Tänään alkoi 24. viikko. Bebbe alkaa olla puolikiloinen, voipaketin kokoinen siis. Babycenterin mukaan vauvojen on huomattu tykkäävän vatsassa erityisesti klassisesta musiikista. Mistähän sekin johtuu? Itse koekuuntelin viime viikolla Stockan kaikki soittorasiat, ja löysin liikuttavan pehmoisen nallen, jonka soittama melodia ei (toistaiseksi) ärsytä lainkaan.
Olen soitellut sitä tossa kummun päällä, mutta toistaiseksi se ei ole vaikuttanut ainakaan rauhoittavasti - pikemminkin päinvastoin. Joinakin päivinä ihmetyttää, eikö se rääpäle nuku ollenkaan, kun se tuntuu mellastavan tuolla aivan taukoamatta. Toisina päivinä taas iskee huoli, että onko kaikki kunnossa, kun tyyppi tuntuu ottavan kovin rauhallisesti, mitä nyt välillä laiskasti kenkäisee yksiönsä seinämää.
Yksi isompi merkkihetki mahtui tälle viikolle: toissapäivänä tunsin ensimmäistä kertaa potkun myös ulospäin. Kiljuin vähän, ilosta ja hämmennyksestä. Miesparka on vieläkin kateellinen.
Eilen käytiin katsomassa yhtä asuntoa, josta tykättiin molemmat. Rivitaloasunto, vajaat 120 neliötä ja autotalli, olkkarissa korkeutta yli kuusi metriä ja koko seinä pelkkää ikkunaa. Merenrantaan on matkaa parisataa metriä, bussipysäkki ihan vieressä ja oikeastaan kaikki mahdolliset palvelut kilsan säteellä. Kunnollisen kokoinen, aidattu piha ja iso parveke yläkerrassa. Asunto vaatisi kyllä pintaremonttia, mutta ei mitään radikaalia.
Täytyy viikonlopun aikana miettiä, mitä tehdään. Henkinen kynnys Espooseen muuttamiseen on kummasti madaltunut tässä kolmenkympin kriisin ja lisääntymisen myötä. Kai se menis samaan konkurssiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti