14.12.2012

Valitsen vaihtoehdon "Ei kuulu teille"

Helsingissä on siirrytty "keskitettyyn neuvolan ajanvaraus- ja neuvontajärjestelmään". Henkilökohtaisella tasolla asiassa ärsyttää se, että siinä missä ennen soitin suoraan omalle neuvolantädilleni ja varasin ajan, nyt hommaan meni erinäisten teknisten ongelmien ja uusien soittopyyntöjen ja koko systeemin älyttömyyden takia kaksi päivää ja yhteensä 12 puhelua - harvinaisen tehokasta, eh.

Yleisellä tasolla en voi ymmärtää, millä tavalla yhdenkään väsyneen/hätääntyneen/panikoituneen/masentuneen/epävarman/muuten avuntarpeisen äidin tai perheen etua palvelee se, että puhelinapua ei enää saa yhdeltä tutulta ihmiseltä. Miten keskitetyn neuvonnan tuntematon ihminen, joka ei tiedä perhettä eikä perheen tilannetta, osaa esimerkiksi kysyä oikeat kysymykset vaikka masentuneelta äidiltä, joka saattaa soittaa näennäisesti ihan muusta syystä? Eikö juuri ole jankattu kammottavien uutisten yhteydessä, miten ongelmatilanteisiin pitäisi pystyä puuttumaan aiemmin ja paremmin? Miten se voisi edes teoriassa onnistua, jos perheet ovat vain järjestelmän, eivät ihmisen asiakkaita?

Meidän perheemme on mielestäni varsin tasapainoinen ja onnellinen, ja monella tavalla onnekaskin. Silti olin esikoisvauvan äitinä välillä ihan pihalla ja soittelin hätäpäissäni neuvolaan milloin mitäkin. Sain omalta tädiltäni rauhoittavia sanoja, oikeita kysymyksiä ja joskus jopa vastauksia. Tärkeintä oli kuitenkin tunne siitä, että jos (kun) olen totaalisen kuutamolla, tiedän, mihin soittaa. Että en ole ihan yksin kaikkien hämmennysteni kanssa. Minun ei myöskään tarvinnut selittää joka kerta tilannetta uudestaan uudelle ihmiselle tai vakuuttaa tätiä siitä, että en ole mikään mental case tai sosiaalitapaus, vähän väsynyt ja hämmentynyt tuore äiti vain.

Anyways, olin jo melkein unohtanut ärsytykseni, kunnes pari päivää sitten sain postissa lomakkeet, jotka pitäisi viedä täytettynä 1,5-vuotisistuntoon. Enpä ole vähään aikaan kilaroinut yhtä raivokkaasti kuin lukiessani ko. papereita. Minä en todellakaan halua, että jonnekin lasteni taustatietoihin kirjataan, pystymmekö keskustelemaan seksuaaliasioista tai olemmeko joskus polttaneet pilveä. Ensinnäkin se helvetin voimavarakyselylomake oli sellaista holhoavaa lässytysscheissea, että pelkkä ajatuskin vituttaa. (Minulle nimittäin käy niin, jos minua kohdellaan keskenkasvuisena idioottina.) Lisäksi pidän oikeutetani valita itse, mitä asioita haluan jakaa neuvolan kanssa, enkä todellakaan aio käydä mitään teennäisiä parisuhdekeskusteluja vieläpä lasten läsnäollessa.

Toiseksi nämä alkoholi-/tupakointi-/huumekyselyt ovat, jos mahdollista, vielä enemmän perseestä. Minusta se, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä 15 vuotta ennen lapsia ei kuulu neuvolalle tai yhteiskunnalle millään tavalla. Otetaan vaikka tilanne, jossa (luonnollisesti täysin kuvitteellinen) esimerkkihenkilö on tupakoinut aikoinaan varsin hartaastikin, mutta luopunut siitä tullessaan raskaaksi. Nykyisin vastuullinen äiti-ihmisemme polttaa joskus juhlatilanteissa, mikä ei tietenkään ole sinänsä hyväksi sekään, mutta asia tuskin vaikuttaa mitenkään perheen yleiseen hyvinvointiin. Tai entäpä jos (edelleen täysin kuvitteellinen) esimerkkinaishenkilömme on polttanut pilveä muutaman kerran joskus parikymppisenä, mutta ei vuosiin ennen raskaaksituloaan, saati sitten raskausaikana tai lasten syntymän jälkeen. Miten tuo jo oikeudellisestikin vanhentunut rike vaikuttaa siihen, miten lapset tai vanhemmat perheessä voivat? Miksi se pitäisi merkitä yhtään mihinkään? Mitä se ylipäätään kuuluu kellekään? Tai jos kuuluu, niin miksei sinne sitten merkitä myös kaikkea muuta riskialtista käyttäytymistä: voin myöntää itse esimerkiksi kävelleeni päin punaisia (sitä teen kyllä silloin tällöin vieläkin), kulkeneeni yöllä yksin kotiin päihtyneenä ja ns. provosoivasti pukeutuneena, harrastaneeni suojaamatonta seksiä ei-niin-kovin-vakituisen kumppanin kanssa ja... no niin no, pointti tuli varmaan selväksi (ja ne tunnustuksetkinhan piti oikeastaan tehdä jo edellisessä postauksessa :).

En jaksa uskoa, että näillä lomakkeilla saadaan kiinni yhtään riskitapausta. Sen sijaan uskon, että kokenut neuvolantäti (tai -setä), joka tuntee asiakkaansa ja osaa työnsä (jossa on kuitenkin myös muita ulottuvuuksia kuin joku imetysvalistus), voisi nähdä myös sen, milloin perhe oikeasti tarvitsee ulkopuolista apua. Väistämättä käy myös mielessä se, että jos täyttäisin lomakkeet todenmukaisesti (joo en nuku tarpeeksi, mies on jäämässä työttömäksi, isovanhemmista ei käytännön syistä ole apua ja lisäksi on sitten vielä tämä järkyttävä huumetausta), niin mitä se tuntematon keskitetty neuvontaihminen oikein ajattelisi, kun katsoisi tietojamme ja soittaisin jostain asiasta tyyliin vauvani kakka on kirkkaanvihreää. Epäilemättä olisi pian lastensuojelu ovella.

Vielä pitäisi päättää, että mitä niille lomakkeille nyt sitten oikein tekisi. Yleisesti ottaen tuntuu olevan niin, että ihmiset valehtelevat. Kukaan ei polta, ei ole koskaan elämässään kolhinut itseään kännissä, kaikki puhuvat avoimesti seksistä, nukkuvat tarpeeksi ja saavat voimaa henkisistä/hengellisistä asioista (mitä hittoa sekin edes tarkoittaa?). Periaatteessa vastustan valehtelua, joten olen pohtinut sitäkin, että jätän paperit täyttämättä. Mutta tuleekohan siitäkin merkintä rekisteriin? Joutuvatko lapseni vielä hankaluuksiin, jos heidän äitinsä alkaa kapinoida järjestelmää vastaan? Ja mihin näitä lomakkeilla kerättyjä tietoja oikeastaan käytetään? Argh, haluan vain siihen korttiin ne uudet mitat ja tekstin tyyliin "Ikätasoisesti kehittynyt 1,5-vuotias. Sanoja tulee, tapailee lauseita. Juoksee ja hyppii. Iloinen, tasapainoinen poika. Seuraava tarkistus 2-v. neuvola". Se riittäisi hyvin. Koska minä olen "osannut varautua lapsen tuomiin elämänmuutoksiin" ja "osaan hoitaa lastani" ja "pystyn käsittelemään epävarmuuden tunteitani" ja "tunnen olevani riittävän hyvä vanhempi" ja ennen kaikkea koska näen, että lapseni voivat hyvin. Vaikka niillä onkin tällainen turmeltunut äiti.

32 kommenttia:

  1. Meillä neuvolassa oikein painotettiin noiden papereiden täyttöä ja ilman sen kummempia ajatuksia laitoin jokaiseen kohtaan sen parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Tietenkin. Kaikki jaksaa ja voi hyvin ja kotityöt jaetaan tasapuolisesti (NOT), eikä äiti ole feströkare :) (no olenpas ja jos oikein v*tuttaa, niin syttyy se tupakka silloinkin, vaikka ei muuten onneksi).

    Näitä papereita oikein tungettiin neuvolasta mukaan ja käskettiin myös isän tulla paikalle ja ties mitä vouhotusta. Ja kas, kun menimme neuvolaan "keskustelemaan perheemme asioista", tätsy oli 15 min myöhässä ja meidät vastaanotti harjoittelija. Sen koommin kukaan ei ole noita papereita kysellyt. Että olipas taas todella tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kertoo kyllä aika paljon siitä, miten hyödyllisiä noi lomakkeet oikeesti on...

      Meidän neuvolantäti on sen verran järkevä, että se sanoi, että tulkaa kaikki jos ehditte mut ei oo mitenkään välttämätöntä. Ja se mainitsi puhelimessa niistä papereistakin jotenkin vähän nolona, minkä nyt kyllä ymmärrän. Mut enemmän kuin tää yks ihminen, mua ahdistaa se, mitä noista vastauksista jää jonnekin mun tai lasten tietoihin, siis jos vastaan rehellisesti. Mitä en tietenkään tee. :)

      Poista
    2. Tämä on hieman sama juttu kuin masennustestien teettäminen vauvojen äideille (ja onko nykyään myös isille?). Esimerkkinä kerrottakoon, että eräs ystäväni täytti lomakkeen rehellisesti ja se viittasi synnytyksen jälkeiseen masennukseen suoraan. Paperi otettiin häneltä, terveydenhoitaja ei edes vaivautunut laskemaan pisteitä (jotka siis suoraan antavat viitteitä masennuksen vakavuusasteesta) ja laittoi paperin jonkun pinon päällimmäiseksi. Paperiin ei koskaan palattu ja äiti kärsi masennuksesta ilman hoitoa, koska ei osannut vaatia sitä.

      Se on tavallaan hyvä, että neuvola teettää näitä seulontoja asiakkaillaan, mutta ongelma lienee siinä, että todellisuudessa tällaisten seulontojen laadukas kerääminen vaatisi ensinnäkin koulutusta seulonnan käytöstä ja toisekseen siitä, että itse asiassa itse lomake ei ole lainkaan niin tärkeä kuin keskustelu, jota vanhempien kanssa voidaan käydä lomakkeen perusteella. Koska aikaa ja osaamista ei ole, lomakkeita keräillään mappi ö:n ja tässä ei mene kuin aikaa ja kalliita resursseja hukkaan. Etenkin kun lomakkeen laatijat elävät muinaisajalla ja kyselevät täysin omituisia kysymyksiä. Itse sos.- ja terveysalan ammattilaisena en aidosti ymmärrä, miksi lapsen neuvolasta tiedustellaan vanhempien seksielämästä yhtään mitään. Mitä sillä halutaan ihan aidosti mitata? Mitä tietoa tällainen kysymys tuottaa neuvolalle? Koska siitähän näissä on kysymys: HYÖDYLLISEN tiedon keräämisestä, jotta siitä voisi olla koko perheen hyvinvoinnille hyötyä. Liian intiimit kysymykset lomakkeissa ajavat vastaamaan epärehellisesti.

      No, voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka miten pitkään, mutta päätän nyt tähän tällä kertaa. Kiehuttaa tämä myös itseäni kovin, vaikken koko lomaketta ole kuunaan livenä nähnyt - mutta sitäkin enemmän siitä kuullut.

      Poista
    3. Sepä se, että noilla lomakkeilla ei oikeesti tunnu olevan mitään merkitystä. Joko niihin valehdellaan tai sit ne sivuutetaan, ja aika harva ammattilainenkaan niihin tuntuu suhtautuvan kovin vakavasti. Siis ainakin mun neuvolantätiä tuntuu lähinnä nolottavan, että sen pitää näitä lomakkeita jaella.

      Jotenkin tuntuis, että enemmänkin kannattais panostaa esim. siihen, että perheellä olis mahdollisimman paljon sama ihminen vastassa. Ja tietysti tän ihmisen ammattitaitoon. Ja siihen, että ammattilaisilla olis aikaa tehdä työnsä kunnolla - ei mitään teennäisiä lippulappusia vaan oikeesti aikaa kuunnella sitä asiakasta, JOS se sitä haluaa. Toiset kun ei välttämättä kaipaa muuta kuin ne mitat ja vahvistuksen sille, että lapsella on kaikki ok, ja sekin on ihan ok.

      Poista
  2. Ihanaa, että muillakin kuin mulla kiristää nämä kyselylomakkeet ja näennäistuet. Mä oon ottanut alkuraskauden jälkeen (se alkoholikyselylomake oli mun mielestä jo naurettava, puhumattakaan masennuskyselystä, jota terkkarimimmi ei edes katsonut, kun sen palautin myöhemmin lapsi kainalossa), että jos mulle ei kerrota mitä näistä kyselyistä tietoihin kirjataan, en myöskään vastaa yhtään mihinkään.

    Toisaalta meitä ei ole sillä kuuluisalla voimavaralomakkeella lähestyttykään (johtuuko lapsen iästä vai sen äidin kriittisestä suhtautumisesta joka läpyskään, jonka instanssi jakaa). Huvittaa oikein, että sen meitä melkein kymmenen vuotta nuoremman mimmin pitäisi neuvoa parisuhteessa, kun ei siltä irtoa vinkkiä edes lapsen ihottuman hoitoon.

    Vaihtoehtoina on siis valehdella (mitä tekee kaikki ja kaikki tietää sen, onko niillä kyselyillä siis jotain merkitystä.. öö?) tai jättää vastaamatta. Olen aikani valehdellut, alan hiljalleen turvautua jälkimmäiseen vaihtoehtoon (oikeastaan vain siksi, että ärsyttää ja on ajoittain tylsää ja meidän epävarmuudet ja seksielämä ei kuulu neuvolalle).

    Kauhea tuo keskitetty systeemi joka tapauksessa. Onko niillä mitään palautelomaketta, jota voisi pommittaa periferiastakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli eka krt kun me saatiin voimavaralomake, ja kuopus on nyt siis 1,5 vuotta. Mä alan kans olla kypsä siihen valehteluun, ja olen kyllä ihan vakavissani harkinnut sitä, että ilmoitan vaan, että ko. kyselyiden tekeminen ei tunnu mielekkäältä.

      Annoinkin jo palautetta omalle neuvolantädille, ja aika kypsältä sekin kuulosti koko hommaan. Kuulemma nyt sit voi laittaa meilillä hänelle suoraan, jos on asiaa, mikä tietysti mulle passaa ihan hyvin, mutta ei kaikille.

      Poista
  3. pikakommentti (jee kaks kättä vapaana): meidän kokenut, vaikkakin nuori vakkarineuvolatäti sanoi, ettei niillä kyselyillä niitä oikeasti ongelmaisia perheitä edes tavoiteta. koska just tällaset tunnontarkat virkamiesperheet nuusaavat ne lomakkeet läpi ja pohdiskelevat vastauksia. no mä kyl täyttämisen jälkeen unohdin palauttaa ne, eikä niitä ees kyselty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee vapaille käsille! Tota mäkin juuri epäilin, että ongelmaperheet löytyy ihan muilla keinoin, jos löytyy. Ja kyllä mun mielestä aika paljon kertoo se, että ammattilaisetkaan ei tunnu noita kovin vakavasti ottavan...

      Poista
    2. Meille ne sanoi ihan suoraan (tai mulle, en näe mitään syytä raahata Käyttistä neuvolaan kuuntelee kun puhutaan mun veriarvoista tms) että "meidän pitää nyt tänne merkitä että lomakkeet on annettu ja niiden perään kysytty". Rasti ruutuun, vapauttaa mukavasti vastuusta jos mä joudun johonkin 11 vuotta myöhässä iskevään kannabispsykoosiin tms.

      Poista
    3. Heh :) Kuulemma tohon 1,5-vuotisneuvolaan pitäis periaatteessa tulla koko perheen, mutta mun täti sanoi siihenkin vähän siihen malliin että ei ole pakko, mut tulkaa jos haluatte eikä oo muuta tekemistä. Olispa hauska kuulla, mitä ne puhuu keskenään näistä uusista käytännöistä.,,!

      Poista
  4. Mua on aina siinä alkoholinkäyttökyselyssä häirinnyt se, että jos nyt joskus (esim. 10 vuotta sitten) juonut sen yli 5 annosta alkoholia, niin sitten se oikea vastauvaihtoehto on jotain tyyliin "harvemmin kuin kerran kuukaudessa". Siitä koko hommasta katoaa ihan perspektiivi. Vaikka rupeaisin absolutiksi, niin näissä kyselyissä näytän opiskeluaikaisen alkoholinkäytön vuoksi aina joltain ihan deekulta. Mielestäni nää kyselyt pitäisi ohjeistaa täyttämään miettien esim. viimeisen kolmen vuoden tilannetta.

    Mua häiritsee neuvolassa tällä hetkellä se, että ajattelin viimein työstää erästä itselleni vaikeaa asiaa x menneisyydessäni. Kun selvittelin, että mites tän homman kanssa nyt pitäisi edetä ja mistä saisi apua, niin reitiksi kanavoitui neuvolapsykologi ja siitä mahdollisesti eteenpäin. Noh, siihen neuvolapsykologiin piti ottaa sitten yhteyttä meidän neuvolan tätsyn kautta. Eli piti selittää tämä tilanne x myös sille neuvolan tädille. Nyt se sitten ottaa sen asian joka kerran esille, on huolestunut, että mites akuutisti mä nyt apua tarvitsen ja mites ja kuinka ja voi voi sentään. Jotta kiitti vaan. Mulla ei ole mitään tarvetta käsitellä sitä asiaa neuvolan tädin kanssa, meidän perheen tilanne ei ole mitenkään muuttunut erilaiseksi aiempaan nähden eikä tilanteeni ole mitenkään akuutti (tai sitten se on ollut akuutti viimeiset 10 vuotta). Kunhan nyt ajattelin vain, että asia olisi niin sanotusti hyvä hoitaa pois päivänjärjestyksestä. Tuntuu, että minut on nyt leimattu tietynlaiseksi ihmiseksi (kielteisessä mielessä). Koen kyllä tämän tapauksen johdosta, että neuvolan tädeillä ei oikein löydy osaamista ja kykyä mihinkään keskusteluapuun, mitä en niiltä sinällään kaipaakaan, ennemminkin kaipaisin, etteivät edes yrittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa Pilamin kertomus. Jos on menneisyydessä asia x jota on mahdollisesti käsitellytkin ammattilaisen kanssa ja sitten neuvolassa ottaa asian puheeksi, on ainakin sen neuvolantädin silmissä leimattu tietynlaiseksi ihmiseksi ja joka jumalan kerta asiasta kysytään. Mä tein sen virheen toisessa raskaudessa että kerroin käyneeni terapiassa yhden (naisille aika yleisen, jääköön sen tarkemmin erittelemäti) ongelman takia ja voi jumankekka, kun siitä sit piti joka kerta kysyä. Jopa silloin, kun me pojan nelikuukautisneuvolassa sitä helvetin voimavaralomaketta läpi käytiin. Miehen kuullen. En mä siltä mitään tietenkään salaile, mutta en tosiaan halua repäistä jotain mennyttä ongelmaa pramille kun joku parikymppinen tytönhuitale siitä kysyy. Onneksi tytönhuitale-neuvolantätsä on nykyään äitiyslomalla!

      Me täytettiin huvikseen eilen miehen kanssa tää uusi voimavaralomake silleen, että oltiin otettu vähän punkkua (lapset nukkui). Ja audit-testi kans. Naurettiin et vikana kyssärinä pitäis ehdottomasti olla: Täytitkö tämän testin kännissä (x) vai selvinpäin ( )? :D

      Poista
    2. Mä olen myös käsitellyt yhtä itselleni vaikeaa asiaa menneisyydestä tuota kautta (en tosin kauaa, koska tajusin, ettei heidän ammattitaito valitettavasti ole kovin hyvää, joten vaihdoin yksityiselle sektorille). Ja edelleen, puolentoista vuoden päästä, mulle otetaan se asia esiin joka jumalan kerta kun sinne mennään. Siis oikeesti, ihan kun mulla olisi nyt sitten se lappu otsassa koko lopun ikää kun sinne neuvolaan jalallani astun. Hohhoijjaa.

      Poista
    3. Minäkin kävin odotusaikana neuvolapsykologilla ihan vain, koska ahisti ja oli kaikkia pelko- ja ärsytystiloja. Olin positiivisesti yllättynyt, miten helposti sinne pääsi, koska muutoin olen käsittänyt, että julkisen puolen kautta terapiaan olisi hankala päästä. Ehkä mulla kävi hyvä säkä, koska mun vanha terkkari antoi mulle psykologien numeron, josta varata aika. Sitten terkkari vaihtuikin, joten uusi terkkari ei välttämättä edes tiennyt, että kävin psykologilla. Ainakaan siitä ei sen kummemmin puhuttu. (Mikä sopi mulle hyvin.)

      Synnytyksen jälkeiset viikot olin tosin taas ihan sekaisin ja kysyin terkalta voinko mennä psykologin juttusille. Hän yritti ensin tarjota mulle jotain perhetyöntekijää, mutta vakuutin, että osaisin kyllä järjestää kotitöiden ja vauvan hoidon aikataulutuksen, joten ei kiitos. Lopulta sain taas luvan soittaa psykologille, mutta se jäi tekemättä, koska pää selkeni ja fiilis parani.

      Poista
    4. Mä nyt vastaan kaikille tässä kerralla. Mun nähdäkseni toi on just se hankala juttu, että kun sun tietoihis kirjataan joku vähän normista poikkeava asia, niin se sit pomppaa esille joka jumalan kerta. Perspektiivi puuttuu ja hommasta tulee kiusallista, ja sitä paitsi tollaset jutut ei ainakaan madalla kynnystä puhua, jos tulee esiin joku vähän akuutimpikin ongelma.

      Joo ja hei pahoittelen, että en vastannut eilen kommentteihin. Olin nauttinut ainakin kuusi alkoholiannosta. ;)

      Poista
  5. Mua toissakerran neuvolassa nauratti tätsyn (josta muutoin pidän hirmuisesti) teettämä masennuskysely. Nauratti juuri niiden kysymysten idioottimaisuuden vuoksi, vaikka totuudenmukaisesti vastatessa minullakin tuntui olevan vähän huonommat pisteet. Kerrankin siis vastasin rehellisesti, mm. kyllä, itken viikoittain väsymyksestä ja muuta sellaista. Tiesin siis, että "jään kiinni" ja mielenkiinnolla odotin jatkotoimenpiteitä. Noh, mitä tapahtui? Joo, tätsy totesi että jotain alakuloa on ilmassa. "Tehdään uusi kysely sitten kuukauden päästä ja katsotaan onko tilanne parantunut." Just. :D

    Onneksi nuo tunnelmat on jo kaukaisia (ohops, peräti kuukauden takaa :D) ja 2-kuiseksi ehtinyt Tyyppi on oppinut nukahtamaan helpommin, löydettiin apua akuutteihin vatsavaivoihin (kaikkialta muualta kuin neuvolasta) ja tämä äitikin on saanut taas enemmän unta -> vähemmän itkuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että melkein kuka tahansa pikkuvauvan äiti scoraa aika korkealle siinä masennuskyselyssä. Ainakin mä oon ollut molemmilla kerroilla sellainen itkijänainen että terve. Ja väsynyt ja pihalla ja epätoivoinenkin. Oon diagnosoinut, että mulla se vaan kuuluu taudinkuvaan, kestää noin eka kuukauden ja menee ohi itsestään.

      Kiva muuten kuulla että teillä sujuu hyvin!

      Poista
    2. Juu, kyllä täälläkin tuo alun itkuisuus on kuulunut molemmilla kerroilla taudin kuvaan. Samoin nollasta sataan kiihtvät mielialat. Nyt ollaan tosiaan jo harvinaisen ajoissa tasaisemmilla maastoilla, kun saadaan kaikki yleensä ihan hyvin nukuttua.

      Meillä oli muutes juuri tällä viikolla Typyn 1,5v neuvola eikä siellä tarvinnut täytellä mitään lomakkeita tai lappusia. Oli siis aivan normi neuvoakäynti mittailuineen ja vähän kartoitettiin tytön taitoja. Onneksi oli tavan settiä! Joskus kannattaa asia pikkupaikkakunnalla. ;)

      Poista
  6. Kuinkas sattuikaan, että juuri pari päivää sitten varasin ajan pojan 1,5 v neuvolaan. Täti puhui noista lomakkeista, mutta en ole niitä vielä vilkuillut. Tosin samoja taidettiin täyttää aiemminkin..? Sanoin vain miehelle, että hänenkin pitää vastata johonkin huumegallupiin, mutta aika vastahakoiselta tuo vaikutti.

    Kun luin tuosta Helsingin neuvoloiden uudesta puhelinsysteemistä lehdestä, arvasin, että se toimii tasan noin hyvin kuin kuvasit. En ymmärrä mitä järkeä tuossa oli! Täällä Vantaalla mennään onneksi vielä vanhaan malliin. Minäkin soitin aika monta hämmentynyttä puhelua omalle vakkaritädille ekoina vauvakuukausina. Olisi ollut tosi hankalaa soittaa jollekin anonyymille, joka ei jo valmiiksi olisi tiennyt millaisesta kouhkaajasta tässä on kyse. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä mäkin kiittelin, että en enää ole se hämmentynyt ensikertalainen. Ei mulla oo enää neuvolaan oikeastaan muuta asiaa kuin se ajanvaraus. Vähän outoa muuten, että jatkossa siellä tarvii käydä käytännössä kerran vuodessa, kun pojilla on synttäritkin sen verran lähekkäin, kun viime vuosina on tullut ravattua siellä melko tiuhaan tahtiin!

      Ja siis mites mä en ollut jotenkin tajunnut, että teillä on niin samanikäinen nakero kuin meillä? Hauskaa! Tänään juuri sitä katselin, että mainio ikä tuokin kyllä. Jotenkin niin koominen tuollainen pieni ihminen, joka touhuaa kamalan määrätietoisena jotain omaan logiikkaan täysin järjetöntä. Väkisinkin siitä tulee hyvälle tuulelle!

      Poista
    2. Totta tuo mitä sanot tuosta iästä. Meillä tosin 1,5 v päivään on vielä lähes 1,5 kk, aika piti vain varata hyvissä ajoin. ;)
      Meidän poju ei vielä juurikaan puhu, mutta kovasti hänellä olisi asiaa. Ja kova touhotus päällä. Usein miehen kanssa nauretaan, kun katsellaan pojan touhuja, vaikka nyt hänellä onkin rasittava tarrautumisvaihe menossa. Juuri kun pitäisi lähteä päivähoitoon, tottakai!

      Poista
  7. Ei se Helsingin systeemi musta kovin auvoisa ollut, siis puhelinaika klo 12-13 ja sinne sai soittaa ja soittaa ainakin mun neuvolantädille monta kertaa kun tuli vaan varattua (meidän alueella on vauvabuumi). Sen lisäksi en oo koskaan saanut sieltä järjellisiä neuvoja (mm. silloin kun rv. 15 tuli verenvuotoa ja oisin kaivannut tietoa että oisko syytä huolestua). Mutta tämä on varmasti kiinni siitä että millainen neuvolan terkka sattuu kohdalle osumaan (mun tiedustelujen perusteella meidän lähineuvolassa ei ole yhtään hyvää ja kun lähineuvola on tossa niin vieressä en jaksa lasta raahata kauemmaksi, joten tällä mennään).

    Plussaa ois jos keskitetystä palvelusta saisi jonkun kiinni "aina", mutta arvaan ettei näin oikeasti ole. No, sinällään se ja sama, mun usko neuvolan palveluihin on aika nollassa (lähinnä mittaus- ja punnituslaitos ja turhien kyselyiden täyttelyä kyttäysmielessä). Me ei olla miehen kanssa tehty raskauden aikaisen audit-kyselyn lisäksi mitään kyselyä, ollaan vaan sanottu neuvolassa että joo katottiin mut ei me koettu sitä tarpeelliseksi. Noi voimavarakyselyt on yksi vitsi (joo ja erityisesti juuri "hengelliset asiat" just joo sanoo tää ateisti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla/meillä on ollut kaksi terkkaa ja molemmat aivan loistavia, tervejärkisiä tolkun ihmisiä. Totta toikin, että se tunnin puhelinaika oli tukossa välillä, mut meillä tais pystyä myös jättämään soittopyynnön ainakin jos soitti puhelintunnin ulkopuolella. Ja mä soittelin kyllä myös sinne yleiseen terveysneuvontaan muutaman kerran, kun oli joku ihan lapsen terveyttä koskeva päänvaiva, sehän vastaa 24 h/vrk.

      Mä luulen että mä päädyn varastamaan teidän lainin. Olen katsonut, en koe tarpeelliseksi. Mies oli sitä mieltä että valehdellaan. Sekin vaan tuntuu niin älyttömältä, koska noi tosiaan on yks iso vitsi.

      Poista
  8. Älä ota turhia paineita niistä lomakkeista. Meillä on muistaakseni sama neuvola-täti, ja mulle niistä totesi 1,5 v tarkastuksessa, että niiden tarkoitus oli vaan saada vanhemmat puhumaan ja pohtimaan keskenään voimavarojaan, ei se oikeestaan niistä edes muuta maininnut saatika alkanut käymään läpi. Ja lähtiessäni anto sen paperinipun takas mun käteen, että ota mukaas.
    Kiva muuten kuulla, että teillä kaikki hyvin.
    t. naapurin kahden pojan äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks meidän täti tosiaan on tervejärkinen ihminen! Ei mua se niinkään haittaakaan, vaan se, että mulle ainakaan ei oo selvää, että mihin ne tiedot päätyy. Ja lisäksi ne kysymykset oli kyllä jotenkin niin naiiveja, että mua alkaa vaan ärsyttää... Tämä meidän täti tosiaan itsekin oli jotenkin vähän nolona koko papereista, mikä kertoo varmaan aika hyvin siitä, mitä hän itse niistä ajattelee. :)
      Mut kiva kuulla teistäkin! Ei ookaan törmätty pitkään aikaan.

      Poista
  9. Olen niiiiin samaa mieltä noista voimavaralomakkeista, aivan täyttä sontaa! Kuulin etukäteen kyselyn sisällöstä ystävältäni, jota virkaintoinen nuori tytsy oli kehottanut täyttämään lomakkeen ja ilmoittanut tiukkaan sävyyn, että ensi kerralla lomakkeesta sitten keskustellaan! Päätin jo silloin, että aion itse sanoa neuvolassa, etten koe tarpeelliseksi keskustella siellä kyseisistä asioista. Siis miksi ihmeessä haluaisin puhua neuvolassa esim. seksielämästäni tai lapsuuden traumoistani?!? Fiksulta vaikuttava vanhempi neuvolantätini sittemmin sanoikin minulle, että lähinnä tarkoitus on herättää keskustelua miehen ja minun välillä eikä lomakkeen palautus ole edes tarpeen, jos en itse koe tarvetta puhua hänen kanssaan jostain aiheesta. Että löytyy sieltä neuvolasta näköjään järjen ääniäkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, luotan siihen, että meidän täti on yhtä tervejärkinen! :)

      Poista
  10. Meille myös korostettiin ennen nelikuukautisneuvolaa, että nyt on tärkeää molempien olla paikalla ja sitten keskustellaan parisuhteesta ja ties mistä. Unohtivat antaa kuitenkin nämä lomakkeet ja lopulta käynnillä ei keskusteltukaan kuin nopeasti siitä, miten meillä vauvanhoitovastuu jakautuu ja kuinka mä pääsen purkamaan univelkojani.

    Ystävän mies oli vastannut rehellisesti siihen alkoholikyselyyn ja täsmentänyt, että ottaa kyllä saunan yhteydessä saunaoluen joka viikko. Heille oli alettu nipottaa alkoholista useammallakin käynnillä ja terveydenhoitaja oli myös valistanut, että merkityt alkoholimäärät pitää aina kertoa kolmella, koska "ihmiset aina valehtelevat päihdekysymyksiin". Että näin myös saunaoluesta pääsee kätevästi neuvolan tarkkailulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tuo ystäväsi kokemus on just se kauhuskenaario, joka mua ahdistaa. Ja siis vaikka meidän terveydenhoitaja on ihan fiksu, niin mistä sen tietää, kuka niitä tietoja joskus jatkossa katsoo. Tossa on just sekin ärsyttävä puoli, että kaikki vastareaktiotkin kuulostaa selittelyltä, ja sit taas toisaalta jos et sano mitään, niin vähän niin kuin myönnät että ongelma on ihan todellinen. Voi apua!

      Poista
  11. meillä ainakin 1,5v neuvola on lääkäri jolla on todnäk vielä vähemmän intressiä tutkia sitä lomaketta kuin nla:n tädillä. Meilläkin siis kysely saatu ja alkuvuodesta sit "kuulusteluun", onneksi ei pyydetty miestä mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sekä lääkäri että perusneuvola. Lääkäri ei tosiaan taida tutkia muuta kuin lapsen fysiikkaa, ja ihan hyvä niin... :)

      Poista
  12. Tää on kyllä niiin huvittavaa... Vastasin itse yliopiston terveyskyselyyn männä vuonna ja mm. alkoholikyselyyn vastasin rehellisesti: tissuttelen useampana iltana viikossa pari-kolme siideriä... Ilmeisesti kaikki muut opiskelijat valehtelevat, koska sain siitä vastauksesta kutsun erityistarkastukseen, jossa mua kohdeltiin kuin suurtakin alkkista. Jossain vaiheessa mua rupes huvittaan, että voi hyvää päivää, suurin osa opiskelijoista juo yhtenä iltana enemmän kuin minä viikossa ja sanoinkin sen sille terkkarille. Se vähän aikaa tuhisi siinä ja kysyi sitten, että oliko tämä sun vastaus totuudenmukainen. Mä sanoin, että on ja sitten homma olikin yhtäkkiä ok. Ilmeisesti ne tosiaan kertoo ne luvut vähintään kahdella... :)

    VastaaPoista