Mulla on ensimmäinen flunssa yli vuoteen. Raskausaikana mikään pöpö ei tarttunut, mutta nyt on pää täynnä pumpulia, nenä tukossa ja olo aika kamala. Tän täytyy olla miesflunssa, kun olo on näin tokkurainen (ainakin meillä miehellä on ilmeisesti aina paljon pahemmat taudit, sillä kun mies sairastaa, niin se Sairastaa isolla ässällä ;). Melkein kaikki tropitkin on kielletty imetyksen takia, joten latkin Panadol Hotia ja c-vitamiinia ja kärsin. Toivottavasti Igge säilyy terveenä.
Sairastaminen on aina hanurista, ja nyt se vasta hanurista onkin, kun on tuo napero tuossa hoidettavana. Pinna on noin kolme milliä pitkä, enkä meinaa yhtään jaksaa mitään kitinöitä. Onneks vauvalla on papi, joka jaksaa viihdyttää. Ja juuri nyt lastamme viihdyttää Buu-klubben, kröhöm.
Kiitos tsemppailuista edelliseen! Mies oli tänään työhaastattelussa. Kävi miten kävi, niin pidän hyvänä merkkinä, että pääsi jo yhteen haastatteluun viikon sisällä lomautusilmoituksesta. Luulis että tollaiselle kielitaitoiselle ekonomille löytyy töitä (se rontti puhuu sujuvasti viittä kieltä, olen vähän kade, kun itsellä on paletista haipuneet vähemmän käytetyt kielet saksa ja ranska enkä enää uskalla sanoa puhuvani sujuvasti kuin kolmea). Vähän ollaan mietitty ulkomaille lähtöäkin, voishan sitä pari vuotta katsella jonkun muunkin maan hiekkalaatikoita. Mutta saa nyt nähdä, kuinka tässä käy.
Ei mun päässä nyt liiku mitään. Painun peiton alle ja syön vähän suklaata. Jospas tää tästä sitten taas.
Ja nyt toi lapsi vielä kakkas. Pakko kutsua papi apuun, mamma ei ny jaksa!
Mietinkin tuossa eräänä päivänä, kun ystävä kertoi superflunssastaan, kuinka se nyt sujuisi vauvan kanssa. Kun se sairastaminen on aina niin rankkaa silloin kun se harvoin iskee (mulla on viimeks ollu flunssa varmaan 4-5 vuotta sitten *kop,kop*), niin entäs sitten nyt kun pitäisi silti jaksaa pitää toisesta huolta. Onneksi sulla on nyt siellä mies apuna :) Pikaista paranemista!
VastaaPoistaTuo sun miesflunssailmaus on mainio, ja niin totta! =) Vaikka itsekin osaan olla vaikea sairastaessani, niin se ei ole mitään mieheen verrattuna.
Ikävää tuo sairastelu - ota miehestä nyt kaikki irti!
VastaaPoistaTulenpa nyt vihdoin kirjanneeksi uuden lukijan heit: meidän kakkonen on elovauvoja, löysin tieni tänne synnytyksen jommalla kummalla puolella.
Minulla on rutkasti kokemusta noista mainitsemistasi muista hiekkalaatikoista: Kanadasta, Italista, Meksikosta ja pidempien työmatkojen myötä myös Yhdysvalloista ja Brasiliasta. Anna mennä vaan! Armollisella asenteella tämä avartaa kivasti omaa boksia ja antaa mukavan - ei todellakaan tylsän - mausteen hoitovapaalle! En tietty väitä, että elämä kaukana turvaverkosta olisi helppoa mutta ei se ole mahdotontakaan!
Onnea matkaan, minne tahansa se teitä viekään!
- Saara
Petuli, joo en käsitä, miten olisin selvinnyt, jos mies ei olisi voinut olla edes osittain kotona päivisin... Pari päivää meni kyllä melkoisessa sumussa, eikä yövalvomiset ainakaan helpottaneet asiaa, mutta onneks nyt jo alkaa elämä voittaa!
VastaaPoistaSaaralle moi ja kiitokset, oli kiva kun jätit jäljen. Kävinkin heti lukemassa elostanne siellö kaukana! Vähän tosiaan juurikin tuo turvaverkottomuus mietityttää, mutta saas nähdä, mitä tässä keksitään... :)