Otsikon mukaisesti päivittelee milloin mitäkin Igge, kun taas äitinsä ei paljon päivittele, ainakaan blogiaan. Jonkinlainen hyytyminen vaivaa edelleen. En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin, kun pelkkä lapsiperhearjen kuvaus tuntuu itsensä toistamiselta ja vaikka päässä kipunoi milloin mikäkin aihe, mukavuudenhalu voittaa. Mukavuudenhalu erityisesti siinä mielessä, että en luota jaksavani kovin kiistanalaisista aiheista mahdollisesti seuraavaa jankkaamista eikä minulla toisaalta ole aikaa tai normaalitilaisia aivoja sanamuotojen tarkkaakin tarkempaan harkintaan. Huomaan internetin turhauttavimman ominaisuuden rajoittavan kirjoitusintoa - vai liekö kyse ihmisten turhauttavimmasta ominaisuudesta, nimittäin siitä, että kaikki eivät aina heti huomaa minun olevan oikeassa?
Lillabo täytti neljä kuukautta, ja suuresti etukäteen pelkäämäni neuvolan käyrät olivat tyytyväisiä (paino n. 6,6 kiloa ja pituus reilut 64 senttiä). Helpotusten helpotus. Soseilla ei siis ole hoppua, mutta sadan prosentin ravintovastuuseen kyllästynyt äiti aikoo silti myrkyttää lapsensa
koiranruoalla Piltillä lähiviikkoina, kunhan saa aikaiseksi. Nyt vauvaa vaivaa kipeä kurkku ja lääkärin arvion mukaan enterovirus, joten odottelemme hieman terveempiä päiviä. Yskästä huolimatta tyyppi on edelleen elämäänsä varsin tyytyväisen oloinen pieni ihminen. Ja jotenkin niin valtavan ihana, en lainkaan muista, että olisin nauttinut Igen vauvuudesta samalla tavalla. Toivottavasti vauvakaan ei vallan vihaa minua, vaikka tänään unohdin sen sängynlaidalle ja se tipahti pää edellä parkettiin.
Muuten tunnen itseni välillä aivan supernaiseksi, kun hallitsen arkea vips vaan, ulkoilemme tarpeeksi, tapaan ihmisiä, saan molemmat yhtä aikaa päiväunille, keitän kahvia, kokkaan jotain kunnollista ruokaa, laitan tukan ja meikkiä, istun aurinkoisessa keittiössä ja ihastelen omaa tehokkuuttani. Oikein hyvinä päivinä (tai no, viikkoina) olemme jopa onnistuneet harjoittamaan esiaviollisia iloja, mistä tekisi melkein mieli ilmoittaa Facebookissa, mutta melkeinhän tämä blogi ajaa saman asian.
Toisina päivinä taas olen silmiäkirvelevän väsynyt, ulkona sataa jotain roinaa vaakasuoraan, sotken omatkin vaatteeni kun siivoan vauvan falskannutta kakkavaippaa, Igge uhmakiukkuaa, menetän hermoni, kutsun uhmaikäistä helvetin ärsyttäväksi, riitelen miehen kanssa, kahvi jäähtyy kuppiin ja yksi perkeleen lasagnekin unohtuu uuniin ja kärähtää.
Arvatkaa millainen päivä tänään oli.
Sä olet ihan supernainen! Ja ymmärrän täysin ton kirjoittamista rajoittavan tekijän, itselläkään ei tee mieli sekaantua noihin kontroversioihin, kun ei vaan jaksaa vääntää sanamuotoja.
VastaaPoistaHauskaa oli että jaksoit päivittää!:)
No tottakai sellainen ihan huippupäivä!
VastaaPoistaJa mahtavaa lukea taas bloginkin kautta kuulumisia. Tää kiittää :-)
Blogirajoittuneisuus vaivaa täälläkin. Tuntuu, että olen kirjoittanut sanat asiat jo sataan kertaan ja välillä olisi kiva ajatella muuta kuin kakan väriä. Siis blogissakin, muuten jopa siihen kykenen. Oma blogini taitaa siis vedellä viimeisiään ja aloitan jossain uudelleen vähän vähemmän puhtaasti lapsinäkökulmasta. Tai sitten en.
VastaaPoistaOnnittelut myös siitä, että sulla sentään on superpäiviä. Musta tuntuu, että sujuvuudesta huolimatta en vielä ole ihan sisäistänyt tätä rallin määrää. Olen parhaimmillani, kun saan keskittyä jompaan kumpaan lapseen täysin. Eikä ne ikinä nuku samaan aikaan!
Niin ja tähän kakkoseen on tosiaan helpompi keskittyä. Ekan kanssa kuitenkin taisi olla enemmän täreillään kuin tajusikaan. Nyt havainnoin pienet muutokset kehityksessä, hymyjen määrän, kipristelyt, tuoksut ja lempiasennot sun muut. Aika moni asia on neidi osalta hämärän peitossa, vaikka luulin niin hyvin olevani kartalla silloinkin.
:D
VastaaPoistaOlet kyllä huvittavaa seuraa, kunhan sanaisen kirstusi avaat.
Niin ja musta tuntuu myös, että toistan vaan itseäni koko ajan eikä blogin päivittäminen enää oikein nappaa. Oonkin myös miettinyt että olis parempi ehkä lopettaa koko touhu.
Viihtyisiä päiviä sinne, niin ja niitä aurinkoisempia. :D
Hehheh, tuttua on, siis tuo että mielessä pyörii kaikkia kontroversiaalejakin aiheita ja haluaisi aina välillä herättää jonkun keskustelun, mutta sitten oma mukavuudenhalu ja keskittymiskyvyn puute voittaa. Olen kyllä iloinen että muut nostavat näitä framille, että pääsee sit ainakin seuraamaan juttuja. Tosin niistäkin voi tulla aika kuohahtanut olo, kuten Project Mamassa olleesta imetyskeskustelusta. Korpesi niin paljon, että jätin noutamatta kirjastosta jo varaamani kirjan Luonnollinen lapsuus (mulla on sellasena pikkuproggiksena lukea nyt kasvatusoppaita eri näkökulmista ja yrittää poimia niistä parhaat ideat ittelle) kun kirjan kirjoittaja vaikutti niin suvaitsemattomalta siellä kommenttilootan keskustelussa. Että tämmöinen protesti meikäläisellä :D
VastaaPoistaJoo, päiviä on monenlaisia ja itsellä ne loppuvat aina jotenkin kesken. Olen monena iltana suunnitellut tekeväni jotain kivaa, kuten Juhannuspojan kansiota tai jotain hassuja kuvitusjuttuja koneella, mut sit käytännössä roikunkin Facessa ja ja Yle Areenassa silmät puolitangossa. Pitäis osata laskea jotain ihme odotusrimaa, mut miten?
Aloitin näihin kommentteihin vastaamisen toissapäivänä, mut en oo vielä päässyt loppuun keskeytyksettä. Yritän kuitenkin vielä kerran!
VastaaPoistaNoora, thanks :) kyllä mulla pyörii kaikenlaisia asioita mielessä, katotaan josko tää tästä taas piristyis.
Salamatkustaja, no tottakai! Sähän oot nähny tän meidän idyllin, tietenkin meillä on aina vaan auringonpaistetta... Pullakin tuoksuu jos on niin fiksuja vieraita, että tajuuvat tuoda pullat mukanaan. :) Toivottavasti oot päässy hyvin kotiin!
Mama M, joo oon miettinyt samaa, että pitäiskö aloittaa alusta. Toistaiseks oon kuitenkin ajatellut, että on kiva, kun koko historia on yhdessä paikassa. Jonkinlainen konseptin uudelleenarviointi olis kuitenkin paikallaan, kun sais aikaiseksi. Kyl ne superpäivät vielä sinnekin löytää, kunhan lapsukaiset pikkusen kasvaa! Sun synnytyksestäkään ei oo vielä kun pari kuukautta, jossain kulttuureissa makaisit vielä suunnilleen lapsivuoteessa suvun naisten palveltavana. Siitä näkökulmasta me ollaan kaikki aika supernaisia!
Liina, kiitti :) Pitäis varmaan vaan osata olla ottamatta paineita ja päivittää silloin, kun huvittaa - vaikka sitten tosi harvakseltaan. Aurinkoisia päiviä sinne kans!
Lupiini (mä meinaan muuten aina lyhentää sen Lupsuksi, haa :), kävin oikein sun innoittamana hankkimassa aggressioita ko. keskustelusta. Voi elämän kevät miten raivostuttavaa! Ja väitän, että mä en edes syyllisty, vaan vain ja ainoastaan ärsyynnyn moisesta. Protesti se on pienikin protesti, peukku sille! Ja tosiaan, osaispa vaan viskaista riman huitsin paikkaan. Etenkin kun lopputuloksen kannalta ero tuskin oikeesti olis mitenkään erityisen merkittävä...