Paha päivä

Meidän ihana pieni on siis saanut lisämaitoa sairaalasta asti. Kotona mentiin välillä ilman, mutta kun paino nousi kovin hitaasti, niin sovittiin, että annetaan 50 ml päivässä.

Tänään käytiin taas neuvolassa mittaamassa painoa. Kippura-asentonsa ansiosta lisänimen Igge Igelkott saanut rakkaamme on syönyt viime päivinä usein ja useimmiten myös ihan hyvin (ts. ilman suurta raivokohtausta ja nukahtamatta jo alkumetreillä) rintaa ja sitten pariin otteeseen saanut lisää pullosta. Vaipat kastuu ja kakkakin tulee joka syötön jälkeen (toim.huom. monesti useamminkin, kestovaippakokeilut saavat todellakin toistaiseksi odottaa). Lapsi nukahtaa ihan tyytyväisenä syötyään rintaa n. puoli tuntia

Mutta se helvetin vaaka näytti silti ihan samaa lukemaa kuin maanantaina.

Neuvolantäti lohdutti, että ei se ole mun vika. Ja että edelleen on mahdollista, että siitä pullosta päästään vielä eroon ja että mitään hätää ei ole, mutta nyt on pakko saada pienen paino nousemaan ja että mun pitää ajatella järjellä eikä tunteella eikä äitiyttä mitata maidon määrällä ja että jos jotain pitäis syyttää, niin sitä synnytyssairaalaa, kun homma meni jo alussa vinksalleen eikä paikkaaminen ole helppoa ja nyt vaan sit annetaan joka syöttökerralla parikymmentä milliä pullosta päälle.

Mutta mun mielestä on tietysti vaan ja ainoastaan mun syy, että ruoka ei riitä ja mulle iski aivan kamala paska mutsi -olo. Ja lapsi on tietysti kiukutellut tänään tissille oikein urakalla, mikä vielä vääntää veistä haavassa. Tämä päivä onkin mennyt sitten lähinnä itkiessä. Miten niin yksinkertainen asia kuin syöminen voi olla niin vaikeaa? Mun sydän särkyy, kun katson tuota pientä ihanaa lasta ja mietin, että se reppana ei ole saanut tarpeeksi ruokaa. Mies yrittää ymmärtää ja lohduttaa, mutta sen praktisesta näkökulmasta asiassa ei ole sen suurempaa ongelmaa, kun pullo ja korvikkeet on keksitty. Ja niin mäkin kuvittelin aikaisemmin, mutta ilmeisesti jostain hormoneista johtuen poden tunnontuskia joka kerta, kun korkkaan korvikkeen.

Voi että mä toivoin, että tältä imetystuskahelvetiltä olisi säästytty. Kun edes tietäisi, että tämä helpottaa! Nyt just tuntuu, että tekisi vaan mieli luovuttaa. Olin niin odottanut, että painosta stressaaminen loppuisi tänään, mutta se menikin sitten ihan toiseen suuntaan.

Totta kai tärkeintä on, että meidän rakas Igge voi hyvin, mutta miksi, miksi se ei voi voida hyvin pelkällä rintamaidolla? Ja miksi mä en voi olla stressaamatta asiasta niin kamalasti? Ja miksi sitä maitoa on joka hemmetin paikassa, niin että koko koti haisee piimältä, mutta ei tarpeeksi Iggen masussa?

Toivottavasti huomenna olisi parempi päivä. Nyt väsyttää ihan kamalasti.