31.1.2012

Hui kauheeta!


Tässä oli kuva pelottavasta möröstä, joka ei ole yhtään kijtti ja jota kuulemma KAIKKI peekää, mukaanlukien keltainen auto. Tabletti vaan teki kuvasta niin onnettoman pienen, ettei siitä saanut mitään selvää. Palautan kuvituksen, jahka saan homman toimimaan.

Muuten kuuluu sairastamista, vaalikeskustelutympiintymistä, palelemista, univelkaa ja ahdistusta. Avioehdon osalta sen sijaan kuuluu positiivista selkiintymistä, sillä kävimme tapaamassa asianajajaa ja hän oli yhtä mieltä siitä, että on oikeudenmukaista huomioida kotonaolovuodet jotenkin. Kuulemma näin usein tehdäänkin. Ehtoon kirjataan nyt siis jotakuinkin niin, että avioerotilanteessa viidesosa nykyisestä asunnostamme on yhteistä omaisuutta, johon minulla on avio-oikeus - ts. 10 prosenttia kuuluu minulle. Tämä pätee myös tulevissa asunnoissamme, vaikka ostaisimme sen yhdessä. Osuus on laskettu kutakuinkin yhtä suureksi kuin olisin voinut maksaa tuloistani lainaa, jos olisin ollut töissä. Näin menettelemällä verottajakin on tyytyväinen, ts. en joudu maksamaan mitään ylimääräisiä veroja.

Kuten edellisen postauksen kommenteissa kävi ilmi, jouduin triplaamaan panokseni tällä toisella kierroksella. Vaikka Igge totesikin eilen, että tuo on ihan höpejö, kun näki Saulin telkkarissa. Minusta Niinistön kokemus ja osaaminen vain ovat kaiken kaikkiaan melkoisesti vahvemmalla pohjalla kuin Haavistolla, vaikka miten päin asiaa kääntelin. Kärjistetysti pidän henkilökohtaisesti tärkeämpänä, että Suomen presidentti tuntee hyvin EU:n ja Venäjän kuin Sudanin tilanteen.

En jaksa tylsistyttää ketään sen syvällisemmällä analyysillä, mutta todettakoon, että eniten vaakakupissa painoi loppujen lopuksi ihan ikioma arvioni siitä, kumpi hyvistä kandidaateista sopii paremmin presidentin tehtävään tässä maailmantilanteessa ja kummalla on uskoakseni enemmän annettavaa muissa tehtävissä. Kuuden tai kahdentoista vuoden päästä tilanne voi olla taas ihan toinen, ja mielelläni näkisin Haaviston näissä skaboissa uudelleenkin, kun kuitenkin tykkään tyypistä. Paradoksaalista kyllä, symppiskomppaan Haavistoa melkein enemmän kuin häntä äänestäessäni, mutta ei tunnu oikealta äänestää vain kivaa ja mukavaa. Ja toisaalta kuva Niinistöstäkin on parantunut, esimerkiksi tämänpäiväisessä Hesarin tentissä herrat olivat jotenkin molemmat niin mukavia. Melkein tuntui, että he olivat valmiita tarvittaessa puolustamaan toisiaan toimittajia vastaan. Liikkistä.

Pakko on vielä kommentoida vähän tätä nk. loanheittoa. Epäilemättä Niinistön kannattajissa on melkoisia tursakkeita rasvaisine ja mauttomine mielipiteineen, mutta yleisesti ottaen oma kaveripiirini on ilmeisesti niin sivistynyttä, että mitään homoläppää harvempi lähtee julkisesti huutelemaan. Nämä ala-arvoisia typeryyksiä laukovat tyypit tuskin itsekään luokittelevat itseään kovin suvaitsevaisiksi edelläkävijöiksi. Sen sijaan jostain syystä jotkut älykkäinä itseään pitävät ihmiset katsovat, että on ihan ookoo pilkata Jenni Haukion persoonaa ja olemusta. Olen tässä pohtinut, että jos Niinistön puoliso olisi 20 vuotta nuorempi ecuadorilainen parturi-kampaaja, niin pidettäisiinkö sitä sitten edistyksellisen ja modernin parisuhteen perikuvana? Vai onko niin, että edistyksellisyyteen riittää pelkästään se, että molemmat puolisot ovat samaa sukupuolta? Minä en lähtisi kumpaakaan dumaamaan, kun en puoliskoja tunne. Haluan uskoa, ettei kumpikaan ehdokkaista jakaisi elämäänsä minkään aivottoman koristeen kanssa.

Vaan se siitä, sillä minullahan on jo numero on lapussa, lappu kuoressa ja kuori toisessa kuoressa. Mietin siinä ennakkoäänestäessäni, että aika tavalla joutuvat kyllä tekemään hommia ne ääntenlaskijat, kun jokainen ennakkoääni on pakattu kahteen kirjekuoreen. Jonkun ajan päästä kansakunnalla on joka tapauksessa taas uudet puheenaiheet, ja presidenttinä oletettavasti Niinistö. Ne on ne kansan syvät rivit, joita nyt sitten näemmä itsekin edustan. Kaikkeen sitä joutuu, kun vanhaksi elää. Harmittaa vähän, että itse huipennus jää näkemättä, sillä lennähdämme sunnuntaina aamulla eksoottiselle Teneriffan saarelle. (Tässä kappaleessa on kyllä paljon pelottavaa, Niinistön äänestäminen JA Kanarian-matka. Olen varsinainen trendsetteri ja edelläkävijä, voi luoja.)

Valohoito tulee joka tapauksessa todella tarpeeseen, sillä parin viikon flunssaputki on verottanut allekirjoittaneen yöunia  riippumatta siitä, kuka on sairastusvuorossa. Lillabo nukkuu edelleen pääosin miehen ja minun välissä, vaikka nyt mobiliteetti ja potkujen voimakkuus alkavat olla sitä luokkaa, että siirtymä omaan sänkyyn tuntuu houkuttelevalta. Ongelmana vain on se, että tyyppi hylkii edelleen ruokaa melkein kaikissa olomuodoissa ja syö ilmeisesti siksi myös yöllä 2-3 tunnin välein. Believe me, yritän tunkea sille sosetta ja pyrettä ja sormiruokaa ja hanhenmaksapalleroita ja whatnot niin paljon kuin herra suostuu ottamaan, mutta määrät ovat kovin vaatimattomia. Viime yönä mahdollisesti hieman kilahdin ja herätin koko huushollin karatessani makuuhuoneesta olkkariin huutamaan, että saatana mun on pakko saada joskus nukkua yli kaksi tuntia putkeen. Kypsää ja aikuismaista käytöstä, eh. Täytynee ryhtyä jossain vaiheessa jonkinlaisiin unikoulullisiin toimenpiteisiin, kunhan tervehdymme ja palaamme arkeen reissun jälkeen. Tai jotain. En tiiä, en kykene ajattelemaan selkeästi.

Huolestuttaa tuo vauvalaisen sapuskointi vähän siinäkin mielessä, että kolmen kuukauden päästä pitäisi astella sinne alttarille ja ei huvittaisi pelätä tahroja satiinissa (tai paperilla älä siis suutu ei niistä asiat miksikään muutu). Eikä nyöritellä mekkoa ylös alas syöttötoimenpiteitä varten. Painajaisissani se repii lopulta karjuen organzaa rinnuksiltani ja joudun imettämään sitä jossain ahtaassa vessakopissa pitsikirjaillut helmat terveyssideroskiksessa. Haluan myös viettää hääyöni hotellissa kaksin miehen kanssa, joten yösyötöistäkin olisi päästävä eroon. Kai tästäkin voi jonkinlaisen häästressin kehittää!

19 kommenttia:

  1. Tsemppiä imetyksen kanssa. Mäkin tuskailin, kun tuntui, ettei naperoon siinä seitsenkuisena mennyt kiinteää safkaa ollenkaan, mutta tissiä kyllä, ja juurikin öisin. Tuo yöllinen karjunta "mä tartten untaaaaah" kuulostaa niiiiiin tutulta, sad to say. Neuvolantäti uskalsi varovasti ehdottaa, että jos lopetat yösyötöt, mutta kun tyhmänä pelkäsin, että sit se kuolee nälkään.

    No sit kun viimein uskalsin laittaa maitohanat yöllä kiinni (siinä 8kk:n iässä) ,niin kah, naperolle rupes maistumaan se safkakin päivällä. Ei se tyhmä ollutkaan. Eli älä ole niin pälli kuin minä, että odotat sitä että ruokaa alkaa päivällä mennä, ennenkun yösyötöt uskaltaa lopettaa. Kun se homma toimiikin just toisinpäin. :D

    VastaaPoista
  2. Joo kiitti, mä tavallaan tiedostan ton. Oon vaan niin väsynyt, ettei meinaa riittää virta lopettaa yösyömisiä. Koska siitä tulee huutoa, ja se syöttäminen vaan on niin helppo ja nopea keino tainnuttaa lapsi ja vaipua itsekin uneen. Mietin just viime yönä (jolloin vauva nukkui hyvin, heräsi välillä 22-07 vain kerran, mut isoveli heräsi sit kompensaatioksi VIIDELTÄ), että unikoulun ongelma on juuri se, että siihen ei oo energiaa silloin, kun sitä tarvittais. Ja jos taas ei väsytä, niin koko unikoulu tuntuu ihan turhalta ajatukselta.

    Iggekin lopetti yösyömiset kokonaan 8 kk:n kohdalla, mut ei se ennen sitäkään syönyt enää kuin kerran joskus 5-6 maissa. Tän kakkosen kans pitää näköjään ottaa vähän tiukemmat otteet kun herra ei näköjään itse ymmärrä, mikä on homman nimi.

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä unikoulut kuuluu kategoriaan "miesten työt". Itselle oli helvetin helpottavaa, kun vastuu heräilyistä siirtyi pois itseltä. Eikä siinä koulussa mene todennäköisesti kuin muutama yö, joten kyllä miehet siitä selviää. Ja sitten kaikki nukkuu paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. Olen tässä miettinytkin, että löytyykö jostain joku kirjallinen dokumentti, jossa ohjeistetaan nimenomaan miestä unikouluttamaan.

      Viime yönä yritin olla tiukkana ja saada beiben takas unille ilman maitohommia. Kestin sitä ähinää tunnin ja sitten raotin paitaa. Ja aah, sitten nukuttiin aamuun asti. No, ens yönä sitten taas uudella innolla!

      Poista
    2. Tää on suora lainaus kirjasta Unihiekkaa etsimässä -vastauksia vauvan ja taaperon unipulmiin:

      "Tassu-unikoulussa isosta kädestä on apua. Isää suositellaan tassuttelijaksi etenkin siinä tapauksessa, että tassukoulun tarkoituksena on myös vieroittaa yöimetyksistä. Äidin maidontuoksu voi tehdä asian hyväksymisen vauvalle entistä vaikeammaksi."

      Kirjoittajista toinen on lasten psykiatri, joten tämänhän on pakko olla totta. Ja sitten oli vielä tämä kohta:

      "Jos kyseessä on samalla vieroitus rinnasta ja isä hoitaa unikoulun, äidin voi olla helpointa lähteä kokonaan pois kotoa yöksi tai pariksi. Mikään ei estä käyttämästä tilaisuutta hyväksi ja lähtemästä illalliselle, saunaan tai baariin ystävien kanssa. Äiti on bileet ansainnut."

      Kun perehdyin itse kirjaan kakkosen unikoulua varten, liikutuin tuota viimeistä lausetta lukiessani kyyneliin.

      Poista
    3. Mä luin ton ääneen miehelle selkeästi artikuloiden enkä millään kyennyt peittämään pientä voitonriemua äänessäni. Lisäksi toistin jälkimmäisen osan varmuuden vuoksi pariin kertaan.
      Sä oot mun sankari! Mä alan heti suunnittelemaan sitä yhdistettyä illallis-, sauna- ja baari-iltaa, joka mua odottaa ihan nurkan takana. Varmaan parempi, että nukun sohvalla olkkarissa, etten vaan häiritse unikoulua. Tai hotellissa, paras pelata varman päälle, ihan vaan lapsen parasta ajatellen!

      Poista
    4. Tuo teksti tuo unikoulun suunnitteluun ihan uutta puhtia! Mä taisin nukkua vierassängyssä ihan varmuuden vuoksi viikon verran, kun en halunnut aiheuttaa unikouluun mitään takapakkia. Lapsen parasta ajattelin koko ajan.

      Poista
  4. Niinistö + Teneriffa = keskiluokka halusit tai et. Parempi vaan alkaa hyväksyä tosiasiat. Mä arvostaisin tällä hetkellä todella korkealle charter-lentokonetta, joka vie tän sairastavan revohkan jonnekin allinclusive-helvettiin ja lämpimään pois influenssapöpöjen luota. Jotta nauti!

    Myös minä kiitän tulevia öitä varten Liisaa tuosta lainauksesta. Toinen kaupunki tai toinen maa voisi olla vielä tehokkaampi, ettei mikään paikallispasaati tuo leuhahdusta äidin tuoksusta. Kilarit on ollut enemmän kuin lähellä täälläkin, kun sandwichin toisella puolella on räkäinen kaksivuotias kiinni tukassa (tiukasti) ja toisella puolella röhisevä viisikuinen kiinni tississä. Miehellä on siinä sitten reilu metri hyvähappista tilaa hengitellä. Jännä ettei sitä niin väsytä aamuisin.

    Toivottavasti pienempään alkaa mennä murkinaa jollakin konsteilla, voin vain kuvitella, että nurinkurin stressi se on tuo liiallinen tissiin kiintyminenkin. Häiden kannalta älä sentän stressaa. Äidinmaito erottuu organzasta huomattavasti huonommin kuin punaviini. JOtain niille koltuille kuitenkin aina päätyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ollu allinclusive, mut ehkä sekin sit ens kerralla - eipä ainakaan tarviis tapella niiden riivatun sisäänheittäjien kanssa! :) Mut juu, nautittiin kyllä, minäkin sitten, kun onnistuin pääsemään eroon siitä ikuisesta tarpeesta suorittaa loma. Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että me ollaan lapsiperhe eikä siinä yhdessä viikossa tartte ehtiä yhtään mitään?

      Mun kolttu on shamppanjanvärinen (en viitsinyt ihan mihinkään neitsytmorsian-lookkiin pyrkiä...), joten varmaan shamppanja on hyvä valinta myös juomaksi, koska silloinhan se ei erotu mekosta, right? Laps' juokoon Nannia!

      Poista
  5. Meillä kanssa kolmen tunnin yhtenäinen nukkumisputki on kerran kuussa tapahtuva poikkeus, lusikallinen mangoa ainut tissin lisäksi kelpaava ruoka ja töihin pitäisi mennä kuukauden päästä... Onneksi en näytä olevan ainoa olohuoneessa huutaja! Kersa saa kohta jonkun trauman kun äiti ei ihan koko ajan jaksa olla hyväntuulinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et todella oo. Mä en aina jaksa mennä edes olkkariin. Tuskin siitä kuitenkaan mitään traumoja tulee, eikös se oo vaan hyvä, että lapsi näkee, ettei suuttuminen oo vaarallista? Parempi päästää vähän höyryjä pihalle kuin kerätä kaikki sisäänsä ja yks kaunis päivä tiltata totaalisesti, uskon mä.

      Poista
  6. Eipä tähän muuta lisättävää kuin että helvetin hyvää lomaa! :)

    VastaaPoista
  7. Ilmottaudun älykkäänä itseäni pitäväksi ihmiseksi, joka pilkkaa Jenni Haukion persoonaa ja olemusta. Tai olen todennut että se voisi kuoria vahanuken päältään ja hankkia persoonan. Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EOS, kun en oo henkilöä tavannu. Mä luulen, että se on lähinnä paniikissa - mä ainakin olisin. Mut anyhow, sä et kuitenkaan käytä Haukiota perusteena äänestyspäätökselle, ja se on mun mielestä tässä se olennainen juttu!

      Poista
  8. Toivottavasti loma toi eikä vienyt energiaa!

    Annoin sulle vuoden mutsi-tunnustuksen ja halutessasi haasteenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, sultakin tunnustus, kiitoskiitos! Kuten tuossa postauksessa lupasin, niin palaan tähän heti, kun mies palaa hellan ja nyrkin väliin vai miten se meni. ;)

      Poista
  9. Sit kun keksit sen viisasten kiven, miten yökaudet syöpöttelevän ja öpeltävän vauvan saa vaiennettua, kerro mulle heti! Täällä mennään särjen silmillä kun entinen suht mukavasti nukkunut tyyppi meuhaa ja hyljeksii tuttia ja pitää mua tuttina ja herää aamuyöstä seurustelemaan. Huoh.

    Yläkerran naapurin pikkutaaperolla on ollut unikoulumeiningit jo vissiin kaksi kuukautta ja edelleen sieltä kuuluu raivostunutta karjulointia monta kertaa yössä. Piruparat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, meillä tosiaan loma toimi jostain syystä syömisen vauhdittajana, kuten kirjoitin tossa uudessa postauksessa. Mut vielä on matkaa unikoulun päästötodistukseen, tyyppihän koisii vieläkin meidän sängyssä (en SUOSTU käyttämään sitä pp-sanaa ;) ja se alkaa vaan olla turhan suuri ja mobiili siihen. Mutkumäenhaluaismyöntääetseonniinisojo, munvauvavauvalainen!

      Poista