin muutaman päivän sisällä, ja nyt en osaisi edes kuvitella, että Igge näyttäisi joltain muulta - sehän näyttää tietysti ihan itseltään.

"Imetys on rauhallinen, euforinen tapahtuma, jonka aikana äiti tuntee lapsensa kanssa aivan erityislaatuisen yhteyden." En tiedä, johtuuko se meidän hankalasta alusta vai mistä, mutta minusta imetys on lähinnä kohtuullisen kätevä tapa ruokkia ja joissain tapauksissa rauhoittaa lapsi. Ei se vastenmielistä ole, vaan joskus jopa ihan mukavaa, mutta usein se on myös aika tylsää tai työlästä, kun ipana venkoilee ja hilluu, eikä ollenkaan jaksa keskittyä itse asiaan. Välillä imettäminen on myös ollut todella tuskallista, erityisesti silloin, kun Igge on saanut uusia hampaita. Jollain tavalla tunnen pientä haikeutta, kun ajattelen, että pian imetysaika on ohi, mutta kyllä mun ja Igen ihanimmat kaikista ihanimmat ja rakkaimmat hetket ovat kuitenkin ihan jotain muuta.

"Vauva-aika on kamalaa, hirveää, hermojaraastavaa, tuskallista - sanalla sanoen täyttä helvettiä." ONNEKSI tämäkään ei sitten pitänytkään paikkaansa. Ehkä elo Igen kanssa on tuntunut odotuksia helpommalta siksi, että olin jotenkin varautunut jonkinlaiseen kuukausien boot campin ja Guantanamo Bayn vankileirin risteytykseen. Monessa suhteessa me olemme varmasti päässeet aika helpolla: Igge on ollut terve, meillä ei ollut koliikkia, tähän asti kaikki ruoka-aineet ovat ainakin pienen totuttelun jälkeen sopineet, yöt ovat olleen kuitenkin ainakin kohtuullisia ja Igge tuntuu olevan muutenkin valoisa persoona. Silti olen taipuvainen uskomaan, että olisi ollut paljon vaikeampaa, jos en olisi varautunut täyteen kaaokseen. Mutta niinhän se on, että pessimisti ei pety!

11 kommenttia:

  1. Hah, mun on pitänyt listailla myös näitä Totta vs. Tarua juttuja omista olettamista ja yleisimmistä uskomuksista. Hyvä lista, allekirjoitan jo tällä kokemuksella monta juttua. Vaikkapa sen kakan..

    MUTTA. Mun merkittävin Tarua juttu on se, että kaikki lapset viihtyvät rinnalla ja oleilevat siinä tuntikausia. Että varataan tosiaan sitä ruokaa ja juomaa telkkarin ääreen. Nope. Meidän tipu on ollut alusta alkaen tapaus tissiä tänne, maitoa minimimäärä,että päästään taas eteenpäin ja ympäristön tarkkailuun. Joten ei ole tarvinnut harrastaa maitomaratoneja, kun tissillä roikkuminen saa aikaan hepulin. Ihan pienenä siis viikkojen ikäisenä tipu tietysti nuokkui siinä sylissä, mutta nuokkui ja nukkui ihan yhtä hyvin muuallakin...

    Ja imetys EI laihduta.. Ainakaan juuri tälläisen pikasyöpön imetys.

    Hyvä Totta-huomio on taas se, että vauva saa turvaa selkeistä rutiineista ja rytmeistä ja arkikin rullaa niin paremmin. Minä kuvittelin, että vauva kainaloon ja menoksi missä vaan ja milloin vaan ja ruoka maistuu vaikka puiston penkillä. No, aika paljon helpompaa on, kun unessa ollaan tiettyyn aikaan, ruoka tarjoillaan tietyllä tapaa jne.. Voihan sitä huolettomasti päiviä viettää, mutta sen jotekin edestään löytää..

    VastaaPoista
  2. Ehkä se on vain ihmisten keino saada toiset ihmiset hankkimaan vauvoja. Miksi kertoa ikävät puolet vauva-arjesta? Kuka haluaisi valvoa yöt, tulla mökkihöperöksi, menettää kivan vartalon ja täyteläiset rinnat, hillua räsyissä hiukset likaisena, unhotaa aikuiskontakstit ja tuntea olonsa syöttöläksi...? ei varmaan kukaan. Sen vuoksi kaikesta näytetään vain kolikon kiiltävä puoli. Tosin minulla mitään lasta ole, joten enpä tiedä tästä todellisuudesta mitään, aloin jo miettimään että haluanko...? ;)

    VastaaPoista
  3. Toi on muuten totta, toi että imetys ei TODELLAKAAN aina laihduta, ei ainakaan mua. Se unohtui listasta!

    Olivia, totta puhuen musta oikeastaan tuntui, että kaikki liioitteli vauva-ajan kauheutta. Koska noista luettelemistasi asioista allekirjoitan vaan kroppa-/tissiasian ja sen, että alussa tuntui kyllä, että en taida olla lapselle muuta kuin ruokala.

    Mun mielestä ekat kolme kuukautta oli hankalimmat, sen jälkeen on oikeestaan ollut aika helppoa. Tai sitten oon vaan tottunut! Tosin me ollaankin tosi paljon liikkeellä, tavataan kavereita ja tehdään kivoja juttuja, esimerkiksi ulkoillaan ja kahvitellaan. Siksi musta ei tunnu laisinkaan, että olisin tullut jotenkin mökkihöperöksi - vähemmän mä ehdin tavata kavereita silloin, kun olin töissä! Igge on siitäkin kiva tapaus, että se viihtyy (toistaiseksi) hyvin kärryissä ja nukkuu myös niissä hienosti, joten pienellä suunnittelulla päivän aikana ehtii vaikka mihin. Kovin myöhään illalla ei tosin oo kiva lähteä mihinkään, koska lapsi nukkuu aina rattaisiin ja sit menee unillemeno ihan plörinäksi.

    Siis Mama, voin melkein vannoa, että tässä pikkuhiljaa se liikkuminen muuttuu teilläkin tosi paljon helpommaksi, kun neitokainen alkaa olla ihan pikkupikkuvauvavaiheen ohi!

    VastaaPoista
  4. Hauska! ihan hyvä maanpinnalle palauttaja näin loppuraskaudessa ;)

    VastaaPoista
  5. Joo ei laihduta ei, imetys, ainakaan ihmistä jonka lapsi ei ole suursyömäri. Mun tekis muuten mieli painattaa sellainen teepaita, jossa lukee: IMETÄN, KOSKA SE ON KÄTEVÄÄ. Kun musta imetys on jees ja noin, mutta en JAKSA sitä hurmoshenkistä ja pahimmillaan fasistista imetyksen glorifiointia ja vastakkainasettelua "täysimetys" ja "ei lainkaan imetystä". Kun luin sammaksesta Imetystukilistan sivuilta (Lipsillä näyttäisi olevan suussa sammasta, joka ei tosin tunnu sitä juuri haittaavan) siellä luki SAMMAS EI OLE SYY LOPETTAA IMETYSTÄ. No hei, mitä jos se sammas olisi myös mun nännissä ja se olisi sen takia kipeä? Ihan salettiin itse päättäisin, onko se syy lopettaa imetys. Muutenkin, miksi jotkut kohottavat itsensä auktoriteeteiksi määrittelemään syitä, miksi äitien pitää jatkaa imetystä?

    Hitto että imetyksen kätevyyttä tulee kyllä ikävä! Tänään lähdettiin kaupungille ilman hoitolaukkua ja reissu venähtikin nelituntiseksi. Sit vaan nasautin hissillä Kampin lastenhoitohuoneeseen ja imetin itselleni lisää shoppailuaikaa tyytyväisen pienokaisen muodossa. Mutta silti ajatus jostain taaperoimetyksestä on aika vieras, en esimerkiksi enää jaksaisi pitää imetysrintaliivejä tai aina niitä kolmea paitavaihtoehtoa, joissa on imetysluukku...

    VastaaPoista
  6. Kiitos edellisille kommentoijille, koska saivat minut huomaamaan maratonimetyksissä ainakin yhden hyvän puolen. Tai mistäs mä tiedän, onko se niiden ansiota, mutta ainakin johonkin nuo odotusajalla hankitut n. 20kg on kadonneet ja poitsu on todellakin viihtynyt rinnalla ja pitkään. Tutti tai pullo eivät ole kelvanneet, onneksi sentään kiinteät ovat tuoneet helpotusta tilanteeseen.

    VastaaPoista
  7. Hups, tuosta liikkumisesta. Siis en minä liikkumista koe vaikeaksi, Tipun kanssa on helppo startata ja jo nyt hän on aika utelias ympäristön suhteen. Tarkoitin rutiineilla sitä, että helpointa on startata pitkälle automatkalle unien aikaan, nukkumaan meno samaan aikaan samoilla rutiineilla tuo paremman unen, kunnon päikkärit (missä vaan) helpottaa päivää ja iltaa jne. Eli siis, että kaikkea voi minusta tehdä, mutta suunnitellummin kuin kuvittelin. Se tekee kaikesta vaan sujuvampaa. Mutta ehkä tässäkin on vauvakohtaisia eroja. Tipu on vielä varsin helppo, mutta silti minusta nämä rytmit ja tietyt tutut jutut tuo sujuvuutta arkeen. En minä niitä siis rajoittavana tekijänä koe.

    VastaaPoista
  8. Lumituuli, älä säikähdä kuiteskaan :) Ja lykkyä loppumetreille, kohta pääset itse kokemaan, miten teillä nää asiat menee!

    Lupiini, just näin. Mun on muuten pitänyt sata kertaa kehua sitä sun taannoista täydelliset äidit -kirjoitusta, en vaan oo saanut aikaiseksi. Luin sen silloin reissussa ja siellä en ehtinyt kommentoida ja sit se vaan jäi. Muuten eikö oo hyvä nykyisin se Kampin hoitohuone? Mä olin ainakin ihan vaikuttunut, kun kävin siellä hiljattain pitkästä aikaa.

    Luna, voin ihan rehellisesti sanoa, että oon kade - en ehkä maratonimetyksistä mut lopputuloksesta kyllä :)

    Iskunvaimennin, ok, mä ymmärsin, että tekemisten suunnittelu tuntuu rajoittavalta. Totta on, että varsinkin nykyään pääsee helpommalla, kun miettii, että esim. unien aikaan ollaan liikkeellä niin, että lapsi saa nukkua rattaissa. Mutta ainahan se ei tietysti onnistu, joten sit vaan sumplitaan jotenkin parhaamme mukaan. Tarkoitin lähinnä sitä, että ainakin mun mielestä liikkuminen helpottui huomattavasti, kun esim. lapsen syömiset muuttuivat ennustettavammaksi ja ruokailuvälin venymisestä ei seurannut heti kamala huuto.

    VastaaPoista
  9. Aamen. Olen kaikesta samaa mieltä. Ja kakka haisee kyllä ihan järkylle, mua yököttää jo nyt, vaikka vauva syö vielä pelkkää maitoa. Mieheni mielestä se on järin huvittavaa, että mä kaon oksennus kitalaessa hoitopöydän yllä. Vauvaakin naurattaa - se hirnuu aina ihan hulluna vaippaa vaihdettaessa. Ilmeisesti se tykkää siitä hajusta?! Tai jotain :)

    VastaaPoista
  10. Tää oli tosi hyvä kirjoitus! Luin tän jo aikaa sitten ja on pitänyt vaikka kuinka monesti kommentoida, mutta jotenkin kummassa tuo typy vie sitä äidin netissä roikkumisaikaa... :)

    Mä voin allekirjoittaa nuo kaikki kohdat. Voisin kopioida tän tekstin itselleni johonkin arkistoon "muistoksi" - turhaanhan mä tätä uudestaan kirjoitan ;) Itseasiassa E onnistui viimeksi täällä vieraillessani painamaan jotain näppäimiä niin, että tää sun blogi osittain latas ittensä mun koneen kuvakansioon... Varsinainen tietokonevelho tuo Pikku E!

    Mä en oo omaan blogiini jaksanut kirjoitella imetyksestä, kun se tuntuu monelle olevan niin hengen asia. Sä kerroit asian just niinkuin miltä mustakin tuntuu. Kätevää ennenkaikkea! Joskus mukavaa, useimmiten tylsä välttämättömyys. Nuo venkoiluruokailut on ihan hanurista samoin kuin hampaiden testailu. Mulla onkin just nyt NIIN lähellä koko imetyksen lopetus, kun typy on parina päivänä iskenyt kaikki 6 hammastaan täysillä tissiin kiinni ja lukinnut leuat niin ettei sitä ole saanut siitä mitenkään irti. Viimeksi olin ihan takuuvarma, että mun nänninpää löytyy seuraavaksi E:n vaipasta... Ne mukavat hetket on kyllä ihania ja voi olla että sitä jää jollainlailla kaipaamaan, mutta ei se meidän läheisyys mistään tissistä ole kiinni. Nyt kun typsy on itsekin oppinut tulemaan halailemaan - se vasta onkin ihanaa. Ja niin monet muut jutut :)

    VastaaPoista
  11. Salamatkustaja, I know the feeling. Kaikki aina väitti, että ei se maitokakka haise - bullshit! Ihan kaamee se imelä hapantuneen jogurtin lemu, yrgh. Hyvä että lasta sentään naurattaa :D

    Petuli, aika taitavasti tehty pikku-E:ltä. Ja selkeesti hyvä maku hänellä, tietää, mitä kannattaa tallentaa :D
    Ihana kuulla, että säkin oot samaa mieltä tosta imetysasiasta. Ja toi pureskelu on kuulostaa todella tuskalliselta, apua! Vaikka Igge (kopkop) ei ookaan taas vähään aikaan sitä harrastanut, en kuitenkaan osaa ihan rentoutua jos Igge alkaa yhtään leikkimään. Ne pienet naskalinterävät hampaat sattuu niin paljon, että muutaman kerran oon kyllä vannonut, että kerta vielä niin meillä siirrytään Tutteliin!

    VastaaPoista