Vaikka mun pitäisi todellakin käyttää aikaani tällä hetkellä ihan muuhun kuin bloggaamiseen, haluan kirjata itselleni raskauskuulumisia vaikka alkaneen 33. viikon kunniaksi.
Eilen kävin pitkästä aikaa neuvolassa, edellinen kerta taisi olla neuvolalääkärin tarkastus joskus viikolla 26 (?). Vointi on edelleen hyvä, ei ole valittamista. Toki portaissa hengästyttää, yöllä pitää herätä vessaan, kumarteleminen on vähän epämukavaa, välillä turvottaa ja liika riuhtominen kostautuu, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Tai siis mä ajattelen, että kai tämän raskauden nyt pitää tässä vaiheessa jo joltain tuntuakin? Pääsen esimerkiksi vielä ihan hyvin lattialle ja ylös ja liikkuminen kärryjen kanssa tai ilman tuntuu ihan hyvältä.
Kuten olotilani perusteella ajattelinkin, neuvolassa ei tullut esille mitään ihmeellistä. Verensokerin paastoarvo on edelleen normaali, vaikka en tod. ole kieltäytynyt kaikista herkuista. Jossain vaiheessa ehkä vähän lapasesta lähteneen herkuttelun vähentäminen ja käytännössä päivittäin liikkuminen (no, ainakin lähipuistoon ja takaisin) ovat kuitenkin vaikuttaneet siten, että painoa oli tullut sitten edelliskerran kokonaiset 200 grammaa. Se on tietysti positiivista, kun suoranaisesti en kaipaa yhtään ylimääräistä kiloa tästä raskaudesta. Nyt kokonaissaldo on siis jotain nelisen kiloa, mutta saa nähdä, mitä nämä viimeiset viikot tekevät.
Hemoglobiini oli laskussa (118), mikä ei ollut suuri yllätys, kun en ole muistanut ostaa uusia rautatabletteja kolmisen viikkoa sitten loppuneiden tilalle. Verenpaine oli myös laskenut hieman, vaikka ei se mikään erityisen korkea ollut ennenkään. Olisko se yläpaine ollut jotain satasen pintaan ja alapaine 67? No oli mitä oli, eipä siitä ollut mitään erityistä sanottavaa. Vauvan syke oli hyvä ja kaikki muukin siis vaikuttaa olevan kuosissa.
Kaikesta huolimatta olen vaivannut päätäni enenevässä määrin myös yhdellä raskausasialla: vauvan asennolla. Katsottiin neuvolan ikivanhalla ultralla, ja oma arvioni osui oikeaan - siellähän se kököttää perätilassa. Tai siis ei oikeastaan edes kunnolla perätilassa, vaan ilmeisesti jotenkin omituisesti melkein poikittain. Pää tuntuu nimittäin jossain navan kohdalla. Näillä viikoilla tyypin olisi kuitenkin syytä ryhtyä kääntymään oikeaan suuntaan, joten asia ahdistaa aika lailla.
Olen siis aloittanut Mekkaan päin pyllistelyn ja muut viimeksi suositellut harjoitukset, vaikka ipana kiipeilee päällä ja mies nauraa partaansa. Tällä kertaa olen valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, vaikka woodoota tai aurankirkastamista tai pieniä tikkuja kynsien alla, jos se vaan auttaa rääpäleen kääntymisessä. Nyt saisi siis mielellään jakaa kaikki vinkit ja linkit aiheesta, mä en haluaisi sitä sektiota kuin vasta ihan viimeisimmästä viimeisenä vaihtoehtona!Mä tiedän, että tätäkin lukee ihmisiä, joilla on kokemusta/tietoa vaikka mistä vaihtoehdoista, joista mulla ei luultavasti ole hajuakaan. Anyone?
Muuten bebben asennon seuranta jatkuu ensi viikolla lääkärillä (olen päättänyt sijoittaa yhden kerran yksityiseen myös tässä raskaudessa), sitten neuvolalääkärillä ja viikolla 36 äitiyspolilla. Toivoisin niin kovin, että viimeistään siellä papereihin kirjattaisiin se kirjainyhdistelmä RT. Sitä toista vaihtoehtoa en aio toistaiseksi edes ajatella.
En osaa tarjota yhtään linkkiä, mutta pyllistely kuulostaa aina hyvältä. Mutta yhden asian sanon. Ei jumukiuta! Siis viikko 33? Koska sä olet sinne asti ehtinyt??
VastaaPoistaMä olen ilmeisesti ihan liian sisäänpäinkääntynyt vieläkin. Nähdäänhän siis pian. Jöökö?
Ja aurinkoa täältä Espanjasta. Mulla on täällä yksi flunssapotilas ja yksi päiväunien välttelijätär. Ja silti aika ihanaa, rauhaisaa.
Minäkään en osaa tarjota kuin pari linkkiä. Meillä esikoinen syntyi sektion kautta juurikin perätilan kautta, eikä ulkoinen kääntöyritys äitipolilla tuolloin auttanut (niin, ja olen sitä mieltä että tämä kakkonenkin majailee perätilassa, tosin sillä on vieäl aikaa kääntyä).
VastaaPoistaMutta ne linkit, toivottavasti niistä on vähän apua:
Bebes-info
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=194
Voimaannuttava synnytys-blogi
http://voimaannuttavasynnytys.blogspot.com/search/label/perätila
Sattuneesta syystä itselläkin on välillä ollut mielessä tuo (vielä kaukana siintävä) synnytys ja vauvan asento. Synnytyshalukkuuttani kysellyt lääkäri totesi, että reilu 50% ensimmäisensä sektiolla synnyttäneistä synnyttää seuraavansa alateitse. Kuulemma kuitenkin aiempi sektio merkitsee sitä, että uuteen sektioon mennään herkemmin kuin muutoin. No, sitä en niinkään ole tosiaan vielä pohdiskellut, mutta välillä aina tulee mieleen, onko tälläkin nappulalla yhtä huono suuntavaisto kuin isoveljellään.
VastaaPoistaEilen mainitsin asiasta hieroja-akupunkturistilleni, ja hän totesi, että moksahoito on joillekin tehokas ja äidille hellempi vaihtoehto vauvan kääntymisen edesauttamiseksi. Itse aion ehdottomasti koettaa sitä, jos tyyppi möllöttää istuallaan tälläkin kertaa. Yhdelle tuttavalle oli neuvottu näyttämään vauvalle tietä taskulampulla (?!?) - eli pyllistelyn lisäksi valohoitoa. (Ei kuulemma auttanut, mutta ainakin mä sain makeat naurut.)
Toivottavasti tyyppi ymmärtää käännähtää, ja onhan se poikittain olo jo aste oikeaan suuntaan?
Mielenkiinnolla seuraan, mitä teille tapahtuu, kun tullaan itse perässä. Kiinnostus pätee siis myös elämään synnytyksen jälkeen! Tsemppiä!
Hei lomailija, ihan samaa päivittelin täällä mielessäni - siis että mitähäh, mikä pikaraskaus tää oikein on? Sun kääntöharjoitukset sisältä ulos passaa kyllä vallan mainiosti, het ku ootte taas tämän maan kuvioissa. Kuullaan ja enjoy! <3
VastaaPoistaSt, kiitti, oon tainnut noilla saiteilla joskus käydäkin, mutta täytyy käydä tsekkaamassa uusiks. Toivottavasti sekä sun että mun beibet mallia 2.0 tajuaa tällä kertaa suunnata päänsä kohti exitiä! Viimeks meilläkin tosiaan se perätilaan kääntyminen tapahtui vasta 35+jotain, eikä ulkoisesta kääntöyrityksestä ollut apua. Nyt ajattelin edes yrittää tehdä asialle jotain ennen sitä, eihän siitä ainakaan haittaa oo.
Eevis, moi pitkästä aikaa ja onnea! Mun piti onnitella sua blogiinkin, mutta jotain tapahtui juuri silloin ja sitten se vaan unohtui kaiken muun keskellä. Mä soitin tänään yhdelle kätilölle, joka tekee akupunktiota ja moksaa ja joka on kuulemma auttanut monia vauvoja kääntymään. Kai sitäkin voi kokeilla, jos ei tää muuten tajua kiepsahtaa hanuri ylöspäin! Sovittiin, että meen pääsiäisen jälkeisellä viikolla sinne, jos tyyppi on vielä ens viikon lääkärissä nurin perin. Raporttia siis seuraa!
Valitettavasti minun tekstini menee vähän sivuraiteille.. Itse en osaisi suositella muuta kuin noita jo mainittuja linkkejä, ja minulla on luvussa joogaohjaaja Malla Rautaparran uusin kirja, jossa taisi olla lyhyesti mainintaa aiheesta (eli siis asennoista jotka edistävät).
VastaaPoistaLuen blogiasi parhaillaan alusta asti, meille esikoinen tuloillaan ihan samoihin aikohin kuin teidän esikoinen saapui, joten samoilla fiiliksillä mennään. Jopa Thaimaan matkalla olimme samoilla viikoilla :)
Varustelupuolesta kaipaisin kokemuksia.. Ostitte esikoille Gesslein F6-vaunut, joita itsekin olen kiikaroinut, ja tänään "koeajolle". Olitteko tyytyväisiä hankintaan, uskaltaako suositella? Entä minä merkkiset matkarattaat teille tuli, saksastahan ne taisi tulla?
Olisi iso apu jos jaksat näistä vinkata, esikoisen kanssa melkoista viidakkoa tuo varusteiden hankinta..
Tsemppiä loppuodotukseen!
Julia, kiitti kommentista ja onnea odotukseen! Ens talvena sit Thaimaa uusiks vauvan kanssa, eikös? :)
VastaaPoistaOn oltu tosi tyytyväisiä niihin Gessleineihin, erityisesti vaihdettavat renkaat on olleet ihan kullanarvoiset tänä ja viime talvena. Pikkurenkailla ei olis niissä kinoksissa tehnyt mitään. Toisaalta taas mulle on tärkeää, että vaunut on näppärät eikä mitkään tymäkät hyökkäysrohjot, joten oon vaihtanut pikkurenkaisiin heti kun sää sallii. Ainoa miinus, joka tulee näin suorilta mieleen, on se, että tavarakori ei oo mikään kummoinen. Vaikka kyllä sinne yks ostoskassi mahtuu, ja lisäksi oon ripustellut pussukoita työntöaisaan. Mitään ongelmia meillä ei rattaiden kanssa oo ollut, vaikka ovat olleet ahkerassa käytössä melkein päivittäin.
Matkiksina meillä on ne Gessleinin Swiftit, ja niistäkään ei oo kyllä mitään valitettavaa. Ovat sopineet meidän tarpeisiin tosi hyvin: helpot ottaa mukaan (kantokassi kuuluu pakettiin), kevyet, näppärät käännellä ja toimivat erinomaisesti myös (ulkomaan) matkoilla, kun rattaiden pitää mahtua milloin mihinkin ikivanhaan bussiin tai veneeseen tai milloin mihinkin. Lapsen saa makuuasentoon, joten jo ekasta ulkomaanmatkasta (Thaimaa, kun Igge oli 7 kk) lähtien Igge on vedellyt siellä sikeitä milloin missäkin ympäristössä.
Ollaan muuten myymässä noita meidän f6-rattaita tykötarpeineen (puolikova koppa, sadesuoja, mukiteline jne.), joten jos sua kiinnostaa, niin laita ihmeessä meiliä hupsankeikka[at]gmail.com, niin laitan sit sulle lisätietoja! Yks kaveri on tulossa niitä katsomaan, mutta jos se ei ole kiinnostunut, niin ne olis tyrkyllä kelle vaan kiinnostuneelle. Pääsisin siitä huutonettiin naputtamisen vaivasta. :)
Tähän tepsisi mahdollisesti taas se osteopaatti... Mä näköjään käyn täällä aina vaan kommentoimassa samaa asiaa. ;)
VastaaPoistahttp://www.lastenosteopatia.fi/
Soitapa Lasselle ja kysy josko häneltä liikenisi aikaa jostakin välistä. Kiireinen mies on, mutta kannattaa yrittää.
Moi,
VastaaPoistaAinakin sä oot johdonmukainen. :D Hyvä vinkki, enpä tullut tota osteopatiaa edes ajatelleeksi tähän "vaivaan".
Vähän oon nyt tunnustellut, että josko tuolla olis tapahtunut jotain muutosta, kun ainakin aamulla potkut tuntui ekaa kertaa moneen viikkoon kylkiluiden alla eikä alakerrassa. Hirveen hankalaa vaan itse olla varma yhtään mistään! Mut ajattelin nyt odotella siihen tiistain lääkäriin, kun saan varmuuden asentoon ja ryhtyä sitten vasta toimiin - kuitenkin silloinkin pitäis vielä olla aikaa vaikka mihin.
Hyvä kuitenkin punnita näitä vaihtoehtoja jo valmiiks! Nimimerkillä Luottamus siihen, että pökäle tajuaa kääntyä itse, on hieman heikko...
Joo, pyrin olemaan elämässäni johdonmukainen. :D
VastaaPoistaKyllä osteopaatti tosiaan voi tuohonkin "vaivaan" auttaa. Mikäli vauva on vaan yhtään suostuvainen kääntymään. Lasse kertoi, että joskus vauva kääntyy hoidon päätteeksi, mutta palaa takaisin alkuperäiseen asentoon. Tämä johtuu yleensä siitä, että jostain syystä vauvan on huono olla siinä "paremmassa asennossa". Mun kuopus saatiin Lassen avulla vaihtamaan puolta. Eli siis niin, että vartalo on vasemmalla puolella ja jalat oikella. Se on jostain syystä se kaikkeista optimaalisin synnytysasento.
Mutta toivottavasti teidän pikku tyyppinne oliskin päättänyt kääntyä ihan ite. Se olisi tietty se helpoin vaihtoehto.