9.4.2010

Viuh!

Sanoi aika ja hujahti. Igge on ollut maailmassa about yhtä kauan kuin mahassa, eli yhdeksän kuukautta lipsahti täyteen öö... eilen? Olen nukkunut ihan luvattoman huonosti, lähimuisti pätkii. Kaikki muut nukkuu, paitsi minä - liekö joku keväthulluus vai mikä.

Tänä aamuna meni hermot, kun Igge kerrankin koisi aamulla vielä vähän ennen kahdeksaa, mutta mies unohti laittaa herätyksen pois suihkuun mennessään ja tietysti Igge heräsi, kun kelloradio rämähti päälle. Kele. Väsyneenä kiukuttelin hieman kohtuuttomasti, ja lopputuloksena oli lämmin, mukava aamuhetki koko perheen kesken, joka päättyi suunnilleen sanoihin haista ja paska. Mutta tästähän on suunta vain ylöspäin, eikö?

Igestä mun piti kuitenkin, merkkipäiväpostausta nimittäin. En oikein tykkää taitolistauksista, joten todettakoon, että istuu, konttaa, törröttää tukea vasten ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Ipanasta on myös ihan hiljattain kuoriutunut esiin varsinainen herra Herkkä, joka saattaa äityä parkumaan suuria, kirkkaita kyyneliä, jos joku muu lapsi itkee. Muutenkin välillä väsyneenä tulee sellaisia hetkiä, että pitää päästä maman syliin, halata rutistaa kaikin voimin ja työntää nuuskunenä kaulakuoppaan. Kylläisenä ja levänneenä kaveri sen sijaan painelee pitkin ja poikin yli esteiden ja läpi pienten rakosten eikä paljon sylissä viihdy, ellei sitten syliin liity jotain hytkytystä, pompotusta, heiluttelua tai kävelytystä.

Vuorokausirytmi on hieman muuttunut sitten edellisen kirjauksen, milloin se nyt sitten olikaan. Jotakuinkin näin se menee:

7-8 herätys, ämmää
noin 8.30 aamupuuro
ruoan päälle erinäistä hilluntaa ja asioiden paukuttelua
11-12 lounas, ämmää sekä iso purkki Hippiä tai Pilttiä tai vastaavaa
lounaan päälle unet, nykyisin aika usein jopa 1,5 - 2 h
heräämisen jälkeen taas hillutaan
14-15 välipala, vauvajugurttia tai hedelmäsosetta ja usein myös vähän leipää tai maissinaksuja, maitoakin usein jossain välissä tässä iltapäivällä, ainakin jos ollaan kotona ja jos lapsi jaksaa keskittyä moiseen
neljän maissa pikkutirsat, puolesta tunnista tuntiin
17-18 päivällinen, taas iso purkki lastenruokaa ja maitoa
leikkihommia
19-20 iltapuuro, iltapesu, hammaspyykki, mahdollisesti vähän leikkiä, iltasatu, iltatissi, sataseitsemän vieteriukon palautusta vaaka-asentoon, 13 kertaa Lohikäärme Puff, parit Siniset unet ja ihan melkein itsestään ukkeli simahtaa sänkyyn
20-21 alkaen zzzz, usein unet jatkuu tonne aamuseitsemään ihan kohtuullisesti, eli ehkä kerran tai pari pitää käydä palauttamassa ylöspäin pyrkivä unipeikko takaisin nukkuma-asentoon ja laittamassa tutti suuhun (joskin kyllä niitä hilluöitä on täälläkin, tosin maitobaarissa meillä on tarjoilu kielletty 22-06 välisenä aikana, joten rauhoittelu on sitten silitystä, syliä ja hyräilyä tai ääritapauksessa kainaloon ottamista)

Olen kyllä tyytyväinen sekä Igen nukkumisiin että syömisiin (kopkop, näin kun sanon niin salettiin kohta alkaa joku kamala hurlumhei), ainoastaan unille meno käy välillä hermoille. Mutta minkäs teet, kun ei kai sitä lasta voi oikein paikalleenkaan sitoa - kaipa tuo rymyäminen joskus loppuu (loppuuhan, oi sinä kokeneempi vanhempi?).

Täysin puolueettoman tarkasteluni perusteella Igge on kyllä kaikinpuolin loistava vauvayksilö. Joskus aina mietityttää, että paljonkohan lapsukainen oikeastaan ymmärtää. Taitaa välillä nauraa vanhempiensa kustannuksella ihan tahallaan. Tässä eräänä aamuna mies yritti saada Iggeä sanomaan "pappa".

- Säg pap-pa. Pap-pa. Pap-pa. Paaap-pa.

Igge killitti miestä suoraan silmiin ja kajautti kirkkaalla, kuuluvalla äänellä:

- MAMMA!

Meinasin pudota sängystä nauraessani.

Myös pääsiäisenä Igge osui nauruhermoon, kun istuttiin anoppilassa pääsiäisillallisella. Kynttilät paloivat ja tunnelma oli juhlava. Igge istui pöydän päässä matkasyöttötuolissaan (on muuten ollut loistohankinta!) ja päästi muutaman todella mehevän, pitkän pierun. Eikä siinä kaikki, kakara vielä nauraa hörötti päälle. Pokka petti kyllä myös muilla, vaikka hienostunut tunnelma ehkä snadisti kärsi Igen esityksestä.

Siitä puheenollen aion nyt mennä syömään, kun Igge vielä nukkuu. Mielessä on näinä unettomina öinä pyörinyt monta juttua, joista haluaisin kirjoittaa, mutta päivät ovat menneet Iggeilyn lisäksi muun muassa Ikeassa, muskarissa, kaupungilla, sisustaessa ja vieraiden kanssa iltaa istuessa. Pitäisi muistaa ainakin kerran vielä avautua isosta Iistä eli imetysaiheesta, pohdiskella tulevaisuutta sekä listata asioita, joissa olen kääntänyt takkini samoin kuin vauvoista väitettyjä asioita, jotka osoittautuivat ihan fuulaksi.

Ehkäpä viikonloppuna, jos synttärijuhlimiseltani ehdin (jep, huomenna on taas myös se aika vuodesta - viime vuonna vietin syntymäpäivän aattoa hieman erilaisissa tunnelmissa)! :)

Niin ja peeäs, MILLOIN mä kykenen taas nukkumaan vatsallani? Maitobaari tuntuu edelleen maha-asennossa kahdelta jalkapallolta, very uncomfortable indeed.

11 kommenttia:

  1. Kuulostaapa niin samanmoiselta teidän elo. Mä teen niitä taitolistauksia lähinnä kun aion säästää sekä odotusblogin että ekan vauvavuoden blogin E:lle niin saapi sitten itte lukee mitä kaikkea millonki on oppinut ja vertailla ku sillä on oma vavva. :) Ei siinä mitään pahaa jos toiset ei tykkää listata, ei sillä.


    Meilläkin on loistovauva ja kuulostaa siltä vieläpä että ihan normitapaus yöhyppäilyineen muineen. Vaikka välillä tuntuu että "miksi aina vaan meillä".

    VastaaPoista
  2. Meillä on nukkumaanmenojen kanssa täsmälleen sama ongelma. Jos keksit asiaan jonkun ratkaisun, niin kerro heti!! Tuossa äsken meidän vieteriukko päätti nukkumaanmenon sijasta ryhtyä opettelemaan kävelemistä pinnasängyn laitoja vasten. Sinänsä mahtava asia, mutta aika ja paikka täysin väärä. t. yks hermoraunio äippä

    VastaaPoista
  3. Virpi, en ollutkaan tullut ajatelleeksi, että niistä on tosiaan kyllä tietysti iloa ihmelapselle itselleen. Mä en vaan jotenkin osaa tehdä listaa, kun tulee sellainen vertailufiilis (siis mulle), vaikka kyllähän niitä taitoja tulee näihin juttuihin muuten kirjattua. On nää hienoja lapsia, varmaan hyvä vuosikerta kaikenkaikkiaan :)

    Vanilla, mä joskus aikana ennen omaa lasta kuulin jonkun valittavan samasta asiasta ja innovoin silloin sellaista pukua, jossa olis ristiin rastiin tarranauhaa ja vastakappaleet tietysti sitten kiinni lakanassa. Ihan käytännön asteelle en tätä upeeta keksintöäni kuitenkaan oo vielä vienyt, hehe :) Mut joo, välillä meinaa kyllä hermo mennä kun jatkuvasti saa palauttaa kaveria takas makuulle. Ja kuitenkin samalla on vähän liikuttunut, kun toinen on niin ylpeä ponnistaessaan taas kerran pystyasentoon, sieltähän näkeekin vaikka minne!

    VastaaPoista
  4. Meillä on Lipsun kehitystä seuraamassa mun ja miehen yhteiset, kuukausittain vaihtuvat Gmail-dokumentit (mahtiskeksintö noi, kun niitä voi täydentää molemmat) johon aina muistaessamme merkitään virstanpylväitä (meinasin kirjoittaa "virtsanpylväitä", mikä myös sopisi hyvin kun on kyseessä vauva). En kanssa itse tykkää julkistaa Lipsun taitoja hirveästi, olen jotenkin synnynnäisesti yliherkkä vertailulle, vaikka sinällään vauvojen erilaisuuksien merkillepaneminen on tosi hauskaakin, kunhan se tapahtuu hyvässä hengessä. Taannoin yksi Facebook-ystävä päivitti poikansa puolivuotismitat ja siellä oli heti joku äiti määkimässä "voi miten PIENI VAUVA, mun vauva oli PALJON ISOMPI!". En jaksa tuommoista yhtään, johtunee varmaan meidänkin hitaahkosta kasvusta alussa ja painonkontrolleista, joista oli ihan riittämiin stressiä tuoreelle äidille.

    Hassua muuten, olin muskarin jälkeen vauvahieronnassa (jonne Lipsi on selkeästi liian iso jo, tai siis liian vanha) ja hieronnan vetäjä äityi ihmettelemään jonkun vauvan pienuutta, johon vauvan äiti lopulta sanoi kiusaantuneella äänellä "niin, onhan tää kyllä pienikokoinen". Jotenkin pöljää se siltä vetäjältä, vaikka ei varmasti mitään pahaa tarkoittanut.

    Meillä muuten unipussi on tähän asti estänyt aika hyvin poukkoilut pinnasängyssä. Tosin epäilen, että kun taidot karttuvat, onnistuu seisominen myös unipussissa... huoh :D

    VastaaPoista
  5. Ihan melkein itsestään ukkeli tosiaan simahtaa! :D
    Ihana.

    Kirjoituksesi sai taas niin hyvälle mielelle.
    Ajatukset ja tilanteet ovat niin tuttuja. Osaat vain kirjoittaa ne niin hauskasti!

    Noista teidän maitobaarin aukioloajoista olen kyllä kateellinen! Mutta toisaalta voisinhan itsekin saman tehdä... Kunhan vaan saisi sen itsestäni irti :/
    (Toisaalta kun imettää useasti yölläkin niin pystyy nukkumaan vatsallaan. Ei ole jalkapalloja edessä ;))

    VastaaPoista
  6. Virpi jo kertoikin miksi mäkin niitä taitolistauksia teen. Ne on tosiaan ihan omaksi ja ehkä myöhemmin Pikku E:n iloksi. Tuonne blogiin ne vaan täydentyy niin näppärästi, kun sinne kerta muutenkin kirjoittelee. Viime kesänä ostamani vauvakirjaparka on ihan paitsiossa kirjahyllyssä, kun koen siinä olevat viivat aivan liian rajoittavaksi / viivoja on turhissa kohdissa liikaa, että sinne osaisin mitään kirjoittaa. Pitää joskus referoida blogia kun jaksaa ;)

    Unipussi toimi meillä pitkään rauhoittavana tekijänä, mutta nyt E pomppii ja seisoo ja konttaa se päällä ilman mitään estoja. Siitä tulee lähinnä se Kippari Kallen Hajuherne mieleen kun pussin loppu vaan viipottaa perässä. Tää siis aamuisin. Illalla typsy tuntuu yleensä tajuavan, että nyt on uniaika kun hänet pussiin sujautetaan, mut meillä onkin se ollut käytössä ihan alusta asti (vaikka suositus onkin vasta 3kk eteenpäin).

    Mut oli mulla ihan asiaakin. Voitko vähän tarkemmin mainostaa tuota teidän matkasyöttistä? Onko se sellainen tuoliin kiinnitettävä "pussi" (In the pocket baby tai Sack'n seat tms) vai sellainen pöytämalli? Jos tuoliin kiinnitettävä, niin onko vastaan tullut tuoleja johon se ei käy, vai oletteko selvinneet sen kanssa lähes missä vaan? Oli varmaan mukana myös Thaimaassa?

    VastaaPoista
  7. Hellou siellä. Nyt mäkin oon kartalla! Olen tässä lukenut jo monta tuntia :)

    VastaaPoista
  8. Mä haluaisin kuulla lisää tuosta isosta I:stä. Meillä kävi perjantaina kolme kuukauden sisällä samanikäistä (eli n. 8-9kk) vauvakamua äiteineen ja ainoastaan meillä syödään vielä tissiä. Mulla ei oo mikään pakottava tarve vielä imetystä lopettaa, mutta nuo yöt on välillä viedä hermot. Me oltiin jo 1-2 yösyötössä, joista eka aikaisintaan klo 3, mutta hampaidentulo pisti elämän risaiseksi. Nyt kun väsynyt baarimikko tarjoilee maitoa ekalta syötöltä vierihoidossa aamuun asti, ei kiinteiden syöminen päivisin meinaa enää napata vanhaan malliin... ugh.

    VastaaPoista
  9. Lupiini, joo mekin oltiin vauvahieronnassa vuoden alussa, mutta oli jo silloinkin vähän siinä ja siinä, että jaksaako Igge moista. Limppu kun paineleekin jo sellaista kyytiä pitkin lattioita, niin ei varmaan enää tollaset pikkuvauvojen jutut huvita! Voi jos vaan vois opettaa vauvan hieromaan äitiparan jumiutuneita hartioita, se vasta ois jotakin. :) Mulla on kans vähän vertailuallergia, johtuisko sekin sit just alun painoseurannasta ja varmaan myös siitä, että Igge loikkasi ohi koko ryömintävaiheen ja lähti suoraan konttaamaan. Vaikka kyllähän mä tänne koko ajan kertoilen Igen kuulumisia, en vaan osaa niitä yhteen listaan koota. Ahistaa just että joku lukee ja miettii saati sit että kommentoi, että ai eikö se vieläkään osaa lukea, kyllä meidän poika jo tossa iässä ahmi Nobel-romaaneja.

    Kerttu, me tai siis mä tosiaan pääsin aika helpolla tosta, kun Igge lopetti ihan itse yösyömisen siinä kahdeksankuukautispäivän tienoilla. Ja kiitos taas kivoista sanoista, ne lämmittivät kovin imartelulle persoa mieltäni :)

    Petuli, joo en siis tosiaan tarkoittanut, ettei muut saisi listoja kirjoitella, en vaan itse oikein osaa. Syöttis on se pöytään kiinnitettävä malli, tosi tukeva ja hyvä pienemmällekin lapselle. Harkittiin sitä pussukkaakin, mutta kun Igge on niin levoton ja yrittää punkea ulos melkein tuolista kuin tuolista, niin pelättiin, että se vääntää itsensä siitä pussista livohkaan ja pää edellä lattiaan alle aikayksikön.

    Thaimaassa ei ollu mukana omaa tuolia, mutta siellä oli syöttötuolit kyllä melkein paikassa kuin paikassa. Jos ei ollut, niin sitten Igge istuksi rattaissaan. Siellä se viihtyi ihan mainiosti, ainaskin kun vaan leluja ja maissinaksuja riitti. :)

    Ida, ypperligt! :D

    Luna joo, pitää kirjoitella kyllä. Oon tässä kovasti miettinyt, että millä tavalla ja millä tahdilla sitä ryhtyis vähentämään. Mulla on kyllä sellainen olo, että pikkuhiljaa haluaisin kropan takas ihan vaan itselleni, vaikka meillä ei tosiaan yöllä syödäkään. Täytyy vähän mietiskellä asiaa vielä!

    VastaaPoista
  10. Oi mikä mainio tarina kaikkine metkuineen! Selkeästi ihmemies tuo Igge:) Niin hauskasti saat kaiken kuvattua.

    Täällä on myös uni karannut kevään myötä. Tipu porskuttaa, mama ei. No, onpahan öisin pyöriessä aika miettiä pihan laittoa ja Tipun huoneen sisustuksen loppua.

    Aika jees kaikkinensa nuo jalkapallot vielä 9 kk iässä, vaikkei varmasti itse siltä tunnu.Totean, että olen moisista maitomääristä rehdisti kateellinen. En siis vertailumielessä vaan aidosti ihastelen näitä sujuvia imetyksiä. ( Kuten tiedätkin tilanteesta johtuen).

    Ja mitä listoihin tulee. Ymmärrän hyvin vertailunäkökulman, mutta minä ajattelen, että ensisijaisestihan näitä juttuja kirjoittaa itselleen. Silloin jokainen ylistyssana ja taito on ihan oikeutettu kajauttaa ääneen..

    VastaaPoista
  11. No kun se mua just ihmetyttää, kun eihän niissä boobseissa tunnu tässä vaiheessa olevan mitään valtavia maitomääriä. Ne vaan on erikoisen tuntuiset, selvästi ei normaalitilassa, vaikka sitä ei muuten huomaakaan - just kun ei ne oo yhtään pinkeät vaikka yöllä tulee helposti 11-12 tunnin imetystauko.

    Joo mulle meinaa kans tulla kalliiksi öinen valvominen, kun tulee suunniteltua kaikenlaista. Tällä hetkellä ykkösenä on makkariremontti, sais vaan vielä tuon remppamiehen innostumaan aiheesta... :)

    VastaaPoista