Me vannottiin aikanaan miehen kanssa, että me ei sitten ainakaan keskustella vauvankakasta. No yllätys yllätys ei edes päästy laitokselta kotiin, kun tajusimme käyvämme ensimmäistä Kakkakeskustelua (tm).
Aktiivisinta lapsosen jätöksistä keskustelu oli ihan alkuaikoina, kun niistä piti tulkita ravinnon riittävyyttä. Myös sen itsensä määrä oli ensimmäisinä viikkoina hyvin hämmentävä. Miten niin pieni olio voi tuottaa sellaisen määrän pask...kakkaa?
Sittemmin tilanne on - onneksi - rauhoittunut. Tietysti raportoimme kotona miehen kanssa toisillemme, että silmäterämme suoli toimii - erityisesti, jos vaipassa muhii oikein kunnioitettava läjä. Ja tietenkin kaikenlaiset kakkainsidentit on pakko jakaa, esimerkiksi se, kun multa tipahti käytetty vaippa lattialle. Siihen näyttää pätevän nk. lattialle putoavan voileivän laki, siis että leipä päätyy aina lattialle voipuoli alaspäin.
Tänään tapasin yhden tutun, jolla on Iggeä kuukautta nuorempi tyttö. Samassa seurueessa oli myös kolmikuukautisen poikavauvan äiti. Hieman hämmennyin, kun ensinmainittu äiti kysyi jälkimmäiseltä, että no montakos kertaa päivässä vauvasi kakkaa. Mistä lähtien lapsen kakkaamistahti on ollut normaali small talk -aihe kahvipöydässä, olkoonkin, että kaikilla on vauva?
Aiheeseen liittyen on vielä jaettava kanssanne kakan tulkintaopas värikuvineen kaikkineen. Myönnettäköön, että silloin ihan alkuaikoina olisin varmaan ollut tästä kiitollinen - nyt olen enemmänkin hämmentynyt. Etenkin, kun tekstin lopussa kiitetään kuvia lähettäneitä vanhempia. Siinäpä kivaa aineistoa perhealbumiin!
(Ja lupaan, että tämä on viimeinen kokonaan kakka-aiheinen postaus tässä blogissa. Seuraavaan yritän keksiä jotain muutakin sanottavaa.)
Mä kumoan tuon voileipä-jutun, sillä olen tiputtanut kakkavaipan kahdesti lattialle - sisäpuoli ylöspäin! Tosin ihan siististi homma ei silti ole mennyt, kun vaipassa olleen kuivahkot kikkareet vierivät täräyksen voimasta lattialle ;D
VastaaPoistaEn mä kyllä näkis itseäni avaamaan keskustelua kakasta tuohon tapaan kuin tuttavasi. Kakasta tulee puhuttua vain kotona samaan tyyliin kuin teilläkin ja silloin muiden äitien kanssa jos asiasta on ollut jotain huolta (ei tuu tai tulee liikaa). Ei mua kyllä suoraan sanottuna muuten kiinnosta montako kertaa kunkin ipana päivässä tavaraa tuottaa...
Enkä kyllä ole kakkaa kuvannutkaan :) Tänään näytti facebookissa olevan jaossa tuo sama tulkintaopas ja toinen tuttu postasi lapsensa kakan joka oli tullut potan sijaan lattialle. Sun postaus mukaanlukien varsinainen kakkapäivä siis, joten jaetaan vielä omakin tarina. Typsy on tänään käynyt tikistelemässä vaipan täytettä kolmeen eri otteeseen - joka kerta parvekkeella. Ei mulle kyllä siitä ole koskaan ulkohuussi mieleen tullut ;D
Ikävä kyllä kakka-aiheisia keskusteluja käydään meillä välillä vieläkin ja tytär on 1v ja 4kk. Olen myös todennut keskustelujen jatkuvan ainakin tuonne potalle opetteluun asti. Hienoa tässä vaiheessa on se, että lapsi voi jo itsekin osallistua kakkakeskusteluihin, esimerkiksi toteamalla "Tämä kakka on vaikea", kuten juuri tässä yhtenä päivänä kuulin. Siitä voi siis tulla koko perheen yhteinen juttu!
VastaaPoistaKakka on tosiaan taattu puheenaihe kotopiirissä varmaan kaikissa vauvaperheissä, mutta joillain se näyttää ylittävän kaikki rajat:)
VastaaPoistaMeillekin tulee toi babycenterin uutiskirje, ja olin lentää pyllerölleni kun bongasin linkin tuohon oppaaseen. Ei hyvä ihme. En edes klikannut, en halua tietää.
Mun oli pakko käydä katsomassa tuo linkki! Melko havainnollinen...
VastaaPoistaKakka on kyllä kaksin ihan kiva aihe nopeasti ohitettavaan tyyliin " tuliko Tipulta kakka?" "Ai tuli, hyvä homma". Muutaman kerran on myös ihasteltu kasaa vaipanvaihtajan vatsankohdalla kun relaksaatio on tapahtunut "lataa ja varmista" periaatteella vasta kun vaippa on poissa..
Joten jep, en minäkään kävisi keskustelua kahvipöydässä vaikka kuinka kotirouva-akseli kokoontuisikin.
Ihmetystä aihe kyllä välillä herättää. Kuten nyt, kun neiti on päättänyt ummistaa itsensä eikä edes Levolac tunnu auttavan. Pientä ährääjää käy sääliksi..
Petuli, ounou, mikä kakkapäivä :) Mä oon kauhulla kuunnellut niitä juttuja, joissa taaperoikäiset maalaa seiniä ja ties mitä omalla scheissellaan - tarvii toivoa, että Igge ei koskaan keksi sitä...
VastaaPoistaLiisa, heh :) Kakka on iloinen asia!
Noora, mun oli pakko klikata (ja mitähän se kertoo musta..) Sanottaisko näin, että sun valinta oli ehkä parempi.
Iskunvaimennin, nimenomaan. Tokihan siitä puhetta riittää, mutta en mä nyt ehkä lähtis ihan puolituttujen kanssa kahvipöytäkeskustelua aiheesta virittelemään. Mut nyt kun kerta aiheessa ollaan, niin me autettiin joskus Iggeä vastaavassa tilanteessa pikkuisen kuumemittarilla, se toimi yleensä kuin junan vessa!
ihana tämä linkki, oli tietysti pakko käyd katsomassa. lähes yökkäsin :D
VastaaPoista